Sukukansapäivä (15.10 2016) jatkaa Heimopäivän perinnettä

Julkaistu 14.10.2016 – Kirjoittaja Juha Korhonen
Lukuaika 3 minuuttia

Joka vuosi lokakuun kolmantena lauantaina vietettävä Sukukansapäivä jatkaa Heimopäivän perinnettä.
Aikanaan vuoden merkittävimpien tapahtumien joukkoon kuulunut kansallinen juhlapäivä on nykyään valtamedioiden vieroma, poliittisen korrektiuden rajamailla tasapainoilevana pidetty ei-virallinen, merkityksetön merkkipäivä.

Heimoaate oli Suomessa voimakkaimmillaan 20- ja 30 -luvuilla. Ensimmäistä Heimopäivää vietettiin 1928, heimotulia poltettiin Suomessa ja Virossa, kouluissa oli sukukansa -aiheista ohjelmaa, ja julkaistuissa Heimopäivä -kirjasissa heimoaatteen päämääräksi ilmaistiin suomalais-ugrilaisten kansojen poliittinen ja aatteellinen yhdentyminen, tiivis yhteydenpito, Suomea ja Viroa koskien myös taloudellinen yhdentyminen ja pisimmälle viedyissä visioissa jopa valtioliitto.
Vuosittain järjestettiin suomalais-ugrilainen kulttuurikongressi, joka alkoi vaatimattomana koulujen opetussuunnitelman  suunnitteluprojektina, mutta laajeni kattamaan kaikki kulttuurin osa-alueet.
Helsingin kongressissa 1931 tehdyn päätöksen mukaan virallista heimopäivää alettiin viettää lokakuun kolmantena lauantaina sekä Unkarissa, Virossa että Suomessa.

Suomessa heimopäivän valtakunnallinen pääjuhla järjestettiin Helsingissä, jossa paikalla oli yksi tai useampi ministeri ja toisinaan myös tasavallan presidentti. Valtakunnallinen pääjuhla sai näkyvyyttä lehdistössä ja se myös radioitiin suorana lähetyksenä. Pääjuhlan lisäksi ympäri Suomea järjestettiin kymmeniä, joinain vuosina satojakin pienempiä heimojuhlia. Järjestäjinä toimivat yleensä erilaiset kansalaisjärjestöt. Myös museot, galleriat, teatterit ja muutkin kulttuurilaitokset järjestivät heimopäivänä sukulaiskansoihin liittyvää ohjelmaa.

Kouluissa heimopäivää vietettiin näkyvästi ja monipuolisesti. Opetusministeriö jakoi koulujen käyttöön informaatiopakettia, jossa oli kouluille soveltuvaa sukukansa-materiaalia: suomalais-ugrilaisten kansojen perinnettä, tapoja, satuja, arvoituksia, perutietoa kielistä ja elioloista yms, joiden pohjalta kouluissa järjestettiin esitelmiä, näytelmiä, tanssiharoituksia ja aamunavauksia. Vuonna 1935 WSOY julkaisi kouluille tarkoitetun laulukirjan "Heimolasten laulukirja" yhteislaulutilaisuuksia ja kuoroja varten.

Viimeisen kerran Heimopäivää vietettiin 1943. Jatkosodan päätyttyä 1944 Heimopäivää ei uskallettu viettää, ja vuonna 1945 Valvontakomissio kielsi "kaikki fasistiset ja Hitler-mieliset yhdistykset", joihin katsottiin kuuluviksi myös useimmat heimojärjestöt ja Viro-seurat. Monet yhdistykset jatkoivat kuitenkin maanalaista hiljaiseloa ja salaista yhteydenpitoa Viroon.

80- ja 90 -lukujen kuluessa, Neuvostoliiton osoittaessa merkkejä sisäisestä hajoamisesta, vanhaa heimopäivää alettiin varovasti elvyttää, mutta heimo- sana koettiin liian tulenaraksi ja poliittisesti provosoivaksi, ja siksi uudeksi nimeksi tuli Sukukansapäivä.
Unkarin parlamentti hyväksyi 2013 lain, jonka mukaan maassa juhlitaan lokakuun kolmatta lauantaita sukukansapäivänä. Viron parlamentti sääti jo vuonna 2011 lain, jonka mukaan sukukansapäivä on maassa kansallinen juhlapäivä ja samalla virallinen liputuspäivä. Suomessa Finlandisierung jatkuu -  päivällä ei ole virallista asemaa, eikä sille ole annettu juurikaan julkisuutta, vaikkakin sitä vietettään tätä nykyä erilaisissa yhdistysten järjestämissä kulttuuritapahtumissa ympäri Suomen - tänä vuonna tapahtumia on Helsingissä, Tampereella, Turussa, Oulussa, Lahdessa, Porissa, Kouvolassa, Kemissä, Iisalmessa, Keravalla, Hyvinkäällä ja Siilinjärvellä.

Sukukansojen ystävät ry haluaa sukukansapäivästä liputuspäivän myös Suomessa.
Sukukansojen ystävät ry ehdotti sukukansapäivän julistamista kansalliseksi juhlapäiväksi ja viralliseksi liputuspäiväksi myös Suomessa, Unkarin tekemän vastaavan päätöksen kannustamana vuonna 2013. Saman vuoden lokakuussa Perussuomalaisten kansanedustaja Jussi Niinistö esitti Sukukansapäivän virallistamista eduskuntakyselyssä. Sitä odotellessa voi osallistua vaikkapa Suomalaisuuden liiton sukukansapäivä-juhlaan Turussa http://www.suomalaisuudenliitto.fi/?page_id=17 tai Sugrifest -juhlaan Tampereella. http://aamulehti.menoinfo.fi/tampere/tapahtumat/sugrifest-suomalais-ugrilainen-sukukansapaiva/644851
Udmurttilainen kirjallisuus - facebook tapahtuma kehottaa kaikkia osallistumaan omaehtoiseen liputukseen 15.10 8:00-21:00

http://www.tuglas.fi/sukukansapaiva
http://sukukansojenystavat.blogspot.fi/2013/04/tiedote-11.html
https://www.facebook.com/events/1598984707064213/
http://www.verkkouutiset.fi/kotimaa/jussi%20niinisto%20heimopaiva-9975

 

Venäjä-propagandisti Bäckmanin salainen sopimus HS-toimittajan kanssa: Raportoi USA:stä Bäckmanille, 2000e/kuussa

Päivitetty 11.6.2026, Julkaistu 16.1.2026 – Kirjoittaja Juha Korhonen
Lukuaika 1 minuutti

Netissä leviävä salainen sopimus Venäjä-yhteyksistään tunnetun dosentti Johan Bäckmanin ja HS:n Moskovan kirjeenvaihtajan Maarit Uberin (entinen Roiha) kanssa herättää paljon ihmetystä.

Bäckman ja Uber laativat muutama vuosi sitten sopimuksen, jonka perusteella Bäckman "lähetti" Uberin USA:han raportoimaan hänelle.

Sopimuksen mukaan Uber (silloinen Roiha) oli Bäckmanin "kirjeenvaihtaja". Sopimuksen mukaan Bäckman maksoi raportoinnista Uberille vähintään 2000e / kk.

Maarit Uber asuu nykyisin Moskovassa ja on HS:n Venäjän kirjeenvaihtaja. Myös Bäckman asuu lehtitietojen mukaan nykyisin Venäjällä.

Herää kysymys, onko HS:n Venäjä-uutisointi nyt myös Bäckmanin ohjauksessa. Maarit Uber tunnetaan Venäjää "ymmärtävänä" toimittajana.

Maalittaminen ja väärän tiedon agitaattorit uhkaavat ihmisten turvallisuutta

Päivitetty 11.6.2026, Julkaistu 29.10.2025 – Kirjoittaja Juha Korhonen
Lukuaika 2 minuuttia

Yhä useammin sosiaalisessa mediassa näemme ilmiön, jossa jotakuta ihmistä aletaan yhteisvoimin painostaa, leimata ja häpäistä. Tätä kutsutaan maalittamiseksi – ja se on yksi aikamme vaarallisimmista keskustelukulttuurin sairauksista.

Maalittamisen ydin on yksinkertainen: joku vaikuttaja tai näkyvä henkilö jakaa valikoitua tai virheellistä tietoa jostain yksilöstä tavalla, joka saa joukon ihmisiä hyökkäämään tämän kimppuun. Tuloksena on somemyrsky, uhkailua, ja monesti kohteen henkilökohtainen ja ammatillinen maine tuhoutuu hetkessä.

Tämä ei ole sattumanvaraista. Se on osa laajempaa agitaatiokulttuuria, jossa viestintää käytetään poliittisena tai ideologisena aseena. Ikävä kyllä, myös Suomessa tällaisia toimintatapoja on omaksuttu – ja niihin on toisinaan liittynyt jopa julkisin varoin tuettuja hankkeita tai projekteja.

Kun vaikuttajasta tulee yllyttäjä

Yksi esimerkki tästä kehityksestä on viestintävaikuttaja Janne Riiheläinen, joka on toiminut näkyvästi julkisessa keskustelussa ja saanut tukea myös erilaisilta yhteisöiltä, kuten Aalto-yliopistosta. Riiheläisen toiminta sosiaalisessa mediassa on herättänyt laajaa huolta: hänen päivityksissään toistuu kaava, jossa yksittäisistä ihmisistä tai ryhmistä annetaan vääristeleviä väitteitä, minkä jälkeen seuraajat käyvät hyökkäykseen, jopa väkivataan kehoitetaan ihmisiä.

Ongelma ei ole pelkästään Riiheläisessä henkilönä – vaan ilmiössä, jota hän edustaa. Kun valta-asemassa oleva vaikuttaja käyttää sananvapauttaan toisten leimaamiseen, hän asettaa itsensä viestinnän agitaattoriksi, ei keskustelijaksi. Tällainen toiminta murentaa yhteiskunnallista luottamusta ja normalisoi vihamielistä käytöstä.

Julkinen raha ja vastuu

Erityisen ongelmallista on, jos julkista rahaa kanavoidaan henkilöille tai hankkeille, joiden toiminta synnyttää maalittamista tai sen kaltaista sosiaalista painostusta. Tiede ja koulutus ovat arvokkaita vain silloin, kun ne rakentavat luottamusta ja yhteisöllisyyttä – eivätkä toimi välineenä muiden hiljentämiseen.

Jos yliopisto tai muu julkinen taho tukee toimijoita, jotka toistuvasti lietsoivat someraivoa, on syytä pysähtyä ja kysyä: mitä me oikein rahoitamme?

Sananvapaus ei ole hyökkäysoikeus

Sananvapaus on demokraattisen yhteiskunnan kulmakivi. Mutta se ei tarkoita oikeutta vääristellä tietoa tai lietsoa ihmisiä toisia vastaan. Jokainen, jolla on suuri seuraajakunta ja vaikutusvaltaa, kantaa myös moraalisen vastuun siitä, miten hänen sanansa vaikuttavat.

Jos haluamme säilyttää vapauden puhua, meidän on suojeltava myös vapautta olla joutumatta joukkohyvittelyn kohteeksi. On aika lopettaa maalittamisen normalisointi – riippumatta siitä, kuka sitä tekee.

https://nykysuomi.com/2025/06/10/aalto-yliopisto-faktabaari-ja-janne-riihelainen-rikostutkinnan-kohteena-syytoksia-laajasta-vihamaalittamisesta-ja-valheellisesta-mustamaalauksesta/

Mies yritti sahata tiensä sisään kauppaan Kajaanissa – poliisi keskeytti erikoisen murtoyrityksen

Päivitetty 11.6.2026, Julkaistu 26.10.2025 – Kirjoittaja Juha Korhonen
Lukuaika 1 minuutti

Mies yritti sahata tiensä kauppaan Kajaanissa – koirapartio nappasi kaksitahtibensiinille haisevan tekijän

Kajaanissa koettiin erikoinen murtoyritys sunnuntain vastaisena yönä, kun poliisi sai hätäkeskukselta ilmoituksen miehestä, joka yritti päästä kauppaan sisälle moottorisahan avulla.

Partiot saapuivat paikalle pian puolenyön jälkeen ja havaitsivat tuntomerkkeihin sopivan miehen juoksevan kaupasta poispäin. Koirapartio lähti miehen perään ja sai hänet kiinni lyhyen juoksukilpailun jälkeen – tekijä tuoksui vahvasti kaksitahtibensiinille.

Poliisin mukaan mies oli ensin yrittänyt murtautua sisään rikkomalla kaupan etuoven lasin. Kun tämä ei onnistunut, hän oli ottanut käyttöönsä moottorisahan ja sahannut reiän kaupan lastauslaiturin oveen. Siitäkään kautta hän ei kuitenkaan ollut päässyt sisälle.

Mies otettiin kiinni rikoksesta epäiltynä ja kuljetettiin poliisivankilaan. Poliisi tutkii tapausta muun muassa törkeänä varkauden yrityksenä ja vahingontekona.

Kuolemaan johtanut liikenneonnettomuus Laitilassa – yksi menehtyi

Päivitetty 11.6.2026, Julkaistu 25.10.2025 – Kirjoittaja Juha Korhonen
Lukuaika 1 minuutti

Kuolemaan johtanut liikenneonnettomuus Laitilassa – poliisiauto osallisena takaa-ajotilanteessa

Laitilassa tapahtui perjantai-iltana vakava liikenneonnettomuus, jossa menehtyi yksi henkilö. Onnettomuus sattui tilanteessa, jossa hälytysajossa ollut poliisi seurasi pakenevaa ajoneuvoa.

Lounais-Suomen poliisin mukaan takaa-ajo sai alkunsa kasitiellä Laitilassa noin kello 19.50, kun henkilöauto ei noudattanut poliisin pysähtymismerkkiä ja jatkoi matkaa Rauman suuntaan.

Kasitiellä, Joukahaisentien risteyksen kohdalla, pakeneva auto lähti ohittamaan autoletkaa poliisin seuratessa sitä hälytysajoa käyttäen. Samassa hetkessä autoletkassa ollut sivullinen henkilöauto kääntyi vasemmalle Joukahaisentielle suoraan hälytysajossa olleen poliisiauton eteen.

Poliisiauto törmäsi henkilöauton vasempaan kylkeen. Henkilöautoa kuljettanut mies menehtyi elvytysyrityksistä huolimatta onnettomuuspaikalla. Autossa ei ollut muita matkustajia.

Koska poliisi oli osallisena onnettomuudessa, on tapahtuneesta kirjattu rikosilmoitus liikenneturvallisuuden vaarantamisesta ja kuolemantuottamuksesta. Tapauksen tutkinta siirtyy Syyttäjälaitokselle, ja tutkinnan johtamisesta sekä tiedottamisesta vastaa Valtakunnansyyttäjä.

Poliisi ei tiedota asiasta enempää, mutta jatkaa pakenevan auton kuljettajan tavoittamista.