Kauan ennen kuin musta surma pyyhkäisi Euroopan yli, rutto oli tavoittanut ihmiset Siperiassa. Baikaljärven läheisyydessä sijaitsevista haudoista tutkijat ovat löytäneet 5 500 vuotta vanhoja merkkejä bakteerista — vanhimpia, mitä ihmisistä on tähän mennessä löydetty.
Tutkijat sekvensoivat DNA:ta 46 yksilön hampaista, jotka oli haudattu neljälle hautausmaalle Angara-joen varrelle Baikaljärven luoteispuolelle. Yersinia pestis -ruttobakteerin jälkiä löytyi 18:lta heistä. Löydökset kattavat kaksi epidemiavaihetta, joiden välillä on neljästä kuuteen vuosisataa, joista ensimmäinen oli noin 5 500 vuotta sitten, kertoo Nature-lehdessä julkaistu tutkimus.
39 prosentin luku koskee tutkittua näytettä, eikä se kerro mitään siitä, kuinka suuri osa väestöstä kuoli. Ruttoa on vaikea havaita muinaisesta DNA:sta, ja useammat kuolleista ovat voineet olla tartunnan saaneita.
Varhaiselta bakteerilta puuttuivat klassisen kirppuvälitteisen paiseruton geenit. Sukulaisuusanalyysit osoittavat, että sisaruksia, serkkuja ja muita sukulaisia useiden sukupolvien ajalta kuoli ajallisesti lähekkäin, mitä kirjoittajat pitävät yhdenmukaisena ihmisestä toiseen tapahtuvan tartunnan kanssa.
Lapset kärsivät kovasti
Lapset kärsivät kovimmin kirjoittajien tulkinnan mukaan. Ust'-Ida I:n ja Bratskii Kamenin hautapaikoilla kuolleisuus piikkaa noin 7,5–11-vuotiaiden lasten keskuudessa, mikä on kuvio, joka puuttuu muilta alueen hautapaikoilta.
Kolme 4–9-vuotiasta tyttöä makasi yhteisessä haudassa Bratskii Kamenissa. Ruttobakteeri löytyi kaikilta kolmelta, ja kaksi heistä oli todennäköisesti serkuksia.
Arkeologi Rick Schulting, Oxfordin yliopiston professori ja yksi tutkimuksen kirjoittajista, on tehnyt kaivauksia alueella vuodesta 2010 lähtien. Ust'-Idan hautapaikka monine lapsineen on pitkään hämmentänyt häntä.
— Ust'-Idan hautapaikka on aina ollut meille mysteeri suuren lapsimäärän vuoksi, Rick Schulting kertoo Videnskab.dk-sivustolle.
Kirjoittajat pitävät todennäköisenä, että epidemiat alkoivat murmeleista saadusta tartunnasta. Murmelin hampaita on löytynyt hautalahjoina alueen vanhemmista haudoista. Tutkijat huomauttavat myös, että yhteisöt olivat pieniä metsästäjä-keräilijäryhmiä, ja esittävät, etteivät tiheät asutukset ja maanviljely siten olleet välttämättömiä edellytyksiä ruttoepidemioille.
Hendrik Poinar, McMaster-yliopiston evoluutiobiologi Kanadasta, joka on itse tutkinut ruton historiaa, sanoi Videnskab.dk-sivustolle pitävänsä löydöksiä merkittävinä. Se, miten bakteeri levisi ja kuinka tappava se oli, on edelleen erittäin epävarmaa, hän sanoi.
Ruttoa esiintyy edelleen Siperiassa ja naapurimaissa, ja murmelit voivat yhä levittää tartuntaa. Tautia voidaan nykyään hoitaa antibiooteilla, jos hoito aloitetaan viipymättä.




