Olen ihaillut Linkolaa avoimesti jo teini-iästä saakka, vaikka hänen ajatuksiinsa kestikin kypsyä. Ihailuni ei kohdistunut yksin hänen ajatusmaailmaansa, vaan myöskin siihen kuinka hän eli elämäänsä ja etenkin, kuinka rohkeasti hän asiaansa puolusti. Linkola kantoi eräänlaista kansallisen kylähullun viittaa leuka pystyssä (tai rinnassa?) loppuun saakka. Kylähullun leimaa Linkola ei mielestäni missään nimessä ansainnut, vaan päinvastoin: häntä olisi tullut kuunnella jo silloin aikanaan ja ottaa viesti vakavasti...
Lähes koko elämänsä Linkolaa kohdeltiin eräänlaisena friikkinä joka kutsuttiin haastateltavaksi tai puhumaan silloin, kun haluttiin säväyttää tai vaikuttaa kriittiseltä kanavalta esimerkiksi ympäristön suhteen. Hyvin harva on rohjennut sanoa, etteikö Linkola olisi ollut oikeassa apokalyptisissä ennustuksissaan tai etteikö hänen ehdottamansa keinot aina kehitysavun lopettamisesta Euroopan rajojen sulkemiseen, ja pakolaisuuden "hävittämiseen" muutenkin tai lapsiluvun rajoittamisesta, sosiaalietuuksien ja lapsilisien karsimiseen olisi toimivia. Siihen ei kukaan pysty... Sen sijaan todella monet kokivat Linkolan "helposti naureskeltavaksi" hahmoksi, koska hän oli "väärässä kerhossa". Linkolalle elämä oli itseisarvo, ei välttämättä niinkään ihmiselämä. Hän ei ollut humanisti, ei ainakaan siinä mielessä kuin nykyisin on suotavaa olla. Useat sivuuttivat sujuvasti ekokatastrofin todellisuuden, elämäntapamme sietämättömyyden ja ylipäätään maailmantolan kurjuuden ja osoittivat mieluummin sormella sekä Linkolaa itseään, että hänen kannattajiaan.
Nyt, eilen kun Pentti Linkola kuoli on toinen ääni kellossa. Lyhyessä ajassa sikisi lukemattomista suomalaisista esiin se pieni ekofasisti, joka ylisti Linkolan ajatuksia, kirjoja ja elämäntapaa. Koskaan ennen en ole nähnyt sosiaalisessa mediassa niin monisuista ja värikästä keskustelua väestöräjähdyksestä kuin eilisen ja tämän päivän aikana. Rohkeakin hän oli, useammankin mielestä. Typerämpi kysyisi, "kuinka Linkola on vaikuttanut tai vaikuttaa tästä eteenpäin nimenomaan Sinun elämääsi tai henkilökohtaisiin valintoihisi?". Minä en kysy, koska tiedän vastauksen...
Tässä nyt pari päivää jeesustellaan Linkolan erinomaisuudella ja ehkäpä puhutaan kauniita luonnosta jne... "Osmo Soininvaara, Koijärvi, ulkokissat hengiltä, puunhalaamista, vittu jee!"... Sitten asia unohtuu. Sitten palaamme normaaliin, kulutamme kuten ennenkin, hyväksymme massasiirtolaisuuden, jossa leivomme kolmannen maailman asukeista ensimmäisen maailman kuluttajia ja suljemme silmämme Kaikilta niiltä ongelmilta, jotka voisivat olla poikkiteloin mukavan elämämme kanssa. Huomenna humanistit tekevät paluun ja kannattavat maksimaalista määrää ihmiselämää kaiken muun elämän kustannuksella. Kurjaa, mutta valitettavan todennäköistä, vaikka tottakai toivon olevani väärässä.
Vain hetken päästä, ehkä jo tänään, palaamme siihen samaan vanhaan tekopyhään paskaan, eli mm. ilmastonmuutoshöpinään, mäkkärisafkaan ja sähköautoihin. Saimaannorppa, metsien ja luonnon monimuotoisuus tai vaikkapa juuri se liikakansoitus ja kerskakulutus unohtuvat ja jatkamme kuten ennenkin. Ostamme energiansäästölampun ja podemme hyvää omaatuntoa valinnastamme. Kun olemme sitten niin hyvin valinneet, voimmekin tilata wishiltä kuutiotolkulla sekalaista paskaa...
Koronaviruksen aikana meillä olisi loistava tilaisuus arvioida kulutustamme ja elämäntapaamme. Ei ehkä siksi, etteikö meillä olisi rahaa kuluttaa tai jatkaa normaalia elämäntapaamme vaan siksi, että me emme voi niin tehdä. Palveluita ei ole samaan malliin kuin ennen, emmekä voi pakkautua täpötäyteen ostoskeskukseen tai muuta vastaavaa... Meidän on Pakko joko tummua kotosalla tai liikkua ulkona, luonnossa. Siellä, mistä me olemme niihin betonikuutioihimme muuttaneet. Ajatus on mielestäni todella kaunis ja kuten sanoin toivon, että olen väärässä aiemmassa kiukkuamisessani.
Jos Sinussa heräsi viimeisen vuorokauden aikana edes se pieni ekofasisti, pidä huolta siitä. Kuuntele sitä aina välillä ja anna sen vaikuttaa ajatuksiisi. Tiedosta se kurja todellisuus, jota milloin milläkin verukkeella, taloudesta humanismiin yritetään peitellä.
Lopuksi vielä, on ollut äärimmäisen mielenkiintoista huomata, kuinka kansallissosialistit (valtamediaksi "uusnatsit") ja Vihreät ovat olleet niin lähellä toisiaan. Pentti Linkola yhdisti nämä kaksi normaalisti kovin ääripäissä toisistaan olevat ryhmät, mutta vain hetkeksi. Kuten sanottua, vain vähän ajan päästä molemmat palaavat omiin poteroihinsa, Vihreät ultra-humanistiseksi sosiaalipuolueeksi ja kansallissosialistit oikeuslaitoksen peukalon alle, valtamedian syljettäväksi. Elämä jatkuu kuten ennenkin...
Petri Perta - Nykysuomi-lehden päätoimittaja






