Ihmisillä, jotka altistuivat vähäisemmälle sokerimäärälle raskauden aikana ja ensimmäisinä elinvuosinaan, oli brittiläisessä seurantatutkimuksessa pienempi riski sairastua dementiaan myöhemmällä iällä. Tutkijat korostavat, että tulokset osoittavat yhteyden, eivätkä suoraan sitä, että sokerin rajoittaminen itsessään ehkäisisi sairautta.
Tutkimuksessa hyödynnettiin luonnollista koetta: sokerin säännöstelyä Yhdistyneessä kuningaskunnassa toisen maailmansodan aikana ja sen jälkeen. Kun säännöstely päättyi vuonna 1953, sokerista tuli jälleen laajasti saatavilla olevaa. Tutkijat vertasivat siksi ennen muutosta ja sen jälkeen syntyneitä ihmisiä.
Analyysiin osallistui 64 737 ihmistä. Kun huomioon otettiin tekijöitä, kuten ikä, sukupuoli, korkea verenpaine ja diabetes, niillä, jotka altistuivat säännöstelylle ennen syntymäänsä ja yhden vuoden ikään asti, oli 21 % pienempi dementiariski kuin säännöstelyn päättymisen jälkeen syntyneillä. Ryhmällä, joka altistui säännöstelylle kahden vuoden ikään asti, riski oli 23 % pienempi.
Tutkimus hyödyntää säännöstelykautta
Tutkijat havaitsivat myös, että dementia diagnosoitiin keskimäärin 2,6 vuotta myöhemmin niillä ihmisillä, joiden sokerinsaanti oli varhaislapsuudessa vähäisempää. Pienemmässä ryhmässä, jolle tehtiin aivokuvantaminen, havaittiin myös eroja harmaan ja valkoisen aineen muutoksissa.
Tulokset, jotka julkaistiin Neurology-lehdessä, eivät voi osoittaa syy-seuraussuhdetta American Academy of Neurologyn mukaan. Tutkimus oli havainnointitutkimus ja perustui historiallisiin olosuhteisiin, mikä tarkoittaa, että muut ryhmien väliset erot ovat voineet vaikuttaa tuloksiin.
"Tuloksemme viittaavat siihen, että sokerin rajoittamisella elämän varhaisimmissa vaiheissa voi olla kestäviä hyötyjä aivojen terveydelle", sanoi tutkimuksen kirjoittaja Jiazhen Zheng akatemian julkaisemassa tiedotteessa.
Miten varhaislapsuuden sokerirajoitukseen viittaavaan tutkimukseen pitäisi suhtautua?
Äänestys on päättynyt
0 total votes
