Huutolaishoivabisnes on moraalisesti ala-arvoista ja tuomittavaa. Siinä rikotaan ihmisyyden peruslakeja ja taivaallista lakia.

Pyhän Raamatun sanoin: ” Kunnioita isääsi ja äitiäsi, niin kuin Herra, sinun Jumalasi, on sinua käskenyt, että saisit elää kauan ja menestyisit siinä maassa, jonka Herra, sinun Jumalasi, sinulle antaa.”

**

Ihmiset ovat suoraan sanottuna raivoissaan.

Raivo kuului pari viikkoa sitten Kansanradion ohjelmassa. Ne esimerkit, joita ihmiset kertoivat ohjelmassa, toivat kyyneleet silmiin. Kuinka kukaan voi tehdä niin lähimmäiselleen? Ja meitä on vain 5 miljoonaa!  

Oikeutettu viha kohdistuu nyt Kokoomukseen, jonka johto näyttää olevan täysin kylmäsydäminen ihmisten hädälle. Orpon ystävällisen hymyn takana päilyy röyhkeä ja laskelmoiva poliitikko, joka haluaa puolustaa yksityistämistä ja kavereitaan viimeiseen saakka. Kokoomusta lähellä olevat tahot ovat harjoittaneet huutolaishoitobisnestä (Attendo) ja siksi Orpon sydän on kylmä.  

Toisaalta, vasemmistopuolueet eivät ole olleet sen parempia kuten kokoomusta lähellä oleva lehti on huomauttanut. Siteeraan tässä Verkkouutisia: ” Vasemmistopuolueiden hallitsema monialakonserni Tradeka on itse mukana alan liiketoiminnassa. Tradeka osti vajaa vuosi sitten terveysyhtiö Med Groupin hoivan, ensihoidon ja julkisen terveyden palvelut. Med Groupin brandinimi alalla on Onni. Se on Suomen suurin kotiin vietävien hoivapalveluiden kuten vanhusten kotihoidon tuottaja ja henkilökohtaisen avustamisen markkinajohtaja. Med Groupilla on 3000 työntekijää ja vuonna 2017 sillä oli 100 miljoonan euron liikevaihto. Suomen Kuvalehti kertoi joulukuussa, että Tradeka antoi syksyn 2017 kuntavaaleissa tukea 105 Sdp:n ja vasemmistoliiton ehdokkaalle, yhteensä 52 500 euroa. Vaalirahaa saivat Tradekan hallintoelimissä, pääluottamusmiehenä tai työsuojeluvaltuutettuna toimivat. Sdp:n kansanedustajista kuntavaalituen saivat Osuuskunta Tradekan hallituksen jäsen Eero Heinäluoma ja entinen jäsen Jukka Gustafsson sekä Maria Guzenina, Ilkka Kantola, Anneli Kiljunen, Johanna Ojala-Niemelä ja Tytti Tuppurainen.” (https://www.verkkouutiset.fi/vasemmiston-vaalirahoittaja-on-hoivabisneksen-jatti/).

Päätänkö päiväni oman käden kautta mielummin kuin menen Esperiin kiusattavaksi?

Ihmisten raivo on sekoittunut myös huoleen ja syviin kysymyksiin. Pitäisikö omat päivät päättää kuten primitiivisissä yhteiskunnassa oman käden kautta ettei jäisi nuorempien niskoille? Pitäisikö ottaa käyttöön ”Vanhusnuija”? Päästä eroon sairaista vanhuksista? Vai pitäisikö tehdä kuten Japanissa, että vanhukset tekevät rikoksia päästäkseen vankilaan hoidettaviksi?

Kirjoitin tästä jo vuonna 2014 kun arvostelin Stubbin-Rinteen epäinhimillistä hallitusta. (http://artoluukkanen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/174814-stubbin-jalkelaisalmu).

”Sille tärkeintä on keski-ikäinen, aina-terve ja hyvähampainen ikinuori, jolla ei ole lapsia. Se arvostaa kovasydämistä ja armotonta yhteiskuntaa, jossa hyvätuloinen – ei koskaan vanheneva ihminen – ei koskaan lapsena ollut aikuinen - ansaitsee ja kuluttaa. Tällaisen yhteiskunnan korkein hyvä on sokea ahneus, jossa vähät välitetään ”huonommasta aineksesta”, jossa vanhemmat saavat ehkä vain yhden ”valioyksilö-lapsen”, joka ei tarvitse mitään etuja….”

Itse ajattelen, että elämä on pyhä eikä sitä saa päättää itse. Se on Jumalan lahja.

Toisaalta, nyt kun olen kuullut niitä hirvittäviä tarinoita hoivakodeista ja niiden laiminlöinneistä niin epäröin ahdistuneena. Ymmärrän sydämessäni niitä, jotka ajattelevat, että ei halua vanheta ja jäädä näiden huutolaishoivafirmoijen nyljettäväksi ja kiusattavaksi. Kumpi vääryys on suurempi?

Suomalainen ahneus vie syvien kysymysten äärelle: onko hyvä kuolema (eutanasia) parempi kuin huono kuolema (kakotanasia)? Mikä saa ihmisen menettämään omantuntonsa niin, että on valmis myymään jonkin isän ja äidin tällaiseen hirmuhoitolaan? Ja hankkimaan sillä rahaa?

Suomi on kironnut itsensä?

En osaa perustella tätä asiaa paremmin, mutta olen taipuvainen ajattelemaan, että wanhat poliittiset voimat ovat langettaneet Suomen päälle ahneuden kirouksen, joka johtaa pian siihen, että pahimmassa tapauksessa me menetämme sen maan, joka on meille annettu.  

Mikäli emme tee parannusta ja hoida asioita kuntoon. Isosti.

En tietenkään voi perustella tätä ajatusta rationaalisesti.

Tunteella kyllä. Tämä on kuin venäläiset sanovat:  ”крик души” – sielun hätähuuto. Sydän pakahtuu.

Onko mahdollista kumota tätä kirousta? Luoda oikeudeunmukaisuutta? Lisätä laupeutta? Enentää Rakkautta?

”Oikeus virratkoon kuin vesi ja vanhurskaus kuin ehtymätön puro” (Aam. 5:24).

Arto Luukkanen