Tänään puolenpäivän maissa Kuu liukuu Venuksen eteen suurimmassa osassa Ruotsia. Tapahtuma näkyy matalalla kaakossa, vaatii esteettömän näkymän ja todennäköisesti kiikarit – ja juuri kiikarit tekevät auringosta päivän todellisen vaaran.
Lounasaikaan suuressa osassa maata voidaan seurata, kuinka Kuu työntyy kirkkaana loistavan planeetan eteen. Etelä- ja Keski-Ruotsissa Venus peittyy kokonaan kuun sirpin taakse, kun taas kaukana pohjoisessa kyseessä on vain läheltä piti -tilanne, jossa planeetta ei katoa näkyvistä.
Tapahtumaa kutsutaan Kuun okkultaatioksi (peittymiseksi), ja se tarkoittaa yksinkertaisesti sitä, että Kuu kulkee suoraan toisen taivaankappaleen editse ja peittää sen hetkeksi. NASAn mukaan se on nähtävissä osissa Aasiaa, Afrikkaa, Eurooppaa ja Venäjän länsiosia.
Vaikeinta on ilmiön löytäminen. Kuu sijaitsee matalalla kaakkoishorisontin yläpuolella täydessä päivänvalossa, mikä tekee näytelmästä hankalan havaita. Jokainen, joka toivoo näkevänsä jotakin, tarvitsee esteettömän näkymän kaakkoon ilman rakennuksia, puita tai kukkuloita tiellä.
Mainos:
Tavalliset kiikarit voivat auttaa. Mutta Aurinko on ylhäällä samaan aikaan, minkä vuoksi päivän tärkein neuvo on tämä: älä koskaan suuntaa kiikareita tai kaukoputkea Aurinkoon. Yksikin hetki riittää aiheuttamaan vakavia silmävaurioita.
Yksi yksinkertainen niksi on sijoittua niin, että rakennuksen seinä peittää Auringon, mutta Kuu on silti näkyvissä. Tämän jälkeen Venus liukuu takaisin näkyviin kuun sirpin toiselta puolelta – ja lyhyt esitys taivaalla on ohi.
Kuvituskuva. Useiden tutkimusten katsaus viittaa siihen, että syntyvyyden lasku saattaa vahvistaa itseään sosiaalisten verkostojen kautta, kun vanhemmuudesta tulee seuraavalle sukupolvelle vähemmän itsestäänselvää. Kuvassa olevat henkilöt eivät ole osallistuneet käsiteltyihin tutkimuksiin.
Kun yhä harvempi hankkii lapsia, vanhemmuudesta voi tulla seuraavalle sukupolvelle vähemmän itsestäänselvää. Useiden tutkimusten katsauksen mukaan syntyvyyden lasku on vaarassa vahvistaa itseään.
Camilla Cavendish, kirjan Generation Maybe kirjoittaja, on viettänyt viisi vuotta tutkien sitä, miksi yhä harvemmasta tulee vanhempi. Financial Timesissa hän kirjoittaa, että eräänlainen sosiaalinen tartunta saattaa selittää sitä, miksi lapsiluku laskee samankaltaisilla tavoilla hyvin erilaisissa maissa ja kulttuureissa.
Hänen pointtinsa on yksinkertainen: lapsettomaksi jääminen helpottuu, kun kaikki ympärillä tekevät saman valinnan. Euroopassa puolella kaikista perheistä, joissa asuu lapsia kotona, on nykyään vain yksi lapsi.
Trendi ei ole pelkästään vapaa valinta. Ester Lazzarin ja Eva Beaujouanin kymmenessä alhaisen syntyvyyden maassa tekemässä tutkimuksessa jopa puolet lisääntymisiän lopussa olevista miehistä ja naisista toivoi, että heillä olisi ollut enemmän lapsia.
Mainos:
Vuoteen 2006 juontava loukku
Ajatus ei ole uusi. Jo vuonna 2006 demografit Wolfgang Lutz, Vegard Skirbekk ja Maria Rita Testa esittivät hypoteesin "alhaisen hedelmällisyyden loukusta" Vienna Yearbook of Population Research -julkaisussa.
Hypoteesi perustuu kolmeen mekanismiin. Vähemmän tulevia äitejä tarkoittaa vähemmän syntymiä. Nuoret, jotka näkevät ympärillään pieniä perheitä, saattavat laskea omia odotuksiaan ihanteellisesta perhekoosta. Samaan aikaan elintasovaatimukset voivat nousta, kun taas nuorempien sukupolvien odotetut tulot laskevat, osittain väestön ikääntymisen vuoksi.
Tutkijat korostivat tämän olevan hypoteesi, mutta väittivät, että hallitusten tulisi toimia ajoissa, jos nämä mekanismit todella ovat vaikuttamassa.
Työkavereilla ja ystävillä on vaikutusta
Useat tutkimukset viittaavat siihen, että lasten läsnäololla on merkitystä. Ruotsalainen tutkimus vuodelta 2010 osoitti, että toimistoissa työskentelevät naiset saivat todennäköisemmin lapsia, jos samalla tasolla työskentelevä kollega oli juuri saanut lapsen. Tutkimuksessa, joka käsitti 6 500 saksalaista yritystä, ensimmäistä lastaan odottavien naisten osuus suunnilleen kaksinkertaistui sen jälkeen, kun kollega oli saanut lapsen.
— Ikäistemme käyttäytyminen viestii siitä, mitä kaltaisiltani odotetaan ja missä elämänvaiheessa, Väestöliiton tutkimusprofessori Anna Rotkirch kertoo Cavendishille.
Kuva ei kuitenkaan ole yksiselitteinen. Sara Coolsin ja Rannveig Kaldager Hartin vuonna 2017 tekemässä norjalaisessa rekisteritutkimuksessa, johon osallistui noin 170 000 ihmistä, ei löydetty johdonmukaisia, merkittäviä syy-seuraussuhteita sisarusten lapsensaannista. Tutkijat eivät voineet sulkea pois sitä, että sisarusten väliset samankaltaisuudet johtuvat heidän keskinäisestä muistuttavuudestaan, mutta tutkimus ei todista verkostovaikutusten puuttuvan kaikkialta.
Asuntojen hintoja, taloudellista epävarmuutta ja sitä, että yhä harvempi nuori on parisuhteessa, pidetään myös syinä syntyvyyden laskuun, kun se romahtaa yhä useammassa maassa.
Vuoristokylä, joka valitsi lapset
Cavendish nostaa esiin japanilaisen Nagin vuoristokylän vastaesimerkkinä. Kun väestökato uhkasi kunnan olemassaoloa vuonna 2002, pormestari panosti vauvabonuksiin, anteliaaseen päivähoitoon ja ilmaiseen terveydenhuoltoon lapsille, samalla kun eläkeläiset auttavat lastenhoidossa.
Nykyään 47 prosentilla Nagin kotitalouksista on kolme tai useampia lapsia. Muualla Japanissa puolella perheistä on vain yksi lapsi.
Mauritius on onnistunut kääntämään tyypin 2 diabeteksen kehityssuunnan vuosikymmeniä jatkuneen kasvun jälkeen. Intian valtamerellä sijaitseva saarivaltio on ensimmäinen maa, joka osoittaa laskua käyttämällä testimenetelmää, jota WHO suosittelee kultaisena standardina.
Tyypin 2 diabetesta sairastavien aikuisten osuus nousi 14,7 prosentista vuonna 1987 aina 23,3 prosenttiin vuonna 2009. Uusimmassa, vuonna 2021 tehdyssä tutkimuksessa luku oli laskenut 19,9 prosenttiin. Lasku on nähtävissä sekä naisilla että miehillä, kaikissa ikäryhmissä ja maan eri etnisissä ryhmissä.
Vuosien 1987 ja 2009 välillä esiintyvyys kasvoi miehillä 61 prosenttia ja naisilla 56 prosenttia. Vuoteen 2021 mennessä se oli sen sijaan laskenut vastaavasti 11 ja 16 prosenttia.
Esidiabetes väheni vielä jyrkemmin, 24,9 prosentista vuonna 2009 aina 15,6 prosenttiin vuonna 2021. Samaan aikaan sellaisten diabeetikoiden osuus, joiden sairaus havaittiin ensimmäisen kerran vasta tutkimuksen yhteydessä, laski vuoden 1987 67 prosentista 32,5 prosenttiin.
Mainos:
Löydökset perustuvat seitsemään 25–74-vuotiaille tehtyyn väestötutkimukseen, jotka toteutettiin vuosina 1987–2021. Yhteensä tehtiin 36 744 tarkastusta, ja osallistumisaste oli joka kerta yli 85 prosenttia. Tutkimus, jossa oli mukana muun muassa Uumajan yliopisto, julkaistiin The Lancet Diabetes & Endocrinology -lehdessä.
Lakeja, liikkuvia klinikoita ja ilmaista terveydenhuoltoa
Tutkijat viittaavat laajaan kansanterveystyöhön yhden ainoan toimenpiteen sijasta. Mauritiuksella on kansallisia toimintasuunnitelmia ruokavaliosta, fyysisestä aktiivisuudesta ja tupakasta, lainsäädäntöä, seulontaa liikkuvien klinikoiden kautta sekä yhteistyötä paikallisten yhteisöjen kanssa. Julkinen terveydenhuolto, mukaan lukien välttämättömät lääkkeet, on ilmaista.
— Mauritius on työskennellyt järjestelmällisesti tyypin 2 diabeteksen ehkäisemiseksi ja hoitamiseksi lainsäädännön, politiikan ja paikallisyhteisöjen kanssa tehtävän yhteistyön avulla. Aiempi kokemus on myös osoittanut, että negatiivinen kansanterveystrendi on mahdollista kääntää, kuten on tehty esimerkiksi sydän- ja verisuonitautien kohdalla, sanoo Stefan Söderberg, Uumajan yliopiston kansanterveystieteen ja kliinisen lääketieteen laitoksen professori.
Testi, joka löytää piilevät tapaukset
Mauritius erottuu edukseen testimenetelmänsä ansiosta. Se on maailman ainoa maa, joka on seurannut sairautta järjestelmällisesti sokerirasituskokeen (OGTT) avulla vuodesta 1987 lähtien.
Testattava henkilö paastoaa vähintään kahdeksan tuntia ja antaa verinäytteen. Tämän jälkeen hän juo liuoksen, joka sisältää tietyn määrän glukoosia, ja verensokeri mitataan uudelleen kahden tunnin kuluttua. Menetelmä havaitsee sairauden, joka ei ole vielä aiheuttanut oireita.
Tutkijoiden mukaan tulokset osoittavat, että toivoa on kaikille maille, jotka painiskelivat tyypin 2 diabeteksen inhimillisten ja taloudellisten kustannusten kanssa.
— Monet maat käyttävät testejä, joissa on riski, että tyypin 2 diabetes ja esidiabetes jäävät huomaamatta ihmisillä, joilla ei ole oireita. Tämän seurauksena monet tutkimukset todennäköisesti aliarvioivat todellisen esiintyvyyden, Söderberg sanoo.
Meksikolaiset ja slovenialaiset arkeologit ovat kartoittaneet syvällä Campechen viidakoissa sijaitsevan mayakaupungin, jonne ryöstelijät eivät koskaan päässeet. Kaupunki on saanut nimekseen Minanbé, "ei ole polkua".
Ilmoitus tuli 22. kesäkuuta Meksikon kansalliselta antropologian ja historian instituutilta, INAH:lta, joka kirjoittaa, että paikka sijaitsee Calakmulin biosfäärialueen pohjoispuolella. Nimi tulee Jukatanin mayakielestä: mina'an, "ei ole", ja be tai bej, "polku".
Ryhmää johti Ivan Šprajc slovenialaisesta tutkimuskeskus ZRC SAZU:sta. Ryhmään kuuluivat myös Atasta Flores Esquivel, Israel Chato López, Quintín Hernández Gómez ja Vitan Vujanović. Löytö merkitsee Šprajcin 30-vuotisen, mayojen keskiseen alankoon kohdistuneen projektin päätöstä.
Kohde sijaitsee länteen Chactúnista, josta sama projekti raportoi 13 vuotta sitten. Arkeologit tiesivät, mistä etsiä, ilmasta käsin suoritetun laserkeilauksen, LiDARin, ansiosta, joka kartoittaa maanpinnan puuston latvuston alta. Perille pääseminen oli toinen asia. Ensin he raivasivat viiden kilometrin polun viidakkoveitsillä, jatkoivat sitten mönkijällä ja kävelivät lopulta suunnilleen saman matkan jalkaisin.
Mainos:
— Verrattuna muihin kohteisiin, joissa olemme suorittaneet pintatutkimuksia, tässä oli paljon vaikeampi liikkua. Mutta viimeisen kolmen vuoden aikana se on ensimmäinen löytämämme kohde, joka on säilynyt koskemattomana; siellä ei ole ryöstökuoppia. Se oli löytö, suuri yllätys meille, Ivan Šprajc sanoo INAH:n tiedotteessa.
Río Bec -tyylinen temppeli
Kaupungin monumentaalinen ydin kattaa noin 15 hehtaaria, ja se sisältää aukioita, palatsimaisia ja uskonnollisia rakennuksia, terasseja sekä vesiväylien risteämiä kosteikkoja.
Pyramiditemppeli kohoaa yli 13 metrin korkeuteen. Siinä on Río Bec -tyylin piirteitä: hienoa muurausta tai sileitä julkisivupaneeleja, jyrkät portaat ja listoituksia huipulla.
Minanbén pyramiditemppeli on yli 13 metriä korkea. Kuva: Vitan Vujanović/INAH
Koskematon ei kuitenkaan tarkoita vaurioitumatonta. INAH:n mukaan kalkkikivipinnat ovat suurelta osin kuluneet, ja temppeliä kuvataan suurin piirtein hyvin säilyneeksi. Arkeologi Vitan Vujanovićille sillä on suuri merkitys.
— Tämä on ensimmäinen kerta, kun olen dokumentoinut suurin piirtein hyvin säilyneen temppelin ja steelan, jossa on yhä glyyfejä, hän sanoo tiedotteessa.
Mestaus vuonna 849
Kaupungin keskiosan ja koillisosien välisen prosessioreitin eteläpäässä on 14 steelaa ja alttaria rivissä, joista useissa on hieroglyfejä.
Glyyfejä Minanbén monumentissa. Useat pinnat ovat kuluneet. Kuva: INAH
Steela 1 esittää henkilöä, joka nostaa veistä tai kirvestä mestatakseen toisen. Kalenterimerkki antaa päivämääräksi 5 ajaw, vuonna 849. Epigraafikko Octavio Esparza Olguínin mukaan tämä on tärkeä vihje. Koko monumenttiryhmä tai osa siitä on saattanut tulla pystytetyksi silloin, klassisen kauden loppuvaiheessa (Terminal Classic), hieman ennen kuin alueen asutukset hylättiin 900-luvulla.
Useita monumentteja näyttää muutetun tarkoituksella. Monumentti 6 on haljennut ja esittää hallitsijaa, jolla on sulkapäähine. Kiveen hakattu Long Count -päivämäärä viittaa todennäköisesti 600-luvun loppuun, mikä tekisi siitä alueen vanhimman.
Šprajc sanoo, että löytö sopii alueelliseen kuvaan maatalouden muokkaamasta maisemasta, joka oli huipussaan myöhäisellä klassisella kaudella (Late Classic) vuosina 600–900, ja tiettyyn hierarkiaan, joka liittyi ylijäämän tuotantoon ja kauppaan. Hänen mukaansa monumentteihin tehdyt muutokset herättävät myös kysymyksen siitä, pyrkiivätkö pohjoisesta tulleet ryhmät myöhemmin muuttamaan hylätyn kaupungin välittämää valtasymboliikkaa.
Kenian Mount Elgonin lähellä elävät afrikannorsut saattavat tietoisesti etsiä lääkekasveja ollessaan sairaita. Tutkijoiden mukaan ne hyödyntävät 35 eri kasvilajia.
Scientific Reports -tiedelehdessä julkaistussa tutkimuksessa tutkijat haastattelivat kahdeksaa sabaot-kansaan kuuluvaa paikallista asiantuntijaa: luonnonsuojelutyöntekijöitä, eläkkeellä olevaa puistonvartijaa sekä vanhimpia. He yhdistivät tietonsa perinteisestä lääkinnästä omiin havaintoihinsa siitä, mitä norsut syövät.
Löydökset muodostavat alueen ensimmäisen raportin norsujen mahdollisesta lääkekasvien käytöstä. Se kattaa 35 kasvilajia 23 eri heimosta sekä neljä tyyppiä maaperää, mineraaleja tai savea. Kaikki kasvit tunnistettiin herbaarionäytteiden avulla.
Kaikkiaan 39 resurssista 34 on käytössä ihmisten perinteisessä lääkinnässä. Haastateltavat pitivät niistä 25:tä lääkinnällisinä myös norsuille.
Mainos:
Kahdeksan lajia, mukaan lukien eräs aaloe ja viikunapuu, sijoitettiin tutkijoiden nimeämään kategoriaan 4. Näitä kasveja näkyvästi sairaat norsut etsivät tai antoivat poikasilleen.
— Tämä osoittaa, kuinka kietoutuneita lääkkeemme ovat muun kuin ihmismaailman kanssa, Brownin yliopiston Elodie Freymann kertoo BBC:lle.
Pureskeltuja lehtiä ja maitoa
Hätkähdyttävimmät selonteot koskevat norsuemojja ja poikasia. Tutkimuksessa luonnonsuojelutyöntekijä kuvailee, kuinka emot pureskelivat Angurweet-kasvin lehtiä pehmeäksi massaksi yhdessä muiden puiden juurten kanssa ja sekoittivat massan omaan maitoonsa ennen sen antamista poikasilleen. Angurweet-kasvia käytetään paikallisesti muun muassa vatsakipujen hoitoon.
Primatologi Michael Huffman Nagasakin yliopistosta, joka ei osallistunut tutkimukseen, kutsuu selontekoa kiehtovaksi. Hän toteaa kuitenkin BBC:lle, että tarvitaan lisää näyttöä sen osoittamiseksi, että norsut antavat poikasilleen räätälöityä hoitoa.
Tutkijat haluavat nyt seurata norsuja ja tutkia, valitsevatko ne tiettyjä kasveja tiettyihin sairauksiin ja onko kasveilla merkittävää biologista vaikutusta.
— Paikallinen tietämys on antanut meille kartan, sanoo Fabien Schultz Hampurin Bernhard Nocht -instituutista (Bernhard Nocht Institute for Tropical Medicine).
