Valtioneuvoston selvitys- ja tutkimustoiminnan tilaama korkeakouluihin sijoittumista 2010 - 2017 käsittelevä tutkimus vahvistaa käsitystä, että aiemmat opiskelijavalintojen uudistukset eivät ole olleet riittäviä. Tällä hallituskaudella käynnistetyt opiskelijavalintojen uudistukset ovat tarpeellisia korkeakouluopintoihin siirtymisen nopeuttamiseksi ja koulutustason nostamiseksi.
26.3. julkaistussa valtioneuvoston selvitys- ja tutkimustoiminnan tilaamassa tutkimuksessa on selvitetty opiskelemaan siirtymisen nopeutumista viime vuosina. Tutkimuksessa on voitu arvioida lähinnä viime hallituskaudella päätettyjen uudistusten vaikutuksia korkeakoulutukseen siirtymisen nopeutumiseen. Näitä uudistuksia ovat yliopistojen ja ammattikorkeakoulujen yhteinen yhteishaku, paikkojen varaaminen ensimmäistä paikkaansa hakeville (ensikertalaiskiintiöt) ja toisaalta jo opiskelevien siirtohaut korkeakoulusta tai koulutuksesta toiseen.
Tutkijat toteavat, että siirtyminen korkeakouluopintoihin ei ole nopeutunut 2017 mennessä. Merkittävä syy on se, että korkeakoulut käyttävät paikkojen varaamismahdollisuutta varovasti ja hakijoista valtaosa on ensikertalaisia, joten asetetut kiintiöt ole parantaneet heidän asemiaan.
Tutkimuksen perusteella vahvistuu käsitys, että uudistukset eivät ole olleet riittäviä. Tällä hallituskaudella käynnistetyt opiskelijavalintojen uudistukset ovat tarpeellisia nopeuttamistavoitteen kannalta.
Käynnissä olevan opiskelijavalintauudistuksen tavoitteena on, että vuonna 2020 pääosa - yli puolet - opiskelupaikoista täytetään ylioppilastutkinnon arvosanojen ja ammatillisen perustutkinnon arvosanojen perusteella. Pääsykokeet ovat edelleen merkittävä valintatapa, mutta pääsykokeiden tulisi olla sellaisia, että ne eivät edellytä pitkää valmistautumista.
Korkeakoulutuksen ja tutkimuksen visiossa 2030 tavoitteeksi on asetettu, että 50 prosenttia nuorista ikäluokista (25-34 -vuotiaat) suorittaa korkeakoulututkinnon. Nyt julkaistu tutkimus antaa eväitä sen pohtimiseen, millaisia lisätoimia tarvitaan tämän tavoitteen saavuttamiseksi. Tavoite edellyttää voimakasta korkeakouluihin pääsyn nopeuttamista, jotta tutkintoja suoritetaan nykyistä enemmän ja nuorempana.
Vision 2030 toimeenpanoryhmät valmistelevat tarvittavia kehittämistoimia. Jos halutaan lisätä paikkojen kohdentumista nuorille hakijoille, mahdollisia keinoja ovat ainakin vaikuttavien ensikertalaiskiintiöiden käyttö ja siirtohakujen lisääminen. Lisäksi voidaan lisätä avointa korkeakouluopetusta ja vähentää tutkintokoulutuksen kysyntää ohjaamalla korkeakouluissa jo opiskelevia tai opiskelleita hakeutumaan muuhun kuin tutkintoon johtavaan koulutukseen.
Vision 2030 verkkoaivoriihessä, joka aukeaa 26.3.2018, voi ottaa kantaa 50 prosentin tavoitteen saavuttamisen keinoihin.
Lähde: OKM
On mahdotonta nostaa koko väestön menestystekijöitä, esimerkiksi älykkyyttä, joten ainoa tapa nostaa päästötodistuksen saaneiden oppineisuutta on sisäänpääsyn vähentäminen.
Jos olisin ammattiliiton lobbaaja, hämärtäisin tavoitetta ja ajaisin sellaista uudistusta, että koulutustaso on yhtä kuin koulutuksen määrä, että antamalla liiton jäsenille lisää rahaa kansan koulutustaso jotenkin nousisi.
Mistähän tuohonkaan raha piisaa? Tärkeää sinänsä, mutta nykyisessä poliittisessa ilmastossa se ei voi merkitä mitään hyvää.-
Ei riitä että opiskelijoiden tasoa nostetaan. Pitää nostaa myös opettajien tasoa.
Ihan ensimmäinen asia on se että luokalle pitää jättää jos ei ole suoritunut kurssista. Viime syksynä AMK:issa aloittaneille sanottiin kaikkien oppiaineiden opettajien suusta:”Jos olette tunneilla paikalla ja kotitehtävät on tehty, niin saatta todistukseen 4:en”. Siis toiseksi parhaan mitä voi saada. Mitään tietotaitoa tai -tasoa ei edellytetä. Riittää että on paikalla.
Tällaiset oppilaitokset ja 0-opetus tulisi välittömästi kieltää. Sillä sieltä valmistuvista tulee osasta opettajia. Eräs tilanne oli Tampereella jossa ammattiainetta 2000 luvulla palkattiin opettamaan henkilö joka jo -80 luvulla oli asioista jäljessä. Ei ihme etteivät nykyiset AMK-insinöörit tiedä mitään.
Minullakin on erittäin huonoa kokemusta AMK:sta. Tarkoitus oli kouluttautua ”uudelleen”/saada muodollinen pätevyys ja syventynyttä osaamista, etenkin niillä osa-alueilla missä ei ollut kokemusta. Mitä vielä.
Oppilaitokseen kun tulin, ihan ensimmäisenä olivatkin vähentäneet aivan muodolliseen minimiin tiettyä koulutuskomponenttia mitä itse pidin kaikkein tärkeimpänä.
Heti seuraavaksi eteemme astui kaksi opettajaa kenellä EI OLLUT MITÄÄN ALAN kokemusta, kunnon koulutuksesta&osaamisesta puhumattakaan!!! Jorisivat jonninjoutavia yrittäessään hämätä omaa osaamattomuuttaan ja amatööriyttään.
Pöyristyin ja petyin suunnattomasti mutta vasta 6kk jälkeen lopetin sillä oli pakko myöntää itselleen että nk. ”koulutuksesta” olisi yhtään mitään hyötyä kun kaikki oli pakko itse hakea massiivisista määristä kirjoista ja ilman ohjausta siihen mikä on eniten relevanttia. Opettajat (yhtä sivuaineen opettajaa lukuunottamatta) olivat vain teennäisiä arvostelijoita tai kumileimoja suoritukselle, mutta oppilaille itselleen aika hyödyttömiä.
Saatana että otti päähän. Tästäkö sitä oli 15v maksanut veroja, että oppilaitos huijaa vain saadakseen oppilaita=rahoitusta valtiolta palkkojen maksamiseen jne.? Jos joku opetuslinja järjestetään niin täytyy olla joku rautainen ammattilainen valvomassa että oppilaitos opettaa ja ohjaa oikean tiedon äärelle ihan oikeasti sekä kertoo käytännöstä kokemusperäisesti. Prkl.
Huomasiko joku tämän: ” Pääsykokeet ovat edelleen merkittävä valintatapa, mutta pääsykokeiden tulisi olla sellaisia, että ne eivät edellytä pitkää valmistautumista.”
Pitkässä juoksussa tavoite: Suoraan koraanikoulusta AMK:hon.