Ensimmäistä kertaa villit mehiläisyhdyskunnat on luokiteltu EU:ssa uhanalaisiksi, koska ne eivät tule toimeen ilman mehiläishoitajien pesistä lähteviä parvia.
Ilman mehiläishoitajien pesistä tulevia parvia EU:n villien mehiläispopulaatioiden ennustetaan vähenevän noin 56 prosenttia 10 vuodessa. Arvio perustuu Hohenheimin yliopiston ja sveitsiläisen Agroscope-tutkimuslaitoksen tutkijoiden kehittämään malliin.
Uusi tutkimus hyödyntää tietoja villien yhdyskuntien selviytymisestä seitsemässä Euroopan maassa. Tutkijat olettavat, että jokaisesta yhdyskunnasta lähtee kaksi parvea vuodessa. Villejä yhdyskuntia löytyi viidestä maasta. Useimmilla alueilla yhdyskuntia kuolee enemmän kuin uusia perustetaan, joten alueelle muuttavat mehiläiset pitävät populaatioita yllä.
— Koko maailman mittakaavassa Euroopassa on alhaisin villien mehiläisyhdyskuntien tiheys, sanoo Benjamin Rutschmann Agroscopesta tiedotteessa.
Useat populaatiot Keski-Euroopassa ovat kovan paineen alla, kun taas Englannissa on vakaita yhdyskuntia. Tutkimusyhteistyössä on dokumentoitu yli 1 600 pesimäpaikkaa 15 maassa.
Luokitus koskee EU:ta. Muun Euroopan osalta tietoa ei ole riittävästi, joten Kansainvälinen luonnonsuojeluliitto IUCN ei ole määrittänyt niille uhanalaisuusluokkaa.
Sama mehiläinen kuin pesässä
Kyseessä ei ole eri mehiläinen. Sama laji elää sekä mehiläispesissä että puiden onkaloissa. Uhanalaisuusluokitus koskee kuitenkin vain ilman mehiläishoitajia eläviä yhdyskuntia, ei hoidettuja pesiä.
Villit yhdyskunnat elävät puiden onkaloissa, kallionhalkeamissa ja onteloissa seinissä. Niiden osuus on noin kuudesosa kaikista Euroopan mehiläisistä.
Tarhatut ja villit mehiläiset myös sekoittuvat keskenään. Mehiläistarhan kuningatar voi paritella villin yhdyskunnan kuhnureiden kanssa. Parvi, joka lähtee pesästä ja asettuu vanhaan tikankoloon, lasketaan tällöin villiksi.
— Tämä tarkoittaa, että nykyisten tietojen perusteella selkeä biologinen erottelu villien ja hoidettujen mehiläisten välillä ei ole kestävällä pohjalla, sanoo Patrick Kohl Hohenheimin yliopistosta.
Tutkimus viittaa erityisesti luonnollisten pesimäpaikkojen puutteeseen, kun vanhat onttoja kohtia sisältävät puut häviävät. Tiedotteessa mainitaan myös elinympäristöjen katoaminen, siitepölyn ja nektarin saannin väheneminen, varroapunkit, torjunta-aineet ja nykyaikainen mehiläishoito. Hoidetuilla yhdyskunnilla on pesälaatikot pesimistä varten, ja ne saavat lisäravintoa, kun ravintoa on niukasti.
Tutkijat haluavat, että villit mehiläiset tunnustetaan suojelun arvoisiksi ja niitä seurataan.
— Kokonaisuutena tarkasteltuna monet villit populaatiot eivät kuitenkaan pysty selviytymään omin voimin, vaan ne ovat riippuvaisia mehiläishoitajien toiminnasta tulevasta täydennyksestä, Rutschmann sanoo.
