Pew Research Centerin kansainvälisessä tutkimuksessa enemmistöt suhtautuvat kielteisesti Israeliin lähes koko länsimaissa, samaan aikaan kun Israel käyttää ennätyssummia kansainväliseen julkisuusdiplomatiaan.
Pew haastatteli 44 657 ihmistä 36 maassa 8. helmikuuta ja 13. toukokuuta 2026 välisenä aikana. Mediaani oli 67 prosenttia, joilla oli negatiivinen näkemys Israelista, ja 25 prosenttia, joilla oli positiivinen näkemys. Tutkimuksessa käytettiin kansallisia otoksia ja yhdistelmää puhelin-, kasvokkain- ja verkkohaastatteluja.
Suurin osa haastatteluista tehtiin sen jälkeen, kun Yhdysvallat ja Israel aloittivat sotansa Irania vastaan 28. helmikuuta. Tutkimus seuraa myös useita vuosia kestänyttä Israelin mielipidelukujen heikkenemistä Gazan sodan aikana.
Negatiivinen enemmistö koko Länsi-Euroopassa
Jokaisessa tutkitussa Länsi-Euroopan maassa negatiiviset näkemykset ylittävät positiiviset. Negatiivinen osuus on 78 prosenttia Ruotsissa ja Espanjassa, 76 prosenttia Alankomaissa, 75 prosenttia Italiassa ja 73 prosenttia Saksassa. Se on 69 prosenttia Isossa-Britanniassa ja 68 prosenttia Ranskassa, Pew raportoi.
Niistä 24 maasta, joissa Pew voi verrata vuoteen 2025, negatiiviset näkemykset kasvoivat merkittävästi 13 maassa. Yhdysvalloissa osuus nousi vuodessa 53:sta 60 prosenttiin; Saksassa 64:stä 73 prosenttiin; ja Isossa-Britanniassa 61:stä 69 prosenttiin.
Ruotsissa on selvä poliittinen jako, mutta negatiivinen enemmistö kaikissa kolmessa ryhmässä: 94 prosenttia vasemmistolla, 80 prosenttia keskustassa ja 67 prosenttia oikeistolla.
Vielä alhaisempi luottamus Netanjahuun
Luottamus Israelin pääministeri Benjamin Netanjahuun on vieläkin alhaisempi. Ruotsissa 84 prosenttia ilmoittaa tuntevansa vain vähän tai ei lainkaan luottamusta häneen kansainvälisissä asioissa; vain 14 prosenttia ilmaisee luottamusta.
Yhdysvalloissa 59 prosenttia ei luota Netanjahuun. Vastaavat osuudet ovat 88 prosenttia Italiassa, 83 prosenttia Saksassa ja 82 prosenttia Espanjassa. Kenia ja Filippiinit ovat ainoat tutkitut maat, joissa yli puolet ilmaisee luottamusta häneen.
Greenwald: Propaganda ei pysäytä laskua
Glenn Greenwald kirjoittaa, että Israel on yhä epäsuositumpi enemmistöjen keskuudessa ympäri maailmaa, mukaan lukien Yhdysvallat, huolimatta siitä, mitä hän kutsuu yhdeksi kaikkien aikojen rahoitetuimmista ja intensiivisimmistä globaaleista propagandakampanjoista, joita on koskaan järjestetty yhden maan puolesta.
Propandamenot kasvavat
Israelin vuoden 2026 valtionbudjetti sisältää noin 730 miljoonaa dollaria julkisuusdiplomatiaan, jota hepreaksi kutsutaan usein nimellä hasbara. Se on lähes viisi kertaa enemmän kuin edellisenä vuonna varattu noin 150 miljoonaa dollaria, Times of Israelin mukaan.
Rahat on tarkoitettu kansainvälisiin sosiaalisen median kampanjoihin, yhteistyöhön järjestöjen kanssa sekä poliitikkojen, mielipidevaikuttajien ja vaikuttajien matkoihin Israeliin. Vuonna 2025 kymmeniä miljoonia dollareita käytettiin maailmanlaajuiseen mainontaan, ulkomaisiin valtuuskuntiin, kirkkokampanjoihin ja tekoälytyökaluihin, joiden tarkoituksena on vaikuttaa Israelin kuvaan verkossa.
Ulkoministeri Gideon Sa’ar on kuvannut työtä maailmanlaajuiseksi taisteluksi sydämistä ja mielistä. Ulkoministeriöön on myös perustettu uusi julkisuusdiplomatian yksikkö.
Nuoret amerikkalaiset ajavat muutosta
18–34-vuotiaista amerikkalaisista 74 prosentilla on negatiivinen näkemys Israelista, kun taas yli 50-vuotiaiden keskuudessa osuus on 49 prosenttia. Alle 50-vuotiaista republikaaniäänestäjistä 57 prosenttia on nyt negatiivisia, vaikka vanhemmat republikaaniäänestäjät pysyvät pääosin positiivisina.
Vielä vuonna 2022 55 prosentilla amerikkalaisista oli positiivinen näkemys Israelista ja 42 prosentilla negatiivinen. Neljä vuotta myöhemmin luvut ovat kääntyneet päinvastaisiksi: 37 prosenttia on positiivisia ja 60 prosenttia negatiivisia.
Mielipiteiden lasku ei ole tapahtunut tyhjiössä. Israelin sotaa Gazassa ja sen sotaa Irania vastaan on seurattu reaaliajassa ympäri maailmaa. Tutkimus ei vahvista mielipiteiden muutoksen syitä, mutta mainonta, vaikuttajat, valtuuskunnat ja tekoälykampanjat eivät voi pyyhkiä pois sodan seurauksia.
AY-liikekielteisyys on Persuissa syvällä. Irtisanomislakikiista voi vaikuttaa itsessään pieneltä jutulta varsinkin, jos on itse hyvässä ja vakaassa työmarkkina-asemassa (niinkuin kaikki ennen kuin joutuvat vaikeuksiin). Mutta pitäisi nähdä laajempi kokonaisuus ja sekin kuinka hallitus on alkanut sysätä AY-liikettä sivuun ja on hylkäämässä kolmikantaisen työelämäasioiden valmistelun. On jo nyt nähty, ettei hallituksella ole aitoa näkemystä työelämän karun arjen kysymyksistä, vaan lakiesitysten valmistelussa mennään kaikenlaisten uusliberalismista villiintyneiden hihhulijärjestöjen visioiden tahdissa. Työelämää edustavat perinteiset vasemmistopuolueet voivat jäädä oppositioon ja silloin on tärkeää, että työntekijöillä on poliittista voimaa. Lakot ovat perinteinen työväenliikkeen ase silloin kun mitään muuta keinoa vaikuttaa asioihin ei ole.
Juurikin näin.
Osaltaan AY-liike on ollut liputtamassa SDP:n kanssa nk. halpatyövoimaa maahanmuuton nimissä Suomeen ennen tätä rähinöintiä, jonka voi liittää erottamattomana osana SDP:n vaalikampanjaan aivan kuten aikanaan ns. ”vaalielokuvan” esittämistä ”yleisön pyynnöstä” ennen valtiollisia vaaleja mobilisoidakseen ”Täällä Pohjantähden alla” -elokuvalla kaikkein ”laiskimmatkin” ”rasvakourat” vaaliuurnille äänetämään SDP:tä.
Mitä tulee persujen taaskin ”väärin sammuttamiseen” tässäkin asiassa Reijo Tossavaisen pöyristymistä ja myöskin minun mihinkään puolueeseen kuulumattomana nostaa esiin se tosiasia, että jos se tieto pitää paikkaansa, että vanhukset eivät saa muutoinkaan vain suurennuslasilla nähtävää ruoka-annostaan vain siksi, että JHL naisvaltaisten alojen eräänä mannekiinina kuin uuden kevään kokeneena intoutuu täysin poliittiseen lakkoon asiassa, joka ei edes heitä kosketa millään tavalla, mutta ”solidaarisuuden” näyttämisen ”kiva-lakko” -juttuna yhtyy tuohon ”pitkästä aikaa” kuin muistona 1960- ja 1970-lukujen jatkuviin työehtosopimus kauden ulkopuolisiin laittomiin lakkoihin, vain siksi, että tuolloin diktaattorin ottein maata pyörittäneiden ammattiliittojen ”takapuolessa karva kääntyi”, jostain paikallisella tasolla vaikuttavasta veemäisestä kympistä, jota punikit päättivät hieman ”kouluttaa” siihen ”kuka täällä loppujenlopuksi määrää” ja sen ”mistä kana päästää”!
Se mitä Sipilän ”porvarihallitus” ”heikentää” punaiseen graniittiin hakattuihin ”saavutettuihin etuihin” on vasemmiston syytä muistaa, ettei ”pullasta voi vain noukkia rusinoita” ja jättää muu ”paha kakku” tykkänään muille, joka tosin on aina kuulunut nk. ”työväenliikkeen” ikimuistoisimpiin perinteisiin.
Sipilän ja Orvon ”puleeraukset” tekevät ”lihaksi” ainoastaan sen mitä ns. ”sosiaalidemokraattisen projektin” (Paavo Lipponen) eli EU:n hellimän ja avoimesti kannattavan globalismin kukkeinpiin hedelmiin kuuluu.
Eli kaikkein keskeisin ”arvopohja” on vähä kerrallaan heikentää koko EU:n alueella työntekijöiden ja viranhaltijoiden työehtosopimuksia ja purkaa nk. yleissitovuuksia eli ”alasrakentaa” kaikki se minkä työväenliike on pohjoismaisen demokratian myötä vaikuttamana pystynyt hankkimaan tekemällä siitä yhteiskunnan poliittisten toimijoiden eli poliitikkojen kanssa monoliitin kaltaisen käsitteen, jota myös hyvinvointivaltioksi kutsutaan.
Tämän kaiken edellytyksenä on ollut länsimaisen demokratiaa noudattavan pohjoismaisen valtion yhteiskuntajärjestelmä, jossa on ollut sananvapaus, oikeus tuoda esille erilaisia poliittisia näkökantoja, oikeus harjoittaa poliittista toimintaa kunhan se ei ole ollut hyvien tapojen ja maan lakien vastaista, joka vaarantaa hengen ja terveyden, josta erotuksena selvä terroristi toiminta, jolla on tarkoitus vahingoittaa yhteiskuntaa ja jäseniä.
Pohjoismaita aikanaan kutsuttiin aivan kuten Suomikin oli ns. ”sekatalouksiksi” erotuksena kapitalistista ja kommunistista valtioista, joita kahta ”puhdasta” valtiomuotoa ei talousjärjestelmältään ollut olemassa koko tuolloisessa maailmassa. Ei edes se ”suuri saatana” USA ollut kapitalistinen sanan varsinaisessa merkityksessä, koska senkin taloutta sääteli liittovaltion politiikka, jonka ylinpänä toimijana oli kulloinenkin maan presidentti hallituksineen, mutta sen viimeisen sanan sanoo kuitenkin maan kongressi.
Se, että esim. Suomi olisi muuttunut siksi kommunistiseksi maaksi, josta vasemmisto aina tietysti äärimmäiseen laitaan saakka näki märkiä unia. Olisi se merkinnyt samalla melkoisen ”harmaata taloutta”, niin aineellisesti kuin kenties suurimpana järkytyksenä sen, ettei ENÄÄ sen jälkeen ammattiliitoilla olisi ollut asiaa HYPPIMISTÄ PÖYDÄLLE, vaan silloin olisi painettu piiittkkäää päivää turpa rullalla eikä perse penkissä mietitty likaisten porvarien juovan työläisten verta, vaan nyt kun siinä ”paratiisissa” oltiin niin oli laulettava onnesta korkealta ja lujaa, vaikka kauppojen hyllyt ”notkuivat” tyhjyyttään ja mikä luonnetta kasvattavinta on se, ettei tästä asiain tilasta ollut syytä hiiskua kuin kotona, jos sielläkään, sillä muutoin tuli ”noutaja” ja loppu onkin sitä ”pahaa unta”. Toisin sanoen Suomessa oli hyvä tehdä vallankumousta lihapatojen äärestä muistamatta ja vallankin uskomatta sitä todellisuutta, jossa neuvostokansa itse asiassa eli ja joka muuta väitti julistettiin sen siunaamalla hetkellä ”neuvostovastaiseksi”, jonka suitsemiseksi eräs demari-naiskansanedustaja ajoi Suomeen nk. ”Rauhanlakia”.
Lopuksi voin todeta sen hauskuuden, että sitä yhteiskuntajärjestelmää, joka vallitsi 1970- ja 80-luvuilla, jolloin ”työväenliikkeinen” ammattiyhdistysliike ruletti koko Suomea aina sen eduskuntalaistosta ja hallituksia myöten kutsutaan: FASISMIKSI!!!
Tämä todistaa jälleen sen tosiasian, että ”’Todellisuus on tarua ihmeellisempää!!!”
Lähdin parikymmentä vuotta sitten pois JHL stä juurikin sen takia, että mielestäni sen toiminta suuntautui aivan liiaksi muualle, kuin huolehtimiseen jäsenten eduista ja oikeuksista.
Viime aikoina on vain voinut todeta muutoinkin ammattiliittojen selkärangattomuuden, heidän hiljaa hyväksyessään aktiivimallileikkurin työttömille, joka vaikuttaa suoraan yli sataantuhanteen ihmiseen ja heidän perheisiinsä.
Hmm… Kertokaapa mikä muu järjestö tai vastaava voisi puolustaa ns. tavallista rivikansalaista?
Hiljaista…..
Valtavalhemedia on rikollisen hallituksen puolella – joka haluaa tehdä Suomesta halpatyövoiman maan.
Tossavainen on nyt tossuillut liikaa etelän auringossa ja ote Suomen asioista lipsuu. Ay-liike ei ole sama asia kuin demarit ja maahanmuutto ei ole verrannollinen lakko-oikeuteen. Suomalaiset ovat keskimäärin fiksua porukkaa niin kauan kuin suomalaisina säilyvät ja osaavat ajatella politiikkaa myös puolueiden ulkopuolelta. Tätäkin lakkoilua kannattaa enemmistö kansasta, koska Sipilän kusetus on mennyt liian pitkälle ja Kikyn keinotekoinen kiusanteko on koettu omissa nahoissa. Ei siinä ajatella sitä että ollaan punavihreitten kanssa samaa mieltä, vaan yksinkertaisesti että järjettömyyksiä ei pidä sallia. Nykyhallitus laatii lakeja perstuntumalta, ei asiantuntijoita käyttäen tai kolmikannassa. Kikykin pitää purkaa, ei sitä käytetä ilmaiseen työntekoon lauantaisin vaan aivan turhiin touhuihin. Suomen palkatkin ovat jäljessä reippaasti muuta Eurooppaa.