Ai että mitäkö mietin? No sitä, että on nälkä. Nälkä ei johdu siitä,etteikö olis ruokaa, eikä siitä että olisi jokin paasto kysessä. Jääkaapissa on kyllä boluksia eli namipaloja. Miksi muuten nälkä on niin arka asia? Suurella nöyryydellä hyökkään kohta lautasen kimppuun ja saalistan haarukalla proteiineja, vitamiineja ja kivennäisaineita. Kaikkea mahdollista eli monipuolista. Vain friteeratut muurahaiset puuttuu.
On vain hyvä tuntea nälkääkin. Se on alkukantaista ja suolet elää vielä siinä ajassa halusi tai ei. 8h tuntia ilman safkaa ei tietenkään onnistu raskasta työtä tekevältä mutta työtä se on tämäkin, kirjoittelu ja ajan seuraus. Suomella on kuulemma juhlakakku, jota haukkaamaan tuodaan vieraita kaukaa. Se on syvältä ja kaukaa se kakku.
Välillä on hyvä soittaa lärviä: Niinpä ehdotankin sarkastisesti jokaiselle oikeaa työtä tekevälle palkallisesti niin sanottuja nälkäpäiviä, jolloin voi orientoitua kokemaan omaehtoista nälkää. Miltä se oikeasti tuntuu? Onhan asunnottomien yötäkin, niin miksei sitten nälkäpäivä? Voisiko omaehtoinen nälkäpäivä olla vastaus kysymykseen: kuinka olla hiilineutraali keho? Vai pitääkö kasvispohjainen nykyhallitus sittenkin tosiaan päästää sisäkaluihin saakka?
Kohta vatsalaukussani käy pöhinä. Suolen seinämä erittää happoa, joka liuottaa ja pilkkoo proteiinit aminohapoiksi ja jotka elimistöni vuorostaan kasaa takaisin siedettävään kehoni muotoon lievästä ylipainosta huolimatta. Sitä sanotaan proteiinisynteesiksi, jota ohjaa solun tuman DNA. Ei kovin simppeliä vaikka siltä se voi kuulostaa. Omaehtoinen on simppeliä vaan mitä sitten jos on pakko?
Jari Vuorinen Lohja Ojamo.
