Kun Israelin pommit ja tankit runnovat Gazaa maan tasalle, ei kyse ole enää vain “terrorismin vastaisesta sodasta”. Kyse on kansan hävittämisestä ja pakkosiirrosta. Gazasta ollaan tekemässä asumiskelvotonta raunioiden hautausmaata, ja ihmiset, jotka selviävät hengissä, pakotetaan lähtemään – mutta minne? Vastauksena on: Eurooppaan.
Ja juuri siinä piilee tuleva kriisi, josta eurooppalaiset johtajat ovat hiljaa kuin hiiret. He tietävät sen, mutta eivät uskalla sanoa ääneen: Gazan tyhjentäminen tulee sysäämään valtavan pakolaisvyöryn Eurooppaan, ja se muuttaa poliittisen kartan pysyvästi.
Eurooppa valmistautuu väärin – tai ei ollenkaan
Kun miljoonia ihmisiä työnnetään "meren" ja miekan väliin, he lähtevät liikkeelle. Egypti ei halua heitä, Jordanialla on jo tarpeeksi omia ongelmiaan, ja Persianlahden öljyvaltioita ei kiinnosta ottaa vastaan yhtään palestiinalaista. Ainoa todellinen reitti auki jää Eurooppaan.
Ja mitä tekee EU? Se lähettää “huolestuneita lausuntoja” ja kättelee Netanyahu’ta hymyssä suin. Kukaan ei uskalla sanoa sitä, minkä jokainen näkee: Euroopasta ollaan tekemässä kaatopaikkaa Lähi-idän pakolaisille.
Vuoden 2015 pakolaiskriisi horjutti Euroopan politiikkaa rajusti, mutta se oli pientä verrattuna siihen, mitä nyt on tulossa. Jos Gazasta ja Länsirannalta lähtee liikkeelle miljoonia, se räjäyttää EU:n sisältäpäin. Puolueet kaatuvat, populistit nousevat valtaan, ja kansalliset rajat nousevat uudelleen. Ja silti eurooppalaiset johtajat istuvat käsien päällä, kuin mitään ei olisi tapahtumassa.
On täysin naiivia uskoa, että tämä on “sivuvaikutus” sodasta. Ei ole. Israel tietää täsmälleen, mitä se tekee: se ajaa palestiinalaiset ulos kodistaan ja sysää ongelman muiden harteille. Euroopan harteille. Ja koska länsimaiden johtajat eivät uskalla kritisoida Israelia, he hyväksyvät tämän hiljaisella myötäilyllä.
Kysymys, johon on pakko vastata
Kysymys ei ole enää siitä, haluaako Eurooppa vastaanottaa miljoonia pakolaisia – vaan siitä, mitä tapahtuu, kun se joutuu tekemään niin.
Eurooppalaiset päättäjät voivat jatkaa tekopyhää “humanitaarista” hurskasteluaan, mutta pian heidän omat kansalaisensa kysyvät: kuka tätä show’ta oikeasti johtaa? Kuka hyötyy siitä, että Eurooppaan luodaan keinotekoinen kriisi?
