Reijo Tossavainen: Myös persukansanedustaja on ympäristöaktiivi!

Julkaistu 14.8.2019 – Kirjoittaja Juha Korhonen
Lukuaika 5 minuuttia

Kiihkeimmät ympäristöintoilijat syyttävät meitä persuja ympäristövastaisuudesta. Se toki on perätön väite. Me kannatamme ympäristön huomioimista, mutta kannatamme samalla tervettä järkeä ja asioiden oikeiden mittasuhteiden ymmärtämistä.

Asian tiimoilta tuli mieleeni oma kansanedustajakauteni vuosina 2011-2015. Muistelen, että olin tuona aikana neljänneksi ahkerin erilaisten aloitteiden tekijä. Yksi aloitteistani koski ruokahävikkiä. Koska silloin ympäristöministeri oli vihreä, niin saadakseni hankkeelleni menestystä, pyysin aloitteeseeni mukaan myös vihreiden kansanedustajan Oras Tynkkysen.

Alla on aloitteemme ja ministeri Ville Niinistön vastaus. Vaikka ministerin vastaus oli jokseenkin ympäripyöreä, katson sillä kuitenkin olleen jonkinlaisen vaikutuksen siihen, että nyt kuutisen vuotta myöhemmin asia on hyvin ajankohtainen. Julkaisen kysymyksen ja ministerin vastauksen kokonaan, jotta lukijat saavat käsityksen kansanedustajan yhdestä tavasta vaikuttaa.

 

KIRJALLINEN KYSYMYS 840/2013 vp

KK 840/2013 vp – Reijo Tossavainen /ps ym.

Tähderuokailun edistäminen julkisella sektorilla

Eduskunnan puhemiehelle

Ruokaketjussa haaskataan Suomessa noin 10—15 prosenttia kulutetusta ruoasta, vuosittain 330—460 miljoonaa kiloa. Ruokahävikistä aiheutuvat ympäristövaikutukset ovat useissa elintarvikeryhmissä selvästi suuremmat kuin mitä aiheutuu esimerkiksi pakkausten valmistuksesta ja jätehuollosta.

Valtioneuvosto linjasi tulevaisuusselonteossa ilmasto- ja energiapolitiikasta (2009), että Suomessa ”pyritään vähintään puolittamaan ruoan hävikki”. Valtioneuvoston ruokapolitiikkaa koskevan selonteon (2010) mukaan ”vähennetään ruoan hävikkiä kuluttajien tietoisuutta lisäämällä sekä minimoimalla jätevirrat koko ruokaketjussa”. Kansallisessa energia- ja ilmastostrategiassa (2013) puolestaan todetaan, että ”vähennetään ruokahävikkiä elintarvikeketjun joka vaiheessa ja korostetaan ruokavalintojen merkitystä kasvihuonepäästöjen vähentämiseksi”.

Julkisen sektorin ruokailussa käytetään noin 300 miljoonaa euroa ja syödään lähes 750 miljoonaa ruoka-annosta vuodessa. Tällä hetkellä merkittävä osa julkisen ruokailun syömäkelpoisistakin tähteistä päätyy jätteeksi. Omavalvontamääräysten mukaan aterioiden kuumia osia ja salaattia ei voi jäähdyttää, myydä ja tarjoilla uudelleen tehokkaasti esimerkiksi seuraavan päivän aterian yhteydessä.

Sitran ja Jyväskylän kaupungin Kohti resurssiviisautta -hankkeessa Vaajakummun koulussa on myyty kouluruokailusta yli jäänyttä ruokaa 1—1,5 euron hinnalla lähialueen asukkaille. Kokemukset kokeilusta ovat olleet hyviä.

Ruokahävikki on vähentynyt, ja osa kuntalaisista on saanut mahdollisuuden ruokailla terveellisesti ja edullisesti. Ruokailuissa on käynyt mm. lapsiperheitä ja vanhuksia, jotka ovat kertoneet, että he eivät välttämättä edes poistuisi kotoaan ilman lounasruokailua. Kokeilun toteuttanut koulun ruokailusta vastaava yritys on arvioinut, että kokeilun laajentaminen kaikkiin Jyväskylän kaupungin palvelutaloihin ja kouluihin pienentäisi hävikkiä vuodessa vähintään 50 000 aterialla.

Edellä olevan perusteella ja eduskunnan työjärjestyksen 27 §:ään viitaten esitämme asianomaisen ministerin vastattavaksi seuraavan kysymyksen: Miten hallitus aikoo edistää syömäkelpoisten aterioiden hyödyntämistä ja tähderuokailua julkisen sektorin ruokailuissa maanlaajuisesti ja mihin muihin toimenpiteisiin hallitus ryhtyy julkisen sektorin ruokahävikin vähentämiseksi?

Helsingissä 26 päivänä syyskuuta 2013

  • Reijo Tossavainen /ps
  • Oras Tynkkynen /vihr

 

Eduskunnan puhemiehelle

Eduskunnan työjärjestyksen 27 §:ssä mainitussa tarkoituksessa Te, Herra puhemies, olette toimittanut asianomaisen ministerin vastattavaksi kansanedustaja Reijo Tossavaisen /ps ym. näin kuuluvan kirjallisen kysymyksen KK 840/2013 vp:

Miten hallitus aikoo edistää syömäkelpoisten aterioiden hyödyntämistä ja tähderuokailua julkisen sektorin ruokailuissa maanlaajuisesti ja mihin muihin toimenpiteisiin hallitus ryhtyy julkisen sektorin ruokahävikin vähentämiseksi?

Vastauksena kysymykseen esitän seuraavaa:

Ruokahävikki on ongelma, johon eri ministeriöt ovat viime vuosina kiinnittäneet huomiota. Mm. maa- ja metsätalousministeriö sekä ympäristöministeriö ovat rahoittaneet monia tutkimushankkeita, joissa on selvitetty ruokahävikin suuruutta ja syitä sekä keinoja ruokahävikin vähentämiseen (mm. Foodspill, Vastuullisuushanke). Parhaillaan Maa- ja elintarviketalouden tutkimuskeskus MTT koordinoi Suomessa EU:n rahoittamaa FUSIONS-hanketta, jonka tavoitteena on saada aikaan yhteinen strategia ja visio tavoista ehkäistä ja pienentää hävikkiä elintarvikeketjun kaikissa vaiheissa.

Lisäksi ministeriöiden rahoituksella on rakennettu keittiöille vapaaehtoinen ympäristöpassi, joka on ammattilaisille ja opiskelijoille suunnattu valmennusaineisto ja osaamistesti ruokapalveluiden ympäristöasioista. Tähän mennessä ympäristöpassin on suorittanut noin 9 400 ammattilaista. Ympäristöpassissa on valmennusta myös ruokahävikin pienentämiseksi.

Kesäkuussa 2013 valtioneuvosto hyväksyi kaksi periaatepäätöstä, joissa hallitus linjasi toimia kotien ja julkisen sektorin ympäristöhaittojen ja kasvihuonekaasupäästöjen vähentämiseksi. Ruokahävikkiä vähennetään ohjeistamalla ammattikeittiöitä ja sisällyttämällä seuranta osaksi ammattikeittiöiden omavalvontasuunnitelmaa. Jatkossa on myös tarkoitus lisätä kotitalouksien tietoa keinoista, joilla ruokahävikkiä voidaan vähentää. Tässä tullaan hyödyntämään valtakunnallisia ja alueellisia toimijoita. Näitä toimia suunnitellaan tulevina kuukausina yhteistyössä eri ministeriöiden ja toimijoiden kanssa.

Valtioneuvoston periaatepäätöksessä Kestävien ympäristö- ja energiaratkaisujen (cleantech-ratkaisut) edistämisestä julkisissa hankinnoissa asetettiin ministeriöille vaatimus sekä kunnille suositus vähentää järjestelmällisesti ruokahävikkiä sekä parantaa energiatehokkuutta. Periaatepäätös edellyttää myös luonnonmukaisesti tuotettujen, kasvispainotteisten ja sesonginmukaisten elintarvikkeiden suosimista ruokapalveluissa. Julkisten hankkijoiden ja myös julkisten keittiöiden osaamista pyritään parantamaan mm. Motivan hankintapalvelun ohjeiden, työkalujen sekä koulutuksen avulla. Motivan hankintapalvelu tarjoaa apua ja verkostoja julkisen sektorin hankkijoille, päättäjille ja innovatiivisia ratkaisuja tarjoaville yrityksille.

Sitran ja Jyväskylän kaupungin lupaava kokeilu tähderuokailusta on sellainen toimintamalli, jota kannattaa levittää. Ylijäävän ruuan myynti ulkopuolisille omakustannushintaan ei vaadi mitään erikoislupaa tai -järjestelyjä, vaan Evira on todennut sen olevan tavanomaista elintarvikkeiden tarjoilua. Ympäristöministeriö rahoittaa parhaillaan osana Kestävän kulutuksen ja tuotannon ohjelman tavoitteiden toteuttamista kokeiluhankkeita, joista osa liittyy myös kestäviin ruokavalintoihin. Varsinais-Suomen alueella kehitetään kestävää ruokaketjua pellolta pöytään, ja mm. tässä kokeilussa voidaan eri kuntia kannustaa kokeilemaan Jyväskylän mallia.

Maa- ja metsätalousministeriö on yhdessä elintarviketurvallisuusvirasto Eviran kanssa julkaissut toukokuussa 2013 ruoka-apuun luovutettuja elintarvikkeita koskevan ohjeen, joka sallii kaupallisesta toiminnasta poikkeavia toimintatapoja. Ruoka-apu ohje tähtää ruokahävikin määrän vähentämiseen. Elintarvikemääräykset eivät kiellä suurkeittiöiden aterioiden ja salaattien jäähdyttämistä ja tarjoilua myöhemmin edellyttäen, että ruuan laadusta huolehditaan. Käytännössä tämä tarkoittaa, että ainoastaan esillä olleet annokset ja salaatit on annettava ruoka-apuun tai hävitettävä aterioinnin jälkeen — keittiön puolella pidetyt valmiit ruuat voi tarjoilla seuraavina päivinäkin.

Maa- ja metsätalousministeriö on myös mukana yhteispohjoismaisessa EU-projektissa, joka tähtää ruokahävikin vähentämiseen mm. ruokapankkien avulla sekä elintarvikkeiden päiväysmerkintöjen selkeyttämisellä.

Helsingissä 29 päivänä lokakuuta 2013

Ympäristöministeri Ville Niinistö

Lukijan kynästä: Riiheläiset ja muut maalittajat ovat joko ex-narkkareita tai sarjaepäonnistujia

Päivitetty 2.5.2026, Julkaistu 30.10.2025 – Kirjoittaja Juha Korhonen
Lukuaika 2 minuuttia

Verkon syövereissä elää laji, joka luulee olevansa totuuden torvi ja sananvapauden viimeinen linnake. Todellisuudessa kyse on usein aivan muusta. Maalittaja, someraivoaja ja häiriköksi ryhtynyt huutelija on harvoin rohkea – useammin katkera. Hän on elämänsä pettymyksissä marinoitunut sielu, joka ei enää jaksa katsoa peiliin, joten alkaa sylkeä sitä kohti.

Moni näistä näppäimistösotureista on joskus kokenut jotakin raskasta: tulleet itse kiusatuiksi, jääneet yksin, ehkä ajautuneet päihteiden, työttömyyden tai epäonnistuneiden ihmissuhteiden loukkuun. Mutta sen sijaan, että he olisivat kääntyneet rakentavan muutoksen tielle, he ovat valinneet helpomman reitin – purkavat oman elämänsä tyhjyyden muihin. Jokainen solvattu, uhkailtu tai maalitettu ihminen on heille hetkellinen helpotus, annos valheellista ylivoiman tunnetta.

Maalittaja ei siis taistele vallanpitäjiä vastaan, vaan omaa mitättömyyden tunnettaan vastaan. Some antaa hänelle sen, mitä elämä ei koskaan antanut: yleisön. Ja yleisö on huume. Jokainen tykkäys, jako ja vihainen kommentti toimii pienenä piikkinä suoraan egon suoneen. Siitä seuraa addiktio, jossa mikään ei riitä. On pakko huutaa kovempaa, loukata rajummin, jotta edes joku huomaisi.

Tätä ei pidä romantisoida, eikä ymmärtää väärin. Häiriköinti ja maalittaminen eivät ole “mielipiteitä” tai “kriittistä keskustelua”. Ne ovat pelkurin keinoja purkaa oma epäonnistuminen muiden niskaan. Jokainen, joka osallistuu siihen, on osa ongelmaa – ei yhteiskunnallista keskustelua.

On aika lakata antamasta häiriköille valtaa. He eivät ole rohkeita totuudenpuhujia, vaan oman elämänsä raunioilla seisovia ihmisiä, jotka eivät osaa muuta kuin huutaa pimeään. Ja mitä enemmän me kuuntelemme, sitä pimeämmäksi tämä maa käy.

Kirja-arvostelu: Jessikka Aro – Putinin USA

Päivitetty 2.5.2026, Julkaistu 29.10.2025 – Kirjoittaja Juha Korhonen
Lukuaika 1 minuutti

Jessikka Aron Putinin USA pyrkii olemaan paljastuskirja Venäjän vaikutusoperaatioista Yhdysvalloissa, mutta lopputulos on kaikkea muuta kuin paljastava. Kirja on rakennettu vanhentuneiden väitteiden, yksipuolisten lähteiden ja toistettujen teorioiden varaan, joista moni on jo osoitettu kestämättömäksi.

Aro esittää väitteitä ja yhteyksiä, joita ei tue ajantasainen tai todennettava aineisto. Lähteitä ei usein tarkisteta kriittisesti, ja kokonaisuus rakentuu enemmän mielikuvien kuin faktan varaan. Monet kirjassa esitetyt tarinat vaikuttavat peräisin aikaisemmista kiistanalaisista lähteistä, joita tekijä kierrättää ilman uutta todistusaineistoa.

Kerronta on kärjistettyä ja värittynyttä. Aro ei pyri tasapuolisuuteen, vaan rakentaa mustavalkoisen vastakkainasettelun, jossa hän itse esiintyy totuuden puolustajana ja eri mieltä olevat leimataan propagandan uhreiksi. Tämä tekee kirjasta enemmän poliittisen pamfletin kuin tutkivan journalismin työn.

Lukijalle Putinin USA näyttäytyy teoksena, joka yrittää epätoivoisesti toistaa vanhaa narratiivia todellisuuden muuttuessa ympärillä. Kirjasta puuttuu itsearviointi, lähdekritiikki ja analyyttinen etäisyys. Lopputulos on raskas, yksipuolinen ja harhaanjohtava.

Yhteenveto:
Putinin USA ei tarjoa uutta tietoa, ei uskottavia johtopäätöksiä eikä journalistista objektiivisuutta. Se on kokoelma toistettuja väitteitä ja yksipuolisia tulkintoja, jotka eivät kestä kriittistä tarkastelua. Amatöörimäinen sepustus täysin todellisuudesta irrallaan.

Arvosana: 0,5 / 5
Kokonaisuus on epäuskottava, ylidramaattinen ja pahasti ajastaan jäljessä.

Lukijan kynästä: Heitetäänkö Suomen Teboil-yrittäjät susille?

Päivitetty 2.5.2026, Julkaistu 26.10.2025 – Kirjoittaja Juha Korhonen
Lukuaika 3 minuuttia

Teboil-yrittäjien ahdinko
– miksi syytön kärsii ja miksi autoilijaa vihataan?

Teboilin huoltoasemayrittäjät jotka ovat usein suomalaisia perheyrityksiä ovat ajautuneet sietämättömään tilanteeseen. Yhdysvaltain uudet pakotteet venäläistä Lukoilia vastaan ovat johtaneet Nesteen polttoainetoimitusten keskeytykseen 22.10.2025 ja uhkaavat jäädyttää maksuliikenteen 21.11.2025 mennessä. Tämä vie elinkeinon monelta yrittäjältä, jotka ovat jo valmiiksi kärsineet Venäjän käymän sodan laukaisemista aiemmista pakotteista ja boikoteista.
On väärin, että syyttömät yrittäjät ja jopa Teboililla tankkaavat autoilijat joutuvat kantamaan seuraukset täysin syyttöminä tilanteeseen.

Moni yrittäjä perusti Teboil-asemansa vuosia sitten, osa vasta hiljattain, luottaen vakaaseen franchise-sopimukseen. Esimerkiksi Alajärven Teboilin intialaislähtöinen perheyritys aloitti vain pari vuotta sitten, eikä kukaan osannut ennakoida että pakotteet iskisivät näin rajusti. Vuonna 2022 alkanut sota Ukrainassa johti Teboilin boikotteihin Suomessa, kun kuluttajat alkoivat vältellä asemia venäläisen omistuksen vuoksi. Myynti romahti ja yrittäjät, kuten Kouvolan Teboilin Matti Kulhelm, kertoivat liikevaihdon pudonneen jopa 30–50 % jo tuolloin. Nyt uudet pakotteet ja Nesteen toimituskatkos uhkaavat lopettaa toiminnan kokonaan, kun polttoainevarastot hupenevat viikoissa ja kassavirta tyrehtyy.

Vastustan jyrkästi sitä, että syyttömiä yrittäjiä rangaistaan suurvaltojen päätöksistä. He eivät ole päättäneet Lukoilin omistuksesta vaan tehneet sopimuksen haluamansa brändin kanssa. Aiemmat boikotit ja pakotteet ovat jo kurittaneet heitä, ja nyt tilanne voi johtaa konkurssiin.

Säälin näitä yrittäjiä, jotka ovat investoineet elämänsä huoltoasemille – kahviloihin, autopesuihin ja tankkauspalveluihin – vain huomatakseen, että heitä rangaistaan toisen valtion toimista. Tämä on todella epäoikeudenmukaista koska tässä ei kärsi vain yrittäjä vaan myös perheen toimeentulo on vaakalaudalla. Mistä leipää pöytään tai uusi työpaikka kun tietää nykyisen työttömyystilanteen. Tässä koko perhe joutuu kärsimään.

Lisäksi kun sosiaalista mediaa seuraa niin moni jopa iloitsee kun Teboil yritys kaatuu ja ihmisten toimeentulo on vaakalaudalla.
"siitäs sai kun veikkasi väärää hevosta" kirjoitti joku Teboilin vihaaja. Tällaista ei vaan voi käsittää. Mitään puolustusta tällä tavalla ajattelevalle ei löydy.

Entä miksi tavallinen autoilija, joka tankkaa Teboililla kohtaa vihaa? Vuoden 2022 boikottien aikaan some ja julkinen keskustelu leimasivat Teboilin asiakkaita "Venäjän tukijoiksi" vaikka moni valitsi aseman vain hinnan, sijainnin tai tottumuksen vuoksi. Esimerkiksi somessa nähtiin viestejä, joissa tankkaajia syytettiin "epäisänmaallisuudesta"
Tämä viha on kohtuutonta – autoilija ei ole syyllinen Venäjän politiikkaan sen enempää kuin yrittäjäkään. Moni suomalainen valitsee Teboilin, koska se on lähin asema tai tarjoaa edullisinta polttoainetta ja hyvää ruokaa matkustaville. Silti heitä moralisoidaan vaikka rahat menevät pääosin suomalaiselle yrittäjälle eivät suoraan Venäjälle.
Turhilta tuntuvat pakotteet ja boikotit vievät leivän yrittäjien pöydästä ja leimaavat tavallisia kansalaisia. Ymmärrän pakotteiden tarkoituksen (toisaalta en ymmärrä kun niistä on ongelmia vain niiden asettajille - ei itse kohteelle) mutta miksi hinta lankeaa pienyrittäjille ja autoilijoille? He eivät valinneet sotaa eivätkä omistajaa. Vaadin päättäjiä – Suomessa ja kansainvälisesti – etsimään ratkaisuja, kuten Teboilin myyntiä suomalaiselle toimijalle, jotta yrittäjien elinkeino pelastuu ja autoilijoita ei syyllistetä.

Perheyritysten toimeentulo ja suomalaisten arki ansaitsevat parempaa kuin pakotteiden ja vihapuheen varjon.
Toivon kuitenkin että tilanne ratkeaa vielä positiivisella tavalla että yrittäjät voivat huokaista ja jatkaa taas normaalia elämää.

Ollaan toistemme puolella ei vastaan. Rakennetaan ei tuhota.
Marjaana Virtanen

Pelastakaa sotamies Pekka Toveri – Satu-setä ei tiiä mitä tekee

Julkaistu 28.9.2025 – Kirjoittaja Juha Korhonen
Lukuaika 2 minuuttia

Suomalainen media on onnistunut yhdessä asiassa täydellisesti: tekemään valheesta arkea. Päivästä toiseen televisioruuduissa ja lehtien sivuilla marssii esiin sama mies – Pekka Toveri – kuin jokin valtion virallinen satu-setä. Toveri on saanut vapaalipun sepittää tarinoita, jotka eivät ole kertaakaan osuneet oikeaan sitten vuoden 2022. Mutta eihän totuudella ole väliä, kunhan propaganda pyörii.

Miksi media edelleen nojaa mieheen, jonka jokainen lausunto hajoaa kuin korttitalo pienimmästäkin todellisuuden tuulahduksesta? Kyse ei ole enää erehdyksistä, kyse on järjestelmällisestä sumutuksesta. Toveri ei puhu vahingossa ohi, hän puhuu tarkoituksella ohi. Hän on propagandisti isolla P:llä.

Mutta missä on Supon rooli? Onko kansallisen turvallisuuden kannalta vähemmän vaarallista, että kansa elää valheessa, kuin että joku alkaisi kyseenalaistaa median kulisseissa pyörivän sotakoneiston? Onko Supon tehtävä todella tarkkailla kansalaisia samalla kun se antaa Toverin kaltaisten levittää mitä tahansa valhetta kansan päänmenoksi? Jos Supo ei tiedä, se on täydellisen kyvytön. Jos se tietää, se on osa samaa propagandaverkostoa. Molemmat vaihtoehdot ovat yhtä lohduttomia.

Kun professori Heikki Patomäki rohkeni sanoa ääneen jotain, mikä haiskahti edes etäisesti totuudelta, kuka nousi ensimmäisenä barrikadeille? Ei suinkaan media, ei poliitikot, vaan Pekka Toveri – Suomi-propagandan itseoikeutettu kenraali. Ja jälleen sama kaava: ei faktoja, ei rehellisyyttä, vain loputonta sepitystä.

On toki lohdullista, että kasvava osa kansasta jo naureskelee Toverin horinoille. Mutta yhtä huolestuttavaa on se toinen joukko – ne, jotka nielevät jokaisen valheen ja kohauttavat olkapäitään, kun valhe paljastuu: ”Ai jaa.” Juuri tämä välinpitämättömyys on se myrkky, jonka varaan propaganda rakennetaan.

Tulevaisuudessa tilinteon hetki vielä koittaa. Kansallista turvallisuutta vaarantavat propagandistit eivät voi loputtomiin piiloutua median kulisseihin. On täysin perusteltua kysyä: istuuko syytettyjen penkillä silloin myös suojelupoliisin virkamiehiä?

Sillä kansan vihollinen ei aina ole vieraan vallan agentti. Usein se on se hymyilevä, vakavasti otettava asiantuntija, joka kertoo sinulle sadun – ja pyytää sinua kutsumaan sitä totuudeksi.