Arto Luukkanen: Kuoleva Kepu

Vanhan kansanviisauden mukaan kuoleva peto tekee kaikenlaisia ”siivottomuuksia” kun se kuolee. Ennen loppuaan peto repii, raivoaa ja ruhjoo. Sama ”siivottomuus” näyttää olevan käynnissä Sipilän hallituksen kanssa.

Sipilä tietää, että kepun hallitustaru on loppu. Avustajat tietävät sen aina Peräkontti-Samulista viimeiseen ”häntäpoikaan” saakka. Kun jatkoa ei ole tulossa ja kaikki inhoavat tätä hallitusta, niin se voi tehdä ikäviä ja epäsuosittuja asioita. Se voi sijoittaa omia miehiään sopiviin virkoihin ansioituneempien ylitse ja toteuttaa ilkeitä juttuja.

Enää ei ole millään mitään väliä.

Kuten keisari Caligula totesi roomalaisesta rahvaasta: ”vihatkoon – kunhan pelkäävät”.

Berner – markkinoiden – ei ihmisten asialla

Kaikkein vapain ja ”siivottomin” näistä ministereistä voi olla eräs ministeri, joka sai vuoden 2015 vaaleissa 9500 ääntä ja joka ei enää välitä mistään mitään. Hänestä on tullut ruotsalaisen pankin johtaja ja istuu nyt kahdella tuolilla. Hän on leikisti ”ministeri” ja aikuisten oikeesti ruotsalaisen pääoman piikatyttö. Ja meille suomalaisille tämä on ihan ok.

Annan teille toisen vihjeen: ”Suomessa muutoksia valtion rooliin infrastruktuurin hallinnoijana on ajanut muutoksia muuan keskustalainen sisäministeri Anne Berner.”

Arvasitte oikein!

Ministeri Anne Bernerin merkitys suomalaisen talouden ja elinkeinoelämän uudistajana piti olla vallankumouksellinen. Hänet rekrytoitiin meikäläiseen päivänpolitiikkaa nopeassa tahdissa ja ennätystahdissa; vuonna 2015 – ensin Suomen kansalaiseksi, kansanedustajaksi ja sitten ministeriksi.

Berner markkinoitiin suomalaisille ”tahtojohtajana” tai ”rohkeana uudistajana”, ”tylynä johtajana”, jonka tehokas toiminta ”yhtiöittäisi tiet ja rautatiet”.^[1]

Uusi ministeri aloittikin väkevästi ja toi vuonna 2016 yleiseen keskusteluun ajatuksen maanteiden ja sopivien rautatieosuuksien yhtiöittämisestä. Yhtiöittäminenhän on yleensä historiallisessa kehityksessä yksityistämisen välietappi. Se merkitsee, että valtiolliset (tai kunnallisten jne.) yritysten eivät saa nähdä päämääräkseen yhteiskunnan toimintojen tukemista, vaan niiden tulee pyrkiä rahallisen voiton tuottamiseen valtion kassaan. Berner toimi päättävästi ja toi esityksensä yleiseen keskusteluun vuoden 2017 alussa.

Bernerin rautatiejenkka

Aikataulun piti olla huippunopea – lainsäädännön piti olla valmiina jo vuoden 2018 alusta. Uudistuksen piti varmistaa virallisesti, että se tukisi uuden elinkeinotoiminnan syntymistä ja turvaisi yksityisteiden varrella sijaitsevan asutuksen edellyttämä liikkumisen sekä elinkeinoelämän kuljetukset.

Ministerin ”porkkanana” oli luvata että uusi teitä, rautateitä ja meriväyliä hallinnoiva yhtiö voisi säästää 10 miljardia euroa käytettäväksi esim. ”terveydenhuoltoon, velanmaksuun tai koulutukseen.” Samalla autoiluun liittyviä veroja olisi alennettu valtion budjetista vapautuvilla rahoilla. Autoilijoiden polttoainevero olisi laskenut miljardeja. Rahat yhtiö olisi saanut asiakasmaksuilla. Ja kuten ministeri iloitsi tästä hankkeesta kertovassa tiedotustilaisuudessa ”…kuka meistä ei olisi valmis käyttäjämaksuun, jos tietäisi, että se menee suoraan yhtiölle, joka investoi infraan, eikä tee mitään muuta?”^[2]

Ministeri saama kansalaispalaute oli tyrmäävä.

Hallitus veti tukensa tältä hankkeelta, jonka tarkoituksena oli myös ilmeisesti siirtää teiden rakentamisesta ja kunnossapidosta tarvitut rahat budjettitaloudesta. Teiden ylläpitoon tarvittu velka olisi näin muutettu yksityisiksi veloiksi ja lopulta myös tienkäyttäjien maksettavaksi. Yritys oli kaiken kaikkiaan ”sankarillinen” yritys muuttaa Suomen kaupan ja teollisuuden kehittymiselle elintärkeät tiet ja väylät pois valtion kontolta.

Sen taustalla oli kuitenkin nähtävästi ideologinen ajatus yksityistäminen ihanuudesta. Siitä, että Suomea oli nyt ravistettava ja valtion roolia piti vähentää kaikessa mahdollisessa. Sitä propagoitiin ”mututiedolla” tai harhaanjohtavilla ajatuksilla terveydenhuoltoon ja koulutukseen menevistä miljardeista. Tämän hankkeen todellisina kummisetinä istuivat kansainväliset jättiyritykset, joilla ainoina on yksityistämiseen tarvittavia varoja.

Pilkotaan sitten palasiksi!

Suunnitelma ei onnistunut. Berner sai huutia. Ja kärsi kirvelevän tappion.

Ja nyt kysymys kuuluu: mitähän siivotonta Berner aikoo tehdä vielä???

Onko VR vielä vaarassa? Mitä tapahtuu muille Suomen ”kruununjalokiville”. Mitä Vake tekee?  Mihin unohtui alkiolaisuus? Entä se talonpoika?

Kepun poliittisen hautajaiset

Kepulle oman arvopohjansa hylkääminen merkitsee vaalitappiota ja ehkä sitä, että ”Keeppu” ei koskaan eikä ikinä tämän jälkeen nouse isoksi puolueeksi.

Syy on ehkä siinä, että Keskusta on hylännyt vanhat poliittiset voimat ja tukee nyt liberaalien ja ”kaveripiirien” bisnesosaamiseen. Siinä maailmassa historiaa ei ole, menneisyys on se mikä tapahtui eilen tahi toissapäivänä.

Kepun poliittiseen hautakiveen on siksi piirrettävä seuraava skriipustus: ”Me hautasimme sen yhdessä markkinoiden kanssa: Sipilä & Berner”. 

Arto Luukkanen

https://www.facebook.com/luukkanenarto/videos/604731933283697/