Kun nyt kovasti näyttää siltä, että koko liberaalin Suomen ja osaltaan muidenkin säälimä toisiaan puukottanut venäläinen homopari onkin venäläinen veljespari, aloin miettimään sitä, millä mittakaavalla ”porsaanreikää homojen suojelemiseksi” oltaisiin käytetty, mikäli Aleksandrin ja Aleksein tarina olisi mennyt läpi? Turvapaikan saaminen nykysäännöillä homoseksuaalisuuteen vedoten ei luulisi olevan kummoinen temppu suoritettavaksi, ottaen huomioon seksuaalivähemmistöjen aseman islamistisissa maissa. Ohituskaistoja kansalaisuuteen on monia, mutta homoseksuaalisuus yhdistettynä esimerkiksi muslimimaan passiin olisi varmasti ollut idioottivarma…
Vähintäänkin kohtuullisen aasinsillan kautta siirryin miettimään mm. kulttuurien itsemääräämisoikeutta. Nähkääs…. Se että vähemmistöt mitä suurimmissa määrin ohjailevat päätöksentekoa, on täysin länsimaalaisten keksintö. Sellaista ei ole missään muualla, vaan käytännössä kaikkialla maailmassa enemmistön etu on ehdoton ykkönen. Minun mielestäni se on eurooppalaisen degeneraation luonnollinen vaihe, joillekin se on iloinen ja juhlan arvoinen asia jota täytyy tavalla tai toisella tuputtaa myös muille. On miten on, me ”sivistyneet kansat” olemme ottaneet asiaksemme ensin paheksua takapajuista ja jopa väkivaltaista kulttuuria siellä ja sitten taas toisaalta edesauttaa sen kasvua ja hyvinvointia täällä. Mielestäni tässä on ilmeinen ristiriita: Me paheksumme naisten pahoinpitelyä, homojen tappamista ja vaikkapa eläinten kaltoinkohtelua, arvostamme sanan- ja uskonnonvapautta jne… mutta kuitenkin integroimme kaikkea aiemmin mainittua harjoittavaa ja yksilönvapauksia sortavaa kulttuuria keskuuteemme.
Kyseinen kulttuuri on esimerkiksi Lähi-Idässä enemmistön hyväksymä ja hyvä niin. He tahtovat elää omien ihanteidensa ja perinteidensä mukaisesti, kukapa ei! Siellä alkuperäistä kulttuuria tuhoaa Yhdysvallat kätyreineen ja täällä mm. edellisten toimista johtuva pakolaisuus ja maahanmuutto. Kärsijöitä siis on kahdesta eri suunnasta.
Oli sitten sosiaalitoimisto-politiikan kannattaja tai ei, ei voi olla huomaamatta ongelmaa sekä kulttuurien itsemääräämisoikeuden, että demokratian periaatteiden osalta. Ensimmäisessä siksi, että me emme ole oikeutettuja puuttumaan itsenäisen valtion ja kansan kulttuuriin ja yhteiskunnallisiin linjauksiin, toisessa siksi, että meidän paheksuntamme ja pakolaispolitiikkamme poistaa kappaleita tulijoiden kotimaan demokratiasta. Kuten sanottua, enemmistö Siellä kannattaa paikallista hallintoa. Se että me osaltamme paheksumme sen toimintaa ja toisaalta edesautamme sen vastaista toimintaa, särkee sikäläisen kansan johtajilleen antamaa mandaattia.
Tottahan voi kysyä: ”onko oikein, että esimerkiksi homot jäävät sinne verenhimoisen enemmistön armoille”, mutta toisaalta voidaan ajatella: ”Emmekö jo ole toistemme armoilla? Hävinneet voittaneiden, vähemmistö enemmistön jne”. Eikö se ole demokratian henki, että vähemmistöt ovat enemmistön ”ikeessä"?". Esimerkiksi hallitus-oppositio-asetelma kuvaa tätä erittäinkin hyvin.
Todellista, kannatettavaa monikulttuurisuutta on se, että kaikki kulttuurit saavat olla olemassa ja kehittyä omaehtoisesti omalla alueellaan, ottaen vaikutteita tai kääntyen sisäänpäin tahtomassaan määrin. Ei se, että Me pyrimme tasapäistämään maailman kulttuureja humanismin ja muun hatusta vedetyn ”muka-tieteen” ideaalien mukaisesti. Jos islam ei hyväksy homoseksuaalisuutta, meidän on hyväksyttävä se, ettei islam hyväksy homoseksuaalisuutta. Jos meidän yhteiskuntamme näkee, ettei homoseksuaalisuus ole niin paha juttu ja päätämme että homot saavat homoilla kaikessa rauhassa, silloin meidän on jälleen kerran hyväksyttävä se tosiasia, etteivät kulttuurimme sovellu rinnakkaiseloon! Tosin, kuka on sanonut, että rinnakkaiselo on varsinainen tavoite? Olen näet sataprosenttisen varma, ettei meidän kulttuurimme porskuta kauaa monikulttuurisuuden ja kulttuurimarxismin kuristaessa sitä hengiltä ja sekös multi-kulti-väelle passaa! Kuljemme tehokkaasti kohti sekä etnistä, että kulttuurista maitokahvin väristä massaa. Häviäjinä ovat valkoiset, keltaiset, ruskeat, sateenkaaren väriset, muunväriset ja värittömät massat…
Itse en ole esimerkiksi tasa-arvoisen avioliittolain kannattaja, pääasiassa adoptio-oikeus asian vuoksi. En myöskään pidä homoseksuaalisuuden markkinoinnista ”tasapäisenä” vaihtoehtona heteroseksuaalisuudelle. Taannoin naureskelin ajatukselle siitä, kuinka liberaalit todennäköisesti uuden asutettavan planeetan löytäessään, lähettäisivät kolonisaatiollisen homoseksuaaleja asuttamaan uutta siirtokuntaa. Eräänä päivänä radiolähetykset loppuisivat ja ihmeteltäisiin lopputuloksen ”odottamatonta epäonnistumista”. ”Missä vika? Miksi kolonisaatio ei lisääntynyt ja miksi se nyt on kuollut? Miten tästä voitaisiin syyttää fasisteja?”…
