Itävallassa toimittajana työskentelevä, Bosniassa muslimiperheessä kasvanut, Melissa Erkurt haastatteli Itävallan maahanmuuttajaperheiden lapsia, poikia, jotka käyvät itävaltalaista koulua. Hän järkyttyi tuloksistaan.
Nämä nuoret pojat ovat omaksuneet islamista etupäässä luettelon kieltoja, -ja mandaatin valvoa niitä. "Itse uskonnon perusteista he eivät tiedä juuri mitään", täsmentää Melissa Erkurt. Toimittajan kysyessä, mitkä asiat ovat haraam, uskovaisilta kiellettyjä, pojilta ei juttu loppunut. Jonkin kummallisen herätyksen saaneet muslimipojat länsimaisissa kouluissa ovat oppineet jyrkimmän tulkinnan mukaiset kiellettyjen asioiden listat, ja vahtivat etteivät muutkaan poikkea heidän opettajiensa tulkinnoista.
Kuvaan sopii, että haraam-säännöt koskevat nimenomaan tyttöjen pukeutumista ja käyttäytymistä. Pojat pidättävät itsellään "länsimaiset vapaudet", mutta omiin pyrkimyksiinsä soveltaen. Erkurt käyttää ilmiöstä nimitystä "Generation Haraam".
Haraam-sukupolvelle ei olisi ollut sijaa 1980-luvun Beirutissa, Kairossa tai Karachissa. Ei edes Kabulissa ennen neuvostoinvaasiota, ja maan asioiden menoa pois raiteiltaan. Jokin on mennyt muslimimaailmassa pahasti pieleen. Taannoin ranskalainen toimittaja haastatteli nyt keski-ikäisiä Ranskaan 1950-luvulla nuorina tyttöinä muuttaneita algerialaistaustaisia naisia. Haastateltujen innostus näkyi heidän kasvoistaan, kun he muistelivat, kuinka ihanaa oli olla muslimityttö Ranskassa: Ranskalaisen tytön vapaudet mutta laaja yhteenkuuluvainen muslimisuku tukena. Nyt on toisin.
Tänään musliminuorten macho-käyttäytymiskulttuuri yhdistää islamilaisen takapajuisuuden ja länsimaisen kaupallisen viihteen naishalveksunnan rappeutuneimman tason. Euroopan maaperälle on tullut *monikulttuurin* sijasta *moni-kulttuurittomuus*. Kahden kulttuurin kohdatessa molempien huonot puolet yhdistyvät.
Länsimainen ympäristö ja sen globaali kaupallinen teknosysteemi tarjoavat sekä maahanmuuttajanuorille että eurooppalaisen kantaväestön jälkikasvulle sitä samaa p:skaa. Lopputuloksen kannalta ero on siinä, että länsinuori tietää etteivät mainokset ole totta. Matunuori luulee, että kaikki jotka eivät ole luusereita, elävät sitä elämää, kuin mainosten ruskettuneet karpaasit, jotka ohimennen korkkaavat juoman ja kähmäisevät kurvikasta blondia. Mamunuori tietää, ettei hän saavuta tuota haavemaailmaa SOL:n siivoojana Helsingin rautatieasemalla, eikä edes pizzankääntäjänä serkkupojan firmassa.
Hän etsii oikotien: Rikollisuuden. Nopeaa rahaa tulee myymällä huumeita tai tyttöjä, ja vaikkapa aseellisillä ryöstöillä. Hän tietää, etteivät ne ole "halal", mutta jihadistivärväri samassa lähiökorttelissa ei muistuttele häntä siitä. Sensijaan ohjataan musunuori pätemään yhteisöjensä tyttöjä kyttäämällä. Juuri siitä Melissa Erkurt raportoi.
Euroopan matunuoret ovat kahden kulttuurin välissä. Eniten heille lupaavat jihadistit.![]()





