Emma Kari (Vihr) ottaa vahvasti kantaa facebook päivityksessä ihmisoikeuksista.
Kyyjärvellä kiinniotettu afgaaniperheen isä ja kaksivuotias tyttö on päästetty vapaaksi. Poliisia pienen vauvansa kanssa paennut äiti on edelleen kateissa, mutta paollaan hän pelasti perheensä ainakin hetkeksi pakkopalautukselta Afganistaniin.
Kuohunnan keskellä on hyvä kysyä itseltään, mikä on tässä maassa minulle arvokasta? Minä olen ylpeä tästä maasta tasa-arvon, yhtäläisen ihmisarvon ja auttamisen perinteen takia. Täällä kaikista pidetään huolta. Jokainen ihminen on ainutkertainen yksilö, ei luokkansa, sukunsa, uskontonsa tai kastinsa edustaja.
Hallituspuolueiden edustajat ja kyyniset nettikommentoijat tekevät kaikkensa, jotta ihmisoikeuksien puolustajat näyttäytyisivät epäisänmaallisina oikeusvaltion murentajina. He kritisoivat muita, koska eivät pysty vastaamaan kysymyksiin omasta toiminnastaan. He eivät pysty vastaamaan siihen, miksi he sallivat äitien, lasten ja vauvojen pakkopalautukset maihin, joissa heidän turvallisuuttaan ei kukaan pysty takaamaan. Miksi he eivät puhalla peliä poikki, vaan vievät läpi toinen toistaan pahempia heikennyksiä näiden ihmisten oikeuksiin.
Minulle ihmisoikeuksien puolustaminen on isänmaallisuutta. Minulle jokaisen lapsen kiistaton oikeus hyvään elämään on suomalaisuutta parhaimmillaan. Historia ei kiitä niitä, jotka kääntävät selkänsä vääryyksille. Historia ei kiitä niitä, jotka hyväksyvät hiljaisuudellaan ihmisyyden polkemisen. Me muistamme sankareina ne ihmiset, jotka vastustivat epäoikeudenmukaisuuksia. Me muistamme ne ihmiset, jotka eivät olleet hiljaa.
Minulle tämän maan suurimmat sankarit ovat aina olleet niitä, jotka ovat olleet heikoimpien puolella. Ne, jotka sanovat, että me olemme parempia kuin se politiikka, jota nimissämme nyt tehdään. Ne, jotka satavuotiaassa Suomessa uskaltavat sanoa, että tämä ei ole oikein. Heitä minä kiitän!
