Joka viides peruskoulun opettaja Suomessa kertoo joutuneensa oppilaan väkivallan kohteeksi. Opetusalan ammattijärjestö OAJ varoittaa suuntauksen pahentuneen kahden vuoden aikana ja vaatii valtakunnallisia toimenpiteitä.
Opetusalan ammattijärjestö OAJ raportoi vuoden 2026 työolobarometrissaan, että 14 prosenttia vastaajista oli joutunut työpaikkaväkivallan kohteeksi edellisen vuoden aikana. Edellisessä, vuonna 2024 tehdyssä kyselyssä vastaava luku oli 10 prosenttia.
Kasvu on erityisen selvää peruskouluissa. Siellä 21 prosenttia ilmoitti joutuneensa oppilaan väkivallan kohteeksi, kun vuonna 2024 luku oli 17 prosenttia. Varhaiskasvatuksessa kolmasosa vastaajista sanoi joutuneensa lasten tekemän väkivallan kohteeksi.
Väkivalta oli lähes täysin oppilassidonnaista. 99 prosentissa tapauksista, joissa opettajat ilmoittivat joutuneensa väkivallan kohteeksi, tekijänä oli lapsi tai oppilas.
Erityisopettajat erityisen alttiina
Erot ovat huomattavia. OAJ nimeää erityisopettajat ja erityisluokanopettajat ryhmiksi, jotka joutuvat useimmin väkivallan kohteeksi. Väkivalta on yleisintä varhaiskasvatuksessa, mutta se on lisääntynyt eniten peruskouluissa viimeisen kahden vuoden aikana.
Sitä vastoin lukioissa työskentelevillä ei barometrin mukaan ollut kokemuksia väkivallasta. Tilanne eroaa siis selvästi eri koulutusmuotojen välillä.
— Oppimis- ja työympäristöjen turvattomuuteen on puututtava. Nykyinen suuntaus on erittäin huolestuttava, sanoo OAJ:n puheenjohtaja Katarina Murto.
Monet harkitsevat alanvaihtoa
Seuraukset voivat olla vakavia kohteeksi joutuneelle henkilöstölle: kuudessa prosentissa tapauksista väkivalta oli johtanut sairauslomaan.
Vastaajista 42 prosenttia oli harkinnut alanvaihtoa edellisen vuoden aikana. Alle 51-vuotiaiden keskuudessa luku oli noin puolet.
Väkivalta ei ole ainoa syy, miksi opettajat harkitsevat ammatin jättämistä. Samalla 75 prosenttia kertoi kokevansa vähintään toisinaan työperäistä stressiä.
OAJ vaatii valtakunnallisia toimintamalleja väkivallan ja uhkatilanteiden ehkäisemiseksi kouluissa ja päiväkodeissa. Järjestö haluaa myös opetusalalle suunnatun erillisen työsuojeluohjelman.
— Jäsenemme ovat peräänkuuluttaneet valtakunnallisia toimintamalleja, joilla voidaan ehkäistä väkivaltaa ja uhkatilanteita, sanoo Katarina Murto.
Osanottoni omaisille ja ystäville.
Samat sanat!
On ollut raskas ja surullinen päivä, ilta ja yö.
Syvä osanottoni Ilja Janitskinin poismenon johdosta.
Osoitamme suurinta kunniaa hänelle, pitämällä huolen siitä että MVlehti ja muut nykyiset sekä tulevat, uudet julkaisut eivät anna tuumaakaan periksi, vaan iskevät entistä terävämmin sinne mihin päättäjiä sattuu eniten.
OK, mutta on myös aihetta pessimismiin. Kansa seurasi innokkaasti Iljan MV-lehteä, mutta unohti miehen ja hänen kunniakkaan taistelunsa nopeasti, kun establishment iski raivolla ja kieroudella takaisin. Iso osa kansaa ei jaksanut kiinnittää huomiota Iljan törkeän kohteluun. Aivan liian moni on salaa tai julkisesti tukenut sitä. Jopa Iljan kuolemasta on riekkuen iloittu. Ei heräämistä voi tapahtua, jos ihmisellä ei ole tajuntaa, joka voisi herätä.
Itse en ole vuorokauteen päässyt MV-lehden sivuille. Nyt ei edes murkut.org avaudu. Molemmissa error 522
Minäkään en pääse MV sivustolle.
On syitä epäillä miksi juuri tänä ajankohtana sivusto on kiinni.
Valtaapitävien verkoston lonkerot ovat monet, pitkät ja kykeneväiset.
Janus Putkonen ilmoittaakin MV:n huoltokatkoksesta Twitterissä.
Olisi helposti saattanut olla verkkohyökkäys, sillä onhan niitä esiintynyt, mutta niin ei taida olla tällä kertaa.
Tai sitten kuitenkin on. Lännellä on hybridisota Kiinaa ja sen liittolaisia vastaan meneillään ja Suomi on kontrolloituine medioineen komennettu mukaan. Kiinan kommunistit lähtivät hieman väärille linjoille ja alkoivat haastaa transatlantisteja.
Osanotto lähiomaisille.
Ilja Janitskin oli mies, joka ei pelännyt mitään eikä ketään. Sellaisia miehiä Suomi kaipaa nyt enemmän kuin kenties koskaan on kaivannut.
Janitskin oli persoona isolla P:llä ja juuri niin särmikäs kuin jäljenjättäjän täytyykin olla, mutta samalla hänellä oli lämmin sydän slaavilaiseen tapaan.
Lopuksi: Eräs kreikkalainen ajattelija on sanonut aikaansaavista henkilöistä osuvasti: ”On niitä, jotka tekevät tekoja. Ja sitten niitä, jotka kulkevat perässä ja arvostelevat!”
Hyvät lähtee aina ensin.
Toivon että tapaan Iljan tuonpuoleisessa.
Kuinka monta valtion rahoituksesta riippumatonta talousasiantuntijaa meidän julkisuudessamme lopultakaan on, niin monta erilaista asiantuntemusta on käytettävissä. Harvat riippumattomat tutkijat eivät julkisuuteen “ilmaiseksi” heittele “tutkimus”tuloksiaan. – Vain propaganda on ilmaista. Oikean tiedon saamiseksi pitää tehdä työtä.
– Esimerkiksi koko yliopistolaitos kaikkine professoreineen on täysin riippuvainen valtion rahoituksesta. Poliittisesti väärän tiedon julkaiseminen iskee ensimmäisenä tutkijaan, joka menettää jatkorahoituksen tutkimukselleen ja katkaisee urakehityksen.
– (Valtion) Rahalla ostettua tutkimusta. – “Tällaista tietoa on nykyisenä nettiaikana varsin helppo löytää”, kirjoitat loppuun.
Poliittisesti rahoitetun tutkimuksen ainoa päämäärä on saada lisää ääniä vaaleissa.
– Kriisit pitävät poliitikot leivässä ja siksi niitä tarvitaan. Kuvittelepa poliitikko, joka sanoo kansalle juuri pelastaneensa koko kansakunnan järkyttävältä talousromahdukselta viisaiden päätösten ansiosta. Mikä on hänen uskottavuutensa?
– Sen sijaan äänestäjä kyllä valitsee “kokeneen” poliitikon, joka “ryhtyy ankariin toimiin” syyllisten rankaisemiseksi jo aiheutuneen katastrofin seurauksena. Tällä tavoin edustuksellinen hallinto välttämättä tarvitsee katastrofeja (sotia, talousromahduksia, epidemioita, …) pitääkseen valtaan (juutalais/vapaamuurari) päässeet poliitikot edelleen vallan kahvassa.
https://vastavalkea.fi/2020/02/10/suomen-talous-ja-tyollisyys/#comment-89706