Näyttelijä Aku Hirviniemi järjesti, minun tietojeni mukaan, juhlat ja siellä sitten tapahtui jotakin. Mitä, sitä ei tiedä kissa-Penakaan, mutta jotakin sellaista se oli, että syyttäjä näki jonkun jonkin tulleen loukatuksi. ”Uhri” taas ei kokenut mysteeriksi jäänyttä tekoa niin vakavaksi, että siitä olisi pitänyt nostaa syyte. Onko kysymys siitä, että ajoittain on nostettava joku tikun nokkaan, jotta telaketjufeministit tuntisivat asiansa edistyvän vai kenties siitä, että Suomeen, yhteen maailman tasa-arvoisimmista maista saataisiin maalailtua jonkinlainen patriarkaalinen uhka? Oliko Hirviniemen tapaus Hybridivaikuttamista?
#Metoo liikkeen eittämättä tärkeästä asiasta on tehty samanlaista agenda- journalismia ja luotu vaihtoehtoisia totuuksia, kuin itä-naapuristamme konsanaan. Venäjällä on peloteltu suomalaisia kerta kerran jälkeen ja nyt kun prosedyyri on selvä, voidaan samaa kuviota piirtää fläppitaululle muitakin asioita "edistäessä". Todellisuudella ei juuri ole merkitystä, kunhan jäljet osoittavat oikeaan suuntaan.
Miesten ajojahti vaikuttaa radikaalisti arjen käyttäytymiseen ja poistaa myös positiivisia ilmiöitä kulttuuristamme. Hiljattain käytiin keskustelua siitä, sopiiko työpaikalla kehua esimerkiksi toisen hiuksia tai uusia housuja. Sopiiko, sitä minä en tiedä, mutta voisi kuitenkin kysyä: onko todellista ongelmaa ollutkaan, jos keskustelu on vietävä tuollaiseen hiustenhalkomiseen?
Koska kyseessä ei ole niinkään mielipidekirjoitus, vaan (jälleen kerran) jonkin asian tolaa kummasteleva suollos, jätän sanomatta, että mielestäni tuollainen on tyhjänpäiväistä paskaa. Kenties Hirviniemi ajattelee samoin oikeudenkäynnistään ja kenties vielä joskus löytyy mies, joka vastaavanlaisen syytöksen saadessaan sanoo sen myös ääneen? Se se vasta olisi rohkea mies…
Vaikka sitä kuinka kovasti on yritetty, ei #Metoo-ilmiöstä olla saatu aikaiseksi samanlaista kultaista lehmää kuin seksuaalivähemmistöistä tai maahanmuutosta. Pöyristymisen määrä ei vain riitä siihen! Olen ilokseni saanut huomata, kuinka vähän tämä varsin keinotekoisesti sävelletty kohuilu, muka-tasa-arvon ajaminen ja seksuaalisen ahdistelun mittarin alarajan säätäminen aina hiusten kehumisen kriminalisointiin asti suurta osaa kansasta kiinnostaa.
Keskustelu, niiltä osin, kun sitä on käyty, on naureskelevaa ja toisaalta ne, jotka ottavat asian vakavasti, ampuvat samalla laukauksella molemmat piiput tyhjiksi ja sitten kudit onkin loppu. Mikä siinä sitten on, eikö kansa usko, kun sanotaan että jokin on paha? Miksei se alistava Suomi-mies tunnusta, että hän on ilkeä, tyhmä ja sivistymätön untermensch sekä tottakai natsi.
Kuten ennenkin, jos kansaa ei pelkästään medialla saada lietsottua vihaamaan tai rakastamaan jotakin, valjastetaan rattaiden eteen tarpeellisin osin valtakoneiston osasia. Tällä kertaa työkaluksi valikoitui syyttäjä ja oikeuslaitos, joka onkin oikein käyttökelpoinen tarkoitukseensa. Tuomari heiluttaa nuijaa, media on paikalla ja syyttäjä esiintyy sankarina. ”Oikeus on voittanut” ja kansa ymmärtää olleensa väärässä? Niin on käsikirjoitettu, mutta saapa nähdä, onko suomalaisista Broadwaylle vai mennäänkö kesäteatteri-linjalla, jossa puolet vuorosanoista unohtuu jne…
Edelleen nostan (populistisesti) esiin raiskatun, mutta oikeuden mukaan raiskaamatta jääneen pikkutytön, jonka elämä on todennäköisesti pilattu lopullisesti. Myöskin vasten tahtoaan sormia takapuoleensa saanut junaa odottanut nainen varmasti näkee hyödylliseksi nykyisen suuntauksen, jossa miehistä tehdään ihan yleisesti ottaen, sikoja.
Lopuksi vielä hienoinen huomio tasapuolisuudesta… Meillä ei ole oikeutta yleistää yksilöiden perusteella, ellei kyse ole valkoisesta heteromiehestä.
Ensin joutui Aku Louhimies jostain kumman syystä metoo porukan hampaisiin, nyt on Aku Hirviniemen vuoro, seuraavaksi metoo hyökkää varmaankin Aku Ankan kimppuun joka on jahdannut Iinestä vuosikymmeniä ilman pöksyjä.
erittäin hyvin sanottu
Hirviliemi ei voi sanoa totuutta vaikka sen tietäisikin koska joutuisi julkisuudesta ja hyvistä tienesteistä paarialuokkaan ja suljetuksi ulos = työttömäksi. Näin toimii ”sosiaalinen oikeudenmukaisuus” eli uuskommunismi.
Hyvä kirjoitus.
Kyseessä on kulttuurisota. Sen voi voittaa vain välttämällä sitä kulttuuria, jossa uhri on voittaja.
Uhriutumiskulttuurin rinnalla miesten tulee pitää yllä tavanomaista, meille tuttua ajattelutapaa, jossa mies ja nainen yhdessä rakentavat tulevaisuutta.
Alleviivattakoon: tämä sota on miesten sota.
Meetoo alkaa tuntuun siltä, että naukuvat meetoo haluu matujen raiskaamaksi ja pahoinpitelemäksi.
#metoo-kampanja lanseerattiin USA:n v. 2016 presidentin vaalitaiston käydessä kuumimmillaan. Kampanjan ilmeisenä tarkoituksen oli kiinnittää suuren yleisön huomio pois johtaviin demokraattihahmoihin kohdistuneista p*******a-epäilyistä, joihin Wikileaks- ym. sähköpostivuodot antoivat aihetta.
Kampanja onnistui liiankin hyvin ja laineet löivät täydellä voimalla Suomeen, jossa anglo-amerikkalais-tyyppinen jakkupukufeminismi on aina otettu ilolla vastaan.
Tuli vähän villi ajatus tästä telaketjufeministien, cuckold ”miesten” ja valtamedian ajojahdista valkoista hetreomiestä vastaan. Joku vittuntunut ajojahdin kohteeksi joutunut kääntyy kiihkomuslimiksi ja alkaa julkisesti saarnata islamin perusajatusta mm. sharilakien puolesta. Noissa ”piireisähän” naisen asema on kaikkea muuta kuin länsimainen käsitys naisten oikeuksista. Saisiko henkilö vapaasti toimia ja julistaa omaa ”uskontoaan” naisten asemasta, niin nimenomaan uskontoaan. Näin ainkin omasta mielestä tuntuu että muslimeille on kaikki sallittua länsimaissa kun se perustuu uskontoon. Kääntynyt saisi varmaan tukea muslimiveljiltään aidon islamin levittämisestä ja veikkaisin ettei edes vitunvirkkaaja vehkoo uskaltaisi meuhkata asian tiimoilta. En itse ainkaan ole ”noilta” kuullut koskaan poikkipuolista arvostelevaa sanaa islamin ja naisen asemasta mm lähi-idän maissa.
Tuota feministien itse ”aiheutettua päänsärkyä” voi verrata hyvin Yhdysvaltain ent. senaattori Joseph McCarthyn (1908-1957) aikaan saamaan hysteriaan siitä, että kommunisteja on soluttautunut koko Yhdysvaltain valtarakenteisiin ja yhteiskuntaan aina Hollywoodia (nyk. totta) myöten. Tuo noitavaino kampanja koki kliimaksinsa lukuisissa senaatin kuulusteluissa, joissa ristikuulusteltiin ja esitettiin vailla perää olevia syytöksiä lukuisia poliitikkoja ja julkisuuden henkilöitä vastaan. Tämä täysin perusteettomien syytösten esittäminen ja ajojahti johti muutamien sen kohteeksi joutuneiden henkilöiden itsemurhiin ja lievimmillään maineen menettämiseen tietenkin ystäväpiirin kaikotessa ja töistä erottamiseen. Tuota hysteriaksi noussutta ajanjaksoa kutsutaan ”mccarthyismiksi”, joka perustui täysin edm. politikon omaan ”kekseliäisyyteen” ja pyrkimyksiin edetä politiikassa ylöspäin käyttäen amerikkalaisessa yhteiskunnassa tuolloista paranoidia Neuvostoliiton pelkoa aikana jolloin kylmäsota oli kuumimmillaan ja etenkin pelko ydinsodasta kalvoi kansakunnan niin kuin koko muunkin maailman mieltä maailmanloppuna. Yhdysvalloissa pelättiin varsin realistisena mahdiollisuutena, että Neuvostoliitto kykenee valtaamaan ja miehittämään USA:n ja alistamaan sen valtansa alle.
Muutaman vuoden kuluessa ”mccarthynismi” koki nolon lopun, koska hyvin äkkiä ilmeni se, ettei asiassa ollut ns. ”lihaa luun ympärillä”, vaan se oli täysin tuulesta temmattua roskaa ja mielipuolisuutta, joka lietsoi koko kansakuntaa koskevan psykoosin esittäen täyttä puppua käyttäen hyväksi tuon yhteiskunnallista pelko ilmapiiriä kommunismia ja Neuvostoliittoa kohtaan, koska tuo kommunistinen suurvalta omasi ydinasearsenaalin, jonka tarkkaa määrää ei tiedetty ja sen todellista asevoimien suuruutta sekä aseteknologista kapasiteettia, koska suuri kommunistivalta oli suljettu ja vielä tuolloisen amerikkalaisen tiedustelun läpäisemätön suurvalta johtuen tietysti vielä tuon aikaisesta alkeellisesta vakoilu teknologiasta, koska Yhdysvallat kuten ei Neuvostolliitokaan omistanut satelliitteja tai ennen sitä USA:n käyttämää U2 vakoilukonetta.
Ruotsissa eräs vanha arvostettu miestoimittaja, joka huolimatta siitä, että on jo eläkkeellä kirjoitti Expresseniin kolumnin varoittamalla #metoo:n aikaansaavan samanlaisen hysterian kuin aikanaan mccarthynismi Yhdysvalloissa 1950-luvulla. Tämä ei sopinut lehden virkaa tekevälle feministi päätoimittajalle ja hän erotti välittömästi samaa lehteä ansiokkaasti palvelleen toimittajan kolumnin kirjoittajan paikalta, koska se vastannut ”lehden linjaa”.
Niinpä, niin.
Kuka kommunisti sinulle on kertonut tuollaisen iltasadun McCarthystä? Taidat uskoa lähes kaiken, minkä suvakkimedia ja standardiopukset (aivopesuteokset) sinulle sepittävät.
McCarthy oli oikealla asialla ja hänen olisi pitänyt tehdä paljon enemmän. SIksi hänen paperinsa salattiin vuoteen 2003. Tuolloin paljastui, että kaikki syytteet olivat oikeat. Mutta koko mies oli hyväksikäytön uhri. Hänellä oli juutalainen mafioso Cohn päällystakkina valvmassa, että isoja kaloja ja ”vääriä” ihmisiä ei joudu liriin. Koko juttu oli itse asiassa kommunistisen eliitin teatteritemppu tehdä opesäeroa yleisön silmissä kommunismiin, jonka kanssa oli oltu naimisissa vuodesta 1918 ja aikaisemmin. Kylmän sodan lavastyus.
Viimein, kun urhea senaattori ei ollut enää pidäteltävissä ja temppu oli tehty, mies siirrettiin sivuraiteelle. Hän tiesi liikaa, joten hänet murhattiin klinikalla, jossa oli oudosti kuollut myös muita liikaa tietäviä tms. kiusankappaleita
Metoo ETOO, yäk