Koko viikon olen saanut seurata suurta teatteria, jonka ohjaajana toimii Suomen tasavallan pääministeri Juha Sipilä. Surukseni voin vain todeta, että hallituksen nykytoimet romuttaa Suomen kilpailukyvyn ja tulevien lakkojen jälkeen jäljelle ei jää kuin savuavat rauniot. Nyt kaikki tapahtuu vain sen takia, että irtisanomissuojaa halutaan muuttaa, vaikka tiedetään, että sen työllistävä vaikutus on marginaalinen.
Mikäli kiistelty irtisanomislaki astuisi voimaan, alle 10 hengen yrityksissä irtisanomisen perusteina voitaisiin pitää nykyistä vähäisempiä seikkoja. Ikävä tosiasia on, että irtisanomisen perusteet voi olla jopa henkilön mielipiteisiin liittyviä. Viitteitä on jo nyt siitä, että työntekijän mielipiteet eivät edusta yrityksen arvoja. Laissa työnantajan harkinnan varaan jäisi, miten määritellään epäasiallinen käyttäytyminen - niin miten?
Lakiesitystä ei turhaan kutsuta pärstäkerroinlaiksi – kuka enää jatkossa uskaltaisi vaatia oikeuksiaan tai ilmoittaa epäkohdista, kun pelkona on leimautuminen ja seurauksena irtisanominen. Muutos voi vaikeuttaa yhtä lailla esimiesten työtä, jos mielipiteet ja toimintamallit eivät olekaan joka asiassa johdon mieleen.
Toisin sanoen pienissä yrityksissä työntekijä ei voi edes vapaa-aikana osallistua aatteelliseen toimintaan tai kertoa mielipiteitään sosiaalisessamediassa tai blokeissa. Vaarana on, että mielipiteesi voi edustaa työnantajan kannalta niin sanottua väärää arvomaailmaa. Siinä kummasti suu mene suppuun ja kynä takaisin laatikkoon, kun vaarana on, että lähtee työpaikka alta.
Työministeri Jari Lindström sanoo, että hallitus haluaa rohkaista pieniä yrityksiä uuden työvoiman palkkaamiseen. Tässä kohtaan Jari puhuu kaksihaaraisella kielellä. Totta on, että työpaikkoja syntyy enemmän pieniin yrityksiin ja niillä on potentiaalia työllistää enemmän. Nyt kannattaakin samaistua työttömään työnhakijan asemaan. Työpaikkaa hakiessa ihminen hakee myös taloudellista turvaa mahdollisimman pitkäksi aikaa, sekä mahdollisimman hyviä työehtoja. Väitä, että irtisanomislaki heikentää pienten yritysten kilpailutilannetta työmarkkinoilla.
Jokainen voi miettiä omalta kohdaltaan tätä esimerkkiä. Kaksi metallialan yritystä on rekrytoimassa lisää henkilöstöä. Toinen on 30 hengen yritys ja toinen pieni 6 hengen yritys. Työ ja työehdot sekä palkkaus on molemmissa samat, mutta pienemmässä yrityksessä työntekijän irtisanomissuojaa on heikennetty. Kumman työnantajan sinä valitsisit? Aika nopeasti vaaka kallistuu isomman työnantajan eduksi.
Tämän lisäksi isommalla työnantajalla on edelleen velvollisuus selvittää, voitaisiinko mahdollinen irtisanominen välttää tarjoamalla irtisanottavalle jotain muuta työtä. Lakimuutoksen astuttua voimaan pienillä työnantajilla ei olisi enää tätä velvollisuutta.
Se mistä vielä ei edes puhuta, on karenssi. Työntekijälle tulee työttömyyskorvauksen osalta 90 päivän karenssi silloin, kun työntekijä on irtisanottu työntekijästä johtuvasta syystä. Tässä pärstäkerroinlaissa nimenomaan ”työntekijästä johtuvista syistä” jäisi työnantajan harkinnan varaan ja määrittelemäksi. Ei siis riitä, että lähtee työpaikka, vaan menetät myös työttömyystuen muutamaksi kuukaudeksi.
Työntekijälle työpaikan valintaan vaikuttaa tasaveroisessa tilanteessa se, kummassa ovat paremmat edut. Eritasoinen työsuhdeturva on yksi merkittävä tekijä työpaikan valinnassa silloin, kuin valintamahdollisuuksia on.
Ikävä kyllä näen tässä kohtaan, että irtisanomislain muutos voisi johtaa tilanteeseen, jossa pienet yritykset joutuisivat houkuttelemaan työntekijöitä suuremmalla palkalla ja paremmilla eduilla ja samaan aikaan suuremman kilpailevan yrityksen ei tarvitse muuta kuin pysyä samassa vanhassa toimintatavassa.
Työntekijän kannalta parempi palkka ja edut kuulostaa hyvältä, mutta siitä voi tulla kynnys työnantajalle, että palkkaaminen Suomesta ei kannata, ei ainakaan osaavaa suomalaista. Houkutus ulkomaisentyövoiman käyttöön vain kasvaa, varsinkin jos samaan aikaan ulkomaisentyövoiman tarveharkinnasta luovuttaisiin.
Tämä lain valmistelu on tullut jo maksamaan miljoonia yhteiskunnalle. Tämän lisäksi yritykset ovat joutuneet maksumiehiksi, kun hallitus ja Ay-liike ovat heilutellut sapeleitaan ja loppua riidalle ei näy. Minulla olisi vai yksi toive Pääministeri Sipilälle ja Työministeri Lindströmille. Myöntäkää virheenne tämä lakiehdotus on jo valmiiksi rikki ja perustuslain vastainen. Te asetatte ihmiset eriarvoiseen asemaan sen mukaan kuinka suuressa yrityksessä he työskentelevät.
Lainsäätäjän tärkein tehtävä on pyrkiä minimoimaan mielivaltaiset päätökset, mutta te tunnutte olevan erikoistuneet nimenomaan lakeihin ja asetuksiin, jotka lisää mielivallankäyttöä.
