Suomen presidentinvaaleja käydään poikkeusoloissa, joissa maamme on sijaissodassa (proxy war) Venäjää vastaan.
Kuinka tähän on tultu?
Kaikki alkoi siitä, että tasavallan presidentti Sauli Niinistö ryhtyi tukemaan Yhdysvaltain presidentin Joe Bidenin vuoden 2021 alkupuolella kehittämää suunnitelmaa, jolla Kiinan kasvavaa mahtia piti rajoittaa käynnistämällä ”uusi kylmä sota”. Maailma piti jakaa sen ja Venäjän johtamiin autoritaarisiin maihin ja Yhdysvaltain johtamiin demokraattisiin valtioihin.
Tähän suunnitelmaan sisältyi myös Suomen ja Ruotsin liittyminen sotilasliitto Natoon.
Ilmeisesti Suomen ja Yhdysvaltain edustajien väliset keskustelut maamme Nato-jäsenyydestä käynnistettiin jo keväällä 2021. Presidenttien välinen yhteydenpito alkoi viimeistään lokakuussa. Joulukuun puolivälissä presidentit sopivat, että valmistelut jäsenyyden toteuttamiseksi käynnistetään.
Suomen ja Ruotsin Nato-jäsenyyttä ryhdyttiin toteuttamaan heti, kun Venäjä oli 24.2.2022 käynnistänyt hyökkäyksensä Ukrainaan.
Ukrainassa käytävän sijaissodan osapuoli Suomesta tuli sen vuoksi, että Yhdysvallat ja Britannia asettivat maamme Nato-jäsenyyden ehdoksi sen, että ryhdymme toimittamaan Ukrainaan myös tappavaa aseistusta. Tässä suhteessa Suomi asettui sodan etulinjaan.
Mainittakoon, että monet Naton jäsenmaat eivät ole Ukrainaa aseistaneet. Norjakin salli aseiden viennin Ukrainaan vasta äskettäin.
Suomen osallistuminen sijaissotaan Venäjää vastaan on vaikuttanut myös siihen, että meidän presidentinvaalejamme käydään täysimittaisen sotapropagandan oloissa.
Kaikki yhdeksän presidenttiehdokasta tukivat kovalla kiireellä tehtyä päätöstä Suomen liittymiseksi Natoon. On luonnollista, että he tätä ratkaisua puolustavat.
Toisaalta he kaikki ovat omaksuneet sen ”tarinan”, että Suomi liittyi Natoon sen vuoksi, että Venäjä hyökkäsi Ukrainaan. Tämä rajoittaa keskustelua sodan laajemmasta taustasta. Tämä rajoittaa keskustelua rauhan palauttamisesta Ukrainaan ja turvallisuuden takaamisesta omilla rajoillamme.
Presidentinvaaleihin propaganda on vaikuttanut siten, että ehdokkaat kilpailevat siitä, kuka esiintyy voimakkaimmin Venäjää vastaan. Toisaalta kilpaillaan siitä, kuka voimakkaimmin sitoutuu tukemaan Yhdysvaltain politiikkaa.
Tämä sitoutuminen ei koske vain puolustuspolitiikkaa ja puolustusta, vaan myös ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa. Tämä puolestaan on vienyt Suomea ”uuteen reunavaltiopolitiikkaan” yhdessä Baltian maiden ja Puolan kanssa.
Kun Natoon päätettiin liittyä, sanottiin, ettei Suomeen silloin eikä näköpiirissä olleessa tulevaisuudessakaan kohdistunut mitään sotilaallista uhkaa. Lisäksi sanottiin, että jäsenyyden myötä saatavat turvatakuut estävät maamme joutumisen hyökkäyksen kohteeksi. Ainoa jäsenyyden haitta olivat Venäjän mahdolliset ”ilkeydet” meitä kohtaan.
Nyt kuitenkin sekä suomalaiset että amerikkalaiset asiantuntijat pitävät mahdollisena, että Venäjä kohdistaisi sotilaallisia iskuja johonkin Nato-maahan, myös Suomeen.
Venäjän ilkeyksien mittakaava on alkanut monia pelottaa.
Presidenttiehdokkaiden pitäisi keskustella näistä Nato-Suomeen kohdistuvista uhkista ja kertoa, kuinka he osaltaan huolehtisivat Suomen turvallisuudesta.
Tällaista keskustelua ei käydä. Vaaraa maamme joutumisesta sotaan väheksytään. Ukrainan sodan ennustetaan ja toivotaan jatkuvan pitkään.
Vallalla olevan sotapropagandan vuoksi tilannearviot ovat hataralla pohjalla.
Sodan poikkeusoloihin liittyy sekin, että valtavirrasta poikkeavan ehdokkaan osallistuminen presidentinvaaleihin voitiin rikollisin keinoin estää.
Nämä rikosepäilyt ovat nyt Postin selviteltävinä.
Postin ensimmäinen vastaus esittämäämme selvityspyyntöön saatiin ripeästi.
Tärkeimpiin kysymyksiin emme kuitenkaan saaneet valaisua. Sen sijaan syntyi uusia kysymyksiä.
Pääkysymys on saada selville, mihin osoitteeseen ja kenelle toimitettiin se kannattajakortteja sisältänyt pikapaketti, jonka Pohjanranta Oy lähetti Suomen linja ry:n vastauslähetysosoitteeseen 19. joulukuuta. Virallisten seurantatietojen mukaan paketti luovutettiin ”vastaanottajalle” Tallinnassa 20.12. klo 11.53.
Paketti palautettiin Keminmaalle 22.12. Siitä ei ole tietoa, kuinka se kulkeutui Tallinnasta Keminmaalle.
Tämän paketin kulusta Posti antoi meille selvitystä, joka ei alkuunkaan pitänyt paikkaansa.
Nyt on käynyt ilmi, että Tallinnaan ohjautui 20.12. myös kolme muuta pikapakettia. Ne oli postitettu Kokkolasta, Pietarsaaresta ja Helsingistä. Myös viimeksi mainittu paketti oli kuljetettu aluksi Ouluun.
Näiden kirjattujen pikapakettien suuntautuminen Tallinnaan synnyttää epäilyn, että samaan osoitteeseen ja ehkä muualle ulkomaille ohjattiin myös ne tuhannet päivittäiset tavalliset vastauslähetykset, jotka eivät tulleet perille 12., 19. ja 20. joulukuuta.
Näiden korttien katoaminen ratkaisi sen, että valitsijayhdistykseni keräämien korttien määrä jäi alle 20 000 rajan.
Tietysti odotamme tietoa myös siitä, onko Postilla jokin muu selitys korttien katoamiseen.
Tämä selvitystyö jatkuu.
