Nykysuomi julkaisi eilen ulkoministeriön virallisen lausunnon Krimin Venäjään liittämisen viisivuotispäiväksi. Lausunto oli jyrkkäsanainen ja jatkoi lännen linjalla asian tiimoilta. Venäjän ja Itä-Euroopan tutkimuksen yliopistolehtorina Helsingin yliopistossa työskentelevä Arto Luukkanen ruoskii Nykysuomelle antamassaan lausunnossa erityisesti tehottomiksi näkemiään talouspakotteita ja tituleeraa osan ulkoministeriön lausunnosta "löysäksi puheeksi".
"Nämä toimenpiteet eivät oikeasti uhkaa Venäjää ja niiden jatkaminen tuomiopäivään saakka merkitsee vain taloudellisen muurin luomista Venäjän ja Euroopan välille - Suomen erityiseksi vahingoksi."
Suomen jyrkkä linjaus siitä, ettei Suomi tunnusta Krimiä osaksi Venäjää, saa kiitosta Luukkaselta, mutta hänen mukaansa loppu on vain Suomen oman kärsimyksensä glorifioimista.
- Suomen lausunnon ensimmäiset virkkeet Krimin laittomasta liittämisestä Venäjään riittäisivät. Etenkin se, että Suomi tukee vahvasti Ukrainan kansallista itsenäisyyttä. "Rajoittavat toimenpiteet" eli koko Venäjän-kaupan ja erityisesti sen arktisten osien häirintä ovat globalisoineet regionaalisen ongelman ja ajaneet sen sitä kautta umpikujaan. Ja tästä umpikujasta eivät juuri kärsi EU:n suuret maat, joiden Venäjä-kauppa on aika pientä, vaan nimenomaan pienet Venäjän EU-rajamaat, kuten erityisesti Suomi ja Liettua, Luukkanen toteaa ja jatkaa...
- Näiden ”toimenpiteiden” toimeenpano lännen taholta on ohjannut Venäjän sisäiseen käpertymiseen – mutta ei siihen toivottuun – Krimin palauttamiseen. Nämä toimenpiteet eivät oikeasti uhkaa Venäjää ja niiden jatkaminen tuomiopäivään saakka merkitsee vain taloudellisen muurin luomista Venäjän ja Euroopan välille - Suomen erityiseksi vahingoksi. Vertauksena: Suomi käytti pyhähousujaan tulen sammutukseen samalla kun muut eivät käyttäneet…
Vaihtoiko Suomi sinisilmäisyyttään 200 miljoonaa neljään?
Jo tovin aikaa on kummasteltu mm. keski-Euroopan maiden kaupankäyntiä Venäjän kanssa pakotteista huolimatta. "Business as usual" mutta jäikö Suomi paitsioon tässäkin?
- Samaan aikaan EU:n suuret maat käyvät kauppaa Venäjän kanssa ilman ongelmia ts. kauppapakotteita ei oikeastaan ole olemassa muuten kuin meitä vahingoittavassa muodossa. Saksalaiset firmat saivat meidän osuutemme idänkaupasta…ja me saimme 4 miljoonaa kompensaationa 200 miljoonan markkinoiden menettämisestä, Luukkanen näkee.
Ulkoministeriön näkemyksessä Kertshinsalmen ylittävä silta nähtiin paitsi Ukrainan alueellista koskemattomuutta rikkovana asiana, myöskin vapaata merenkulkua rajoittavana tekijänä. Luukkanen kysyykin, "tiedämmekö varmasti sen, mitä väitämme tässä?".
- Jos kerran Venäjä lähti Krimin valloituksen ja liittämisen tielle, on aivan selvää, että se rakensi ko. sillan. Silta on välttämätön Krimin ja Venäjän taloudellisen yhteyden toimivuudelle. Se tuskin rikkoo Ukrainan alueellista koskemattomuutta sen enempää kuin mikään muu uudisrakennustoimi Krimillä tai vihanpito Itä-Ukrainassa. Venäjälle Krimin ylläpitäminen on kallista ja vie voimaa muilta alueilta. Toisaalta se, että ”Suomi kehottaa Asovanmeren ja Kertshinsalmen ongelmien rauhanomaiseen ratkaisuun ja välttämään tilannetta uudelleen kärjistäviä toimenpiteitä etc.” on hyvä. Suomen kansallisen edun kannalta on loppujen lopuksi tärkeää, että huomataan, että Krim ei ole Venäjän sisäinen asia vaan yleiseurooppalainen asia. Suomen lausunnon loppu on sitten löysää puhetta – tiedämmekö varmasti sen mitä väitämme tässä?
Luukkanen on "kovalla linjalla", mutta varoittaa jäätyneen konfliktin mahdollisuudesta
Ukrainan ja Venäjän välinen konflikti on kiristänyt Venäjän ja Euroopan välejä jo viiden vuoden ajan, eikä helpotusta ole ainakaan lähiaikoina luvassa. Jäätynyt konflikti on Luukkasenkin mukaan todellinen, joskin varsin ikävä mahdollisuus. Lausuntonsa lopuksi Luukkanen summaa yhteen näkemyksensä siitä, miten tästä eteenpäin tulisi kulkea:
- Krimin anneksiota ei pidä tunnustaa ja on syytä jatkaa politiikkaa, että krimiläiset saavat hoitaa viisumi- ym. asiansa Ukrainan kautta. Suomalaisia investointeja Krimille ei tule tehdä, erityisesti ei Krimin aluevesien luonnonvaroihin. Mutta asia voi jäädä "jäätyneeksi konfliktiksi" kuten Baltian maiden miehitys II maailmansodan jälkeen, Pohjois-Kyproksen turkkilainen miehitys, Israelin miehitys Golanilla ja Itä-Jerusalemissa, ilman että mitään pakotteita määrätään ja muuta aktuaalista toimintaa valtioiden välillä häiritään. Olen varma, että ajan myötä Venäjä ymmärtää tehneensä tässä väärin ja omaa kansallista etuaan vastaan.
Lähde: Arto Luukkanen
