Mainos:

Reijo Tossavainen: Demareiden vaalikampanja verrattavissa rikolliseen toimintaan!

Julkaistu 21.10.2018 – Kirjoittaja Toimitus

Aamukahvini meni väärään kurkkuun, kun luin punavihreiden pää-äänenkannattajasta Helsingin Sanomista pääkirjoitustoimittaja Juha Akkasen (sdp) sepustuksen. Hän väitti joko typeryyttään tai sitten täysin tarkoitushakuisesti, että irtisanomiskiistassa on kyse vain ja ainoastaan Petteri Orpon ja Juha Sipilän kisailusta yrittäjien äänistä.

Toisen kerran kahvini läikähti, kun huomasin, että JHL:n lakon vuoksi lapset ja vanhukset jäävät ruokaa vaille. Mielestäni edesvastuuttomuus on silloin verrattavissa jo rikolliseen toimintaan. Varsinkin siitä syystä, että JHL:n jäsenet ovat usein kuntien ja valtion palveluksessa, joten irtisanomissuojan muutos ei käytännössä mitenkään koske heitä.

Työoikeuden asiantuntijoiden mielestä hallituksen suunnittelemat muutokset ovat vaikutuksiltaan erittäin vähäiset.

Myös demokratian pelisäännöt halutaan romuttaa. Ay-pomot unohtavat, että Suomen perustuslain mukaan lainsäädäntävalta kuuluu eduskunnalle ja lakeja valmistelevalle hallitukselle.

Mainos:

Siksi on sanottu, että nyt ammutaan hyttystä tykillä. Minusta sekin on liian lievä ilmaisu.

Lakkoilun syy on hyvin raadollinen ja selkeä. Demarit käyvät poikkeuksellisen rajua vaalikampanjaa demarivetoisten ammattiliittojen tuella. Edesvastuuttomat keinot on otettu käyttöön, kun perinteiset politiikan tekotavat eivät ole purreet.

Vastenmielisyyttäni lakkoilua kohtaan lisää sekin tosiasia, että ammattiliittojen jäsenkunnasta suurin osa on muita kuin demareita. He saavat kuitenkin toimia demareiden vaalikampanjan maksajina ja apureina.

Lisäksi varmuuden vuoksi totean, että poliittiset lakot ja normaali ay-liikkeen työ parempien työ- ja palkkaehtojen puolesta ovat kaksi täysin eri asiaa. Jälkimmäinen on tärkeä ja täysin hyväksyttävä osa demokraattista yhteiskuntaa.

……..

Klikkaa oheisia painikkeita, jotta tämä blogi ja media saavat uusia lukijoita. Anna sanan kiertää.

Mainos:
Seuraa keskustelua
Ilmoita minulle
guest

Kun lähetät kommentin, käsittelemme nimimerkkiäsi, sähköpostiosoitettasi (ei julkaista), teknisiä tietoja ja kommentin sisältöä. Kommentti tarkastetaan automaattisesti ja tarvittaessa toimituksellisesti. Lue tietosuojaseloste ja kommentointiperiaatteet.

7 Kommentit
Vanhimmat
Uusimmat Äänestetyimmät
Minä Vain
Minä Vain
7 years ago

AY-liikekielteisyys on Persuissa syvällä. Irtisanomislakikiista voi vaikuttaa itsessään pieneltä jutulta varsinkin, jos on itse hyvässä ja vakaassa työmarkkina-asemassa (niinkuin kaikki ennen kuin joutuvat vaikeuksiin). Mutta pitäisi nähdä laajempi kokonaisuus ja sekin kuinka hallitus on alkanut sysätä AY-liikettä sivuun ja on hylkäämässä kolmikantaisen työelämäasioiden valmistelun. On jo nyt nähty, ettei hallituksella ole aitoa näkemystä työelämän karun arjen kysymyksistä, vaan lakiesitysten valmistelussa mennään kaikenlaisten uusliberalismista villiintyneiden hihhulijärjestöjen visioiden tahdissa. Työelämää edustavat perinteiset vasemmistopuolueet voivat jäädä oppositioon ja silloin on tärkeää, että työntekijöillä on poliittista voimaa. Lakot ovat perinteinen työväenliikkeen ase silloin kun mitään muuta keinoa vaikuttaa asioihin ei ole.

m1xa
m1xa
7 years ago
Reply to  Minä Vain

Juurikin näin.

juha.
juha.
7 years ago
Reply to  Minä Vain

Osaltaan AY-liike on ollut liputtamassa SDP:n kanssa nk. halpatyövoimaa maahanmuuton nimissä Suomeen ennen tätä rähinöintiä, jonka voi liittää erottamattomana osana SDP:n vaalikampanjaan aivan kuten aikanaan ns. ”vaalielokuvan” esittämistä ”yleisön pyynnöstä” ennen valtiollisia vaaleja mobilisoidakseen ”Täällä Pohjantähden alla” -elokuvalla kaikkein ”laiskimmatkin” ”rasvakourat” vaaliuurnille äänetämään SDP:tä.

Mitä tulee persujen taaskin ”väärin sammuttamiseen” tässäkin asiassa Reijo Tossavaisen pöyristymistä ja myöskin minun mihinkään puolueeseen kuulumattomana nostaa esiin se tosiasia, että jos se tieto pitää paikkaansa, että vanhukset eivät saa muutoinkaan vain suurennuslasilla nähtävää ruoka-annostaan vain siksi, että JHL naisvaltaisten alojen eräänä mannekiinina kuin uuden kevään kokeneena intoutuu täysin poliittiseen lakkoon asiassa, joka ei edes heitä kosketa millään tavalla, mutta ”solidaarisuuden” näyttämisen ”kiva-lakko” -juttuna yhtyy tuohon ”pitkästä aikaa” kuin muistona 1960- ja 1970-lukujen jatkuviin työehtosopimus kauden ulkopuolisiin laittomiin lakkoihin, vain siksi, että tuolloin diktaattorin ottein maata pyörittäneiden ammattiliittojen ”takapuolessa karva kääntyi”, jostain paikallisella tasolla vaikuttavasta veemäisestä kympistä, jota punikit päättivät hieman ”kouluttaa” siihen ”kuka täällä loppujenlopuksi määrää” ja sen ”mistä kana päästää”!

Se mitä Sipilän ”porvarihallitus” ”heikentää” punaiseen graniittiin hakattuihin ”saavutettuihin etuihin” on vasemmiston syytä muistaa, ettei ”pullasta voi vain noukkia rusinoita” ja jättää muu ”paha kakku” tykkänään muille, joka tosin on aina kuulunut nk. ”työväenliikkeen” ikimuistoisimpiin perinteisiin.
Sipilän ja Orvon ”puleeraukset” tekevät ”lihaksi” ainoastaan sen mitä ns. ”sosiaalidemokraattisen projektin” (Paavo Lipponen) eli EU:n hellimän ja avoimesti kannattavan globalismin kukkeinpiin hedelmiin kuuluu.

Eli kaikkein keskeisin ”arvopohja” on vähä kerrallaan heikentää koko EU:n alueella työntekijöiden ja viranhaltijoiden työehtosopimuksia ja purkaa nk. yleissitovuuksia eli ”alasrakentaa” kaikki se minkä työväenliike on pohjoismaisen demokratian myötä vaikuttamana pystynyt hankkimaan tekemällä siitä yhteiskunnan poliittisten toimijoiden eli poliitikkojen kanssa monoliitin kaltaisen käsitteen, jota myös hyvinvointivaltioksi kutsutaan.

Tämän kaiken edellytyksenä on ollut länsimaisen demokratiaa noudattavan pohjoismaisen valtion yhteiskuntajärjestelmä, jossa on ollut sananvapaus, oikeus tuoda esille erilaisia poliittisia näkökantoja, oikeus harjoittaa poliittista toimintaa kunhan se ei ole ollut hyvien tapojen ja maan lakien vastaista, joka vaarantaa hengen ja terveyden, josta erotuksena selvä terroristi toiminta, jolla on tarkoitus vahingoittaa yhteiskuntaa ja jäseniä.
Pohjoismaita aikanaan kutsuttiin aivan kuten Suomikin oli ns. ”sekatalouksiksi” erotuksena kapitalistista ja kommunistista valtioista, joita kahta ”puhdasta” valtiomuotoa ei talousjärjestelmältään ollut olemassa koko tuolloisessa maailmassa. Ei edes se ”suuri saatana” USA ollut kapitalistinen sanan varsinaisessa merkityksessä, koska senkin taloutta sääteli liittovaltion politiikka, jonka ylinpänä toimijana oli kulloinenkin maan presidentti hallituksineen, mutta sen viimeisen sanan sanoo kuitenkin maan kongressi.

Se, että esim. Suomi olisi muuttunut siksi kommunistiseksi maaksi, josta vasemmisto aina tietysti äärimmäiseen laitaan saakka näki märkiä unia. Olisi se merkinnyt samalla melkoisen ”harmaata taloutta”, niin aineellisesti kuin kenties suurimpana järkytyksenä sen, ettei ENÄÄ sen jälkeen ammattiliitoilla olisi ollut asiaa HYPPIMISTÄ PÖYDÄLLE, vaan silloin olisi painettu piiittkkäää päivää turpa rullalla eikä perse penkissä mietitty likaisten porvarien juovan työläisten verta, vaan nyt kun siinä ”paratiisissa” oltiin niin oli laulettava onnesta korkealta ja lujaa, vaikka kauppojen hyllyt ”notkuivat” tyhjyyttään ja mikä luonnetta kasvattavinta on se, ettei tästä asiain tilasta ollut syytä hiiskua kuin kotona, jos sielläkään, sillä muutoin tuli ”noutaja” ja loppu onkin sitä ”pahaa unta”. Toisin sanoen Suomessa oli hyvä tehdä vallankumousta lihapatojen äärestä muistamatta ja vallankin uskomatta sitä todellisuutta, jossa neuvostokansa itse asiassa eli ja joka muuta väitti julistettiin sen siunaamalla hetkellä ”neuvostovastaiseksi”, jonka suitsemiseksi eräs demari-naiskansanedustaja ajoi Suomeen nk. ”Rauhanlakia”.

Lopuksi voin todeta sen hauskuuden, että sitä yhteiskuntajärjestelmää, joka vallitsi 1970- ja 80-luvuilla, jolloin ”työväenliikkeinen” ammattiyhdistysliike ruletti koko Suomea aina sen eduskuntalaistosta ja hallituksia myöten kutsutaan: FASISMIKSI!!!

Tämä todistaa jälleen sen tosiasian, että ”’Todellisuus on tarua ihmeellisempää!!!”

Arzie
Arzie
7 years ago

Lähdin parikymmentä vuotta sitten pois JHL stä juurikin sen takia, että mielestäni sen toiminta suuntautui aivan liiaksi muualle, kuin huolehtimiseen jäsenten eduista ja oikeuksista.

Viime aikoina on vain voinut todeta muutoinkin ammattiliittojen selkärangattomuuden, heidän hiljaa hyväksyessään aktiivimallileikkurin työttömille, joka vaikuttaa suoraan yli sataantuhanteen ihmiseen ja heidän perheisiinsä.

Duunari
Duunari
7 years ago

Hmm… Kertokaapa mikä muu järjestö tai vastaava voisi puolustaa ns. tavallista rivikansalaista?
Hiljaista…..

CFF
CFF
7 years ago

Valtavalhemedia on rikollisen hallituksen puolella – joka haluaa tehdä Suomesta halpatyövoiman maan.

lohjalainen
lohjalainen
7 years ago

Tossavainen on nyt tossuillut liikaa etelän auringossa ja ote Suomen asioista lipsuu. Ay-liike ei ole sama asia kuin demarit ja maahanmuutto ei ole verrannollinen lakko-oikeuteen. Suomalaiset ovat keskimäärin fiksua porukkaa niin kauan kuin suomalaisina säilyvät ja osaavat ajatella politiikkaa myös puolueiden ulkopuolelta. Tätäkin lakkoilua kannattaa enemmistö kansasta, koska Sipilän kusetus on mennyt liian pitkälle ja Kikyn keinotekoinen kiusanteko on koettu omissa nahoissa. Ei siinä ajatella sitä että ollaan punavihreitten kanssa samaa mieltä, vaan yksinkertaisesti että järjettömyyksiä ei pidä sallia. Nykyhallitus laatii lakeja perstuntumalta, ei asiantuntijoita käyttäen tai kolmikannassa. Kikykin pitää purkaa, ei sitä käytetä ilmaiseen työntekoon lauantaisin vaan aivan turhiin touhuihin. Suomen palkatkin ovat jäljessä reippaasti muuta Eurooppaa.

Lukijan kynästä: Riiheläiset ja muut maalittajat ovat joko ex-narkkareita tai sarjaepäonnistujia

Päivitetty 2.5.2026, Julkaistu 30.10.2025 – Kirjoittaja Toimitus

Verkon syövereissä elää laji, joka luulee olevansa totuuden torvi ja sananvapauden viimeinen linnake. Todellisuudessa kyse on usein aivan muusta. Maalittaja, someraivoaja ja häiriköksi ryhtynyt huutelija on harvoin rohkea – useammin katkera. Hän on elämänsä pettymyksissä marinoitunut sielu, joka ei enää jaksa katsoa peiliin, joten alkaa sylkeä sitä kohti.

Moni näistä näppäimistösotureista on joskus kokenut jotakin raskasta: tulleet itse kiusatuiksi, jääneet yksin, ehkä ajautuneet päihteiden, työttömyyden tai epäonnistuneiden ihmissuhteiden loukkuun. Mutta sen sijaan, että he olisivat kääntyneet rakentavan muutoksen tielle, he ovat valinneet helpomman reitin – purkavat oman elämänsä tyhjyyden muihin. Jokainen solvattu, uhkailtu tai maalitettu ihminen on heille hetkellinen helpotus, annos valheellista ylivoiman tunnetta.

Maalittaja ei siis taistele vallanpitäjiä vastaan, vaan omaa mitättömyyden tunnettaan vastaan. Some antaa hänelle sen, mitä elämä ei koskaan antanut: yleisön. Ja yleisö on huume. Jokainen tykkäys, jako ja vihainen kommentti toimii pienenä piikkinä suoraan egon suoneen. Siitä seuraa addiktio, jossa mikään ei riitä. On pakko huutaa kovempaa, loukata rajummin, jotta edes joku huomaisi.

Tätä ei pidä romantisoida, eikä ymmärtää väärin. Häiriköinti ja maalittaminen eivät ole “mielipiteitä” tai “kriittistä keskustelua”. Ne ovat pelkurin keinoja purkaa oma epäonnistuminen muiden niskaan. Jokainen, joka osallistuu siihen, on osa ongelmaa – ei yhteiskunnallista keskustelua.

Mainos:

On aika lakata antamasta häiriköille valtaa. He eivät ole rohkeita totuudenpuhujia, vaan oman elämänsä raunioilla seisovia ihmisiä, jotka eivät osaa muuta kuin huutaa pimeään. Ja mitä enemmän me kuuntelemme, sitä pimeämmäksi tämä maa käy.

Kirja-arvostelu: Jessikka Aro – Putinin USA

Päivitetty 2.5.2026, Julkaistu 29.10.2025 – Kirjoittaja Toimitus

Jessikka Aron Putinin USA pyrkii olemaan paljastuskirja Venäjän vaikutusoperaatioista Yhdysvalloissa, mutta lopputulos on kaikkea muuta kuin paljastava. Kirja on rakennettu vanhentuneiden väitteiden, yksipuolisten lähteiden ja toistettujen teorioiden varaan, joista moni on jo osoitettu kestämättömäksi.

Aro esittää väitteitä ja yhteyksiä, joita ei tue ajantasainen tai todennettava aineisto. Lähteitä ei usein tarkisteta kriittisesti, ja kokonaisuus rakentuu enemmän mielikuvien kuin faktan varaan. Monet kirjassa esitetyt tarinat vaikuttavat peräisin aikaisemmista kiistanalaisista lähteistä, joita tekijä kierrättää ilman uutta todistusaineistoa.

Kerronta on kärjistettyä ja värittynyttä. Aro ei pyri tasapuolisuuteen, vaan rakentaa mustavalkoisen vastakkainasettelun, jossa hän itse esiintyy totuuden puolustajana ja eri mieltä olevat leimataan propagandan uhreiksi. Tämä tekee kirjasta enemmän poliittisen pamfletin kuin tutkivan journalismin työn.

Lukijalle Putinin USA näyttäytyy teoksena, joka yrittää epätoivoisesti toistaa vanhaa narratiivia todellisuuden muuttuessa ympärillä. Kirjasta puuttuu itsearviointi, lähdekritiikki ja analyyttinen etäisyys. Lopputulos on raskas, yksipuolinen ja harhaanjohtava.

Mainos:

Yhteenveto:
Putinin USA ei tarjoa uutta tietoa, ei uskottavia johtopäätöksiä eikä journalistista objektiivisuutta. Se on kokoelma toistettuja väitteitä ja yksipuolisia tulkintoja, jotka eivät kestä kriittistä tarkastelua. Amatöörimäinen sepustus täysin todellisuudesta irrallaan.

Arvosana: 0,5 / 5
Kokonaisuus on epäuskottava, ylidramaattinen ja pahasti ajastaan jäljessä.

Lukijan kynästä: Heitetäänkö Suomen Teboil-yrittäjät susille?

Päivitetty 2.5.2026, Julkaistu 26.10.2025 – Kirjoittaja Toimitus

Teboil-yrittäjien ahdinko
– miksi syytön kärsii ja miksi autoilijaa vihataan?

Teboilin huoltoasemayrittäjät jotka ovat usein suomalaisia perheyrityksiä ovat ajautuneet sietämättömään tilanteeseen. Yhdysvaltain uudet pakotteet venäläistä Lukoilia vastaan ovat johtaneet Nesteen polttoainetoimitusten keskeytykseen 22.10.2025 ja uhkaavat jäädyttää maksuliikenteen 21.11.2025 mennessä. Tämä vie elinkeinon monelta yrittäjältä, jotka ovat jo valmiiksi kärsineet Venäjän käymän sodan laukaisemista aiemmista pakotteista ja boikoteista.
On väärin, että syyttömät yrittäjät ja jopa Teboililla tankkaavat autoilijat joutuvat kantamaan seuraukset täysin syyttöminä tilanteeseen.

Moni yrittäjä perusti Teboil-asemansa vuosia sitten, osa vasta hiljattain, luottaen vakaaseen franchise-sopimukseen. Esimerkiksi Alajärven Teboilin intialaislähtöinen perheyritys aloitti vain pari vuotta sitten, eikä kukaan osannut ennakoida että pakotteet iskisivät näin rajusti. Vuonna 2022 alkanut sota Ukrainassa johti Teboilin boikotteihin Suomessa, kun kuluttajat alkoivat vältellä asemia venäläisen omistuksen vuoksi. Myynti romahti ja yrittäjät, kuten Kouvolan Teboilin Matti Kulhelm, kertoivat liikevaihdon pudonneen jopa 30–50 % jo tuolloin. Nyt uudet pakotteet ja Nesteen toimituskatkos uhkaavat lopettaa toiminnan kokonaan, kun polttoainevarastot hupenevat viikoissa ja kassavirta tyrehtyy.

Vastustan jyrkästi sitä, että syyttömiä yrittäjiä rangaistaan suurvaltojen päätöksistä. He eivät ole päättäneet Lukoilin omistuksesta vaan tehneet sopimuksen haluamansa brändin kanssa. Aiemmat boikotit ja pakotteet ovat jo kurittaneet heitä, ja nyt tilanne voi johtaa konkurssiin.

Mainos:

Säälin näitä yrittäjiä, jotka ovat investoineet elämänsä huoltoasemille – kahviloihin, autopesuihin ja tankkauspalveluihin – vain huomatakseen, että heitä rangaistaan toisen valtion toimista. Tämä on todella epäoikeudenmukaista koska tässä ei kärsi vain yrittäjä vaan myös perheen toimeentulo on vaakalaudalla. Mistä leipää pöytään tai uusi työpaikka kun tietää nykyisen työttömyystilanteen. Tässä koko perhe joutuu kärsimään.

Lisäksi kun sosiaalista mediaa seuraa niin moni jopa iloitsee kun Teboil yritys kaatuu ja ihmisten toimeentulo on vaakalaudalla.
"siitäs sai kun veikkasi väärää hevosta" kirjoitti joku Teboilin vihaaja. Tällaista ei vaan voi käsittää. Mitään puolustusta tällä tavalla ajattelevalle ei löydy.

Entä miksi tavallinen autoilija, joka tankkaa Teboililla kohtaa vihaa? Vuoden 2022 boikottien aikaan some ja julkinen keskustelu leimasivat Teboilin asiakkaita "Venäjän tukijoiksi" vaikka moni valitsi aseman vain hinnan, sijainnin tai tottumuksen vuoksi. Esimerkiksi somessa nähtiin viestejä, joissa tankkaajia syytettiin "epäisänmaallisuudesta"
Tämä viha on kohtuutonta – autoilija ei ole syyllinen Venäjän politiikkaan sen enempää kuin yrittäjäkään. Moni suomalainen valitsee Teboilin, koska se on lähin asema tai tarjoaa edullisinta polttoainetta ja hyvää ruokaa matkustaville. Silti heitä moralisoidaan vaikka rahat menevät pääosin suomalaiselle yrittäjälle eivät suoraan Venäjälle.
Turhilta tuntuvat pakotteet ja boikotit vievät leivän yrittäjien pöydästä ja leimaavat tavallisia kansalaisia. Ymmärrän pakotteiden tarkoituksen (toisaalta en ymmärrä kun niistä on ongelmia vain niiden asettajille - ei itse kohteelle) mutta miksi hinta lankeaa pienyrittäjille ja autoilijoille? He eivät valinneet sotaa eivätkä omistajaa. Vaadin päättäjiä – Suomessa ja kansainvälisesti – etsimään ratkaisuja, kuten Teboilin myyntiä suomalaiselle toimijalle, jotta yrittäjien elinkeino pelastuu ja autoilijoita ei syyllistetä.

Perheyritysten toimeentulo ja suomalaisten arki ansaitsevat parempaa kuin pakotteiden ja vihapuheen varjon.
Toivon kuitenkin että tilanne ratkeaa vielä positiivisella tavalla että yrittäjät voivat huokaista ja jatkaa taas normaalia elämää.

Ollaan toistemme puolella ei vastaan. Rakennetaan ei tuhota.
Marjaana Virtanen

Pelastakaa sotamies Pekka Toveri – Satu-setä ei tiiä mitä tekee

Julkaistu 28.9.2025 – Kirjoittaja Toimitus

Suomalainen media on onnistunut yhdessä asiassa täydellisesti: tekemään valheesta arkea. Päivästä toiseen televisioruuduissa ja lehtien sivuilla marssii esiin sama mies – Pekka Toveri – kuin jokin valtion virallinen satu-setä. Toveri on saanut vapaalipun sepittää tarinoita, jotka eivät ole kertaakaan osuneet oikeaan sitten vuoden 2022. Mutta eihän totuudella ole väliä, kunhan propaganda pyörii.

Miksi media edelleen nojaa mieheen, jonka jokainen lausunto hajoaa kuin korttitalo pienimmästäkin todellisuuden tuulahduksesta? Kyse ei ole enää erehdyksistä, kyse on järjestelmällisestä sumutuksesta. Toveri ei puhu vahingossa ohi, hän puhuu tarkoituksella ohi. Hän on propagandisti isolla P:llä.

Mutta missä on Supon rooli? Onko kansallisen turvallisuuden kannalta vähemmän vaarallista, että kansa elää valheessa, kuin että joku alkaisi kyseenalaistaa median kulisseissa pyörivän sotakoneiston? Onko Supon tehtävä todella tarkkailla kansalaisia samalla kun se antaa Toverin kaltaisten levittää mitä tahansa valhetta kansan päänmenoksi? Jos Supo ei tiedä, se on täydellisen kyvytön. Jos se tietää, se on osa samaa propagandaverkostoa. Molemmat vaihtoehdot ovat yhtä lohduttomia.

Kun professori Heikki Patomäki rohkeni sanoa ääneen jotain, mikä haiskahti edes etäisesti totuudelta, kuka nousi ensimmäisenä barrikadeille? Ei suinkaan media, ei poliitikot, vaan Pekka Toveri – Suomi-propagandan itseoikeutettu kenraali. Ja jälleen sama kaava: ei faktoja, ei rehellisyyttä, vain loputonta sepitystä.

Mainos:

On toki lohdullista, että kasvava osa kansasta jo naureskelee Toverin horinoille. Mutta yhtä huolestuttavaa on se toinen joukko – ne, jotka nielevät jokaisen valheen ja kohauttavat olkapäitään, kun valhe paljastuu: ”Ai jaa.” Juuri tämä välinpitämättömyys on se myrkky, jonka varaan propaganda rakennetaan.

Tulevaisuudessa tilinteon hetki vielä koittaa. Kansallista turvallisuutta vaarantavat propagandistit eivät voi loputtomiin piiloutua median kulisseihin. On täysin perusteltua kysyä: istuuko syytettyjen penkillä silloin myös suojelupoliisin virkamiehiä?

Sillä kansan vihollinen ei aina ole vieraan vallan agentti. Usein se on se hymyilevä, vakavasti otettava asiantuntija, joka kertoo sinulle sadun – ja pyytää sinua kutsumaan sitä totuudeksi.