Nykyään ei ole yhtä päivääkään ilman ilmastonmuutosta. Jokaisella jo lienee käsitys tästä globaalista ilmiöstä. Käsityksestä olisi kuitenkin syytä siirtyä käsitteeksi, jos todella haluaa ymmärtää.

Tiedon avulla ihminen kykenee luomaan käsitteitä jotka ovat oikeaksi todettujen tiedonjyvästen mielekkääksi kokonaisuudeksi koottuja todennettuja joukkoja tai järjestelmiä. Usein pelkkä lukukin voi olla käsite. Esim.Fibonaccin lukusarja josta tulee tarkoin määrätty suhteiden kokonaisuus eli kultainen leikkaus. Käsitteitä ovat Myös esim. fysiikan, kemian, matematiikan ja muiden kuonnontieteiden kaavat ja lainalaisuudet jotka ovat vahvoiksi todettuja käsitteitä joita kutsutaan laeiksi. Luonnonlaeksi.

Pitkän ajan kuluessa ihmiskunta on muovannut aikaisempien sukupolvien työn käsitteiksi. Ensin on joukko käsityksiä joista muovautuu käsite.Käsite ei kuitenkaan synny siten,että toistetaan koko ajan samaa mantraa. Minulla kuten varmaan monilla on kuitenkin tahto käsittää asioita olemassa olevien vallitsevien käsityksien lisäksi. Käsite on abstraktimpi kuin pelkkä käsitys. Aluksi esim. joukko tutkijoita tekee havantoja jotka ovat vielä käsityksiä. Sitten tulee herra Einstein ja määrittelee havainnot ja käsitykset uudella tavalla. Newtonin mekaniikka (1600-luku) korvautuu uudella (suhteellisuusteoria 1900-luku) ja uutta joudutaan todentamaan empiirisesti vuosikymmenet.

Uusi perustuu vanhaan joten haluaisin jollain tapaa käsittää ilmastonmuutoksen välittämättä vallitsevista uusista käsityksistä tai politiikasta. Se on vaikea paikka kun päämääränä on käsittämien käsitteellisesti huolimatta siitä että varsinkin suomessa media ja mm. Yle on ollut hyvin tehokas mikä tänä päivänä tarkoittaa sitä saamme tyytyä lähinnä agendaan ja vajailla tiedoilla mennään. Kysymys käsitteen käsittämisestä kuuluu myös filosofian alaan ja siitä on lukuisia julkaisuja mm. E.Fromm.

Ilmastonmuutoksesta on kehkeytynyt merkittävä poliittinen voima suomen poliittiseen järjestelmään. Minulla on käsitys siitä, että kyseessä on kuitenkin enemmän huoli maapallon yleisestä saastumisesta kuin pelkästä hiilidioksidista. Hiilidioksidista on muovautunut vain kärki. Tämä kärki tarvitaan, koska jo vuosikymmenet on puhuttu yleisesti maapallon saastumisesta.

On tullut aika erottua joukosta hiilidioksidin avulla. Koska politiikka on tullut mukaan, on syytä kuitenkin olla entistä kriittisempi. Perussuomalaisia parjattiin Soinin aikaan EU-kriittisyydestä siten,että sanottiin heidän vievän suomea takaisin -50 ja-60 luvuille. Olisiko nyt syytä kysyä samaa ilmastonmuutoksen asiaa ajavilta. Nimittäin nykyiaikainen elämänmuoto perustuu luonnonvarojen käyttöön eikä saasteilta voi välttyä ellei todella radikaaleja muutoksia tehdä.

Kuka siis haluaa vaihtaa paljon muoviosia sisältävän autonsa hevosiin ja kärryihin.Tai edes häkäpönttöautoon. Pitääkö mennä vieläkin pidemmälle aina höyrykoneisiin saakka. Vai tehdäänkö jossain merkittävä keksintö jolla pääsemme vapaamatkustajina luontoäidin siivellä uusissa valjaissa. Vai olemmeko kuin kissa Karvinen jo liian isoja uusiiin valjaisiin. Huomataan, että meillä on muuri vastassa eikä se ole se hiilidioksidi. Se on tämä aika jossa nykyaikaisen elämänmuodon on jatkuttava.

Mitä sitten tarkoittaa hiilinegatiivinen suomi? Kaikki orgaaninen elämä maapallolla nimittäin perustuu hiiliyhdisteiden kemiaan. Tarkoittaako hiilinegatiivisuus jollain tapaa elämän rajoittamista vai vedetäänkö tässä hallitustunnustelussa jokin mutka suoraksi? Voiko kakusta haukata palan joka on isompi kuin itse kakku. Jos liika hiili on pahasta niin eikö vastaavasti liian vähän hiiltä ole myös pahasta? Yhteiskunnan koheesion kannalta ei ole hyvä jos tavoitteet ovat liian paljon suurempia kuin todellinen kantokyky. Poliittinen sovinnaisuus ei näin lisäänny vaan heikkenee ilman realismia ja todennettuja käsitteitä.

Jari Vuorinen, Tekn.Yo, AMK.Lohja.