Mainos:

EU pyrkii palauttamaan yksityisviestien skannauksen

Massavalvonta

Päivitetty 2.8.2026, Julkaistu 9.7.2026 – Kirjoittaja Toimitus
Euroopan parlamentti aikaisemmassa äänestyksessä Chat Controlista.

Euroopan parlamentti on raivannut tietä EU:n väliaikaisen säännön palauttamiselle, joka sallii verkkoalustojen skannata yksityisviestejä lapsiin kohdistuvan seksuaaliväkivaltamateriaalin varalta. Kriitikot kuvailevat menettelyä massavalvonnan takaoveksi, kun taas kannattajat painottavat lasten suojelua.

Heinäkuun 9. päivän äänestys koskee väliaikaista sähköisen viestinnän tietosuojan (ePrivacy) poikkeusta, jota kutsutaan usein nimellä Chat Control 1.0. Se antaa tietyille viestintäpalvelujen tarjoajille mahdollisuuden vapaaehtoisesti havaita, raportoida ja poistaa lapsen seksuaaliseen hyväksikäyttöön liittyvää materiaalia.

Nykyinen prosessi koskee asetuksen (EU) 2021/1232 jatkamista tai palauttamista, joka umpeutui aiemmin huhtikuussa 2026. Euroopan parlamentin menettelysivun mukaan ehdotus koskee väliaikaista poikkeusta osasta ePrivacy-sääntöjä verkossa tapahtuvan lapsen hyväksikäytön torjumiseksi.

Neuvosto pääsi sopuun kannastaan heinäkuun alussa. Neuvoston lehdistötiedotteen mukaan tarkoituksena on palauttaa väliaikainen järjestelmä, jonka puitteissa yritykset voivat jatkaa tällaisen materiaalin vapaaehtoista havaitsemista, raportointia ja poistamista vuoteen 2028 asti.

Mainos:

Kiistanalainen menettely

Kiista ei koske ainoastaan asiasisältöä, vaan myös sitä, miten päätöstä on viety eteenpäin. Euronews kuvailee, kuinka asia herätettiin henkiin epätavallisen menettelyn kautta sen jälkeen, kun parlamentti hylkäsi aiemman jatkoajan maaliskuussa.

Yksityisyyskampanja Fight Chat Controlin mukaan parlamentti äänesti 7. heinäkuuta äänin 331–303 asian käsittelemisestä nopeutetussa aikataulussa. Tämä mahdollisti asian etenemisen ilman normaalia käsittelyä vastaavassa valiokunnassa.

Torstain ratkaisevassa äänestyksessä 314 mepin sanotaan äänestäneen vastaan ja 276 puolesta. Kriitikot korostavat, ettei tämä vieläkään riittänyt pysäyttämään neuvoston kantaa, koska tekstin hylkäämiseen tai muuttamiseen vaadittiin ehdoton enemmistö – 361 ääntä.

Vapaaehtoista – mutta kauaskantoista

Chat Control 1.0 tulisi erottaa kauaskantoisemmasta Chat Control 2.0 -esityksestä, joka koskee pysyvää sääntelyä ja jossa kysymys pakollisesta skannauksesta ja salatuista palveluista on edelleen keskeinen.

Väliaikainen 1.0-sääntö ei tee skannauksesta pakollista. Käytännössä sitä ovat käyttäneet pääasiassa suuremmat, salaamattomat palvelut etsiäkseen tunnettua hyväksikäyttömateriaalia, usein tietokantoihin tehtävän tiivistevertailun (hash matching) avulla.

Kriitikot kuitenkin väittävät, että järjestelmä avaa oven yksityisen viestinnän yleiselle valvonnalle. Entinen meppi Patrick Breyer, yksi näkyvimmistä vastustajista, kuvailee järjestelyä askeleeksi kohti viestien ja chattien automatisoitua reaaliaikaista valvontaa.

Kannattajat argumentoivat, että poikkeusta tarvitaan, jotta alustat eivät joutuisi lopettamaan hyväksikäyttömateriaalin raportointia sillä aikaa, kun EU neuvottelee pysyvästä lainsäädännöstä. Kriitikot vastaavat, että jopa vapaaehtoinen skannaus voi luoda painetta viattomien käyttäjien viestinnän entistä laajemmalle tarkkailulle.

Euroopan parlamentin virallisten äänestyslistojen odotetaan antavan lopullisen kuvan siitä, miten mepit äänestivät. Puoluelinjoista riippumatta on selvää, että Chat Control on palannut EU:n pöydälle – ennen vielä suurempaa taistelua pysyvästä sääntelystä.

Mainos:
Seuraa keskustelua
Ilmoita minulle
guest

Kun lähetät kommentin, käsittelemme nimimerkkiäsi, sähköpostiosoitettasi (ei julkaista), teknisiä tietoja ja kommentin sisältöä. Kommentti tarkastetaan automaattisesti ja tarvittaessa toimituksellisesti. Lue tietosuojaseloste ja kommentointiperiaatteet.

0 Kommentit
Vanhimmat
Uusimmat Äänestetyimmät

DEFCONin siisteimmät vastavakoilutyökalut

Digitaalinen vapaus

Julkaistu 29.8.2026 – Kirjoittaja Toimitus

DEFCON on yksi maailman suurimmista ja pisimpään toimineista hakkerikonferensseista. Se on järjestetty joka elokuu Las Vegasissa vuodesta 1993 lähtien, ja se on tietoturvatutkijoiden, hakkereiden, nikkareiden, toimittajien, uteliaiden omituisuuksien (ja melko monien liittovaltion agenttien) kokoontumispaikka, joita kaikkia yhdistää pakkomielle asioiden purkamiseen ja niiden todellisen toimintamekanismin ymmärtämiseen. Se on osittain konferenssi ja osittain maanalainen basaari, jossa on kymmeniä kyliä (villages), jotka on omistettu esimerkiksi lukkojen tiirikoinnille, autojen hakkeroinnille, esineiden internetille (IoT) ja sosiaaliselle manipuloinnille, sekä puheita, kilpailuja, nimikorttien hakkerointia ja valtava määrä juotoskolveja.

Käyn DEFCONissa joka vuosi, koska mielestäni siellä olevat ihmiset tekevät todella siistejä ja mahtavia juttuja. Eikä tämä vuosi ollut poikkeus. Ludlow Institute isännöi hackathonia IoT Villagessa, jossa ihmiset hakkeroivat IoT-laitteita, kuten elektronisia koripallokoreja, sähköautoja, älyvaloja ja muuta jokapäiväistä verkkoon kytkettyä romua. Ja jaoimme palkintoja, kun ihmiset löysivät jotain mielenkiintoista.

IoT Villagen porukka oli mahtavaa ja pystytti kokonaisen hakkerointiaseman Bus Pirate 5 -nimisen työkalun ympärille. Sen avulla voi siepata IoT-laitteiden välistä viestintää. IoT-laitteiden sirut keskustelevat jatkuvasti keskenään muutamien yksinkertaisten protokollien kautta, jotka kulkevat piirilevyn kuparivetoja pitkin, lähettäen tietoa anturilukemista, tallennetuista asetuksista ja jopa laiteohjelmistosta (firmware). Bus Pirate kiinnittyy sirun pinneihin tai näkyvissä oleviin testipisteisiin, antaa sinun kuunnella lähetettyä tietoa ja näyttää sen reaaliajassa näytöllään tai selainpohjaisen päätteen kautta. Olen todella innoissani joistakin hackathonin löydöksistä, joista ilmoitamme pian.

Pidin DEFCONissa myös esityksen kaikkialle tunkeutuvasta piilovakoilusta, joka on hiljaa integroitu elämäämme, ja siitä, kuinka useimmilla ihmisillä ei ole aavistustakaan sen olemassaolosta. Ja tapasin joitakin superhienoja ihmisiä, jotka rakentavat työkaluja vastaiseen taisteluun.

Mainos:

Nauhoitin muutamia haastatteluja tapaamieni ihmisten kanssa, jotta saisitte aavistuksen siitä, millaista toimintaa juuri nyt on käynnissä yhteiskunnan yksityisyyden tuhoamista vastaan. Jos olet koskaan tuntenut, että valvontavaltio on liian suuri ja näkymätön, jotta sille voisi tehdä mitään, nämä ihmiset todistavat hiljaa toisin.

Colonel Panic ja OUI Spy

Colonel Panic valmistaa laitteistoja, jotka havaitsevat valvontateknologioita. Joku antoi minulle äskettäin yhden hänen Flock-ilmaisimistaan nimeltä ”OUI Spy”, joten olin erittäin innoissani tavatessani hänet henkilökohtaisesti.

Laite nuuskii passiivisesti sekä Wi-Fi- että Bluetooth-yhteyksiä ja poimii Flock-kameroiden langattomat päästöt, jotta ihmiset voivat havaita ne koskematta niihin koskaan.

”Meillä on periaatteessa kaksi piirilevyä, summeri — joten jos ajat sellaisen ohi, kuulet piippauksen — ja ESP32-S3. Se on pieni tietokone, jossa on hieman muistia, ja se on ohjelmoitu laiteohjelmistollani, joka käskee sitä piippaamaan, kun se havaitsee tietyn OUI:n.”

OUI on MAC-osoitteen kuusi ensimmäistä merkkiä, ja se voi tunnistaa signaalia lähettävän yrityksen, koska valmistajat varaavat kokonaisia alueita MAC-osoiteavaruudesta. Mutta MAC-osoitteiden satunnaistamisen vuoksi tiettyjen laitteiden seuraaminen pelkän OUI:n perusteella vaikeutuu. Joten nyt Colonel Panic on alkanut tarkastella Bluetoothin UUID-tunnuksia ja joitakin Bluetooth-protokollan syvempiä osia, jotka voidaan edelleen havaita passiivisesti.

Flock reagoi nopeasti tällaisiin havaitsemistyökaluihin, ja se on eräänlaista kissa ja hiiri -leikkiä pysyä mukana, joten Colonel Panic kannustaa kaikkia menemään ulos ja tekemään tutkimusta.

”Voit hankkia WiGLE.netin puhelimeesi tai jopa alkaa vain tutkia wardrivingia.”

Wardriving tarkoittaa sitä, että ajetaan ympäriinsä ja poimitaan signaaleja, kuten Wi-Fi- ja Bluetooth-signaaleja, kartan rakentamiseksi. Jokainen reititin lähettää jatkuvasti BSSID-tunnustaan — käytännössä sen MAC-osoitetta, yksilöllistä laitetunnistetta. WiGLE:n kaltaiset sovellukset tallentavat kyseisen tunnisteen GPS-koordinaattien rinnalle ja lataavat sen WiGLE.netiin, joka on joukkoistettu, julkisesti haettavissa oleva tietokanta.

Kuka tahansa voi harrastaa wardrivingia havaitakseen kaikki ympärillään olevan valvontateknologian signaalit: kuten Flock- ja Axon-kamerat. Voit alkaa kartoittaa, missä näet näitä vakoiluohjelmia, jotta ihmiset voivat välttää ne tai kiertää ne.

”Yllätyt todella siitä, kuinka paljon valvontaa näet. En ollut tietoinen siitä, kuinka paljon valvontaa oli, ennen kuin aloitin wardrivingin. Ja sitten huomasin, että sitä on vain kaikkialla. Se oli minulle hälyttävää. Ja ajattelin: ’Olisi mielenkiintoista, jos tekisimme jotain, joka havaitsee kaiken tämän helposti tavalliselle ihmiselle.’”

Cyber Tiger ja Rayhunter

Cyber Tiger on Electronic Frontier Foundationin (EFF) vanhempi teknologia-asiantuntija, jossa hän työskentelee Rayhunterin parissa. Se on avoimen lähdekoodin työkalu matkapuhelinverkon simulaattoreiden, paremmin tunnettujen nimellä ”stingrays” (keinotukiasemat), havaitsemiseen.

Stingray on valemasto, jota poliisi käyttää tunnetuimmin. Puhelimesi on suunniteltu muodostamaan yhteys automaattisesti siihen lähellä olevaan torniin, jossa on vahvin signaali, ja stingray hyödyntää tätä luottamusta.

”Se huijaa puhelimesi yhdistämään siihen, jotta se voi selvittää henkilöllisyytesi — IMSI-tunnuksesi, joka on SIM-korttisi yksilöllinen tunniste. Kun se on selvittänyt sen, lainvalvontaviranomaiset voivat käyttää sitä sijaintisi määrittämiseen. Lainvalvontaviranomaiset, rikolliset tai vakoojat voivat käyttää sitä puheluidesi ja tekstiviestiesi kuunteluun. Tai sitä voivat käyttää huijarit, roskapostittajat tai kuka tahansa muu. Kenen tahansa on todella helppo pystyttää valemasto ja sanoa: ’Kaikki alueen matkapuhelimet, olkaa hyvä ja yhdistäkää tähän torniin. Se on erittäin tärkeää.’ Ja niin kaikki puhelimet tekevät.”

Rayhunter on EFF:n vastaus: avoimen lähdekoodin havaitsemisohjelmisto, joka toimii halvalla mobiili-hotspotilla. Voit ostaa sellaisen 20–40 dollarilla eBaysta tai Amazonista. Hotspotin modeemi juttelee jatkuvasti läheisten mastojen kanssa, ja Rayhunter tarkkailee keskustelua stingray-toiminnan paljastavien tuntomerkkien varalta.

Stingray-laitteiden käyttö Yhdysvalloissa on ollut salaisuuden peitossa vuosia, ja lainvalvontaviranomaiset ovat nähneet paljon vaivaa välttääkseen paljastamasta, milloin ja miten he käyttävät niitä. Kukaan ei oikeastaan tiedä, kuinka laajaa tämä valvonta on.

”Rakensimme Rayhunterin yrittääksemme saada paremman käsityksen siitä, kuinka usein tätä tekniikkaa käytettiin Yhdysvalloissa, kuinka yleistä se oli ja miten se tarkalleen ottaen toimi — koska on ollut paljon hämärtämistä siitä, mitä hyökkäyksiä tarkalleen ottaen tapahtuu ja miten voimme paremmin suojata puhelimemme tätä tekniikkaa vastaan. Yksi suurista tavoitteistamme oli tehdä vastavalvontalaite, joka on halpa, helposti saatavilla ja helppokäyttöinen kaikille.”

Osta vain hotspot, kytke se tietokoneeseesi ja aja asennusohjelma osoitteesta eff.org/rayhunter. Sitten vain kanna laitetta mukanasi.

”Siinä on pieni vihreä viiva yläreunassa. Jos viiva muuttuu punaiseksi, se tarkoittaa, että Rayhunter on löytänyt jotain, mitä se pitää epäilyttävänä. Sitten voit muodostaa siihen yhteyden ja ladata PCAP-tiedostot.” (PCAP:t ovat epäilyttävän verkkoliikenteen pakettikaappauksia, joita voi tarkastella Wiresharkin kaltaisilla ohjelmilla.)

”Voit ladata tiedoston, lähettää sen meille, ja me katsomme sitä ja kerromme mielipiteemme.”

Jokaisesta halpaa hotspotia käyttävästä henkilöstä voi tulla anturi joukkoistetussa ponnistuksessa kartoittaa, kuinka usein valemastoja käytetään yleisöä vastaan.

John ja Biscuit Ultra

John on osallistuja, jonka kanssa keskustelin pitkään kaikista niistä jutuista, joilla hän leikkii. Hän avasi reppunsa, ja se oli TÄYNNÄ hämmästyttävää tekniikkaa, josta halusin ihmisten tietävän. Ensin hän näytti minulle taskukokoisen laitteen nimeltä Biscuit Ultra, jonka on suunnitellut Hedge-niminen hakkeri. Se on wardriving-työkalu, joka tunnistaa myös, seurataanko sinua.

”Ensinnäkin se tallentaa kaikki lähistöllä olevat laitteet, jotka se löytää. Ja jos se havaitsee saman laitteen tietyn ajan sisällä, se hälyttää, että sinulla saattaa olla varjostaja — ja tallentaa sen SD-kortille myöhempää analyysia varten.”

Kaikki ympärilläsi (puhelimet, autot, nappikuulokkeet, seurantalaitteet) lähettävät jatkuvasti langattomia tunnisteita. Jos sama tunniste ilmestyy yhä uudelleen siirtyessäsi paikasta toiseen, kyseinen laite liikkuu mukanasi. Biscuit Ultra hälyttää, jos näin tapahtuu.

Siinä on useita tiloja, joiden välillä voit vaihdella:

  • Vain Wi-Fi (etsii tukiasemia)
  • Bluetooth ja Flock
  • Kaikki (merkitsee alueen Axon-turvakamerat kartalle)
  • Vastavalvonta (havaitsee, seuraako kukaan sinua)

Siis yhdessä kämmenlaitteessa: Wi-Fi-tukiasemien skannaus, täysi wardriving Bluetoothin ja Wi-Fi:n yli, Flock- ja Axon-kameroiden havaitseminen kartoituksella ja varjostuksen tunnistus.

Viestintää verkon ulkopuolella Meshtasticin avulla

John veti esiin myös toisen laitteen: LilyGO T-Deckin, pienen kämmenlaitteen, jossa on näppäimistö ja näyttö. Hän on asentanut tähän Meshtasticin, joka on ilmainen avoimen lähdekoodin laiteohjelmisto, joka muuttaa halvat radiot kryptatuksi, verkon ulkopuoliseksi mesh-viestintäverkoksi. Hänen laitteessaan oli DEFCON-spesifinen Meshtastic-versio, joka oli valmiiksi määritetty kanaville, joita osallistujat käyttivät tapahtumassa.

”Heillä on selainpohjainen asennusohjelma, jota käytetään. Kun olet asentanut sen, voit ottaa Bluetoothin käyttöön — siihen on Meshtastic-sovellus — ja sitten paritat sen laitteesi kanssa. Sitten voit käyttää puhelintasi viestien lähettämiseen ja vastaanottamiseen.”

Hänellä oli myös Exploitee.rs-hakulaite, johon oli asennettu DEFCON Meshtastic -versio.

Meshtastic ei vaadi matkapuhelinmastoja, internetiä, tilejä, eikä välissä ole puhelinyhtiötä.

”Se on mesh-verkko, joka toimii Yhdysvalloissa noin 915 megahertsin taajuudella.”

Jokainen verkon laite välittää viestejä kaikille muille laitteille.

”Se kulkee solmusta solmuun — eli tämä laite menee lähimpään näkemäänsä laitteeseen — jopa eri hotellien ja eri alueiden välillä.”

Konferenssissa, joka on täynnä hakkereita, tämä tarkoitti viestien hyppimistä Las Vegas Stripin yli hotellista toiseen ilman matkapuhelinyhteyttä.

Em3rituksen Simulacra

Ja lopuksi oli laite nimeltä Simulacra, henkilökohtainen vastavalvontajärjestelmä, joka suojaa sinua langattomalta seurannalta hukuttamalla todelliset laitteesi valesignaalien mereen. Se toimii kuin pieni laivue: yksi keskusyksikkö nimeltä Vigil (ESP32 kosketusnäytöllä, joka tunnetaan myös nimellä ”Cheap Yellow Display”) toimii komentajana, ja se ohjaa langattomasti ryhmää pienempiä solmuja (ESP32-C5:itä ja ESP32-C6:ita).

Yhdessä tämä laivue lähettää jatkuvasti ympärillesi realistisen näköisiä valheellisia ja satunnaisesti generoituja Bluetooth- ja Wi-Fi-signaaleja. Näin ollen jokainen, joka yrittää seurata puhelintasi, nappikuulokkeitasi tai autoasi, näkee kymmeniä uskottavia laitteita omasi sijaan, eikä hänellä ole keinoa tietää, mikä niistä on aito. Tämän lisäksi Simulacra tarkkailee passiivisesti langatonta ympäristöä laitteiden varalta, jotka ilmestyvät toistuvasti liikkuessasi, ja hälyttää, kun jokin saattaa seurata sinua. Ja se antaa sinun skannata omat laitteesi nähdäksesi, mitä SSID-tunnuksia lähetät.

Aika rakentaa vastarinta

Tämän vuoden DEFCONin tärkein huomioni on se, että kukaan ei tule pelastamaan meitä. Jos haluamme ymmärtää, mitä teknologiassamme tapahtuu, meidän on murrettava se itse auki. Matkapuhelinverkot eivät muutu turvallisemmiksi siksi, että operaattori päättää olla ystävällinen. Eikä Flock lopeta naapurustojemme peittämistä kameroilla siksi, että yhteisö pyysi kohteliaasti. Työkaluja, jotka suojaavat meitä, rakentaa pieni, sisukas hakkereiden ja harrastajien yhteisö, joka työskentelee niukoilla budjeteilla, usein vapaa-ajallaan. Työkaluja, kuten 20 dollarin hotspot Rayhunterilla, 10 dollarin ESP32, joka piippaa ajaessasi Flock-kameran ohi, ja hakulaitteen kokoinen vekotin, joka varoittaa, kun sama auto on seurannut sinua liian kauan.

Rakastan tällaisten juttujen näkemistä. Ja jos sinulla on jotain, mitä olet prototyypittänyt, tule näyttämään sitä minulle jossain konferenssissa joskus.

Valvonta elämässämme on kaikkialle ulottuvaa, mutta se on myös havaittavissa. Ja mitä useampi meistä todella tarkkailee, sitä paremmat mahdollisuudet meillä kaikilla on suojella itseämme digitaalisella aikakaudella.

 

Yksityisyyden puolesta,
Naomi

Palantirin video esittelee Yhdysvaltain armeijan maalinosoitusjärjestelmän takana olevaa tekoälyä

Massavalvonta

Julkaistu 23.8.2026 – Kirjoittaja Toimitus
Cameron Stanley näyttää, kuinka Maven Smart System yhdistää sotilastiedot yhteiseen karttanäkymään.

Viraaliksi levinnyt päivitys viestintäpalvelu X:ssä väittää, että Palantir on julkaissut järjestelmän, joka seuraa ihmisiä satelliittien ja ”jokaisen kameran” kautta. Videomateriaali on peräisin maaliskuisesta Palantirin esityksestä, jossa Pentagon esitteli Maven Smart Systemiä. Kyseessä on sotilasjärjestelmä, jonka sanotaan yhdistävän tiedustelun, maalien seurannan ja asevalintavaihtoehdot.

Parody Jeff -niminen tili julkaisi vajaat kaksi minuuttia kestävän videon X:ssä 22. elokuuta. Tili kuvailee sisältöään satiiriksi ja fiktiiviseksi kommentoinniksi.

Päivitys väittää, että Palantir on vastikään julkaissut järjestelmän, joka yhdistää satelliitit, tutkat ja jokaisen kameran seuratakseen ihmisiä reaaliajassa. Alkuperäinen materiaali on kuitenkin peräisin Palantirin 13. maaliskuuta julkaisemasta esityksestä.

Cameron Stanley, Pentagonin Chief Digital and Artificial Intelligence Office -yksikön johtaja, esittelee siinä Maven Smart Systemiä, joka on Yhdysvaltain jo useita vuosia käyttämä sotilaallinen komento- ja maalinosoitusjärjestelmä.

Mainos:

Pentagon käynnisti Project Mavenin vuonna 2017, jotta tietokoneohjelmistot voisivat analysoida valtavia määriä materiaalia muun muassa lennokeista ja valvontalentokoneista.

Project Maven kehittyi Maven Smart Systemiksi, joka on integroitu alusta kartoille, tiedustelutiedolle, maalien seurannalle ja sotilaalliselle suunnittelulle.

Stanley näyttää, kuinka järjestelmä yhdistää useita tietolähteitä karttanäkymään. Operaattori merkitsee epäillyn maalin ja syöttää sen maalinosoitusprosessiin. Maven Smart System esittää tämän jälkeen mahdolliset toimintavaihtoehdot ja käytettävissä olevat sotilaalliset resurssit. Stanleyn mukaan sama prosessi vei aiemmin tunteja.

Esitys ei siis näytä vastikään julkaistua siviilikäyttöön tarkoitettua kameraverkostoa eikä ihmisten mielivaltaista valvontaa kaupungeissa. Maven kuitenkin yhdistää laajaa sensori- ja valvontatietoa havaitakseen, seuratakseen ja iskeäkseen sotilaallisiin kohteisiin.

Pentagon tekee Mavenista pysyvän

Yhdysvaltain vara-apulaispuolustusministeri Steve Feinberg määräsi 9. maaliskuuta, että Mavenista on tultava pysyvä sotilasohjelma ennen syyskuussa päättyvän budjettivuoden loppua. Päätös vakiinnuttaa järjestelmän kaikkiin puolustushaaroihin ja antaa sille vakaamman rahoituksen, DefenseScoop raportoi.

Palantir sai vuonna 2024 viisivuotisen sopimuksen, jonka kattoraja oli 480 miljoonaa dollaria. Pentagon nosti kyseistä kattoa 795 miljoonalla dollarilla seuraavana vuonna, lähes 1,3 miljardiin dollariin. Myös NATO on hankkinut liittokuntaversion operatiiviseen esikuntaansa.

Viraalivideo antaa siten hieman harhaanjohtavan kuvan järjestelmän iästä ja siviiliulottuvuudesta.

Samalla alkuperäinen esitys osoittaa, kuinka yksityisen urakoitsijan toimittama järjestelmä kokoaa sensoritiedot, automaattisen tunnistamisen, maalien seurannan, toimintavaihtoehdot ja asevalinnan samaan ohjelmaan.

Ihminen tekee lopullisen päätöksen, mutta Palantirin järjestelmä on jo lajitellut tiedot ja ehdottanut seuraavaa toimenpidettä.

Uusi valvontateknologia luo digitaalisen sormenjäljen ajoneuvon laitteista

Massavalvonta

Julkaistu 8.8.2026 – Kirjoittaja Toimitus
Ruotsalainen nopeusvalvontakamera Leonardon SignalTrace-laitteen vieressä, joka kerää ajoneuvoon liittyviä signaaleja.

Yhdysvaltalainen puolustus- ja turvallisuusyhtiö Leonardo myy teknologiaa, joka yhdistää matkapuhelimet, älykellot, ajoneuvon elektroniikan ja Bluetooth-laitteet liikenteessä oleviin ajoneuvoihin – luoden niin kutsutun digitaalisen tai elektronisen sormenjäljen myös silloin, kun rekisterikilpi puuttuu tai se on peitetty.

Tuotteen nimi on SignalTrace ja se on osa Leonardon automaattista rekisterikilpien tunnistusjärjestelmää (ELSAG ALPR). Sitä markkinoidaan täydennyksenä tavallisille rekisterikilpikameroiden toiminnalle: sensorien on tarkoitus kerätä tunnistettavia radiosignaaleja ajoneuvossa ja sen ympärillä olevasta kulutuselektroniikasta ja yhdistää ne aikaan, paikkaan ja soveltuvin osin rekisterinumeroon.

Yhtiön omassa tuotekuvauksessa ideana ei ole vain nähdä, mikä ajoneuvo kulkee ohi, vaan mikä yhdistelmä laitteita matkustaa toistuvasti yhdessä. Leonardon mukaan tämä voi tarjota johtolankoja silloinkin, kun rekisterikilpi on vaihdettu, peitetty tai sitä ei voida nähdä.

Teknologia on hiljattain herättänyt huomiota Ruotsissa sosiaalisessa mediassa käydyn keskustelun ja Dagens PS:n 6. elokuuta julkaiseman artikkelin jälkeen. Artikkelissa spekuloidaan muun muassa sillä, miten turvallisuuspalvelut voisivat käyttää vastaavia työkaluja. Tässä tarkastellut julkiset lähteet eivät kuitenkaan sisällä vahvistusta sille, että Ruotsin turvallisuuspoliisi (Säpo), Ruotsin liikennevirasto (Trafikverket) tai mikään muu ruotsalainen viranomainen käyttäisi SignalTracea. Varmaa on se, mitä Leonardo myy lainvalvonta-asiakkaille – pääasiassa Yhdysvalloissa – ja miten yhtiö itse kuvaa toimintoa.

Mainos:

Näin digitaalinen sormenjälki toimii

Leonardo kirjoittaa, että elektroniset laitteet, kuten matkapuhelimet, aktiivisuusrannekkeet, älykellot, RFID-tunnisteet ja ajoneuvon omat järjestelmät, lähettävät signaaleja ilmaan. SignalTracen on tarkoitus luoda elektroninen sormenjälki signaaliryhmistä, joiden järjestelmä arvioi liikkuvan usein yhdessä.

Yhtiö tarjoaa havainnollistavan esimerkin: monissa autoissa voi olla iPhone, mutta vain yksi tietty yhdistelmä, jossa on esimerkiksi tietty puhelinmalli, Audi-radio, Bose-kuulokkeet, Garmin-urheilukello, avaimenperäpaikannin ja tietty rekisterikilpi, muodostaa ainutlaatuisen kuvion. Kun sama yhdistelmä ilmestyy useissa mittauspisteissä, Leonardo toteaa, että sitä voidaan käyttää johtolankana tutkinnassa.

Yhtiön mukaan signaalit rajoittuvat materiaaliin, jota laitteet itse lähettävät avoimesti. Leonardo painottaa, ettei järjestelmä pura salausta tai lue viestejä, puheluita tai muuta laitteiden sisältöä. Yhtiön käyttämä vertauskuva on rekisterikilpikamera: se tallentaa tunnisteen, ei ajoneuvon "sisältöä".

Samaan aikaan juuri tunniste – ja linkki useiden laitteiden, ajoneuvon ja liikkumismallin välillä – tekee teknologiasta arkaluonteista yksityisyyden kannalta. Tallennettu tieto ei ole vain sitä, että anonyymi auto ajoi ohi, vaan että tietty joukko henkilökohtaisia tavaroita, joita usein kantaa sama henkilö tai ryhmä, liikkui tiettyä reittiä tiettyyn aikaan.

ALPR muuttuu henkilökeskeiseksi seurannaksi

Automaattisesta rekisterikilpien tunnistuksesta on jo tullut yleistä infrastruktuuria Yhdysvalloissa, ja sitä käytetään yhä enemmän myös Euroopassa. SignalTrace ottaa seuraavan askeleen: ajoneuvoista niissä matkustaviin ihmisiin ja laitteisiin.

Tuote-esittelyssä Leonardo korostaa, että järjestelmä voi:

  • tunnistaa elektronisten laitteiden ja ajoneuvojen liikkeet;
  • tallentaa tietoja palvelimelle myöhempää hakua ja analysointia varten;
  • tunnistaa ajoneuvon sen elektronisen allekirjoituksen perusteella ilman rekisterinumeroa;
  • paljastaa allekirjoitukset, jotka liikkuvat usein yhdessä, kuten saattueet; ja
  • olla käytössä ilman rekisterikilpikameraa jokaisessa paikassa, mukaan lukien ympäristöt kuten metrot ja kauppakeskukset.

Viimeinen kohta on tärkeä. Teknologiaa ei myydä pelkästään "älykkäämpänä nopeusvalvontakamerana", vaan laajempana signaalitiedustelun kerroksena jokapäiväisen liikkumisen ympärillä. Kun sensorit sijoitetaan strategisesti, ne voivat yhtiön mukaan rakentaa tietokantoja siitä, mitkä laitteet kuuluvat yhteen – ja siten käytännössä siitä, mitkä ihmiset tai ryhmät matkustavat säännöllisesti yhdessä.

Riippumattomat tutkivat mediat ovat myös korostaneet riskiä. Kesäkuussa 2026 404 Media kuvaili, kuinka SignalTrace linkittää säännöllisesti yhdessä kulkevat laitteet rekisterikilpitietoihin ja kuinka ALPR-kamerat voivat siten siirtyä autojen seurannasta suorempaan yksilöiden seurantaan puhelimien, kuulokkeiden ja puettavan elektroniikan kautta.

Turvallisuuspuhe kohtaa massadatan

Leonardo paketoi teknologian tutkintatyökaluksi: tavaksi löytää ajoneuvoja peitetyistä kilvistä huolimatta, luoda johtolankoja rikostutkinnassa ja hälyttää tutkijat allekirjoituksesta vasta, kun he sitä aktiivisesti pyytävät. Yhtiön sanamuotojen mukaan tietoja säilytetään, kunnes joku esittää tietyn kysymyksen, ja järjestelmää sanotaan käytettävän vasta rikosten tapahduttua.

Tällaiset vakuuttelut ovat yleisiä valvontateknologian myynnissä. Ongelma on rakenteellinen eikä tekninen. Kun sensorit, tietojen tallennus ja analyysityökalut ovat paikoillaan, lainsäädäntö, virastokäytännöt ja poliittinen tahto – eivät markkinointiesitteet – määrittävät, kuinka laajasti materiaalia voidaan hakea, kuinka kauan sitä säilytetään ja mitkä tahot saavat siihen pääsyn.

Ruotsissa keskustelu liikennevalvonnasta on tähän asti koskenut usein nopeutta, kilpien sijoittelua ja kamerakulmia. Ruotsin liikennevirasto laajentaa nopeuskameroiden verkostoa ja on muun muassa testannut sijoitteluja, joista on parempi näkymä kaistoille ja tuulilasin läpi. Tämä on eri teknologiaa kuin SignalTrace, mutta suunta on sama: lisää dataa liikenneympäristöstä, lisää automaatiota ja enemmän turvallisuuteen perustuvia argumentteja.

Samaan aikaan EU vaatii uusiin autoihin edistyksellisiä kuljettajan tarkkaavaisuuden varoitusjärjestelmiä, jotka sisältävät kamera- ja sensoripohjaista kuljettajan valvontaa ohjaamossa. Yhdessä tarkasteltuna nämä kehityssuunnat viittaavat tulevaisuuteen, jossa ajoneuvosta tulee yhä enemmän kytketty ympäristö: sisältäpäin kuljettajasensorien kautta ja ulkopuolelta kilpi- ja signaalisensorien kautta.

Mikä on varmaa – ja mikä ei

Se, että SignalTrace on olemassa kaupallisena tuotteena ja että Leonardo kuvaa avoimesti, miten elektroniset sormenjäljet rakentuvat laitesignaaleista, on vahvistettu yhtiön omassa materiaalissa. Se, että teknologiasta keskustellaan tapana tunnistaa ajoneuvoja ilman kilpiä, saa tukea samoista lähteistä ja tutkivasta journalismista.

Sitä vastoin tässä tarkastellussa aineistossa ei ole julkista näyttöä siitä, että Ruotsin viranomaiset olisivat ottaneet käyttöön juuri tämän tuotteen tai että Säpo käyttäisi nopeuskameroiden digitaalisia sormenjälkiä "tavallisia kansalaisia" vastaan. Tällaisia väitteitä tulisi siksi kohdella spekulaationa tai julkisessa keskustelussa esitettyinä väitteinä, kunnes ne voidaan tukea hankinta-asiakirjoilla, laillisilla valtuuksilla, viranomaispäätöksillä tai riippumattomalla raportoinnilla.

Tämä ei tee teknologiasta vähemmän merkityksellistä. Päinvastoin. Valvonnan historia osoittaa, että työkalut pysyvät harvoin vain siinä kapeassa käyttötarkoituksessa, johon niitä alun perin myytiin. Kun rekisterikilpitiedot, Bluetooth-tunnisteet, aikaleimat ja sijaintitiedot voidaan yhdistää, syntyy infrastruktuuri liikkumismallien kartoittamiseen – ei vain ajoneuvojen, vaan ihmisten, joiden laitteet kulkevat heidän mukanaan autossa, bussissa tai kauppakeskuksessa.

Teknologian kritiikki ei siksi koske niinkään kapeaa lainvalvonta-argumenttia, vaan sitä tosiasiaa, että arjen näkymättömistä signaaleista – puhelimesta taskussa, kellosta ranteessa, kuulokkeista korvilla – tulee raakamateriaalia poliisin ja viime kädessä poliittisiin tietokantoihin ilman, että kansalaiset aktiivisesti luovuttavat kyseistä tietoa.

Digitaalinen itsenäisyysjulistus

Digitaalinen vapaus

Päivitetty 2.8.2026, Julkaistu 11.7.2026 – Kirjoittaja Toimitus

Tänä vuonna tulee kuluneeksi merkittävä vuosipäivä eräästä itsenäisyysjulistuksesta:

"Te teollisen maailman hallitukset... Tulen Kyberavaruudesta, Mielen uudesta kodista. Tulevaisuuden puolesta pyydän teitä menneisyyden edustajia jättämään meidät rauhaan. Te ette ole tervetulleita joukkoomme. Teillä ei ole suvereniteettia siellä, missä me kokoonnumme".

Luulit varmaan, että puhuin jostain toisesta julistuksesta.

Nämä ovat alkurivit kyberavaruuden itsenäisyysjulistuksesta, jonka kirjoitti vuonna 1996 John Perry Barlow, Electronic Frontier Foundationin perustaja ja Grateful Deadin sanoittaja. Se täyttää tänä vuonna kolmekymmentä vuotta. Ja se mallinnettiin alkuperäisen vuoden 1776 itsenäisyysjulistuksen mukaan, joka puolestaan täyttää tänään 250 vuotta.

Mainos:

Itsenäisyys on sana, jota kuulemme paljon, erityisesti tähän aikaan vuodesta. On syytä pysähtyä kysymään, mitä se todella tarkoittaa nyt, aikakaudella, jolloin suurin osa päivästäsi kuluu ohjelmistojen ja järjestelmien sisällä, joita et näe etkä hallitse.

Ytimeltään itsenäisyys tarkoittaa samaa kuin aina ennenkin. Itsenäistä ajattelua. Puhumista ilman pelkoa. Omien valintojen tekemistä siitä, miten elät, mitä ostat ja miten kasvatat lapsesi. Oman mielensä omistamista.

Digitaalisella aikakaudella jokainen näistä asioista on vaikeampaa kuin ennen. Joku yrittää aina muokata sitä, mitä näet, sysätä sitä, mihin uskot, ja seurata sitä, mitä teet. Sitten he ottavat hallintaansa lapsesi ruudun ja tekevät saman kaiken myös heille. Paine on hiljaisempi kuin puna-asuiset sotilaat penkomassa tavaroitasi tai majoittumassa katollesi. Mutta tämä invaasio ulottuu pidemmälle kuin yksikään kuningas tai armeija koskaan pystyisi.

Barlow visioi kyberavaruuden, joka oli vapaa. Paikan, jossa kuka tahansa voisi puhua, oppia, rakentaa ja luoda yhteyksiä ilman lupaa. Sen sijaan digitaalinen erämaa vallattiin. Hallitusten toimesta, jotka haluavat valvoa sinua, ja suuryritysten toimesta, jotka rikastuvat muuttamalla huomiosi, tietosi ja yksityiselämäsi tuotteiksi. Nämä kaksi toimivat nyt käsi kädessä, ruokkien toisiaan.

Tässä artikkelissa haluan tarkastella kolmea asiaa:

- Alkuperäisen julistuksen kontekstia

- Barlow’n kyberavaruuden itsenäisyysjulistuksen taustalla olevaa lupausta

- Millaisen julistuksen tarvitsemme tänään suojellaksemme yksityisyyttämme, autonomiaamme ja itsenäisyyttämme tulevina vuosina.

Nouseminen vastustamaan digitaalista tyranniaa ja moraalisen julistuksen tekeminen ei ole koskaan ollut tärkeämpää.

"Tyranni ei sovi vapaan kansan hallitsijaksi"

Aloitetaan kertauksella siitä, mitä alkuperäisen julistuksen aikoihin tapahtui, erityisesti meille, jotka emme ole amerikkalaisia.

On kesä 1776, ja joukko ihmisiä on tekemässä jotain, mikä on minkä tahansa järjellisen laskelman mukaan hullua. He aikovat haastaa riidan maailman mahtavimman imperiumin kanssa.

Kuninkaallinen laivasto hallitsee valtameriä. Britannian armeija on maailman kokenein taistelujoukko. Britannian talous kääpiöittää kaiken ympärillään. Kruunun lonkerot ulottuvat maapallon jokaiseen kolkkaan.

Nämä ihmiset ovat saaneet tarpeeksi. Heidän elämäänsä johdetaan viidentuhannen kilometrin päästä miesten toimesta, jotka eivät ole koskaan astuneet jalallaan tälle mantereelle. Säännöt muuttuvat jatkuvasti. Veroja satelee. Ja jos sanot väärän sanan kuninkaasta, hänen miehensä tulevat koputtamaan, käyvät läpi tavarasi, lukevat kirjeesi ja etsivät mitä tahansa, mistä sinut voisi pidättää. Yksityisyyttä ei ole. Sananvapautta ei ole. Ei ole paikkaa, mihin piiloutua.

Useimmat ihmiset vain sietävät sen. He madaltavat ääntään. He varovat, mitä kirjoittavat. He hyväksyvät, ettei mikään heidän kodissaan ole todella heidän omaansa. Sillä mitä muutakaan voisi tehdä? Olet maanviljelijä musketteineen. Kuninkaalla on laivasto. Yhteiskunnassa on aina vallanpitäjiä (se on vain asioiden tila), etkä sinä ole yksi heistä.

Ja silti. Heinäkuun 4. päivänä 1776 viisikymmentäkuusi ihmistä allekirjoitti nimensä asiakirjaan, jossa todettiin, ettei kuninkaalla ollut enää mitään oikeutettua valtaa heihin.

Mieti sitä hetki. Useimmat meistä kulkevat läpi elämän olettaen tiettyjä asioita. On olemassa hallitus. Se on ollut aina olemassa. Se tulee aina olemaan. Vallanpitäjät ovat vallassa, ja parasta, mitä voimme toivoa, on rukoilla heitä olemaan riistämättä liikaa oikeuksiamme.

Nämä viisikymmentäkuusi allekirjoittajaa olettivat jotain uutta:

Että hallitus työskentelee meitä varten. Että se on olemassa palvellakseen meitä, ei hallitakseen meitä. Että sen valta tulee vain siksi, että kansa päättää antaa sen, ja että kansa voi valita toisin. Meillä on oikeus lopettaa se ja aloittaa alusta, jos vallanpitäjät alkavat väärinkäyttää valtaansa vapautemme sujelemisen sijaan.

Asiakirja sanoo sen selvästi. Että "aina kun jokin hallitusmuoto käy näiden tavoitteiden kannalta tuhoisaksi, on kansalla oikeus muuttaa sitä tai lakkauttaa se ja asettaa uusi hallitus". Että kun "pitkä sarja väärinkäytöksiä ja oikeudenloukkauksia" paljastaa selvän suunnitelman alistaa kansa "ehdottoman despotismin alle, on heidän oikeutensa ja velvollisuutensa heittää harteiltaan sellainen hallitus".

Se oli radikaali ajatus. Se on sitä yhä. Vaati valtavaa rohkeutta kohdata maailman mahtavin imperiumi ja sanoa: "te ette enää hallitse meitä". Jokainen allekirjoittaja allekirjoitti samalla mahdollisesti oman kuolemantuomionsa. Jos vallankumous epäonnistuisi, tuosta paperista tulisi luettelo maanpettureista.

Miksi siis tehdä niin? Koska alistuminen oli omanlaistaan kuolemaa.

Jotkut asiat ovat puolustamisen arvoisia: Oikeus ajatella omat ajatuksensa. Tehdä omat valintansa. Pitää yksityiselämänsä yksityisenä. Kasvattaa omat lapsensa.

Heillä ei ollut aavistustakaan, voittaisivatko he. Tämän me unohdamme kaksi sataa viisikymmentä vuotta myöhemmin, kun lopputulos on jo kirjoitettu historiankirjoihin. Mutta tuolloin kertoimet olivat vahvasti heitä vastaan.

Tämä tuo meidät nykypäivään. Elämämme on siirtynyt digitaaliseen maailmaan. Ja tuo maailma on valvotumpi ja kontrolloidumpi kuin mikään sitä edeltävä. Ihmiset sanovat minulle jatkuvasti, että taistelu yksityisyydestä on jo hävitty. Että valvonta on liian suurta voitettavaksi. Että se on Daavid vastaan Goljat, ja Goljat voitti jo. Mutta kaikki unohtavat, miten tuo tarina päättyy: Goljat oli suosikki, ja Goljat hävisi.

Historia on täynnä taisteluita, joita ei voitu voittaa, ja jotka silti voitettiin.

1996

Mutta ennen kuin menemme siihen, miten taistelemme tänään, meidän on nähtävä, mitä olemme menettäneet. Palataan vuoteen 1996, jolloin internet oli vielä paikka, joka ei kuulunut kenellekään.

Vuonna 1996 digitaalinen maailma oli uusi erämaa. Se oli hajautettu. Kukaan ei omistanut sitä. Se toimi avoimilla protokollilla, mikä tarkoitti, että säännöt tiedon kululle olivat julkisia, ilmaisia ja kaikkien saatavilla. Ideat liikkuivat ilman portinvartijoita. Joku pikkukaupungissa voisi julkaista jotain, mitä luettaisiin toisella puolella maailmaa. Valta oli todella jakautunut tasan.

Barlow ja muut uskoivat internetin arkkitehtuurin tekevän siitä mahdottoman hallita. Että se oli luonnostaan vapaa.

He olivat väärässä. Eivät unelman suhteen, vaan infrastruktuurin suhteen.

Internet julistettiin itsenäiseksi, mutta sen palvelimet sijaitsivat alueilla, jotka oli jo vallattu. Fyysinen laitteisto, datakeskukset, kaapelit, reitittimet – kaikki sijaitsivat valtioiden alueilla, joilla on lait, oikeusistuimet ja haasteet. Avoimen internetin päälle kasvaneet yritykset havaitsivat, että kannattavinta, mitä ne voivat tehdä, on kerätä tietoa. Hakusi. Viestisi. Sijaintisi. Ostoksesi. Ihmissuhteesi. Pelkosi.

Valvonta osoittautui poikkeuksellisen arvokkaaksi. Mainostajille. Poliittisille kampanjoille. Kenelle tahansa, joka halusi ymmärtää sinua tarpeeksi hyvin voidakseen vaikuttaa sinuun. Ennen kaikkea hallituksille. Pala palalta luovuimme moraalisesta oletuksesta, että hallituksilla oli oikeus nähdä kaikki meistä, vain siksi, että tieto kulki johtoja pitkin, joita ne väittivät hallitsevansa.

Nykyään kourallinen yrityksiä välittää lähes kaiken, mitä verkossa tapahtuu. Ne päättävät, mitä näet. Ne päättävät, mitä vahvistetaan ja mikä haudataan. Ne voivat poistaa sinut keskustelusta kokonaan. Barlow'n kuvittelema avoin internet on korvattu aidatuilla puutarhoilla, joita pyörittävät yksityiset tahot omine etuineen ja hallitussuhteineen.

Internetin vapautta ei menetetty kerralla. Se meni alusta kerrallaan, käyttöehtopäivitys käyttöehtopäivitykseltä, kunnes eräänä päivänä katsot ympärillesi ja huomaat, ettei tämä näytä enää itsenäisyydeltä. Se näyttää paljolti siltä asialta, josta meidän piti vapautua.

Miksi yksityisyys on olennainen osa itsenäisyyttä?

Itsenäisyys tarkoittaa oman elämänsä arkkitehtina toimimista. Jos et ole se, joka sen suunnittelee, toteuttaa ja siitä hyötyy, kenen elämä se sitten on? Monet ihmiset tuntevat olevansa matkustajia omassa elämässään. Me emme ole matkustajia. Me saamme rakentaa elämämme, päättää itse asioistamme ja tavoitella omaa onneamme. Yksityisyys suojelee tätä.

Kysy joltakulta, miksi hän välittää siitä, ja hän vastaa yleensä jotain sellaista kuin: "Minulla ei ole mitään salattavaa". Ikään kuin yksityisyys olisi vain ihmisille, jotka tekevät jotain väärää.

Mutta yksityisyydessä ei ole kyse piilottelusta. Siinä on kyse tulemisesta joksikin.

Jokainen ihminen muuttuu elämänsä aikana. Kokeilemme ideoita. Teemme itsemme naurunalaisiksi. Meillä on uskomuksia, joista myöhemmin luovumme. Sanomme kaksikymppisinä asioita, joita emme koskaan sanoisi viisikymppisinä. Tuo matka siitä, kuka olet, siksi, kuka sinusta tulee, tarvitsee yksityisen tilan tapahtuakseen. Paikan, jossa voit olla väärässä ennen kuin olet oikeassa. Missä voit ajatella ajatuksen ilman, että se kirjataan ylös, pisteytetään ja käytetään sinua vastaan viisi vuotta myöhemmin.

Ilman tuota tilaa et voi kasvaa. Digitaalinen minäsi on hakattu kiveen, ja sitä pidetään aina ylläsi. Et voi muuttaa mieltäsi. Et voi tulla miksikään muuksi kuin siksi versioksi itsestäsi, joka järjestelmällä on jo tiedostoissaan.

Ota pois yksityisyys, ja ihmiset lakkaavat tutkimasta, kysymästä ja olemasta yhteydessä ihmisiin, jotka saattavat näyttää riskialttiilta jossain tietokannassa. Meistä tulee itsemme turvallisin ja tylsin versio.

Puhe ja yksityisyys ovat saman kolikon kaksi puolta. Useimmat ihmiset hyväksyvät, että sananvapaus on hyvä asia, mutta kohtelevat yksityisyyttä erillisenä tai vähemmän tärkeänä. Sinulla ei voi olla vapaata ajattelua ilman yksityistä tilaa ajatella.

Äläkä valehtele itsellesi, että sinulla on vielä offline-elämäsi. Sitä ei ole, koska offline-elämäsi digitoidaan reaaliajassa ilman suostumustasi. Mastot, GPS, rekisterikilpikamerat. Jokaisesta fyysisestä liikkeestä ja yhteydestä tulee datapiste tietokantaan. Raja fyysisen ja digitaalisen välillä hälvenee. Invaasio, josta Barlow varoitti, ei rajoitu enää kyberavaruuteen. Se on keittiössäsi, autossasi, makuuhuoneessasi, lääkärisi vastaanotolla ja lapsesi luokkahuoneessa. Elämäsi jokainen kolkka on muutettu kyberavaruudeksi, ja kyberavaruus on vallattu.

Tässä ei ole kyse taistelusta digitaalisesta elämästämme. Tämä on taistelu koko elämästämme.

Uusi julistus

Tehkäämme siis uusi julistus. Tai ehkä meidän ei tarvitse kirjoittaa uutta, ehkä meidän pitää vain lukea vanhat uudelleen.

Barlow'n julistus tekee jo työn, se oli vain etuajassa. Vuonna 1996, ennen kuin useimmissa kodeissa oli edes internetiä, hän näki tulevan taistelun. Hän ymmärsi jotain, mitä useimmat eivät ymmärtäneet: että internet oli uusi teknologia ja uusi territorio, ja se, joka kirjoittaisi tuon alueen säännöt ensimmäisenä, muokkaisi ihmiselämää vuosisatojen ajan. Joku aikoi kruunata itsensä sen kuninkaaksi. Hän halusi pystyttää lipun ensin ja sanoa "ei, tämä on itsenäistä tilaa, teillä ei ole toimivaltaa täällä".

Tärkein asia sekä hänen julistuksessaan että vuoden 1776 julistuksessa on se, että ne olivat moraalisia väitteitä. Jotkut asiat ovat totta riippumatta siitä, mitä kukaan kuningas sanoo.

Et tarvitse lupaa ollaksesi vapaa. Et tarvitse parlamentin äänestystä omistaaksesi oman elämäsi. Perustajat esittivät väitteen, joka määritteli koko keskustelun uudelleen, ja kieltäytyivät sitten perääntymästä siitä.

Suurimman osan ihmishistoriaa, jos halusit vapautta, sinun piti perustella, miksi ansaitsit sen. Todistaa uskollisuutesi. Pyytää lupaa. Anella kuninkaalta. Perustajat käänsivät tämän ympäri. Tästä lähtien se, joka haluaa valtaa sinuun, on se, jonka on perusteltava itsensä. Vapaus on oletusarvo. Kontrolli on poikkeus.

Tänään olemme palanneet perustelemaan vapauksiamme: Miksi haluat yksityisyyttä? Mitä sinulla on salattavaa? Näytä meille henkilöllisyytesi, kasvosi, tietosi, sijaintisi, viestisi. Miksi haluaisit pitää selaushistoriasi salassa?

Taakka on keikahtanut takaisin, ja useimmat meistä eivät koskaan huomanneet sen tapahtuvan.

Itsenäisyysjulistuksessa oli kyse yksilön suhteesta valtaan. Se sanoi, että tietyt oikeudet kuuluvat ihmisille, eivät hallituksille tai kuninkaille, ja että jokaisen vallanpitäjän, joka vaatii valtaa noihin ihmisiin, on perusteltava itsensä.

Kysykäämme siis sama kysymys tänään.

Kuka omistaa huomiosi? Huomiosi on kauppatavaraa, ja joku muu hallitsee sitä.

Kuka muokkaa uskomuksiasi? Selaamasi syöte ei ole neutraali; joku maksaa saadakseen nuo asiat eteesi. Sinulle näytetään versio maailmasta, jonka joku muu haluaa sinun näkevän.

Kuka tietää, missä olet ollut? Useammat tahot kuin pystyt kuvittelemaankaan tietävät tarkalleen, missä olet kaiken aikaa.

Kuka päättää, mitä saat sanoa? Verkossa tapahtuvaa puhetta säännellään raskaasti maailmanlaajuisesti, ja sensuuri tapahtuu usein hiljaisesti varjobänneillä tai hiljaisilla poistoilla. Valta on keskittynyttä, läpinäkymätöntä ja toimii mittakaavassa, jolle ei ole ennakkotapausta ihmishistoriassa.

Oletko vapaa ja itsenäinen ihminen, vai saako joku muu sanelee elämäsi ehdot?

Kieltäydyn hyväksymästä, että hallituksella, kasvottomilla datavälittäjillä tai lukemattomilla suuryrityksillä on mikään oikeus tunkeutua jokaiseen yksityiseen tilaani. Vedän moraalisen viivan hiekkaan. Pysykää poissa. Te ette ole tervetulleita tänne. En hyväksy auktoriteettianne.

Projektit kaikkialla vetävät samaa viivaa. Kun poliitikot päättivät leipoa ikävarmennuksen käyttöjärjestelmiin, GrapheneOS sanoi ei. Ageless Linux käynnistettiin kansalaistottelemattomuuden eleenä, kuvailen itseään olevan "täysin tietoisessa ja tahallisessa noudattamatta jättämisessä". Te haluatte pakottaa omistamani tietokoneen vaatimaan ikääni asennuksen yhteydessä ja sitten lähettämään tuon ikäryhmän jokaiselle avaamalleni sovellukselle. En tunnusta teidän valtaanne tehdä tuota päätöstä puolestani.

Työskentelevätkö näitä päätöksiä tekevät poliitikot kansan puolesta vai hallitsevatko he kansaa?

Yhdistyneen kuningaskunnan kansa vastusti laajasti verkkoturvallisuuslakia (Online Safety Act) ja sen pyrkimystä luoda takaportteja kaikkeen. Poliitikot säätivät sen silti.

EU:ssa ihmiset hylkäävät jatkuvasti Chat Controlin, toisen pakollisen takaportin yksityiselämään. Poliitikot yrittävät silti viedä sen läpi.

Te poliitikot ette enää työskentele meidän puolestamme. Te työskentelette niille suuryrityksille, jotka lobbaavat tämän lisäämiseksi – niille, jotka saavat pääsyn kaikkeen tähän tuottavaan tietoon ja täyttävät vastineeksi poliitikkojen taskut. Me hylkäämme toimivaltanne digitaalisessa tilassa.

Me emme tunnusta teidän valtaanne tehdä näitä päätöksiä puolestamme. Meidän ei tarvitse perustella yksityisyyden haluamista. Se, joka hakee valtaa, on se, jonka on perusteltava itsensä. Vapaus on oletusarvo.

Me hylkäämme valtanne digitaaliseen elämäämme

Mutta MITEN me hylkäämme tämän vallan?

Käy ilmi, ettei meidän tarvitse syöstä mitään vallasta. Voimme tehdä tämän päätöksen hiljaa omassa elämässämme kieltäytymällä luovuttamasta mieltämme, rahojamme, lapsiamme ja yksityiselämäämme järjestelmille, jotka on suunniteltu hyödyntämään niitä.

Se tarkoittaa sinua suojaavien työkalujen käyttöä. Salausta. Yksityisyyttä kunnioittavia sovelluksia. Laitteita, joita todella hallitset. Se tarkoittaa ein sanomista työkaluille, jotka eivät tee niin. Se tarkoittaa lapsillesi opettamista, että he omistavat itsensä, ja teknologian käytön opettamista tavalla, joka palvelee heitä, sen sijaan että antaisimme poliitikkojen – samojen, joille tietoasi haluavien yritysten lobbarit maksavat – tehdä päätöksiä perheesi puolesta.

Verkossa on meemi, jota rakastan: Voit vain tehdä asioita.

Jossain matkan varrella unohdimme sen. Meille myytiin niin paljon tuomiopäivän uutisia ja klikkiotsikoita, että aloimme uskoa omaan voimattomuuteemme. Mutta emme ole lähellekään voimattomia. Tämä on kaksivaiheinen prosessi:

1) Moraalisen väitteen esittäminen ääneen. Että sinulla on oikeus ajatella omat ajatuksesi. Puhua ilman pelkoa. Olla rauhassa. Tulla siksi, joksi olet tulossa, yksityisyydessä, joka on välttämätöntä ihmisen kukoistukselle.

2) Valitse teknologiaa, joka suojelee oikeuksiasi. Voit vain lopettaa tietojesi luovuttamisen. Itsenäisyys ei ole kaukainen poliittinen tavoite, vaan aktiivinen valinta, joka on saatavilla juuri nyt.

Barlow’n julistus perustui ajatukseen internetistä, jossa ei ollut kuninkaita tai hallitsijoita, mutta sen alla oleva infrastruktuuri koodasi hitaasti vastakkaiset arvot. Keskittäminen. Rahastaminen. Kontrolli.

Jos haluamme digitaalisen itsenäisyyden olevan enemmän kuin sanoja sivulla, meidän on käytettävä infrastruktuuria, joka on suunniteltu vastustamaan valtaamista. Työkaluja, joissa vapautta ei voida peruuttaa käytäntömuutoksella tai hallituksen määräyksellä, koska se on sisäänrakennettu matematiikkaan.

Päästä päähän -salaus tarkoittaa, ettei alusta, sovelluksen rakentanut yritys tai pääsyä vaativa hallitus voi lukea kahden ihmisen välistä keskustelua, koska avaimet ovat vain keskustelevilla ihmisillä. Arkkitehtuuri pakottaa yksityisyyden. Se ei ole lupaus. Se on matematiikkaa.

Hajautetut verkot, jotka on rakennettu avoimille protokollille, joita mikään yksittäinen taho ei hallitse, tarkoittavat ettei ole keskuspavelinta takavarikoitavaksi, ei yhtä yritystä painostettavaksi, eikä kurkkua kuristettavaksi. Verkko on kaikkialla eikä missään. Sitä ei voi vallata, koska ei ole mitään, mitä vallata. Imperiumi ei voi lähettää sotilaita tuhansilla tietokoneilla ympäri maailmaa pyörivän protokollan kimppuun. Se ei voi haastaa avainta, jota mikään yritys ei hallitse. Se ei voi poistaa protokollaa alustalta.

Mutta hajauttaminen yksistään ei riitä, koska hallitukset voivat edelleen kohdistaa toimia yksilöihin. Yksityisyys on se, mikä antaa ihmisille vapauden käyttää hajautettuja työkaluja. Salaus luo jurisdiktion, johon hallitukset eivät fyysisesti pääse sisään.

Työkalut ovat täällä. Moraalinen väite on käytettävissä. Erämaa ei ole menetetty. Se on vain aidattu, ja aidat pysyvät pystyssä vain omalla suostumuksellamme. Kysymys on nyt siitä, rakennammeko todella elämämme näiden työkalujen varaan. Valitsemmeko tietoisesti siirtyä kohti infrastruktuuria, joka heijastaa arvoja, joihin sanomme uskovamme.

Itsenäisyys vuonna 2026 on jotain, mikä on valittava joka ikinen päivä.

Pidämme näitä totuuksia itsestäänselvinä digitaalisella aikakaudella:

Että jokaisella ihmisellä on oikeus puhua ilman valvontaa.

Että jokaisella ihmisellä on oikeus ajatella ilman manipulointia.

Että jokaisella ihmisellä on oikeus liikkua maailmassa ilman seurantaa.

Että jokaisella ihmisellä on oikeus viestiä yksityisesti.

Että yhdelläkään suuryrityksellä tai hallituksella ei ole oikeutettua valtaa sivuuttaa näitä oikeuksia, ja kun jokin valtajärjestelmä käy näiden tavoitteiden kannalta tuhoisaksi, on kansalla oikeus rakentaa jotain erilaista.

Tulevien viikkojen aikana teen sivuaskeleen digitaalisen erämaan hajautettuun maastoon. Olen jo kokeillut mesh-verkkoja, enkä malta odottaa, että pääsen näyttämään teille joitakin olemassa olevia protokollia. Jos tiedät sensuuria vastustavia työkaluja, joita minun pitäisi kokeilla, kerro niistä kommenteissa.

 

Yksityisyyden puolesta,
Naomi