Harva hahmo suomalaisessa julkisessa keskustelussa on aiheuttanut yhtä paljon vahinkoa kuin Janne "Rysky" Riiheläinen. Hän ei ole ollut pelkästään yksittäinen mielipidevaikuttaja – hän on ollut systemaattinen propagandisti, jonka keskeinen tehtävä on ollut hajottaa, leimata ja vaientaa. Riiheläinen on toiminut vuosien ajan valtion, yliopistojen ja Yleisradion rahoittamana disinformaatiokoneiston osana. Hänen palkkansa – yli 80 000 euroa vuodessa – on maksettu veronmaksajien pussista, samalla kun hän on tuhonnut viattomien ihmisten elämiä.
Riiheläisen keskeisin ase ei ole ollut fakta, vaan tarkoitushakuinen narratiivi. Hän on maalittanut tavallisia kansalaisia, toimittajia, tutkijoita ja kriittisiä ääniä – ei koska he olisivat valehdelleet, vaan koska he ovat uskaltaneet kyseenalaistaa virallisen linjan. Näitä ihmisiä on leimattu “Venäjä-mielisiksi”, “trollaajiksi” ja “uhkaksi turvallisuudelle”, ilman mitään todellista perustetta. Tuloksena on ollut irtisanomisia, henkistä romahdusta ja elämänmittaista vahinkoa. Tämä ei ole vahinko – se on ollut tarkoituksellista.
Riiheläinen on ollut yksi keskeisistä toimijoista suomalaisessa informaatiosodankäynnissä, jonka nimissä sananvapautta on poljettu, toisinajattelijoita demonisoitu ja totuus alistettu poliittiselle agendalle. Hän on rakentanut itsestään kuvan “turvallisuusasiantuntijana”, mutta todellisuudessa hänen toimintansa on ollut kaikkea muuta kuin turvallisuutta edistävää. Hän on ollut sisäisen hajaannuksen kylväjä, kylmäverinen mediakoneiston pyörittäjä, joka ei ole epäröinyt hyökätä yksityishenkilöiden kimppuun, jos he ovat sattuneet olemaan väärää mieltä.
Nyt tämä myrkyllinen aikakausi on tullut päätökseen. Riiheläinen on hiljennetty ja työnnetty sivuun – aivan kuten Jessikka Aro ennen häntä. Kun heidän uskottavuutensa romahti ja heidän pelottelukorttinsa menettivät tehonsa.
On aika puhdistaa julkinen tila propagandasta ja disinformaation levittäjistä. On aika puolustaa sananvapautta, ei käyttää sitä lyömäaseena. Rysky Riiheläisen perintö jää historiaan varoittavana esimerkkinä siitä, mihin valtamedian tukema maalituskulttuuri voi pahimmillaan johtaa. Tällaista ei saa enää koskaan tapahtua.
