Reijo Tossavainen: On sinisten kotiinpaluun aika

Kaikista tärkeintä on vaaleissa kokeilla jotain aivan uutta,nää vanhat puolueet on nyt nähty.Seitsemän tähden liike,Suomen kansa ensin,Reformin lista,Liike nytin lista näissä on nämä uudet vaihtoehdot.

”Sanon heille, että tervetuloa. Nyt tai eduskuntavaalien jälkeen.”

Tossavainen alkaa olla kyllä ihan kujalla! Eiköhän se ”sinisten” ura mennyt ohi jo niinkuin valtterin bussi. Saatana että on tyhmä mies, suvaitsevaisuudellakin on kyllä rajansa.

Mielipiteenäni voin sanoa näin täysin perussuomalaisen puolueen ulkopuolelta, ettei nk. ”sinisiä” loikkareita EI PIDÄ ottaa takaisin perussuomalaisiin, sillä heidän ”etsikkoaikansa” on mennyt jo aikoja sitten istumalla maholilla ministerin tuoleilla ja ministerinauton takapenkeillä tekemällä Sipilän hallituksessa Suomen kannalta erittäin vahingollista politiikkaa. Siniset ovat itse ripustaneet narun kaulaansa lähtemällä sika Soinin kusetuksen voimin omille teilleen tietoisina siitä, mitä se tulee merkitsemään heidän poliittisen tulevaisuutensa kannalta. Ja jos he eivät ole sitä tienneet, ei heidän kaltaisillaan poliitikoilla tee yhtään mitään perussuomalaisessa puolueessa, joka enimmäkseen ainakin haittamaahanmuuton osalta perustaa politiikkansa arkirealismiin ja todellisuuteen, jota muut puolueet eivät halua tunnustaa, vaikka se iskisi heihin kuin salama (Oulu), joka ei tietenkään pidä paikkaansa, koska Petteri Opo rinta rottingilla sanoi tienneensä mikä on seurauksena kun Suomeen lasketaan irti muhamettilaismiehiä ”omine tapoineen”.

Sinisistä ei nakkaa paskaakaan mikään muukaan puolue, koska pettureina he eivät tuo tullessaan muuta kuin Juudaan leiman tullessaan. Eikä heistä kukaan ole nk. raskaansarjan poliitikko ellei sellaiseksi lasketa sika soinia, vaan sinisten rivijäsenet ovat ”päiväperhoja” ohuilla siivillään, joista kenestäkään ei muisteta muuta kuin matalamielinen loikka ja jäsenyys keinotekoisessa puolueessa, joka polkaistiin maasta kertakäyttö instrumentiksi aivan kuten simpanssi katkaisee ja karsii lehdistä oksan, jolla se vetää puun reiästä muurahaisia suuhunsa.

En voi mitenkään käsittää, että Reijo Tossavainen iloitsee Raamatullisesti ”tuhlaajapoikien” paluusta, sillä tuo joukkio on kuin spitaalisten lauma, joka saastuttaa perussuomalaisen puolueen, joka tylysti siirrettiin paitsioon hallituksesta epädemokraattisten suhmurointien tuloksena sorrettuna ja vailla ”arvopohjaa”, joka merkitykseltään tarkoittaa aivan muuta kuin itse sana antaa luulla itsestään.
Suoraselkäisten joukossa ei tarvita niitä, jotka käyvät ”vatsallansa”, sillä perussuomalaisessa puolueessa ei ole merkittävää ”valehtelu osastoa”, kuten valtapuolueiden taktiikkaan kuuluu aivan kuin Ruotsissakin antaa haittamaahanmuutosta ja sen tuomasta itsestäänselvästä erittäin vakavasta ja vastenmielisestä rikollisuudesta lausuntoja vaalien alla vaalikarjalle, jotka persujen ja Ruotsidemokraattien suusta olisivat saaneet aikaan valtamediassa ja valtapuolueiden taholta paskamyrskyn, joka ylittäisi pahimmatkin ”hurrikaanit” ja sääilmiöt.

Äänestäjien pilkkaamista, mutta idioottien valtakunnassa kaikki on mahdollista.

Persut ovat myyneet perseensä joka tapauksessa.

Lukekaa Turnerin päiväkirjat ja valmistautukaa pahimpaan.

”Ja eikö tämä olekin koko ongelman avain? Meitä vaivaava juutalaisesta liberaalidemokraatti-tasa-arvo -rutosta johtuva kansamme korruptio näkyy kaikkein selvimmin pehmeydessämme, haluttomuudessamme tunnistaa elämän kovempia tosiasioita.

Liberalismi on ennen kaikkea naisellinen, alistuva maailmankatsomus. Kenties naisellista parempi adjektiivi tätä kuvaamaan on lapsellinen. Se on sellaisten ihmisten maailmankatsomus, joilla ei ole moraalista kovuutta, henkistä voimaa seistä suorassa ja lähteä kaksintaisteluun elämän kanssa, jotka eivät voi sopeutua siihen todellisuuteen, ettei maailma ole valtava vaaleanpunainen ja sininen pehmustettu lastentarha, jossa leijonat makaavat rinnan lampaiden kanssa ja kaikki elävät onnellisesti elämänsä loppuun asti.

Myöskään ei rotumme henkisesti terveiden miesten tule koskaan edes toivoa maailman olevan tuollainen, edes vaikka se voisi olla. Tuo ajattelutapa on vieras, ennen kaikkea itämainen lähestymistapa elämään, ennemminkin orjien kuin Lännen vapaiden ihmisten maailmankuva.

Se on kuitenkin läpäissyt koko yhteiskuntamme. Jopa ne, jotka eivät tietoisesti hyväksy liberaalien oppeja, ovat niiden mädättämiä. Vuosikymmen toisensa jälkeen Amerikan rotuongelma on käynyt pahemmaksi. Mutta suurin osa niistä, jotka etsivät ratkaisua, he, jotka halusivat pitää Amerikan valkoisena, eivät koskaan löytäneet rohkeutta katsoa ilmiselviä ratkaisuja suoraan silmiin.”

Nyt joku järki asioihin — Smurffit vei persuilta monta ministeripaikkaa jotka oikeesti olisi kuulunut Puolueelle eikä henk.koht ihmiselle… Eikös paikat jaeta puolueen ihmiselle äänien mukaan eikä niitä ole korvamrekattu erikseen ihmisille… Ihmiset äänesti aikoinaan persuja ja paikat kuuluis persuille…jos lähdet puolueesta niin paikka on persuilla eikä uudella smurffipuolueella… Miten kävis jos Sipilä ja Orpo hyppäis SDP kelkkaan… silloin näitten sääntöjen mukaan SDP olis hallitus puolue…

Turnerin päiväkirjat. Joku upea ihminen on tehnyt käännöksen ilmeisesti ilman mitään korvausta. Suuri kiitos hänelle tärkeästä työstä!

”Kranaatinheittimet ovat mainioita pikkuaseita, varsinkin sissisodankäyntiin. Ne pudottavat tappavia ammuksiaan hiljaa ja lähes pystysuoraan kohteeseensa. Niillä voidaan ampua täydellisestä suojasta eivätkä henkilöt kohdealueella osaa sanoa mistä suunnasta kranaatit tulevat.

Tässä tapauksessa arvasin välittömästi, että väkemme ampui syrjäisestä, tiheän puuston peitossa olevasta paikasta Potomacin länsirannalla, vain vähän yli kahden mailin päässä Capitolista. Henry ja minä olimme tarkastaneet alueen jonkin aikaa sitten juuri sellaista tarkoitusta varten, koska jokainen tärkeä liittovaltion rakennus Washingtonissa on 81 mm kranaatinheittimen kantaman päässä siitä.

Noin 45 sekuntia toisen kranaatin osuttua kolmas tuli suoraan Capitolin eteläsiiven kattoon ja räjähti rakennuksen sisällä. Heillä oli nyt etäisyys kunnossa ja kranaatteja alkoi sataa neljän-viiden sekunnin välein. Käytännössä jokainen, mukaan lukien televisioryhmät, joutuivat etsimään suojan, mutta yksi sinnikäs kameramies jäi paikalleen.

Näimme kauniita liekkien ja teräksen kukkia puhkeilevan joka puolelle, tanssien asfaltin halki, myrskyten sirpaloituvan betonin ja palavien ajoneuvojen keskellä, purkautuen nyt Capitolin sisä- ja ulkopuolella, niittäen veristä satoaan tyrannian ja petturuuden riveistä.”