Joka viides peruskoulun opettaja Suomessa kertoo joutuneensa oppilaan väkivallan kohteeksi. Opetusalan ammattijärjestö OAJ varoittaa suuntauksen pahentuneen kahden vuoden aikana ja vaatii valtakunnallisia toimenpiteitä.
Opetusalan ammattijärjestö OAJ raportoi vuoden 2026 työolobarometrissaan, että 14 prosenttia vastaajista oli joutunut työpaikkaväkivallan kohteeksi edellisen vuoden aikana. Edellisessä, vuonna 2024 tehdyssä kyselyssä vastaava luku oli 10 prosenttia.
Kasvu on erityisen selvää peruskouluissa. Siellä 21 prosenttia ilmoitti joutuneensa oppilaan väkivallan kohteeksi, kun vuonna 2024 luku oli 17 prosenttia. Varhaiskasvatuksessa kolmasosa vastaajista sanoi joutuneensa lasten tekemän väkivallan kohteeksi.
Väkivalta oli lähes täysin oppilassidonnaista. 99 prosentissa tapauksista, joissa opettajat ilmoittivat joutuneensa väkivallan kohteeksi, tekijänä oli lapsi tai oppilas.
Erityisopettajat erityisen alttiina
Erot ovat huomattavia. OAJ nimeää erityisopettajat ja erityisluokanopettajat ryhmiksi, jotka joutuvat useimmin väkivallan kohteeksi. Väkivalta on yleisintä varhaiskasvatuksessa, mutta se on lisääntynyt eniten peruskouluissa viimeisen kahden vuoden aikana.
Sitä vastoin lukioissa työskentelevillä ei barometrin mukaan ollut kokemuksia väkivallasta. Tilanne eroaa siis selvästi eri koulutusmuotojen välillä.
— Oppimis- ja työympäristöjen turvattomuuteen on puututtava. Nykyinen suuntaus on erittäin huolestuttava, sanoo OAJ:n puheenjohtaja Katarina Murto.
Monet harkitsevat alanvaihtoa
Seuraukset voivat olla vakavia kohteeksi joutuneelle henkilöstölle: kuudessa prosentissa tapauksista väkivalta oli johtanut sairauslomaan.
Vastaajista 42 prosenttia oli harkinnut alanvaihtoa edellisen vuoden aikana. Alle 51-vuotiaiden keskuudessa luku oli noin puolet.
Väkivalta ei ole ainoa syy, miksi opettajat harkitsevat ammatin jättämistä. Samalla 75 prosenttia kertoi kokevansa vähintään toisinaan työperäistä stressiä.
OAJ vaatii valtakunnallisia toimintamalleja väkivallan ja uhkatilanteiden ehkäisemiseksi kouluissa ja päiväkodeissa. Järjestö haluaa myös opetusalalle suunnatun erillisen työsuojeluohjelman.
— Jäsenemme ovat peräänkuuluttaneet valtakunnallisia toimintamalleja, joilla voidaan ehkäistä väkivaltaa ja uhkatilanteita, sanoo Katarina Murto.
Elintasopakolaiset pysykööt kotimaissaan.
Käärisivät hihat ja alkaisivat rakentamaan omia yhteiskuntiaan.
Eivät he pakene sotaa ja köyhyyttä, he pakenevat todellisuutta, sitä etteivät ota vastuuta itsestään.
Meidän esi-isämme raivasivat pellot keskelle korpea, rakensivat itse kaatamistaan puista talonsa ja kasvattivat karjaa kylmässä pohjolassa.
Heillä oli SISUA, sitä ei näillä vätyksillä taida olla.
Puhut täyttä asiaa. Eivät suomalaiset ole lähteneet maastaan siirtolaisiksi kuin siksi, ettei tässä köyhässä Jumalan hylkäämässä maassa ole ollut kaikille työtä, jolla elättää itsensä. On lähdetty Yhdysvaltoihin, Kanadaan, Australiaan ja viimeisimmäksi Ruotsiin terässulattojen ja alumiinitehtaiden myrkylliseen kuumuutten, osan päästessä Volvon kokoonpanolinjoille tekemään kolmivuorotyötä. Ja mikä merkillepantavaa, suomalaiset olivat ahkeria ja säntillisiä työssäkävijöitä, jotka eivät lintsanneet töistä joutavanpäiväisten syiden tai yksinkertaisesti siksi, ettei huvittanut lähteä työmaalle. Vaikka perisuomalaiset viikonloppu kännit otettiinkin, se merkitsi hyvin harvoin edes maanantaipäivän rokulia, vaan työhön mentiin heti viikonlopun päätyttyä, joskin pää jyskyttäen.
Oleellista ei ole määrä vaan laatu. Mitä enemmän elintasopakolaisia otetaan Suomeen sitä vähemmän autetaan oikeasti hädässä olevia.
Turvallisin reitti on, että jäävät kotiin. Mitä ihmettä kuuluu jollekin Amnestylle tai YK:llekaan yrittää kehitellä reittejä ”siirtolaisuudelle”?
YK:ssa on enemmistö köyhiä maita. Monet niistä, etenkin islaminuskoiset haluaisivat täyttää Euroopan omillaan, vieläpä eurooppalaisten sossujen piikkiin.
Miksi länsimaat edes suostuvat kuuntelemaan niiden haluamaa politiikkaa? Kaikki on pekkää teatteria ja puheet silkkaa kauniiseen pakettiin käärittyä valhetta ja paskaa.
Yksikin maahantunkeutuja on jo liikaa.
Heikentyneeseen turvallisuustilanteeseen sopisi paremmin, yksikin terroristi-isku on liikaa tyyppinen slogan.
”Montako raiskausta on hyväksyttävä määrä?”, ”Yksikin terroristi on liikaa” ”Yksikin puukotus on liikaa” ja ”yksikin elätti on liikaa”.
P*skat ne mitään pakolaisia ole.
Vaativat määrän nostoa vain jotta saisivat meidät nopeammin korvattua omissa maissamme.
No, kampanjoidaan sitten niiden turvallisuuden puolesta:”Yksikin lähtenyt on liikaa” tai ”Yksikin tullut on liikaa”.
Sitten voidaan aina kampanjida jälleenrakennuksen puolesta:”Kuole jälleenrakennuksen marttyyrina, taivaspaikka odottaa” tai ”Jälleenrakenna kotisi neitsyet mielessä”. Tai ”Uhraa 70 päivää taistelemalla 70 neitsyen vuoksi”.
Kyllähän näitä ala-arvoisia sloganeja keksii kuka tahansa.
Amnestyä voisi verrata terroristijärjestöjen alaosastoksi. Tekee hyvää työtä terroristien soluttamisessa Eurooppaan. Jälki on ollut todella veristä.
Amnesty on hyväntekeväisyyden savuverhoon piilotettu terroristijärjestö.
Ja PAH!
Suomalaisia hukkuu joka juhannus ja kohta siitäkin iloitaan avoimesti. Mitä tulee onnenonkijoiden uhkapeliin päästä lihapöytiimme ja taikaseinän ääreen on aivan sama kuinka paljon on hukkuneiden määrä, sillä ME EMME ole VASTUUSSA siitä ihmiskaupasta, jota EU ja poliittinen eliitti harjoittaa kääriäkseen itselleen ja lähipiirilleen miljardeja vero(e)nmaksajien kovalla työllä hankittua rahaa. Lisäksi hukkuneet ovat sotakuntoisia miehiä, jotka voivat paksusti niin lopsaltaan kuin fysiikaltaan.
Amnesty on umpipoliittinen kommunistinen laitos, joka kannattaa valkoisen rodun tuhoa ja avointa riistoa, joka ei omista pienintäkään ajatusta etnisen ryhmämme kohtalolle tai edes arvosta sitä hyvinvointia ja toimivia yhteiskuntia, jotka ovat luodut verellämme ja hiellämme, vaan kevytmielisesti ovat valmiit ulosmittaamaan sen muille alempi arvoisille ja tyhmemmille kansoille, jotka ovat raunioittaneet ensin omat maansa eivätkä ole 40-vuodessa saaneet mitään aikaan vaan ne ovat rapistuneet hiljalleen kivipölyksi sen jälkeen kun länsivallat (siirtomaaisännät) lähtivät ja jättivät kaiken toimivan yhteiskuntarakenteen ja poliittisen demokratian sekä terveydenhuoltopalvelut. Kaikki tuo on mennyttä vain siksi, että jatkuvat sodat ulkovaltain ja etenkin sisällissodat ovat repineet noita kansakuntia kappaleiksi ja raunioittaneet kaiken asunnoista aina sairaaloihin saakka, eikä yksinvaltaiset diktaattorit ole laittaneet tikkuakaan ristiin niiden korjaamiseksi, vaan pönkittäneet omaa valtaansa ja hankkineet sotavoimilleen viimeiset lelut ja härvelit, jotka ovat maksaneet maltaita vain siksi, että näin saadaan itsetuntoa kohotettua ja rustattua komeaakin komeammat sotilasparaatit korostamaan vähämielisen, mutta julman yksinvaltiaan egoa ja vallan symbolia kuin riikinkukko leyhyttelee pyrstösulkiaan kahisuttaen.