Lukijan kynästä: Veikkaus puree ruokkivaa kättä

Julkaistu 11.3.2019 – Kirjoittaja Juha Korhonen
Lukuaika 2 minuuttia
Veikkaus puree ruokkivaa kättä. Ruokkiva käsi on tietysti asiakkaat, pelaajat. Veikkauksen liikevaihto on noin 3 miljardia euroa. Liikevoitto on noin 1 miljardi euroa. Kuitenkaan pelaajia ei palkita kuten heidät ansaitusti kuuluisi palkita voitoilla, vaan usein kyyti on kylmää ja käy niin että jopa kaikki oikein veikannut ei edes saa murusia pöydältä vaan jää kokonaan ilman voittoa! Miten Veikkaus kehtaa toimia tällä tavalla. Tietysti se kehtaa kun sillä on monopoli asema. Yksinoikeus Suomessa pitää pelaajia pilkkana.

Vakioveikkaaja saa ehkä yhden tai kahden kerran elämässään kaikki menemään oikein - joka palkitaan "sylkemällä naamalle".

Lotossa jos sinulla on 5 oikein se tuntuu siltä kuin olisi 5 väärin. Ainakin kun katsoo miten Veikkaus palkitsee tai siis nylkee pelaajan.

Samaan aikaan Veikkauksen johtajille kolahtaa 16 000 - 32 000 euron "täysosumia" joka kuukausi tilille laittamatta rastiakaan ruutuun. Pelaajat rahoittavat Veikkauksen johtajien sikamaiset palkat.  

Veikkauksen vanha mainos 'pennit miljooniksi' on totta siinä mielessä että Veikkaus on rahasampo, mutta lähinnä vain sen johtajille ja erilaisille maailmanparantaja yhdistyksille.

Veikkaus syytää ympärilleen rahaa vaikka pelaajille sitä ei löydy. Kaiken maailman maailmanparantaja yhdistykset saavat Veikkaukselta avokätisesti vuosittain miljoonia euroja. Veikkauksen rahanjako on elitististä vaikka se on puuteroitu hyväntekeväisyydeksi. Rahanjako ei ainakaan näy menestymisessä urheilussa, jossa ollaan perässähiihtäjiä ja potkupalloilijoita.

Veikkauksen "hyväntekeväisyys" on kuin märkä rätti suomalaisten kasvoille. Veikko ja Lahja Hurstin Laupeudentyö - Hurstin Apu ry ei saanut latin latia Veikkaukselta. Samaan aikaan Suomen Pakolaisapu ry sai lähes 1,5 miljoonaa euroa Veikkaukselta. Humanitäärinen maahanmuutto lohkaisee jo valtion budjetista 3,2 miljardia euroa joka vuosi!  Tämän hillovuoren päälle Veikkaus läiskäisee vielä omat hunajansa. Tilanne on sietämätön. Pelaajat, suomalaiset veronmaksajat omistavat monopolipötsin. Veikkauksen purentajäljet vain syvenevät.

Veikkaus tahkoaa miljardit nylkemällä pelaajilta rahat. Se ottaa kyllä pelaajilta, mutta ei anna takaisin pelaajille kuin roposia. Ahneella on paskainen loppu - toivottavasti.

Kaiken ahneuden lisäksi Veikkaus venyttää lakia mielensä mukaan. Arpajaislaissa on määritelty tapa jolla Veikkaus saa mainostaa rahapelejään. Markkinointia ei saa kohdistaa alaikäisiin. Laista huolimatta Veikkaus on toteuttanut kyseenalaista markkinointia ja tästä löytyy paljon esimerkkejä.

Veikkauksen johtajat pitäisi laittaa kuuraamaan rappusia.

1 konkreettinen esimerkki miten voitaisiin toimia jos haluttaisiin että kansa vaurastuu ja pääsee osalliseksi voitoista. Perustetaan minilotto jossa arvotaan joka arkipäivä ma-pe 100 000 euron päävoitto. Rivimaksu 25 senttiä. Jos yhtään 5 oikein tulosta ei löydy jaetaan voittorahat alemmille voittoluokille.  Minilotossa on kolme voittoluokkaa 5,4 ja 3 oikein. Yhdessä ruudussa 40 numeroa. 5 oikein rivi on täysosuma 100 000 euroa.

Tavallinen lauantai lotto jatkukoon kuten tähänkin asti. Siihen ei pidä kajota paitsi jakamalla suurempia voittoja alemmille voittoluokille. Tämä ei kuitenkaan taida sopia ahneelle Veikkaukselle joka puree ruokkivaa kättä. Heitettäköön ensimmäiseksi historian kaatopaikalle Veikkauksen hyvä veli logo. Veikkauksen rahapelilisenssi peruttakoon mikäli se ei täytä lain asettamia vaatimuksia.

CFF

Lukijan kynästä: Riiheläiset ja muut maalittajat ovat joko ex-narkkareita tai sarjaepäonnistujia

Päivitetty 2.5.2026, Julkaistu 30.10.2025 – Kirjoittaja Juha Korhonen
Lukuaika 2 minuuttia

Verkon syövereissä elää laji, joka luulee olevansa totuuden torvi ja sananvapauden viimeinen linnake. Todellisuudessa kyse on usein aivan muusta. Maalittaja, someraivoaja ja häiriköksi ryhtynyt huutelija on harvoin rohkea – useammin katkera. Hän on elämänsä pettymyksissä marinoitunut sielu, joka ei enää jaksa katsoa peiliin, joten alkaa sylkeä sitä kohti.

Moni näistä näppäimistösotureista on joskus kokenut jotakin raskasta: tulleet itse kiusatuiksi, jääneet yksin, ehkä ajautuneet päihteiden, työttömyyden tai epäonnistuneiden ihmissuhteiden loukkuun. Mutta sen sijaan, että he olisivat kääntyneet rakentavan muutoksen tielle, he ovat valinneet helpomman reitin – purkavat oman elämänsä tyhjyyden muihin. Jokainen solvattu, uhkailtu tai maalitettu ihminen on heille hetkellinen helpotus, annos valheellista ylivoiman tunnetta.

Maalittaja ei siis taistele vallanpitäjiä vastaan, vaan omaa mitättömyyden tunnettaan vastaan. Some antaa hänelle sen, mitä elämä ei koskaan antanut: yleisön. Ja yleisö on huume. Jokainen tykkäys, jako ja vihainen kommentti toimii pienenä piikkinä suoraan egon suoneen. Siitä seuraa addiktio, jossa mikään ei riitä. On pakko huutaa kovempaa, loukata rajummin, jotta edes joku huomaisi.

Tätä ei pidä romantisoida, eikä ymmärtää väärin. Häiriköinti ja maalittaminen eivät ole “mielipiteitä” tai “kriittistä keskustelua”. Ne ovat pelkurin keinoja purkaa oma epäonnistuminen muiden niskaan. Jokainen, joka osallistuu siihen, on osa ongelmaa – ei yhteiskunnallista keskustelua.

On aika lakata antamasta häiriköille valtaa. He eivät ole rohkeita totuudenpuhujia, vaan oman elämänsä raunioilla seisovia ihmisiä, jotka eivät osaa muuta kuin huutaa pimeään. Ja mitä enemmän me kuuntelemme, sitä pimeämmäksi tämä maa käy.

Kirja-arvostelu: Jessikka Aro – Putinin USA

Päivitetty 2.5.2026, Julkaistu 29.10.2025 – Kirjoittaja Juha Korhonen
Lukuaika 1 minuutti

Jessikka Aron Putinin USA pyrkii olemaan paljastuskirja Venäjän vaikutusoperaatioista Yhdysvalloissa, mutta lopputulos on kaikkea muuta kuin paljastava. Kirja on rakennettu vanhentuneiden väitteiden, yksipuolisten lähteiden ja toistettujen teorioiden varaan, joista moni on jo osoitettu kestämättömäksi.

Aro esittää väitteitä ja yhteyksiä, joita ei tue ajantasainen tai todennettava aineisto. Lähteitä ei usein tarkisteta kriittisesti, ja kokonaisuus rakentuu enemmän mielikuvien kuin faktan varaan. Monet kirjassa esitetyt tarinat vaikuttavat peräisin aikaisemmista kiistanalaisista lähteistä, joita tekijä kierrättää ilman uutta todistusaineistoa.

Kerronta on kärjistettyä ja värittynyttä. Aro ei pyri tasapuolisuuteen, vaan rakentaa mustavalkoisen vastakkainasettelun, jossa hän itse esiintyy totuuden puolustajana ja eri mieltä olevat leimataan propagandan uhreiksi. Tämä tekee kirjasta enemmän poliittisen pamfletin kuin tutkivan journalismin työn.

Lukijalle Putinin USA näyttäytyy teoksena, joka yrittää epätoivoisesti toistaa vanhaa narratiivia todellisuuden muuttuessa ympärillä. Kirjasta puuttuu itsearviointi, lähdekritiikki ja analyyttinen etäisyys. Lopputulos on raskas, yksipuolinen ja harhaanjohtava.

Yhteenveto:
Putinin USA ei tarjoa uutta tietoa, ei uskottavia johtopäätöksiä eikä journalistista objektiivisuutta. Se on kokoelma toistettuja väitteitä ja yksipuolisia tulkintoja, jotka eivät kestä kriittistä tarkastelua. Amatöörimäinen sepustus täysin todellisuudesta irrallaan.

Arvosana: 0,5 / 5
Kokonaisuus on epäuskottava, ylidramaattinen ja pahasti ajastaan jäljessä.

Vieraskirjoitus: Lastensuojelun huolet ja sijaishuoltopäätökset ovat valheita

Julkaistu 23.9.2025 – Kirjoittaja Juha Korhonen
Lukuaika 2 minuuttia

Lastensuojelun huolet ja sijaishuoltopäätökset ovat valheita, joiden tavoite on rangaista myöntyvyyden puutteesta virkamiehen holhoukseen. Ne ovat sääntöjen toimeenpanoa, jolla sosiaalityöntekijä pyrkii tekemään itsestään tilanteen hallinnoijan. Sosiaalityöntekijät tekevät turhia huostia ja keksivät sairauksia, kun vastustaa. He jättävät yksin sairaat, kun he myöntyvät holhoukseen. He eivät pysty havaitsemaan kriisejä. Tästä johtuu se, ettei tukea saa, kun sitä pyytää ja kun tukea annetaan, niin se on väärään asiaan (lapsen hoito) eikä omat ongelmat.

Perhekeskus on oikeusuojakeino perheille, joka varmistaa viranomaisen valvonnan. Lasten ja vanhempien erottamisen kategorinen kielto varmistaa, ettei valvontaa voida lopettaa vetoamalla lapsen kokemaan vaaraan. Perheet voivat väittää vastaan virkamiehen valheille ja saada palautetta, joka auttaa heitä kehittymään. Nykyiset perhekeskukset päättyvät, kun sosiaalityöntekijä käyttää vikoja tuen sijaan eristämiseen. Kaikki tämä voidaan todistaa esimerkeillä sosiaalityöntekijöiden päätöksistä ja väitteistä, mutta esittäjät leimataan mielisairaiksi ja oikeudet ottavat virkamiehen kirjaukset tosiasioina ilman todisteita.

Kyse ei ole lapsikaupasta, sosiaalityöntekijöiden puutteesta, rahanpuutteesta palveluiden järjestämiseen, äitien tekemästä isien vieraannuttamisesta tai sijaishuollon palvelutuottajien vetämisestä oman ketjun paikkaan.

Keskiössä on valtion virkamies, joka perustelee palvelun ja tilaa sen sekä vanhemman vuorovaikutussuhde sosiaalityöntekijän kanssa. Lapsi on sosiaalityöntekijän tekosyy vanhemman kurittamiseen. Sijaishuolto on keino valtion holhousvirkamiehelle varmistaa lapsen kurittaminen tai siis sopeutus valtion varhaiskasvatukseen, kouluun ja työmarkkinoille, kun vanhempi vastustaa tai on liian sairas hoitamaan lapsen kasvatusta valtion haluamalla tavalla.

Teemu Ruskeepää, yhteiskuntatieteiden ylioppilas, Loppu sijaishuollolle Ry

Lukijan kynästä: PERUSSUOMALAISTEN RIEMUMARSSI

Julkaistu 15.9.2025 – Kirjoittaja Juha Korhonen
Lukuaika 1 minuutti

Nämä meidän ministerimme ovat puhuvia päitä.
On aivan sama kummasta päästä kuuluu törinöitä.
Rajafarssista jaksamme innolla aina vaan öyhöttää.
Vaikka oman maamme talous kanveesiin jo tärähtää.

Me ollaan per-per Persuja.
Kun saatiin ministerimersuja.
Kokoomuksen sinimustat pikku-apurit.
Takinkäännössä ollaan ihan suurmestarit.

Meidän Jussufin haukkuminen fasistiksi kismittää.
Mestari vaikka itsekin muita halventavasti nimittää.
Pakotteille ja militarisoinnille tapaamme peukuttaa.
Maahanmuutosta yritämme vielä uljaasti vouhottaa.

Me ollaan per-per Persuja.
Kun saatiin ministerimersuja.
Kokoomuksen sinimustat pikku-apurit.
Takinkäännössä ollaan ihan suurmestarit.

Töitä ei ole mutta sinne käskemme jokaista iikkaa.
Liehuvat punaliput inhoittavat meidän saksi-Riikkaa.
Historian Temua nauravat sketsisarjaksi ja keskikaljaksi.
Esiintymistään kutsuvat liikaa humaltuneen ulosanniksi.

Me ollaan per-per Persuja.
Kun saatiin ministerimersuja.
Kokoomuksen sinimustat pikku-apurit.
Takinkäännössä ollaan ihan suurmestarit.

Me ollaan per-per Persuja.
Kun saatiin ministerimersuja.
Kokoomuksen sinimustat pikku-apurit.
Takinkäännössä ollaan ihan suurmestarit.