Turvapaikanhakijat ovat aiempaa väkivaltaisempia vastaanottokeskusten työntekijöitä kohtaan. Huoli herää, että koska tuo pahaolo purkaantuu väkivaltana ja ääriajatteluna vastaanottokeskusten ulkopuolelle. Pitäisikö asiasta olla huolissaan ja mitä sille pitäisi tehdä?
Oletko kysynyt itseltäsi - Miksi poliisi ei kerro koko totuutta turvapaikanhakijoihin liittyvien rikosepäilyjen kasvusta? Vaikenemisen syynä on se, ettei poliisi halua lietsoa muukalaisvihaa ja lisätä sitä kautta ongelmia entisestään. Sillä onhan sillä kaitsettavanaan yli 9 000 kielteisen päätöksen saanutta turvapaikanhakijaa.
On sanomattakin selvää, että tänne Suomeen väärin perustein tulleet kärsii masennuksesta ja ovat ahdistuneita. Osa on ilmoittanut väärän henkilöllisyyden ja esiintyy muuna kuin omana itsenään. Ikävä kyllä valheessa eläminen on raskasta ja käy psyykeen päälle. Monet ovat tulleet omien sanojensa mukaan alle 18 ikäisinä, mutta ovatkin 20–30 vuoden iässä. Osalta on sormenjäljet poltettu ja kuka tietää kuinka moni on entisiä taistelijoita ties mistä ryhmittymästä.
Tuossa 9000 hengen joukossa on monta tarinaa ja mikään ei ole niin kuin väitetään. Oman osansa soppaan tekee niin sanotut pakolaisten puolustajat. Nämä vasemmistolaiset, vihreät ja muut suvaitsevaiset on jo pitkään ruokkinut ajatusta siitä, että ketään ei pakkopalauteta ja kaikki saavat jäädä. Tämä valhe ja illuusio ikävä kyllä konkretisoituvat nyt turvapaikkaturistille. Usko siihen että saisi jäädä, on katoamassa.
Ikävä kyllä pakolaiset ovat joutuneet poliittiseksi pelinappulaksi. Liberaalit maailmanhalaajat lupaavat, vaikka mitä ja suurin osa lupauksista on vain pelkkää puhetta. Jotta lupaukset voisi pitää, niin se tarkoittaisi koko turvapaikkajärjestelmän romuttamista. Nyt puheen aiheena on pakkopalautusten lopettaminen, mikä on täysin absurdi ja järjetön ajatus. Esimerkiksi pakkopalautukset kokonaan pysäyttämällä loisimme hyvin todennäköisesti avoimen portin vaarallisista maista tulijoille. Kaikki tietää, että tämä ei voi olla vaihtoehto. Pahinta on, että tämä poliittinen peli romuttaa turvapaikanhakijan viimeisenkin toivon.
Tilastot on karua luettavaa. Maahanmuuttoviraston mukaan vastaanottokeskuksissa kirjoilla olleiden määrä vähenee, mutta turvallisuusilmoitusten määrä nousee. Käytännössä tämä tarkoittaa, että mitä vähimmäksi väkimäärä tulee, niin ahdistus, pelko ja siitä syntyvä väkivalta lisääntyy. Riskit siitä, että taas tapahtuu jotain ikävää vain kasvaa.
Mietitään jos vaikka promille tuosta 9000 hengen joukosta radikalisoituu samalla tavalla kuin Turun terrori-iskun tekijä, niin se tarkoittaisi yhdeksää potentiaalista ja todellista uhkatilannetta. Puhumattakaan muusta väkivallasta joka kohdistuu suomalaisiin. Elämme siis kriittisiä aikoja täällä Suomessa. 18.8 terrori-isku muistutti meitä siitä, ettemme elää enää lintukodassa.
Mitä sitten tehdään tämän ongelman kanssa? Tiedämme, että riskit uudelle terrori teolle on kasvanut, vaikka siitä ei meille kerrotakaan. Kuka tahansa voi taas heilua puukolla tai varastaa auton ja ajaa väkijoukkoon. Meillä on iso ongelma käsillä. Irak ei huoli omia kansalaisiaan takaisin mikäli he eivät halua palata. Palautus lentoja tehdään liian vähän, koska poliisin resurssit eivät riitä. Mikä pahinta tämä levoton joukko saa vapaana kulkea meidän joukossa.
Ehdottomasti meidän pitää pyrkiä siihen, että laittomasti maassa olevat otetaan talteen ja heitä ei päästetä vapaasti liikkumaan, niin Suomessa kuin muuallakaan Euroopassa. Nopea palautus lähtömaahaan on armeliain teko mitä voimme tarjota.
Me emme ole vielä ehtineet selvittämään vuoden 2015 sotkuja, kun meillä on jo uusi maahanmuuttokriisi käsillä. Välimeren rannoilla on satoja tuhansia Afrikan mustia miehiä tulossa tänne kokeilemaan onneaan. Mitä opimme tästä nykyisestä kriisistä? Pidetään rajat valvottuina ja jos tänne joku otetaan, niin pääsy yhteiskuntaan vasta sitten kun taustat on tarkastettu.
Jyrki Åland
