Ei oppi ojaan kaada, vai miten se taas menikään? Tässä on jo pitkään ollut ihmetyksen aiheena, että mihin suuntaan ollaan menossa Suomen koululaitoksessa. Joka viikko tulee mitä kummallisimpia paljastuksia. Kaiken maailman Jani Toivolat ajaa taksilla puhumassa kouluissa homoista. Ei siis tarvitse olla ihmeissään, jos peruskoulun päättävä nuori ei edes tiedä onko hän poika vai tyttö. Puhumattakaan ilmastonmuutoksesta tai politiikasta, niin siinä on lapsen pieni pää sekaisin.
Iltapäivälehtien lööppeihin on kirjoitettu kuinka Perussuomalaisten Laura Huhtasaari on maaliittanut viattomat lapset, jotka taidekasvatuksen tunnilla olivat luoneet teoksen ”Suomeen tai Kuoleen”. Sattumaako se, että kyseinen teos syntyi presidentinvaalien aikana ja kolme neljästä kuvassa esitetystä henkilöstä oli presidenttiehdokkaana? – tuskin.
Syytöksiä tuli myös siitä, että Huhtasaari julkaisi teoksen omalla Twitter tilillään ja paheksui koulun roolia. Missä koulu puuttuu politiikkaan ja tuo omat henkilökohtaiset mielipiteet esille. Kumma juttu, että ketään ei ollut koulua syyttämässä koulua silloin kun teos julkaistiin Instagramissa ja sille pyrittiin saamaan mahdollisimman suuri levikki tägäämällä teos mahdollisimman monelle aihealueelle. Tämä kaikki siis tapahtui presidentinvaalien aikana. Tuskinpa niillä oppilailla on ollut koulun sosiaalisenmedian tiliin julkaisuoikeutta. Voimme olla yhtä mieltä siitä, että koulu ja opettaja halusi julistaa samalla, myös omaa poliittista kannanottoaan lasten kustannuksella.
Ei myöskään tarvitse ihmetellä, että miksi lasten ja nuorten suurin huolenaihe on ilmastonmuutos. Eihän lapsi olisi asiasta huolissaan, ellei asiaa tuotaisi esille jo koulussa. Kuinka moni muuten tietää, että lapsille opetetaan koulussa ilmastonmuutosta? Jos ei, niin kannattaa tutustua ”Alakoulu - Openilmasto-opas”. Väitän, että ympäristöopin tunnilla vain ahdistus lisääntyy, jos aikuinenkaan ei osaa käsitellä näin monimutkaista aihetta, niin saatikka sitten lapsi. Vai onko tarkoitus niin sanotusti kasvatuksellinen?
Raavas mieskin purskahtaa itkuun, kun poika kantaa koulusta kotiin kirjan feminismistä ja ilmoittaa haluavansa olla tyttö. Jumalalle kiitos, että tätä ei ole tapahtunut omalle kohdalleen, mutta ei kateeksi käy. Nyt on pakko hetkeksi pysähtyä miettimään, että hei haloo? Kyllä lapsi saa olla lapsi. Ei ole olemassa sukupuolettomia henkilöitä, vaan jos sinulla on pippeli, olet poika ja jos taas pimppi, niin olet tyttö. Miksi tehdä luonnollisesta asiasta yhtään sen monimutkaisempaa mitä se oikeasti edes on?
Oppimateriaali ja opetus ovat tärkeässä asemassa kun halutaan vaikuttaa nuorenihmisen kehittyvään maailmankuvaan. Me nauramme Venäläisille, jotka ovat muuttaneet historiankirjoihin historialliset faktat. Olemme valmiit kyseenalaistamaan Venäjän valtiojohdon toimet, mutta emme sitä faktaa, että tämä sama tapahtuu meilläkin, mutta hienostuneemmin. Kenenkähän idea on ollut, että oppikirjoihin tuodaan monikulttuurisuutta, feminismiä ja vasemmistoaatetta ja kaikki tämä pikku hiljaa hivuttamalla
Palataan hetkeksi vasemmistolaisuuden oppeihin ” Se pyrkii säätämään ja valvomaan joko suoraan tai epäsuorasti palkkoja, asumisolosuhteita, vieläpä henkistä toimeliaisuuttakin”. Oikeat henkilöt oikeilla paikoilla pystyvät vaikuttamaan mielipiteisiin jo hyvinkin varhaisessa vaiheessa. Moraali ja omatunto on opittu asia. On siis tärkeää, että voidaan vaikuttaa kasvatukseen ja oppimiseen hyvissä ajoin. Kenen idea on ollut siirtää lastenkasvatus kouluille? Tätä asiaa jokainen voi miettiä itse, keneltä ehdotukset on voimakkaimmin tullut.
Kouluistamme tulee ulos kokoajan enemmän ja enemmän ahdistuneita elämän alkuja. Yksi pohjoismaisen yhteiskunnan suurimmista kansanterveydellisistä ongelmista on nuorten lisääntyvät mielenterveysongelmat. Ei riitä, että iso osa koululaisistamme joutuu kärsimään sisäilmasairaissa kouluissa, vaan osalta myös koulun tuottama suoranainen propaganda luo ahdistuksen ilmapiirin koko koululaitoksen ympärille ja tämä kaikki vain sitä varten, että punavihreä aatemaailma haluaa julistaa sanomaansa kouluissa. Ei tarvitse ihmetellä, jos vanhemmat eivät tunnista lapsiaan omikseen peruskoulun jälkeen.
Minä sanon, että kasvatus kuuluu perheille, ei opettajille, ei rehtorille, eikä opetushallitukselle ja kaikkein vähiten poliittisille puolueille.
