Olen avoimesti tarjonnut lukijoilleni monipuolistakin näköalaa maailmankatsomuksestani ja poliittisista kannoistani. Jos joku on jaksanut lukea edes 2/3 kolumneistani, lukija varmasti tietää, etteivät näkemykseni sovi yksiselitteisesti sen enempää oikeistoon kuin vasemmistoon, eikä välttämättä moderniin poliittiseen kirjoon ensinkään. Jos taas joku lukee poliittisia ja yhteiskunnallisia aiheita käsitteleviä kolumneja tai blogeja yleensäkin, ei lukija varmasti ole voinut välttyä siltä huomiolta, että poliittisen keskustelun lokerot ovat alkaneet käymään ahtaaksi alati avomielisemmille sekä pelottomammin näkemyksiään tarjoaville kansalaisille. Yhteistä minulle ja monelle muulle onkin termi ”äärioikeisto”. Helppo lokero tarjottavaksi niille, jotka voidaan tulkita ”hankaliksi tapauksiksi”…
Syitä ”äärioikeistoon” asetettavien henkilöiden kyseiseen lokeroon valikoitumisesta ei tarvitse kovin pitkään miettiä… ”Äärioikeisto”, kaikessa harhaanjohtavuudessaankin, on pakotettu siinä mielessä taka-alalle, ettei sen edustajien kanssa tarvitse nykyisin keskustella, eikä näiden näkemyksiä ottaa vakavasti. Laajemmalla ja ennakkoluulottomammalla katsantokannalla varustettujen keskustelijoiden lokeroiminen ”äärioikeistoon” on kätevää siksi, ettei heitä/meitä tarvitse lokeroinnin jälkeen enää noteerata. Äärivasemmiston, joka nykyisin on huomattavasti lähempänä termin todellista merkitystä kuin ”äärioikeisto”, valitsema reitti onkin se helpoin mahdollinen tie. Sulkiessaan yhteiskunnallisesta keskustelusta ulos ne, jotka yksiselitteisesti ovat eri mieltä heidän kanssaan, on äärivasemmisto saavuttanut ilmaherruuden sekä yhteiskunnallisessa keskustelussa, että päätöksenteossa.
Maamme puoluepoliittinen oikeisto, eli Keskusta, Kokoomus, RKP, KD ovat siirtyneet lähemmäksi vasenta laitaa, jotta saisivat säilytettyä puheoikeutensa julkisessa keskustelussa, jota vasemmiston äänekäs vähemmistö siis on päätynyt hallitsemaan. ”Hyvä ihminen”-leiman voi menettää vain olemalla eri mieltä äärivasemmiston, liberaalien kanssa ja tuon leiman säilyttäminen on tietenkin äärimmäisen tärkeää, sillä jos puolue tai sen edustaja menettää ”hyvä ihminen”-leiman, valuu ääniä niille, joilla sellainen yhä löytyy. Järjellä on tuon leiman myöntämisperusteiden kanssa surullisen vähän tekemistä, joten äärivasemmistolla on kaikki valtit käsissään kotimaan politiikan ja keskustelun hallinnassa. Terve järjen käyttö on ehdoton hylkäysperuste ”hyvä ihminen”-leiman myöntämiselle ja hylättyjen hakemusten laatikolle on annettu nasevasti nimi ”äärioikeisto”.
Mikä kaikki sitten on ”äärioikeistoa”? Määritelmä on varsin yksiselitteinen… Kaikki ne ajatukset, jotka ovat ristiriidassa vasemmistoliberaalien ultra-humanistisen huuhaan kanssa, on ”äärioikeistoa”. Jos henkilö tai puolue on merkittävässä määrin eri mieltä äärivasemmiston kanssa, tulee tästä ”äärioikeistoa”. Maahanmuuttovastaisuus, ”äärioikeistoa”. Vastikkeettoman sosiaaliturvan vastustaminen, ”äärioikeistoa”. Perinteisen perhemallin kannattaminen, ”äärioikeistoa”. Perinteisen sukupuolimääritelmän puolustaminen millä tahansa perusteilla (tieteellisillä tai ideologisilla perusteluilla), ”äärioikeistoa”. Itsenäisyyspäivä ja etenkin sen juhliminen, ”äärioikeistoa”, Suomen lippu ja vaakuna, ”äärioikeistoa”. Kansallisromantiikka, ”äärioikeistoa”. Isänmaallisuus, ”äärioikeistoa”. Globalisaation vastustaminen, ”äärioikeistoa” jnejne… Ymmärsitte varmasti mitä hain takaa.
Huomauttaisin sekä lukijalle, että äärivasemmiston ideologisessa ja rationaalisessa alennustilassa majaileville vihan lietsojille, että suomalainenkin oikeisto edustaa globalisaatiota, monikulttuurisuutta, ”monimuotoista yhteiskuntaa” sateenkaariperheineen ja trans-ihmisineen, liittovaltiota Suomen suvereniteetin yli ja myöskin vastikkeetonta sosiaaliturvaa niin pitkään kuin valtion kassaan vain pankkien lainanannosta rahaa liikenee. ”Äärioikeistoksi” kutsuttu aines ei usein ole oikeistoa ensinkään, ei sen enempää kuin Kokoomus on kansallismielinen tai SDP työväen puolue.
”Äärioikeisto”-lokerolle on vain yksi syy ja se on, ettei meidän kanssamme tarvitse ”alentua” keskustelemaan, eikä meidän esittämiimme kysymyksiin tai epäkohtiin vastata. ”Äärioikeisto” on arvoasteikolla sijoitettu jonnekin foliohattuisten salaliittoteoreetikkojen ja aitojen kommunistien välimaastoon. Kohtelu toki myöskin on sen mukaista. ”Äärioikeisto”-lokero poistaa oikeuden omien arvojensa mukaan elämiseen, sananvapauteen, mielipiteenvapauteen ja mahdollisuuteen osallistua valtakunnalliseen päätöksentekoon tai edes keskusteluun. ”Äärioikeistolainen” ei ole yhteiskunnan täysivaltainen jäsen, vaan syrjinnän, vihapuheen sekä enenevissä määrin myöskin valtiojohtoisesti ja koulutusjärjestelmämme myötävaikutuksessa toteutetun rasismin uhri. ”Valkoisen miehen syyllisyys”, joka siis eittämättä on yhdenlainen rasismin ilmenemismuoto, on vastenmielinen ilmiö ja ”äärioikeisto” mm. siitä kieltäytyvää kansakunnan ylijäämämassaa, jonka oikeudet ja mahdollisuudet eivät ole tasaveroiset muun kansan kanssa.
Jos me todella olemme niin vaarallisia, että meidät täytyy pyrkiä sulkemaan ulos yhteiskunnasta, olemme osittain onnistuneet tehtävässämme. Arvoisat ”äärioikeistolaiset” toverini, meitä pelätään.






