Eri mediat ja myöskin Nykysuomen omat lähteet ovat hiljattain kertoneet, että hallituksen muodostamiseksi on erityisesti vaalit lopulta voittaneiden sosiaalidemokraattien toimesta käyty kabinettikeskusteluja jo hyvissä ajoin ennen viime sunnuntaisia vaaleja. Tämä on herättänyt laajamittaistakin paheksuntaa ihmisten keskuudessa ja erityisesti Perussuomalaisten kannattajissa.
Perussuomalaisten puoluesihteeri Riikka Slunga-Poutsalo on kertonut, ettei puoluetta oltu sisällytetty "alustavien neuvottelujen" vaiheisiin samalla laajuudella kuin muut puolueet.
- Punavihreän koalition välillä on käyty jo kuukausia ennen vaalipäivää poliittista keskustelua yhteisen hallituksen muodostamisesta, Slunga-Poutsalo kertoi IS:lle
"Punavihreä koalitio" tarkoittaisi SDP:n lisäksi Vasemmistoliiton, Vihreiden sekä yhden suuremman puolueen ottamista hallitukseen, sillä kolme ensimmäistä eivät saisi aikaiseksi enemmistöhallitusta.
Kuinka hallitusta sitten virallisesti tulisi lähteä muodostamaan?
Hallituksen muodostaminen käynnistyy uuden eduskunnan järjestäytymisen ja valtiopäivien avajaisten jälkeen. Vaaleissa eniten kansanedustajia saaneen eduskuntaryhmän edustaja kutsuu ryhmien edustajat neuvotteluun, jossa sovitaan hallitusneuvottelujen tunnusteluvaiheen vetäjästä.
Hallitustunnustelija jakaa ryhmille listan kysymyksiä, joilla hän selvittää puolueiden näkemyksiä hallituksen muodostamisen kannalta keskeisiksi katsomiinsa kysymyksiin.
Sovittuun määräaikaan saamiensa vastausten ja eduskuntaryhmien kanssa käymiensä keskustelujen perusteella hallitustunnustelija ilmoittaa, minkä eduskuntaryhmien kesken neuvottelut uuden hallituksen muodostamiseksi aloitetaan.
Tämän jälkeen käynnistyvissä varsinaisissa hallitusneuvotteluissa neuvotellaan hallituksen ohjelmasta ja sovitaan ministerien määrästä sekä ministerisalkkujen jakautumisesta ja työnjaosta puolueittain.
Neuvottelutuloksen perusteella ja puhemiestä kuultuaan tasavallan presidentti antaa tiedon pääministeriehdokkaasta eduskunnalle, joka valitsee pääministerin. Ehdokas valitaan pääministeriksi, jos eduskunnassa toimitetussa avoimessa äänestyksessä enemmän kuin puolet annetuista äänistä on kannattanut hänen valitsemistaan.
Presidentti nimittää pääministerin ja muut hallituksen ministerit tasavallan presidentin esittelyssä. Läsnä ovat eroavan hallituksen ministerit, joille myönnetään ero samassa esittelyssä.
Uusi hallitus kokoontuu heti nimityksen jälkeen järjestäytymisistuntoon, jonka aluksi ministerit vannovat virkavalan tai antavat virkavakuutuksen sekä tuomarinvakuutuksen, mikäli he eivät ole sitä jo aiemmin tehneet.
Hallituksen ensimmäisessä valtioneuvoston yleisistunnossa päätetään myös samassa ministeriössä toimivien ministerien työnjaosta, lakisääteisten ministerivaliokuntien kokoonpanosta sekä pääministerin sijaisesta ja muiden ministereiden sijaisista. Lisäksi hallituksen ohjelma annetaan tiedonantona eduskunnalle. Eduskunta äänestää tietoantokeskustelun päätteeksi hallituksen luottamuksesta.
Lähde: Valtioneuvoston kanslia, yksityinen lähde, IS
Valepaskamedia käyttää termiä ”kansanrintama” mikä kirottu kansanrintama? Moisia vasemmistomätäpuolueita äänesti selkeesti alle puolet äänestäneistä eli kansankielellä pimahtaneista.
Parempi nimi olisi vajakkirintama.
Myhäilen tyytyväisenä, kun demarit sössii näköjään tämänkin…
Oppositiossa Perussuomalaiset saavat kivasti lisää kannatusta, etenkin kun taantumaa pukkaa ja köyhyys lisääntyy.
JOS demarit olisivat päätyneet Perussuomalaisiin, niin sehän olisi tarkoittanut kannatuksen laskua ja vaikeuttanut 2023 vaalivoittoa…
Mistä kertoo tämä demarien valinta ? arvopohjasta ? ehei, ei todellakaan, ei, ei ja ei…
Kansantuhorintama..
Erinomaista että valtarakenteiden pimeä puoli tuli julki heti vaalien jälkeen niillekkin jotka eivät olleet tietoisia totuudesta.
Pääasia on että nyt Suomen poliitikoilla ja virkamiehillä on mahdollisuus palauttaa demokratia maahamme. On aika heittää romukoppaan eliitin pyöreänpöydän varjohallintomalli. Hylätä loosheissa etukäteen päätetyt linjaukset ja ottaa jälleen käyttöön vallan kolmijako kaikessa siunauksellisuudessaan.
Vallan väärinkäytösten aika on ohi. Perussumalaisten ansiosta!
Suomessa käy aivan samalla tavalla kuin Ruotsissa Ruotsidemokraattien suhteen. Persuja ei oteta hallitukseen, vaan nk. ”arvopohja” ja ”suvaitsevaisuus” voittaa niin, että globalistiset sekä kulttuurimarxistiset valtapuolueet, jotka samalla seuraavat jo silkasta pakosta ja toiseksi munattomuudesta EU:ta kuin hai laivaa.
Perussuomalaiset eivät olisi välttyneet tältä kohtalolta, vaikka se olisi noussut paikkamääräisesti suurimmaksi puolueeksi, sillä mikään muu puolue ei olisi ”leikkinyt” sen kanssa.
Ja jos perussuomalaiset olisivat muodostaneet hallituksen päärungon saamalla kaikki merkittävimmät ministerinpestit olisi lopputulos ollut tästä aivan sama kuin oli 1990-luvun laman alussa valtaan noussut Esko Ahon porvarihallituksen kokemat suurlakot ja suur -mielenosoitukset Helsingissä eduskuntatalon edessä, jossa hirttonarussa ”killuivat” ainakin kokoomuksen silloinen valtionvarainministeri IIro Viinanen ja taisipa Esko Ahokin olla vastaavassa ”kiikussa”.
Tuosta ajasta on syytä muistaa kuitenkin se, että silloin SDP karkasi oppositioon omasta halustaan rintamakarkurina sillä tuolloinen taloudellinen tilanne oli varsin ”epäkiitollinen” virka eli toiminen käytännöllisesti katsoen ”paskaviemärin rassina”. Sen sijaan oli paljon kivempaa syyttää ”porvarihallitusta” kaikesta pahasta, jonka edellinen v. 1987 demari ja kokoomus hallituksen kokoon pieraissut Mauno Koiviston aikaansaamana oli jättänyt perinnöksi. Tuolloin Suomi oli sellaisessa kusessa valtiona, ettei sitä edes kukaan tavallinen kansalainen käsittänyt eikäpä sitä taittu heille kertoakaan, sillä se ei olisi reaalisesti auttanut yhtään mitään. No, edellisestä voi olla montaa mieltä riippuen siitä, mitä puoluetta itse edustaa, mutta joskus politiikassa ”tosiasioiden tunnustaminen on suurin viisauden alku” ja jos niitä ei ”tunnusta” on tyhmyyden loppu tavalla, joka lopettaa totaalisesti kaiken.
No, edellinen aasinsilta joka tapauksessa tahtoi tarkoittaa sitä, että perussuomalaisten hallitusta vastustettaisiin kaikin mahdollisin ulkoparlamentaarisin keinoin ja järeintä valtaa ja ”tykkiä” käyttäisi tietenkin Bryssel ja EU aivan kuten se kuristaa nytkin esim. Unkaria ja Italiaa ja niiden kansallismielisiä hallituksia etenkin Italiaa taloudellisin keinoin pyrkimällä suistamaan sen vallasta saattamalla tuo ”väärin” äänestänyt maa talouskriisiin, joka olisi tietysti vain ”populisti -hallituksen” omaa syytä. Unohtaa ei sovi myöskään Isoa-Britanniaa, joka on kohdannut koko maailman globalistien sekä EU:n kepulikonstit eikä vähiten sen omien globalisti -poliitikkojen suorastaan maanpetokselliset toimet, jotka vastaavat täysin sotatilassa olevan maan vihollisen hyväksi tehtävät sabotaasit ja vakoilun.
Sama ”arvopohja” jatkaa seuraavat neljä vuotta, mikä merkitseekin sitä, että Suomen kohtalona on olla ”saattohoidossa” kunnes sen voimat ja hengitys lopulta lakkaavat hiljaisesti korahtaen.
Tehdään kehitysmaa yhdessä
Kyllähän niitä muurarimerkkejä on näytelty suupielet korvissa.
Taas joku vassareiden kajahtanut naisedustaja väitti persuja rasisteiksi ja painotti ihmisten tasavertaisuuden tärkeyttä.
Ei sen silti pitäis tarkoittaa kehitysmaalaisten vyöryä tänne loisimaan sosiaalituilla.
Vihervasemmisto on totaalisen sairas mieleltään.
Vaalituloksen sopimista ennen äänestämistä kutsutaan nykyisin ”kabinettipeliksi”?
Kuka enää uskoo, että vaaleilla voi vaikuttaa.
Maailman kusetetuin kansa jonka järjestelmäuskovaisuus ylittää kaikki ymmärryksen rajat.
Jos vihervassarihallitusrintama muodostuu on edessä varsinainen miljoonan matun tsunami, kiinteistöjen ja ajoneuvojen pakko-otot ja majoitus/ylläpitovelvoitteet Klaus Flemingin linnaleiriperinteen mukaisesti.
Kaikille tulijoille luonnollisesti myönnetään Suomen kansalaisuus ja mahdollisuus asettua ehdolle ja äänestää kaikissa vaaleissa + ohituskaista kaikilla mahdollisilla eduilla ja tuilla.
Harhaan johdetun ja marxismia jo äidinmaidossaan maistaneen vaalikarjan ohjaaminen järjellisiin valintoihin vie vuosikymmeniä.
Ohjeita vastuullisille poliitikoille:
Epäkohtia on tuotava esiin tasaisella syötöllä ja korjaustoimet esiteltävä.
Julkisia menoja on uskallettava vähentää ja velka maksettava pois.
Tällaisia toimia moni vihaa, joten asian tärkeys on kyettävä esittämään kansalle, ettei käy Sipilät.
Presidentti nimittää hallitustunnustelijan ja myöhemmin hallituksen tunnustelijan esityksen mukaisesti.
Nyt on kuitenkin siten, ettei Antti Rinteestä voi tulla ministeriä koska hän ei täytä perustuslain vaatimusta rehellisyydestä kahdesta taloussotkusta johtuen. Kolmas tuomio on laittomasta lakosta, mutta se on mielipiderikos, ei epärehellisyyden mittari.
Joten presidenttimme on vaikean paikan edessä, tehdäänkö kuten on ennen, vai noudatetaanko perustuslakia?
V***n punikit.