Tucker Carlson väittää, että Lähi-idän sotien jättämä kaaos ei ole epäonnistuminen, vaan strateginen lopputulos, joka heikentää Israelin alueellisia kilpailijoita – vahingoittaen samalla Eurooppaa siirtolaisuuden, energiakriisien ja poliittisen pirstaloitumisen kautta. Lausunto on peräisin hänen laajasta maaliskuisesta monologistaan Iranin sodasta, mutta se on saanut uutta huomiota konfliktin kärjistyessä uudelleen.
X-palvelussa nyt kiertävällä videoklipillä amerikkalainen mediapersoona sanoo, ettei Israelin tavoitteena Iranissa ole ydinohjelman lopettaminen eikä järjestelmällinen vallanvaihto. Sen sijaan Carlson väittää, että tavoitteena on pitkittynyt kaaostila, jossa jokainen potentiaalinen kilpailija on sisäisten ja etnisten konfliktien kourissa.
Video ei ole uusi tallenne. Se on peräisin yli 100-minuuttisesta monologista ”Tucker Carlson Responds to Israel’s War on Iran”, joka julkaistiin Carlsonin virallisella kanavalla 2. maaliskuuta 2026, kaksi päivää sen jälkeen, kun Yhdysvallat ja Israel aloittivat sodan Irania vastaan. Nordic Times on aiemmin käsitellyt ohjelman laajempaa teesiä siitä, että sotaa ajavat pikemminkin Israelin kuin Yhdysvaltojen edut.
Läpi ohjelman Carlson käsittelee neljää kysymystä: miksi sota alkoi, mikä on sen tarkoitus, mihin se johtaa ja miten Yhdysvaltojen tulisi vastata. Hänen lausuntonsa Euroopasta tulee toisessa osiossa, jossa hän pyrkii tunnistamaan sen, mitä hän pitää Israelin strategisena tavoitteena. Tämän jälkeen hän omistaa suurimman osan ohjelmasta sodan seurauksille Iranille, Persianlahden valtioille, energiamarkkinoille ja Yhdysvaltojen asemalle.
Carlsonin keskeinen teesi on, että sota tulisi ymmärtää pyrkimyksenä vakiinnuttaa Israelin dominanssi alueella, ei rajoitettuna iskuna Iranin ydinohjelmaan. Hän lopettaa kehottamalla Yhdysvaltoja julistautumaan voittajaksi, jättämään sodan ja ilmoittamaan Israelin hallitukselle, ettei se hallitse Amerikan ulkopolitiikkaa.
”Todellinen tavoite on kaaos”
Carlson luettelee Syyrian, Libyan, Irakin ja Somalian esimerkkeinä valtioista, jotka on jätetty jakautuneiksi ja heikentyneiksi sodan tai ulkomaisen intervention jälkeen.
— Todellinen tavoite on kaaos, toimintahäiriö ja avoin haava, joka kestää sukupolvia. Todellinen tavoite on tuho itsessään, hän sanoo.
Hänen argumenttinsa on, että sisällissodassa itsensä uuvuttava maa ei voi vastustaa naapurivallan sotilaallisia tai alueellisia pyrkimyksiä.
— Mikä tahansa potentiaalinen kilpailija vallallesi on niin uppoutunut oman maansa heimojen välisiin ja etnisiin konflikteihin, ettei sillä ole kykyä vastustaa alueellista laajentumistasi, Carlson sanoo.
Tästä hän vetää johtopäätöksensä Euroopasta. Valtioita tuhoavat sodat ajavat suuria väestöliikkeitä pohjoiseen, kun taas Euroopan energiahuolto ja talous altistuvat uusille sokeille.
— Siirtolaiskriisit Euroopassa tuhoavat Eurooppaa entisestään. Se on aina ollut Israelin tavoite: tuhota Eurooppa, Carlson sanoo.
Pysyi väitteensä takana Bloombergin tentissä
Väite ei ollut kertaluonteinen huomautus, josta Carlson olisi myöhemmin sanoutunut irti. Bloombergin 17. heinäkuuta julkaisemassa haastattelussa Mishal Husain palasi lausuntoon ja kysyi, tarkoittiko hän todella, että Israelin tavoitteena oli Euroopan tuhoaminen.
— Netanjahu tarkoittaa sitä. Hän on sanonut sen, Carlson vastasi.
Kun Husain kysyi, missä Israelin pääministeri oli sanonut sellaista, Carlson viittasi ”Roomaan” ja tulkitsi sen viittaukseksi kristilliseen Eurooppaan. Hän näyttää viitanneen marraskuussa 2025 julkaistuun lausuntoon, jossa Benjamin Netanjahu sanoo lukevansa historioitsija Barry Straussin kirjaa Jews vs. Rome. Kysyttäessä miksi hän valitsi sen, Netanjahu vastaa: ”Hävisimme sen kerran, luulen, että meidän on voitettava seuraava.”
Netanjahu ei suoraan sano, että nyky-Eurooppa olisi vihollinen. Carlson kuitenkin tulkitsee huomautuksen nykyaikaiseksi poliittiseksi signaaliksi ja kysyy, miksi sota Roomaa vastaan vuonna 70 jKr. olisi muuten merkityksellinen nykyiselle valtionpäämiehelle.
Argumentin takana olevat strategia-asiakirjat
Carlsonin kauaskantoinen johtopäätös Euroopasta ei esiinny missään julkisessa Israelin doktriinissa. On kuitenkin olemassa dokumentoituja esimerkkejä strategioista, joissa pirstoutuneita tai vakavasti heikentyneitä naapurivaltioita on pidetty Israelille edullisina.
Tunnetuin esimerkki on strategiapaperi A Clean Break vuodelta 1996, jonka ryhmä amerikkalaisia neokonservatiiveja kirjoitti tulevalle Netanjahun hallitukselle. Siinä Saddam Husseinin poistamista kuvattiin tärkeäksi Israelin strategiseksi tavoitteeksi, kun taas Syyriaa oli tarkoitus heikentää ja painostaa alueellisten liittoutumien ja sijaissotijoiden kautta.
Tällä lähestymistavalla on myös nykyajan rinnakkaisilmiöitä. Reuters raportoi helmikuussa 2025, että Israel yritti suostutella Yhdysvaltoja pitämään Syyrian ”heikkona ja hajautettuna”. Kyiv Independent uutisoi Reutersin selonteosta. Lähteiden mukaan strategian tarkoituksena oli vastustaa Turkin kasvavaa vaikutusvaltaa Bashar al-Assadin lankeamisen jälkeen.
Israelin sekaantuminen Syyrian tilanteeseen ei rajoittunut diplomaattiseen painostukseen. Israelin entinen armeijan komentaja Gadi Eisenkot vahvisti vuonna 2019, että Israel oli toimittanut aseita Syyrian kapinallisryhmille. Myönnytys antoi tukea aiemmille raporteille salaisesta ohjelmasta, joka tarjosi rahaa, aseita ja tarvikkeita ryhmille Etelä-Syyriassa.
Netanjahu itse argumentoi saman lähestymistavan puolesta Yhdysvaltain kongressille vuonna 2002. Virallisen pöytäkirjan mukaan hän sanoi, että Saddam Hussein oli kiistatta poistettava. Hän ennusti, että vallanvaihdolla olisi ”valtavia positiivisia jälkivaikutuksia” koko alueella.
Lopputulos oli toinen. Irakin sotaa seurasi valtion romahdus, uskonnollisten ryhmien välinen väkivalta ja suuret pakolaisvirrat. Syyrian ja Libyan sodat voimistivat sitten painetta Eurooppaa kohtaan. Vuonna 2015 yli miljoona pakolaista ja siirtolaista saapui Eurooppaan ja lähes 4 000 ihmistä kuoli matkalla, kuten UNHCR raportoi. Suurimmat ryhmät tulivat Syyriasta, Afganistanista ja Irakista – kolmesta maasta, joita leimasivat sota, ulkomaiset interventiot ja valtion romahdus.
Carlsonin kuvaama ketju – sota, valtion romahdus ja siirtolaisuus kohti Eurooppaa – on siis dokumentoitu. Hänen kauaskantoisempi johtopäätöksensä siitä, että Euroopan heikentäminen itsessään on perimmäinen tavoite, on hänen oma geopoliittinen tulkintansa. Samaan aikaan EU on edelleen Israelin suurin kauppakumppani ja sen osuus Israelin tavarakaupasta oli 31,7 prosenttia vuonna 2025 Euroopan komission mukaan.
Sota, joka on levinnyt
Carlsonin varoitus on saanut uutta merkitystä monologin jälkeisen kehityksen myötä. Yhdysvaltojen ja Israelin 28. helmikuuta aloittama sota on viiden kuukauden aikana vetänyt mukaansa Iranin, Libanonin, Irakin ja useita Persianlahden valtioita. Kuten Associated Press raportoi, taisteluihin on kuulunut iskuja merenkulkua vastaan ja häiriöitä Hormuzinsalmessa, millä on vaikutuksia energian ja hyödykkeiden hintoihin kauas alueen ulkopuolelle.
Hyväksyipä Carlsonin johtopäätöksen tarkoituksesta tai ei, hänen argumenttinsa osoittaa toistuvaan malliin: kun valtioita Lähi-idässä tuhotaan, kustannukset eivät jää sinne. Ne siirtyvät pakolaisvirtojen, energiapulan, inflaation ja poliittisten konfliktien kautta – ja Eurooppa on toistuvasti kantanut niistä suuren osan.
