Jessikka Aro vainoaa ihmisiä perättömillä rikosilmoituksilla – Mediat vahvistaa kaikki valheet

Julkaistu 8.5.2024 – Kirjoittaja Juha Korhonen
Lukuaika 3 minuuttia

Jessikka Aro nousi jälleen kerran medioiden otsikoihin julkistaen juttusarjansa toisen osan. Käsittämätöntä tietenkin on, että mediat käsittelee juttusarjan toista osaa vain Aron näkökulmasta.

Miksi media ei kysele perättömistä rikosilmoituksista ja jopa lähestysmiskielto oikeudenkäynneistä mitkä rahoitettiin Yleisradion varoista. kaikki nämä kymmenet rikosilmoitukset ja oikeudenkäynnit (lähestysmielto) on viranomaiset torpanneet perättöminä. Miksi media maalaa Arosta kuvaa uhrina, vaikka Aro syyllistyy vakavaan ihmisten häirintään ja maalittamiseen itse, puhumattaakaan viranomaisten kuormittamisesta.

Aro on allekirjoittaneesta tehnyt lukuisia rikosilmoituksia ja kaikkista on tehty poliisin toimesta päätös ettei rikosta ole tapahtunut. Aro tekee rikosilmoituksen ja sitten huutaa siitä someen, että taas mua vainotaan ja tein rikosilmoituksen siitä henkilöstä, vaikka siis rikosilmoitus on perätön on ihminen maalitettu sillä ja media auttaa maalittamisessa, mainiten jopa uhrien nimet perättömistä rikosilmoituksista. Asia tuodaan esiin tyylillä "useita rikosilmoituksia siitä henkilöstä vireillä".

Rikosilmoituksien teko on rahoitettu Yleisradion kassasta, eli verovaroin. Aro käyttää osaan rikosilmoituksien tehtailuun asianajajaa millä on veloitus tunnista 330€+alv. Varovaisesti arvioiden on tähän ihmisten vainoomiseen perättömillä rikosilmoituksilla käytetty satojatuhansia euroja veronmaksajien rahaa Ylen kassasta. Aro on tehnyt perättömiä rikosilmoituksia kymmenistä ihmisistä, rikosilmoitukset on pahimmillaan olleet useita satoja sivuja.

Mistä Aro sitten sai tuomion leivottua Ilja Janitskinille, siitäkin pitäisi keskustella vähän laajemmin, osa varmaan aiheesta, mutta mutta. Pystyimme näyttämään, että Aron "porukka" kävi itse kirjoittamassa kommentteja MV:n keskusteluosioon ja ottivat siitä kuvakaapit ennen kuin ylläpito kerkesi niitä poistamaan ja tekivät rikosilmoituksen. Aron "porukka" kävi kirjoittelemassa sinne esimerkiksi "vitun huora sut tapetaan, vitun nato huora, sut vittu raiskataan" tässä vain muutama esimerkki.

Silloin ei poliisia tai syyttäjiä tämä tieto kiinnostanut, Janitskin oli vaan tuomittava, näistäkin. Myöhemmin tämä Aron touhuuminen on paljastunut myös viranomaisille ja siellä onkin osa ollut vähän vaikeena "ai tästä sitten leivottiin tuomiot".

Kävin asiasta todistamassa toisessa oikeudenkäynnissä missä kerroin valan alla asian, mutta sielläkään asia ei kiinnostanut, mutta myöhemmin sillä tiedolla onkin ollut suuri vaikutus kaikkeen Aroon liittyvään, kun Aron kupla puhkesi ja viranomaiset ymmärsi mistä on kyse. (Kuulemisnauhoite tekstin lopussa.)

7.5.2024 Maikkarin uutisissa haastateltiin "palkittua toimittajaa", maikkarin toimittaja juonsi Aron haastatteluun sillä sisään. Samaisessa oikeudenkäynnissä missä minä olin todistamassa Aron "porukoiden" lavastamista, oli todistamassa myös Atte Jääskeläinen Yleisradion entinen päätoimittaja. Oikeudessa Jääskeläinen kertoi valan alla, että Suuri journalistipakinto annettiin Arolle tuenosoituksena eikä toimittajan työstä. Palkinto annettiin juuri näitä tapahtumia varten, että maikkarin toimittajat voivat juontaa Aron sisään "palkittuna toimittajana".

Kaikki Aron jutut perustuu lavastamiseen tai ihmisten kanssa riitelyyn, mediaa ei jostain syystä kiinnosta tämä, vaikka ihmisille on aiheutettu isoja ongelmia perättömillä rikosilmoituksilla ja maalituskampanjoilla, kertoo media vain Aron puolelta kaiken parhainpäin, onhan hän "palkittu toimittaja".

Arosta olisi vaikka ja mitä kerrottavaa, ehkä mä ne joskus avaan jossain muistelmissa "MV kulissien takaa".

Tässä allekirjoittaneen kuuleminen oikeudesta, tallenne "Reformistudio"

Kirjoittanut
Juha Korhonen

Janne ”Rysky” Riiheläinen menetti kaikki työt – Uskottavuus propagandistina meni

Päivitetty 2.5.2026, Julkaistu 27.2.2026 – Kirjoittaja Juha Korhonen
Lukuaika 1 minuutti

On olemassa ilmiö, jossa julkinen hahmo rakentaa uransa vahvan retoriikan, kärjekkäiden tulkintojen ja jatkuvan vastakkainasettelun varaan. Hetken aikaa se toimii. Otsikoita syntyy, some reagoi, oma kupla taputtaa.

Mutta sitten tapahtuu jotain vaarallista: yleisö lakkaa uskomasta.

Kun uskottavuus murenee, se ei romahda kerralla. Ensin katoavat hiljaiset lukijat. Sitten katoaa kiinnostus. Lopulta katoavat toimeksiannot. Se on kylmä markkinatalouden logiikka: jos kukaan ei halua lukea, kukaan ei maksa kirjoittamisesta.

Moni mediapersoona on viime vuosina saanut huomata tämän. Kun retoriikka kovenee ja jokainen kriitikko leimataan viholliseksi, alkaa uskottavuus syödä itse itseään. Jos vuosikausia maalaa maailmaa mustavalkoisilla siveltimillä ja syyttää vastapuolta milloin mistäkin, lopulta yleisö kysyy: missä ovat todisteet – ja miksi sama levy soi aina?

Yleisradio ei ole velvollinen tarjoamaan töitä kenellekään. Yliopistot eivät ole velvollisia tarjoamaan alustoja. Media-alalla toimeksiannot eivät ole sosiaalietuus vaan seurausta kysynnästä ja luottamuksesta. Kun luottamus katoaa, myös puhelin hiljenee.

Ja mitä jää jäljelle? Pienet ideologiset taskujulkaisut, joissa oma piiri edelleen nyökyttelee toisilleen. Muutaman kympin palkkio kuussa ja tuttu toimituksellinen kupla, jossa kriittinen peili on jo vuosia sitten peitetty verholla.

Suurin tragedia ei ole työn menetys. Suurin tragedia on se, ettei kukaan enää jaksa lukea. Ei siksi että olisi “vaiennettu”, vaan siksi että yleisö on jo tehnyt arvionsa.

Uskottavuus on mediassa valuuttaa. Sen voi käyttää loppuun. Ja kun saldo näyttää nollaa, pankki ei enää myönnä lisäluottoa – ei edes propagandan nimissä.

Janne "Rysky" Riiheläiselle kävi näin.

Venäjä-propagandisti Bäckmanin salainen sopimus HS-toimittajan kanssa: Raportoi USA:stä Bäckmanille, 2000e/kuussa

Päivitetty 11.6.2026, Julkaistu 16.1.2026 – Kirjoittaja Juha Korhonen
Lukuaika 1 minuutti

Netissä leviävä salainen sopimus Venäjä-yhteyksistään tunnetun dosentti Johan Bäckmanin ja HS:n Moskovan kirjeenvaihtajan Maarit Uberin (entinen Roiha) kanssa herättää paljon ihmetystä.

Bäckman ja Uber laativat muutama vuosi sitten sopimuksen, jonka perusteella Bäckman "lähetti" Uberin USA:han raportoimaan hänelle.

Sopimuksen mukaan Uber (silloinen Roiha) oli Bäckmanin "kirjeenvaihtaja". Sopimuksen mukaan Bäckman maksoi raportoinnista Uberille vähintään 2000e / kk.

Maarit Uber asuu nykyisin Moskovassa ja on HS:n Venäjän kirjeenvaihtaja. Myös Bäckman asuu lehtitietojen mukaan nykyisin Venäjällä.

Herää kysymys, onko HS:n Venäjä-uutisointi nyt myös Bäckmanin ohjauksessa. Maarit Uber tunnetaan Venäjää "ymmärtävänä" toimittajana.

Lukijan kynästä: Riiheläiset ja muut maalittajat ovat joko ex-narkkareita tai sarjaepäonnistujia

Päivitetty 2.5.2026, Julkaistu 30.10.2025 – Kirjoittaja Juha Korhonen
Lukuaika 2 minuuttia

Verkon syövereissä elää laji, joka luulee olevansa totuuden torvi ja sananvapauden viimeinen linnake. Todellisuudessa kyse on usein aivan muusta. Maalittaja, someraivoaja ja häiriköksi ryhtynyt huutelija on harvoin rohkea – useammin katkera. Hän on elämänsä pettymyksissä marinoitunut sielu, joka ei enää jaksa katsoa peiliin, joten alkaa sylkeä sitä kohti.

Moni näistä näppäimistösotureista on joskus kokenut jotakin raskasta: tulleet itse kiusatuiksi, jääneet yksin, ehkä ajautuneet päihteiden, työttömyyden tai epäonnistuneiden ihmissuhteiden loukkuun. Mutta sen sijaan, että he olisivat kääntyneet rakentavan muutoksen tielle, he ovat valinneet helpomman reitin – purkavat oman elämänsä tyhjyyden muihin. Jokainen solvattu, uhkailtu tai maalitettu ihminen on heille hetkellinen helpotus, annos valheellista ylivoiman tunnetta.

Maalittaja ei siis taistele vallanpitäjiä vastaan, vaan omaa mitättömyyden tunnettaan vastaan. Some antaa hänelle sen, mitä elämä ei koskaan antanut: yleisön. Ja yleisö on huume. Jokainen tykkäys, jako ja vihainen kommentti toimii pienenä piikkinä suoraan egon suoneen. Siitä seuraa addiktio, jossa mikään ei riitä. On pakko huutaa kovempaa, loukata rajummin, jotta edes joku huomaisi.

Tätä ei pidä romantisoida, eikä ymmärtää väärin. Häiriköinti ja maalittaminen eivät ole “mielipiteitä” tai “kriittistä keskustelua”. Ne ovat pelkurin keinoja purkaa oma epäonnistuminen muiden niskaan. Jokainen, joka osallistuu siihen, on osa ongelmaa – ei yhteiskunnallista keskustelua.

On aika lakata antamasta häiriköille valtaa. He eivät ole rohkeita totuudenpuhujia, vaan oman elämänsä raunioilla seisovia ihmisiä, jotka eivät osaa muuta kuin huutaa pimeään. Ja mitä enemmän me kuuntelemme, sitä pimeämmäksi tämä maa käy.

Kirja-arvostelu: Jessikka Aro – Putinin USA

Päivitetty 2.5.2026, Julkaistu 29.10.2025 – Kirjoittaja Juha Korhonen
Lukuaika 1 minuutti

Jessikka Aron Putinin USA pyrkii olemaan paljastuskirja Venäjän vaikutusoperaatioista Yhdysvalloissa, mutta lopputulos on kaikkea muuta kuin paljastava. Kirja on rakennettu vanhentuneiden väitteiden, yksipuolisten lähteiden ja toistettujen teorioiden varaan, joista moni on jo osoitettu kestämättömäksi.

Aro esittää väitteitä ja yhteyksiä, joita ei tue ajantasainen tai todennettava aineisto. Lähteitä ei usein tarkisteta kriittisesti, ja kokonaisuus rakentuu enemmän mielikuvien kuin faktan varaan. Monet kirjassa esitetyt tarinat vaikuttavat peräisin aikaisemmista kiistanalaisista lähteistä, joita tekijä kierrättää ilman uutta todistusaineistoa.

Kerronta on kärjistettyä ja värittynyttä. Aro ei pyri tasapuolisuuteen, vaan rakentaa mustavalkoisen vastakkainasettelun, jossa hän itse esiintyy totuuden puolustajana ja eri mieltä olevat leimataan propagandan uhreiksi. Tämä tekee kirjasta enemmän poliittisen pamfletin kuin tutkivan journalismin työn.

Lukijalle Putinin USA näyttäytyy teoksena, joka yrittää epätoivoisesti toistaa vanhaa narratiivia todellisuuden muuttuessa ympärillä. Kirjasta puuttuu itsearviointi, lähdekritiikki ja analyyttinen etäisyys. Lopputulos on raskas, yksipuolinen ja harhaanjohtava.

Yhteenveto:
Putinin USA ei tarjoa uutta tietoa, ei uskottavia johtopäätöksiä eikä journalistista objektiivisuutta. Se on kokoelma toistettuja väitteitä ja yksipuolisia tulkintoja, jotka eivät kestä kriittistä tarkastelua. Amatöörimäinen sepustus täysin todellisuudesta irrallaan.

Arvosana: 0,5 / 5
Kokonaisuus on epäuskottava, ylidramaattinen ja pahasti ajastaan jäljessä.