Kun ihminen haluaa ottaa hetken irti arjesta ja matkustaa pois Suomesta, niin mikä siinä on, että on pakko aina lukea uutiset. Mitä kotona tapahtuu. Pahoitinko mielen? – Totta helvetissä! Oli jotenkin arvattavissa, että pitkään laskeneet syntyvyysluvut saavat poliitikoissa aikaan ainoastaan kiiman hankkia lisää maahanmuuttajia.
Tällä kertaa aion olla lyhytsanainen ja jäsennelty. Mikä siinä sitten on, että suomalaisia ei kiinnosta lisääntyminen? Edellisen kerran syntyvyys on laskenut näin monena perättäisenä vuotena Suomessa 1960-luvulla. Mitä tapahtuikaan tuona aikana?
Nuoriso ryhtyi kapinaan vallitsevaa järjestelmää vastaan. Varsinkin vasemmistoradikalismi ja opiskelijaliike nostivat nuorisossa päätään. Nuoret halusivat pois perinteisestä perhemallista ja uusi vapaampi liberalistinen ajatteluun pohjautuva elämäntyyli erilaisissa kommuuneissa tuntui uudelta ja hienolta asialta. Kellään ei ollut haluja perustaa perheitä.
Samaan aikaan Suomessa oli suuri muuttoaalto, joka ajoi ihmiset pois maaseudulta kaupunkeihin. Pienviljely, johon oli panostettu voimakkaasti vielä sodan jälkeen, kävi nopeasti kannattamattomaksi ja kansaa riivasi köyhyys. Kun töitä ei löytynyt enää Suomen keskuskaupungeista, niin sitä lähdettiin hakemaan Ruotsista, jonne sadattuhannet suomalaiset muuttivat.
Nyt kun peilaan tuota 60-luvun ajanjaksoa nykyhetkeen, niin siitä löytyy pelottavasti samankaltaisuuksia. Kun katselen nykynuorisoa, niin samaa radikalismia löytyy. Tosin ei yhtä näkyvänä. Yhtään taloa ei ole vielä vallattu, mutta marssittu on. Ehkä aikakauttamme leimaa tietynlainen homo- ja lesbosaatio, sekä homorakkauden ylikorostunut ihannointi. Naisen koskemattomuusoikeudet, jossa mies voidaan leimata, vaikka miksi tahansa, jopa pelkän katsomisen perusteella. #meetoo oli tästä hyvä esimerkki. Perheen perustaminen ja perinteiset arvot on niin ”yesterday” nykynuorison mielestä ja aina löytyy tekosyy olla tekemättä lapsia, viimeisempänä ilmastomuutos.
Jos elettiin 60-luvulla suuressa yhteiskunnallisessa murroksessa, niin eletään tälläkin hetkellä. Meille puhutaan koko ajan, että meille tulee maahanmuuttajia. – Niin tulee, mutta myös meiltä muutetaan pois, jo nyt olemme 60–70- luvun huippuvuosissa. Suomalainen koulutettu väki poistuu ja saadaan tilalle moniosaajia ilman kielitaitoa. Samaan aikaan eletään uuden muuttoliikkeen aikaa, jossa alle 35-vuotiaat muuttavat maakunnista keskuskaupunkeihin, joka johtaa taas maaseudun autioitumiseen.
Puhumattakaan köyhyydestä, joka piinaa Suomea. Tästä asiasta on vaiennut niin poliitikot kuin mediakin. Suomessa on köyhyysrajan alla eläviä jo miljoona, eli viidennes kansasta. Suomi on ajanut itsensä sellaiseen monimutkaiseen tilanteeseen, josta ei helpolla pääse eroon. Töitä on, mutta palkalla ei tule toimeen, koska elinkustannukset ovat kohonneet taivaisiin. Asuminen, sähkö, liikkuminen, ruoka, kaikkien näiden hinta on noussut.
Kun hulluus nuorisossamme väistyy ja järki saa voiton, niin on jo liian myöhäistä. Nykyään myös lastenhankinta aloitetaan liian myöhään. opiskelu-ura ja työllistyminen sekä elämän vakiinnuttaminen vievät liikaa aikaa. Lapsiluku ei nouse, kun saa vain yhden lapsen, koska aika ei riitä toisen saamiseen.
Me elämme 60-lukua uudelleen, jopa keskiolut vapautettiin tuolloin ja nyt saatiin A-olut kauppoihin. Syntyvyys ei lähde kasvuun millään toiminta-tonnilla, mutta ei se myöskään lähde sillä, että tarjotaan ilmaista ehkäisyä melkein ”kolmikymppisille (25v)” lapsille. Ihmiset tarvitsevat uskon tulevaisuuteensa takaisin. Se, että voi elää omalla palkalla juoksematta sossussa. Ihmiset haluavat tulla toimeen palkallaan, ei tulonsiirroilla.
Syntyvyyden lasku on seurausta monista poliittisista päätöksistä, jotka ovat pikku hiljaa kurjistaneet suomalaisia. "Valtio, joka tuhoaa maaperänsä, tuhoaa itsensä." sanoi Franklin Roosevelt aikanaan ja niin mekin olemme tiellä, jolla ei ole paluuta. Me suomalaiset tarvitsemme toivomme takaisin, sillä valtio on olemassa ihmisiä varten, eikä toisin päin kuten se on nyt.
