Lukijan kynästä: Lääketeollisuuden rahastushuijaus

Päivitetty 29.8.2018, Julkaistu 28.8.2018 – Kirjoittaja Juha Korhonen
Lukuaika 3 minuuttia

UUDET TAUDIT JA TILASTOJEN MANIPULOINTI

Aseteollisuuden jälkeen lääketeollisuus on suurin ”business” Maan päällä. Lääketeollisuus tarvitsee lääkkeiden käyttäjiä, maksimoidakseen taloudellisen voittonsa.
Professori Sirkka-Liisa Kivelä on eräässä haastattelussaan julkituonut kovan sarjan lääketieteen itse luoman ongelman; ylilääkityksen aiheuttamat huumeongelmat. Potilaille määrätään potilasta tutkimatta mm. psyykelääkkeitä ja unilääkkeitä, tahallisesti potilasta harhauttaen. Monilla näillä lääkeaineella on voimakkaasti riippuvuutta aiheuttava sivuvaikutus, jota paikataan toisella lääkkeellä; ja myyntimenestys on sen jälkeen taattu.
Koska lääkkeet ovat pääsääntöisesti luonnossa esiintyvien vitaali-, kivennäis- jne. ravintoaineiden kemiallisia jäljitelmiä, näillä voidaan tehdä raakaa rahastusta käyttämällä hyväksi ihmisten hädänalaista tilaa. Suosittelen luettavaksi mm: Terveyden vaarat (ISBN 952-92-1041-8), Hulda Clarkin kirjoja terveyttämme uhkaavista vaaroista, sekä Joel Wallach:n Kuolleet lääkärit eivät valehtele.

”LÄÄKÄRIN PITÄISI MUISTAA, ETTÄ LÄÄKEFIRMOJEN TÄRKEIN TEHTÄVÄ ON TUOTTAA RAHAA OSAKKEENOMISTAJILLEEN.”

Todelliset vaikuttajat lääketeollisuudessa ovat lääkefirmojen myyntitykit, jotka lobbaavat tuotteitaan ns. viralliselle terveydenhoidolle ja –huollolle. Yleisessä tiedossa on, että 99% päättäjien tiedosta pohjautuu vain ja ainoastaan lääkäreiden antamiin tietoihin, sekä lääketehtaiden omiin, puolueellisiin – eli manipuloituihin, tutkimuksiin.
Miten on mahdollista, että maksimaalista taloudellista voittoa toteuttavan lääketeollisuuden sallitaan valvoa itse itseään, ilman oikeudenmukaista ja puolueetonta ulkopuolista tarkastelua?
Lääketeollisuus on hankkinut itselleen virallisen mielipiteen monopoliaseman, vaikka lääkkeiden haittavaikutukset ovat yleinen kuolinsyy. Tätä puoskarointia yritetään pitää tarkoin salassa ja lääketeollisuus on soluttautunut poliittisiin ja taloudellisiin päättäjäelimiin. Korruptio näkyy mm. tahallisesti kirjaamatta jätetyissä rokotteiden ja lääkkeiden aikaansaamissa terveysongelmissa.

”TIETO EI VOI OLLA LÄÄKETEOLLISUUDEN VARASSA”

Lääketeollisuus ideoi ja rahoittaa tutkimusta, koulutusta ja oppimateriaalia. Lääketeollisuus tukee lääkäreiden lehtiä ja yhdistyksiä. Lääkeyritykset ovat lääkekontrollin tärkein asiakas ja säätelyssä yritystoiminnan ja terveydenhuollon intressit eivät ole eriytettyjä.
Yhteiskunnan ja yksityisten varoja käytetään ennätysmääriä sairaiden ”parantamiseen”, mutta koskaan ihmiset eivät ole olleet näin sairaita kuin nykyään. Resurssit valuvat hukkaan. Luulisi hälytyskellojen soivan poliittisilla päättäjillä. Tilanteesta hyötyy ainoastaan länsimaisen yhteiskunnan loinen, korruptoitunut lääketeollisuus.
Vaiettua tietoa ovat; rokotteiden haittavaikutukset, jotka jätetään huomiotta 30 vrk:n jälkeen, solumyrkkyihin kuoleminenkin on ”luonnollinen” poistuma, mieliala- ja psyykelääkkeiden aiheuttamat riippuvuudet, sekä vanhusten ylilääkitykset. ”Tieto ei voi olla lääketeollisuuden varassa”, kirjoitti lääketieteen tohtori, tutkimusprofessori Elina Hemminki Stakesista.

LUONTAISHOIDOT UHKAAVAT LÄÄKETEOLLISUUTTA

Sairauksien pysyvyys takaa lääketeollisuuden tuottojen kasvun. Ihmisarvolla on hintalappu. Myös teknologia poikii leipää lääketeollisuudelle, mm. langattoman viestinnän aikaansaamat säteilysairaudet sivuoireineen ovat nopeasti lisääntyneet, kuten solutason stressi, jatkuva väsymys, huonot yöunet – jotka puolestaan tuovat lisää kassavirtaa lääkeyhtiöille.
Ihmisten tervehtyminen uhkaa kassavirtaa, jonka vuoksi lääkefirmojen myyntitykit yrittävät mustamaalata ja vähätellä tuhansia vuosia toimineita luontaisterapiamuotoja sekä ennaltaehkäisevää terveydenhoitoa. Terveethän eivät tarvitse keinotekoisesti valmistettuja kemiallisia jäljitelmiä, joita lääkkeiksikin kutsutaan.

TAMIFLUN TIIVISTETTY TARINA

G.W. Bushin hallitus päätti että tamiflun tapainen lääke on ratkaisu maailmanlaajuiseen epidemiaan, joka ei vielä ole puhjennut, mutta on jo aiheuttanut maailmalla 100 kuolemantapausta yhdeksän vuorokauden aikana. Kyseinen lääke ei ei paranna edes tavallista flunssaa.
Lääketehdas ROCHE osti tamiflun patentin USA:n entiseltä puolustusministeriltä Rumsfeldiltä. ROCHE haali 90% tamiflun perusraaka-aineen, tähtianiksen tuotannosta. Sittemmin sairaus ”uhkaa” kaikkia maailman hallituksia, jotka sitten ostavat ROCHE:lta valtavat määrät lääkettä. Me maksamme lääkkeen ja Rumsfeld, Cheney ja Bush tekevät bisnestä. Tamiflun myynti nousi yhdessä vuodessa v. 2004-2005, 254 miljoonasta dollarista yli 1000 miljoonaan dollariin. Kuvittele, kuinka monta miljoona ROCHE saa tuottoa seuraavien kuukausien ja vuosien aikana, jos ja kun pelkobisnes jatkuu?

TASA-ARVOISEN TULEVAISUUDEN RAKENTAMINEN

Vähintä, mitä tässä terveydenhuollon kaaoksessa pitäisi saada aikaan kustannusten pienentämiseksi ja veronmaksajien rahojen säästämiseksi, on tasapuolinen tutkimus puolueettomasti toteutettuna, yhteiskunnan rahoittamana myös luontaisterapia- ja vaihtoehtohoitojen piirissä.
Onneksi yhä useammin jo monet ihmisläheiset lääkärit ovat alkaneet toteuttaa omassa kutsumusammatissaan korkeamman moraalisen ja eettisen arvomaailman ihanteita. On ilo ja kunnia tuntea muutamia heistä aivan henkilökohtaisesti.
Artikkelissa käsiteltiin ainoastaan suhteetonta ja kohtuutonta, pakolla toteutettua lääkemyyntiä, rokottamista ja ns. kovan luokan sairauksilla rahastamista. Aikamme todella tasokas kirurgia on kokonaan oma, mahtavia ja kunnollisia saavutuksia toteuttava, terveysalan erikoishallinnan osa-alueensa.

Kalevi Riikonen, elämäntapayrittäjä, Mäntsälä

Lukijan kynästä: Riiheläiset ja muut maalittajat ovat joko ex-narkkareita tai sarjaepäonnistujia

Päivitetty 2.5.2026, Julkaistu 30.10.2025 – Kirjoittaja Juha Korhonen
Lukuaika 2 minuuttia

Verkon syövereissä elää laji, joka luulee olevansa totuuden torvi ja sananvapauden viimeinen linnake. Todellisuudessa kyse on usein aivan muusta. Maalittaja, someraivoaja ja häiriköksi ryhtynyt huutelija on harvoin rohkea – useammin katkera. Hän on elämänsä pettymyksissä marinoitunut sielu, joka ei enää jaksa katsoa peiliin, joten alkaa sylkeä sitä kohti.

Moni näistä näppäimistösotureista on joskus kokenut jotakin raskasta: tulleet itse kiusatuiksi, jääneet yksin, ehkä ajautuneet päihteiden, työttömyyden tai epäonnistuneiden ihmissuhteiden loukkuun. Mutta sen sijaan, että he olisivat kääntyneet rakentavan muutoksen tielle, he ovat valinneet helpomman reitin – purkavat oman elämänsä tyhjyyden muihin. Jokainen solvattu, uhkailtu tai maalitettu ihminen on heille hetkellinen helpotus, annos valheellista ylivoiman tunnetta.

Maalittaja ei siis taistele vallanpitäjiä vastaan, vaan omaa mitättömyyden tunnettaan vastaan. Some antaa hänelle sen, mitä elämä ei koskaan antanut: yleisön. Ja yleisö on huume. Jokainen tykkäys, jako ja vihainen kommentti toimii pienenä piikkinä suoraan egon suoneen. Siitä seuraa addiktio, jossa mikään ei riitä. On pakko huutaa kovempaa, loukata rajummin, jotta edes joku huomaisi.

Tätä ei pidä romantisoida, eikä ymmärtää väärin. Häiriköinti ja maalittaminen eivät ole “mielipiteitä” tai “kriittistä keskustelua”. Ne ovat pelkurin keinoja purkaa oma epäonnistuminen muiden niskaan. Jokainen, joka osallistuu siihen, on osa ongelmaa – ei yhteiskunnallista keskustelua.

On aika lakata antamasta häiriköille valtaa. He eivät ole rohkeita totuudenpuhujia, vaan oman elämänsä raunioilla seisovia ihmisiä, jotka eivät osaa muuta kuin huutaa pimeään. Ja mitä enemmän me kuuntelemme, sitä pimeämmäksi tämä maa käy.

Kirja-arvostelu: Jessikka Aro – Putinin USA

Päivitetty 2.5.2026, Julkaistu 29.10.2025 – Kirjoittaja Juha Korhonen
Lukuaika 1 minuutti

Jessikka Aron Putinin USA pyrkii olemaan paljastuskirja Venäjän vaikutusoperaatioista Yhdysvalloissa, mutta lopputulos on kaikkea muuta kuin paljastava. Kirja on rakennettu vanhentuneiden väitteiden, yksipuolisten lähteiden ja toistettujen teorioiden varaan, joista moni on jo osoitettu kestämättömäksi.

Aro esittää väitteitä ja yhteyksiä, joita ei tue ajantasainen tai todennettava aineisto. Lähteitä ei usein tarkisteta kriittisesti, ja kokonaisuus rakentuu enemmän mielikuvien kuin faktan varaan. Monet kirjassa esitetyt tarinat vaikuttavat peräisin aikaisemmista kiistanalaisista lähteistä, joita tekijä kierrättää ilman uutta todistusaineistoa.

Kerronta on kärjistettyä ja värittynyttä. Aro ei pyri tasapuolisuuteen, vaan rakentaa mustavalkoisen vastakkainasettelun, jossa hän itse esiintyy totuuden puolustajana ja eri mieltä olevat leimataan propagandan uhreiksi. Tämä tekee kirjasta enemmän poliittisen pamfletin kuin tutkivan journalismin työn.

Lukijalle Putinin USA näyttäytyy teoksena, joka yrittää epätoivoisesti toistaa vanhaa narratiivia todellisuuden muuttuessa ympärillä. Kirjasta puuttuu itsearviointi, lähdekritiikki ja analyyttinen etäisyys. Lopputulos on raskas, yksipuolinen ja harhaanjohtava.

Yhteenveto:
Putinin USA ei tarjoa uutta tietoa, ei uskottavia johtopäätöksiä eikä journalistista objektiivisuutta. Se on kokoelma toistettuja väitteitä ja yksipuolisia tulkintoja, jotka eivät kestä kriittistä tarkastelua. Amatöörimäinen sepustus täysin todellisuudesta irrallaan.

Arvosana: 0,5 / 5
Kokonaisuus on epäuskottava, ylidramaattinen ja pahasti ajastaan jäljessä.

Vieraskirjoitus: Lastensuojelun huolet ja sijaishuoltopäätökset ovat valheita

Julkaistu 23.9.2025 – Kirjoittaja Juha Korhonen
Lukuaika 2 minuuttia

Lastensuojelun huolet ja sijaishuoltopäätökset ovat valheita, joiden tavoite on rangaista myöntyvyyden puutteesta virkamiehen holhoukseen. Ne ovat sääntöjen toimeenpanoa, jolla sosiaalityöntekijä pyrkii tekemään itsestään tilanteen hallinnoijan. Sosiaalityöntekijät tekevät turhia huostia ja keksivät sairauksia, kun vastustaa. He jättävät yksin sairaat, kun he myöntyvät holhoukseen. He eivät pysty havaitsemaan kriisejä. Tästä johtuu se, ettei tukea saa, kun sitä pyytää ja kun tukea annetaan, niin se on väärään asiaan (lapsen hoito) eikä omat ongelmat.

Perhekeskus on oikeusuojakeino perheille, joka varmistaa viranomaisen valvonnan. Lasten ja vanhempien erottamisen kategorinen kielto varmistaa, ettei valvontaa voida lopettaa vetoamalla lapsen kokemaan vaaraan. Perheet voivat väittää vastaan virkamiehen valheille ja saada palautetta, joka auttaa heitä kehittymään. Nykyiset perhekeskukset päättyvät, kun sosiaalityöntekijä käyttää vikoja tuen sijaan eristämiseen. Kaikki tämä voidaan todistaa esimerkeillä sosiaalityöntekijöiden päätöksistä ja väitteistä, mutta esittäjät leimataan mielisairaiksi ja oikeudet ottavat virkamiehen kirjaukset tosiasioina ilman todisteita.

Kyse ei ole lapsikaupasta, sosiaalityöntekijöiden puutteesta, rahanpuutteesta palveluiden järjestämiseen, äitien tekemästä isien vieraannuttamisesta tai sijaishuollon palvelutuottajien vetämisestä oman ketjun paikkaan.

Keskiössä on valtion virkamies, joka perustelee palvelun ja tilaa sen sekä vanhemman vuorovaikutussuhde sosiaalityöntekijän kanssa. Lapsi on sosiaalityöntekijän tekosyy vanhemman kurittamiseen. Sijaishuolto on keino valtion holhousvirkamiehelle varmistaa lapsen kurittaminen tai siis sopeutus valtion varhaiskasvatukseen, kouluun ja työmarkkinoille, kun vanhempi vastustaa tai on liian sairas hoitamaan lapsen kasvatusta valtion haluamalla tavalla.

Teemu Ruskeepää, yhteiskuntatieteiden ylioppilas, Loppu sijaishuollolle Ry

Lukijan kynästä: PERUSSUOMALAISTEN RIEMUMARSSI

Julkaistu 15.9.2025 – Kirjoittaja Juha Korhonen
Lukuaika 1 minuutti

Nämä meidän ministerimme ovat puhuvia päitä.
On aivan sama kummasta päästä kuuluu törinöitä.
Rajafarssista jaksamme innolla aina vaan öyhöttää.
Vaikka oman maamme talous kanveesiin jo tärähtää.

Me ollaan per-per Persuja.
Kun saatiin ministerimersuja.
Kokoomuksen sinimustat pikku-apurit.
Takinkäännössä ollaan ihan suurmestarit.

Meidän Jussufin haukkuminen fasistiksi kismittää.
Mestari vaikka itsekin muita halventavasti nimittää.
Pakotteille ja militarisoinnille tapaamme peukuttaa.
Maahanmuutosta yritämme vielä uljaasti vouhottaa.

Me ollaan per-per Persuja.
Kun saatiin ministerimersuja.
Kokoomuksen sinimustat pikku-apurit.
Takinkäännössä ollaan ihan suurmestarit.

Töitä ei ole mutta sinne käskemme jokaista iikkaa.
Liehuvat punaliput inhoittavat meidän saksi-Riikkaa.
Historian Temua nauravat sketsisarjaksi ja keskikaljaksi.
Esiintymistään kutsuvat liikaa humaltuneen ulosanniksi.

Me ollaan per-per Persuja.
Kun saatiin ministerimersuja.
Kokoomuksen sinimustat pikku-apurit.
Takinkäännössä ollaan ihan suurmestarit.

Me ollaan per-per Persuja.
Kun saatiin ministerimersuja.
Kokoomuksen sinimustat pikku-apurit.
Takinkäännössä ollaan ihan suurmestarit.