Vaikka maailma on tuuditettu uskomaan, että nykypäivän ilmastohypoteesi (jonka mukaan hiilidioksidipäästöillä on erittäin vaarallisia vaikutuksia maailman valtioille lähitulevaisuudessa) on totta, ovat muun muassa kaksi emeritusprofessoria hylänneet sen suoralta kädeltä. Heidän argumenttinsa olivat todennäköisesti suurin syy siihen, miksi Yhdysvaltain ympäristönsuojeluvirasto (EPA) muutti suuntaansa vuonna 2025. Heidän johtopäätöksensä voitaisiin tiivistää muutamaan lyhyeen mutta täysin murskaavaan lauseeseen, jotka vahvistettiin selvityksellä niitä tukevasta tutkimuksesta.
Tämä on Dan Ahlmarkin EU:ta käsittelevän sarjan viides osa. Lue edellinen osa.
Tämä vapautti ilmastopolitiikan ahdistavan otteen Yhdysvaltain energiantuotannosta ja -kulutuksesta, teollisesta kehityksestä ja sen kansainvälisen mahdin perustasta. Tutkijat tekivät kaksi johtopäätöstä YK:n ilmastohypoteesista, jonka EU myöhemmin omaksui: "Se ei ota huomioon ristiriitaista tiedettä. Se ei perustu tieteeseen, vaan epätieteelliseen näyttöön. Siten ei ole olemassa tieteellistä perustaa... havainnolle, että kasvihuonekaasut ('GHG') vaarantaisivat kansanterveyden ja hyvinvoinnin. Lisäksi se vaarantaa itse kansanterveyden ja hyvinvoinnin". 1
Vaikutukset energiapolitiikkaan
Emme käsittele tässä sitä, miksi ilmastohypoteesin väittäminen ja täytäntöönpano on ollut maailman globalisteille ja establismentille niin tärkeää, vaan tarkastelemme ainoastaan sen vakavimman vaikutuksen seurauksia. Seuraavaa syy-seurausketjua voidaan pitää merkittävimpänä: Nykypäivän ilmastopolitiikka → energiapolitiikka → haitallinen kehitys teollisuudessa ja muilla sektoreilla erilaisten seurausten, kuten makrotaloudellisten, kautta → heikentynyt kansainvälinen kilpailukyky ja väestön elintason lasku. Tämä on suoraa seurausta siitä, että EU on joko mukautunut globaaleihin päätöksiin tai toteuttanut omia radikaaleja ilmastohankkeitaan. Harva epäilee, etteikö energiapolitiikka olisi ilmastopolitiikan tärkein seuraus. Lännen koeteltu ja hyvin kalibroitu järjestelmä runsaan ja edullisen energian tarjoamiseksi väestölle – samalla kun se loi pohjan teolliselle toiminnalle ja uudistumiselle – kehitettiin pitkän ajan kuluessa.
Yhtäkkiä poliittisesti suosittu ilmastotutkimus ja poliittisen globalismin ideologian lumoissa olevat kansainväliset instituutiot muuttivat täysin tämän järjestelmän toimintaedellytykset. Energia on ensisijaisesti saatu ja saadaan edelleen hiilivedyistä, joita pidetään nyt soveltumattomina, koska niiden polttaminen tuottaa suuria määriä hiilidioksidia. Tämän kaasun lisääntyvän pitoisuuden ilmakehässä väitetään aiheuttavan ilmaston lämpenemistä, jolla on useita vakavia seurauksia maailmalle. Hiiltä, öljyä ja kaasua pidetään siten niin vaarallisina, että ne tulisi korvata paremmilla energianlähteillä, joita ei ole kovin monia. Hiilen ja öljyn eliminoimisen lisäksi monet hallitukset ovat leimanneet myös ydinenergian vaaralliseksi, tässä tapauksessa onnettomuusriskin vuoksi, joka voisi vapauttaa suuria määriä radioaktiivisuutta.
Euroopan tärkein teollisuusmaa Saksa romutti menestyksekkään ja merkittävän ydinenergiaohjelmansa hallitsevien poliitikkojen (ensisijaisesti Merkelin) vaikutuksesta, vaikka sen rakentaminen oli vienyt vuosikymmeniä ja maksanut valtavia summia. Tämä tehtiin ilman riittävää arviota seurauksista. Kun taas öljyn ja kaasun talteenotto tapahtui pääasiassa Pohjanmerellä, missä Britannia lopetti tuotantonsa, hiiltä löytyy monista osista Eurooppaa, mutta nuo esiintymät jäävät nyt hyödyntämättä. Valtavia summia on investoitu puhtaina pidettyihin energianlähteisiin, kuten tuuleen ja aurinkoon. Hiilidioksidipäästöille on otettu käyttöön hinnoittelujärjestelmä, joka asettaa merkittäviä kustannuksia näille päästöille. Hiilivetyenergiaan perustuvien järjestelmien laajentaminen saattaa vaatia ulkoisia hyväksyntöjä ja vaatii varmasti rahoitusta, joka kohtaa erityisiä rajoituksia.
Tuuli- ja aurinkovoiman osuus maiden energiansaannista on edelleen pieni, ja ottaen huomioon korkeat kustannukset ja luonnostaan vaihtelevat tuulet, tuulivoima tuskin selviää muuna kuin erittäin marginaalisena kaupallisena energianlähteenä, jos ja kun valtion sääntely ja tuet eivät enää tue teknologiaa. Aurinkoenergia ja vesivoima ovat tällöin kiinnostavia "puhtaita" energianlähteitä, mutta nykyään niillä ei ole merkittävää roolia lukuun ottamatta yksittäisiä maita, joissa on erityisolosuhteet.
Energiamurros ilman korvaajaa
Se, mitä Euroopan energiamurros on tähän mennessä osoittanut, on, että vastuussa olevat poliitikot, jotka työskentelevät yhdessä Euroopan komission kanssa, ovat olleet täysin vastuuttomia ottaessaan käyttöön sääntöjä, jotka monissa maissa eliminoivat edellisen energiajärjestelmän perustan ennen kuin uusi, kilpailukykyinen järjestelmä oli valmiina. Jälkimmäisellä olisi tietysti pitänyt olla osoitettu kyky kantaa taakka riittävän energian tuottamisesta hyväksyttävään hintaan. Nuo hinnat voivat olla korkeampia kuin ennen, mutta ne eivät saa, etenkään teollisuuden osalta, poiketa liikaa kansainvälisten kilpailijoiden kohtaamista kustannuksista. Yrityksen johtoryhmä, joka tekisi vastaavan vastuuttoman päätöksen omalla alallaan, olisi erotettu nopeasti.
EU:n päätöksentekojärjestelmä, joka on suunniteltu suojaamaan vallan keskipistettä kansan tyytymättömyydeltä ja jossa on vaikea tunnistaa selkeästi fiaskosta henkilökohtaisesti vastuussa olevia, jatkaa haitallisen ilmastopolitiikan ja siten haitallisen energiapolitiikan harjoittamista. Aivan kuten Euroopan aseistariisunnan aikana kylmän sodan päätyttyä, hallitsevalla luokalla ja EU:lla on ollut syvästi virheellinen näkemys ympäröivästä maailmasta, ja ne ovat tehneet harhaanjohtavia ja vastuuttomia päätöksiä.
Yhdysvallat jättää Pariisin sopimuksen
Yhdysvaltain vetäytyminen Pariisin sopimuksesta seurauksineen energiantuotantoon ja muihin alueisiin merkitsi alkua kehitykselle, joka todennäköisesti rajoittaa jyrkästi sopimuksen ulottuvuutta. Euroopan nykyinen poliittinen tilanne viittaa tähän suuntaan. Unionin kahden johtavan maan, Saksan ja Ranskan, hallitukset ovat harvoin pärjänneet huonommin mielipidemittauksissa. Nyt on käymässä ilmi, että jopa YK:n johtava komitea nykyisessä ilmastosiirtymässä myöntää, että aiemmat ennusteet nousevien hiilidioksiditasojen vaikutuksista olivat liioiteltuja. Euroopan väestön ja sen poliitikkojen pelotteluun käytetyt tuomiopäivän profetiat ovat olleet vääriä. Yhdysvaltain sisäministeri Doug Burgum sanoi äskettäin, että maailman siirtyminen uusiin energianlähteisiin on aina ollut:
— fantaasia ja rajatapauksellinen valhe 2.
Hän rajoittui kuvailemaan tätä siirtymää ajavia ihmisiä:
— tiettyinä elementteinä.
Ottaen huomioon, että Euroopan siirtyminen uusiin energianlähteisiin on ollut lähes uskonnollista luonnetta olevaa politiikkaa, johtopäätös on murskaava. Euroopan päätökset ovat siten perustuneet parhaimmillaankin fantasiaan. Muussa tapauksessa kenties poliittinen kohteliaisuus esti häntä kutsumasta sitä suoraksi valheeksi, vain "rajatapaukselliseksi valheeksi". Joten tätä EU ja Euroopan poliittinen establismentti ovat käyttäneet miljardeja vuosittain saadakseen äänestäjänsä uskomaan, antaen sen läpäistä suuren osan maidensa toiminnoista ja kaiken koulutuksen kaikilla tasoilla. He ovat indoktrinoineet koko väestönsä fantasialla tai jollakin valhetta hipovalla.
Jatkuu osassa 6
