Samaan aikaan kun punavihren hallituksemme pääministeri vaatii työrauhaa, eli suoraan kieltää kritisoimasta sen enempää hallitusta kuin virkamiehiäkään, Unkarissa Viktor Orban virittelee lakimuutosta, jolla Fidesz-puolueen valta ja poikkeustilalait betonoidaan juuri niin pitkäksi aikaa kuin Orban haluaa. Ei kuulosta hyvältä... Vai kuulostaako?

Kuten Suomessa, myös Unkarissa pidettiin demokraattiset vaalit ja vaikka meille valtamedian toimesta kuinka muuta uskotellaan, Unkari on oikeusvaltio sekä länsimainen demokratia. Etenkin jälkimmäinen tuntuisi olevan todellinen kultainen lehmä ihanteiden joukossa jonka puolustamisesta ja vastustajien vastustamisesta saa "hyvä ihminen-pisteitä".

Tilanne muuttuu täydellisen päälaelleen, jos demokratian hedelmät ovatkin happamia... Miten ihmeessä mikään niin täydellisenä palvottu tuote kuin demokratia voi tuottaa jotakin pahaa, ainakaan demokratian puolustajien mielestä? Oli vastaus mikä tahansa, asian laita on sellainen, että niin aina toisinaan käy, kuten ilmeisestikin nyt Unkarissa.

Demokratian henki on sellainen, että kansa päättää kuka saa päättää sen puolesta ja käyttää kansan ääntä. Edustuksellisessa demokratiassa parlamentti on ikään kuin "kansanmehutiiviste", joka pitäisi maistua ja haista äänestystulokselta, eli kansalta. Niin Suomessa, niin Unkarissa.

Mutta jos demokratia tuottaa vain hyviä mehuja, miksi Orbania, demokraattisesti valittua johtajaa saa arvostella jopa Euroopan ja etenkin Euroopan unionin laajuisesti, mutta Sanna Marin kätyreineen tulisi jättää rauhaan? Ei tätä peliä Sanna tälleen pelata... Edes nykyinen hallitus kaikessa virheettömyydessän, tasa-arvoisuudessaan ja punavihreässä, jumalaisessa erinomaisuudessaan ei ole arvostelun yläpuolella. Oppositio on yhtälailla demokratia-lingon luonnollinen tuote, kuin hallituskin, eli se on kansan jatke ja samalla tavalla kuin hallituksella on järjestelmämme ja välillisesti kansan suoma oikeus hallita, oppositiolla on yhtäläinen oikeus kritisoida hallitusta.

Demokratiaan (ikävä kyllä?) kuuluu myöskin oikeus arvostella hallitsijoita, eli kansalainen saa sanoa ääneen, jos tiiviste maistuu ja haisee paskalta. Mieleen tulee vanha Riemurasia-ohjelma sketsi, jossa Heikki Kinnunen voittaa vedon juomalla vesipulloksi väittämänsä pullollisen koskenkorvaa pikavauhtia... Kinnusen hahmo ei selkeästikään pidä juoman mausta, mutta esitettävä on, muuten menee rahat ja naama. Sanna Marin vaatii nyt kansalta samaa suoritusta kuin Kinnuselta vaadittiin sketsissä: Juoma maistuu paskalta, mutta valittaa ei voi koska pitää saada työrauha...

En nyt sano, että kansa maistuu tai haisee paskalta, mutta sen sanon, että jotakin on juomalle tässä vajaassa vuodessa tapahtunut. Demokratia ei enää tunnukaan linkoavan kansasta parhaita mehuja, jotka säilyvät ja maistuvat hyvältä pitkään, vaan tuote on pilalla. Ehkäpä setä-Stubb oli aikanaan todellinen sommelieeri todetessaan demokratian olevan rikki? Liekö vika sitten lingossa vai marjoissa...

Petri Perta

Nykysuomi-lehden päätoimittaja