Ruotsin valtiopäivien puolueet ovat tehneet hiljaisen sopimuksen olla keskustelematta sodasta ja rauhasta, ja niiden johtoa ohjailevat ulkovallat, väittää entinen ruotsalaiskansanedustaja Elsa Widding. Hän esittää väitteen laajassa tekstissään, joka käsittelee Ruotsia muokkaavia voimia.
Teksti, jonka Widding julkaisi verkkosivustollaan, ottaa lähtökohdakseen Ambition Sverige -puolueen – Widdingin oman poliittisen puolueen – saaman 0,11 prosentin äänisaaliin viime vaaleissa.
Painopiste on kuitenkin jossain suuremmassa: siinä, mitä hän pitää Ruotsin politiikan todellisina rajoitteina ja onko siihen ylipäätään mahdollista vaikuttaa sisältäpäin.
Widding valittiin valtiopäiville ruotsidemokraattien listalta vuonna 2022, ja hän toimi sitoutumattomana edustajana toukokuusta 2023 lähtien 28. syyskuuta 2026 asti.
Tämän vuoden syyskuussa hän ilmoitti aikovansa erota Ambition Sverigen puheenjohtajan tehtävästä puolueen vuosikokouksessa.
Jopa puolueen vastoinkäymisissä hän näkee merkkejä vallan toimintatavoista.
Jäsenet eivät ole uskaltaneet tulla esiin omilla nimillään peläten julkista häpäisyä mediassa, työpaikan menettämistä tai välirikkoa perheen ja ystävien kanssa.
Varakkaat tukijat, jotka ymmärsivät uuden voiman merkityksen valtiopäivillä, eivät samoista syistä ole uskaltaneet rahoittaa puoluetta median ja viranomaisten pelossa.
Hän nostaa esiin neljä ehtoa, jotka hänen mukaansa määrittävät, "onko Ruotsin politiikkaan tulevaisuudessa mahdollista vaikuttaa lainkaan sisältäpäin".
Rauha vai sota
Sota ja rauha ovat analyysin ytimessä.
Widdingin mukaan parhaillaan on käynnissä "valtiopäiväpuolueiden välinen sopimus" olla keskustelematta asiasta, jota hän pitää täysin keskeisenä Ruotsille ja Ruotsin kansalle: "mahdollisuudesta valita rauha sodan sijaan".
Hänen mukaansa kaikki puolueet ovat tukeneet NATO-jäsenyyttä ja siten Ukrainan sodan eskaloitumista kysymättä kansalta mielipidettä.
Tuki ei kuitenkaan ollut yksimielistä: kun Ruotsin valtiopäivät äänestivät liittymisestä vuonna 2023, vasemmistopuolue ja ympäristöpuolue äänestivät vastaan.
Widding väittää, että Ruotsia vedetään nyt todennäköisesti mukaan sotaan, joka voi maksaa satojatuhansia henkiä.
Historiallisesti ne, joiden on määrä kuolla sodassa, eivät ole koskaan saaneet päättää omasta kohtalostaan, eikä tämä kerta ole hänen mukaansa erilainen.
"On selvää, että Ruotsin valtiopäivien puoluejohtoja ohjailevat ulkopuoliset voimat, ulkovallat, joilla ei ole minkäänlaisia pyrkimyksiä Ruotsin hyväksi", hän kirjoittaa.
Hänen mukaansa kyse on puolustusteollisuuden ruokkimisesta ja Ruotsin muuttamisesta Yhdysvaltojen sotilasstrategisten etujen työkaluksi.
Analyysissaan hän uskoo Pohjoismaista tulevan seuraavia sijaiskärsijöitä länsimaiden ja Amerikan sodassa Venäjää vastaan. "Meidän poikamme tullaan uhraamaan, ei heidän".
Hän yhdistää tämän argumentin siihen, mitä hän kutsuu Ukrainan sodan historiallisen taustan peittelyksi.
Ruotsissa ja muualla Euroopassa on hänen mukaansa ollut "lähes rikos" nostaa esiin tätä historiallista selitystä, ja Ruotsin kansaa on siten "huijattu täysin äänestämään sodan ja köyhyyden puolesta". Yleisö herää vasta, kun pojat palaavat kotiin ruumispusseissa, hän kirjoittaa.
Tekstissä hän kertailee myös Pål Jonsonille esittämäänsä varoitusta väittelyssä ministerin kanssa: "Jos minun poikani tai kenenkään muun pojat kuolevat Naton ja Venäjän välisessä sodassa, silloin veri on tämän ministerin (Pål Jonson) ja tämän hallituksen käsissä".
Jonson, Ulf Kristersson ja Maria Malmer Stenergard pitäisi Widdingin mukaan lähettää Ukrainan rintamalle ennen kuin yhtäkään ruotsalaista sotilasta sijoitetaan sinne. Puolustusteollisuuden menestys on merkinnyt heille enemmän kuin "lastemme henget", hän kirjoittaa.
Media ja pelko
Yksi neljästä tekijästä koskee mediaa. Widdingin mukaan lähes kukaan ei ole uutisoinut Ambition Sverigestä tai muista valtiopäivien ulkopuolisista puolueista, mikä tekee uusien äänestäjien tavoittamisesta vaikeaa.
Hän etsii selitystä median takana olevasta valtarakenteesta.
Hänen mukaansa suuret mediayhtiöt ja veronmaksajien rahoittama valtiollinen yleisradioyhtiö SVT ovat saman valtarakenteen hallinnassa, joka ohjaa puolueita ja suuria osia elinkeinoelämästä: Wallenbergit Investorin kautta, Bonnier ja Stenbeck. Hänen sanojensa mukaan ne "noudattavat orjallisesti Eurooppaa hallitsevia ylikansallisia agendoja".
Jokainen, joka seuraa uutisia television, radion ja sanomalehtien kautta, saa siksi "erittäin vinoutuneen ja huolellisesti pakatun näkymän todellisuudesta", hän toteaa. Puolue, joka haastaa valtavirran narratiivin, jätetään yksinkertaisesti ulkopuolelle.
Media on myös keskiössä siinä, mitä Widding kutsuu Ruotsin kansan massamuodostukseksi (mass formation).
Hänen mukaansa valtava osa väestöstä on muokattu intensiivisen propagandakoneiston avulla, jossa medialla on keskeinen rooli vallanpitäjien viestin rummuttamisessa.
Hänen kerronnassaan narratiiveja ovat muokanneet ensisijaisesti Maailman talousfoorumi (WEF), YK, EU ja WHO. Hän listaa ilmastoagendan, Venäjän demonisoinnin sekä tarpeen pitää Ukrainan sota käynnissä ja lopulta taistella Venäjää vastaan.
Hän kuvailee mekanismia kolmivaiheisena.
Pelkoa lietsova propaganda luo ahdistusta. Kun ratkaisu esitetään vihreiden hankkeiden tai sotaan valmistautumisen muodossa, se nähdään positiivisena ja asiana, jonka taakse ryhmittyä. Ahdistus hälvenee, ja hallitus sekä valtiopäivät näyttävät päättäväisiltä ja tilanteen hallitsevilta.
Widding kutsuu tätä "ongelma, reaktio, ratkaisu" -kaavaksi. Hänen mukaansa ruotsalaiset poliitikot eivät määrittele ongelmia eivätkä ratkaisuja. "Ruotsalaisten poliitikkojen tehtävänä on lietsoa reaktiota ongelmiin, jotka joku muu on luonut", hän kirjoittaa.
Agendat ja raha
Globaalit agendat ovat kolmas tekijä.
Widdingin mukaan harva ruotsalainen tietää, kuinka nämä agendat muokkaavat maan kehitystä, tai sitä, että kaikki valtiopäivien kahdeksan puoluetta ovat päättäneet hyväksyä ne vastustamisen sijaan. Lainsäädäntö muuttuu nopeasti, ja valtiopäivät ovat periaatteessa yksimielisiä siitä, että Ruotsin laki tulisi saattaa linjaan agendojen ja EU-lainsäädännön kanssa, hän kirjoittaa.
Hän mainitsee Agenda 2030:n, YK:n Our Common Agenda -suunnitelman ja WHO:n pandemiasopimuksen, joiden todelliset tavoitteet "kohdataan yksimielisellä hiljaisuudella".
Ruotsin kansalta puuttuu kriisintaju ja se luottaa edelleen valtiokoneistoon, hän väittää. Vain ne, jotka seuraavat vaihtoehtoisia ja kansainvälisiä medioita, näkevät yhteydet ja sen, mihin suuntaan kehitys on menossa.
Widding kuvailee nopeasti laajenevaa sosiaalisen kontrollin järjestelmää, jossa jopa valta päättää omasta kehostaan on vähitellen katoamassa, kun hallitus noudattaa WHO:n direktiivejä ja uutta pandemialakia.
WHO:n jäsenvaltiot hyväksyivät pandemiasopimuksen toukokuussa 2025 yli kolme vuotta kestäneiden neuvottelujen jälkeen. Sopimustekstin mukaan se ei anna WHO:lle valtaa määrätä kansallista lakia tai vaatia maita asettamaan rokotepakkoja tai sulkutiloja.
Taloudelliset intressit kulkevat läpi koko analyysin.
Widding viittaa veronmaksajien rahoihin, jotka hänen mukaansa rahoittavat korruptiota Ukrainan suurten avustuspakettien kautta, sekä energiamurrokseen, joka johtaa köyhyyteen. Valtio kantaa käytännössä kaiken riskin, kun taas "kuun taivaalta" lupaavat yritykset käärivät miljardeja kaikella, mikä esitetään vihreänä.
Hänen laskelmiensa mukaan Ruotsi maksaa EU:lle kolme kruunua jokaista takaisin saamaansa kruunua kohden. Hän kuvailee unionia EU:ksi, joka "alkaa yhä enemmän muistuttaa entistä Neuvostoliittoa" nopeasti laajenevan suunnitelmataloutensa myötä.
Jos ruotsalaiset ymmärtäisivät, mitä agendojen on tarkoitus tehdä ihmisten elämälle, Widding pitää epätodennäköisenä, että kukaan äänestäisi valtiopäivien puolueita.
Yhteisöllisyyttä ruohonjuuritasolta
Tätä taustaa vasten Widding pitää "mahdottomana ja liian myöhäisenä" yhdelle puolueelle harjoittaa kansallista politiikkaa yksinään.
Jotta se toimisi, useiden puolueiden tulisi liittyä yhteen "yhden sateenvarjon alle yhtenäisenä voimana", joka voisi seuraavien vaalien jälkeen rakentaa uudelleen sen, minkä valtiopäiväpuolueet ovat hänen mukaansa tuhonneet.
Jos Ambition Sverige päättää olla yhdistämättä voimiaan muiden kanssa, hän toivoo puolueen elävän ruohonjuuritason liikkeenä ja tuovan ihmisiä yhteen paikallisesti. "Ruotsi on äänestänyt kovan tulevaisuuden puolesta, ja yhteisöllisyydestä tulee entistä tärkeämpää", hän kirjoittaa.
Omalta osaltaan hän aikoo tukea kaikkia voimia, jotka pyrkivät vähentämään Ruotsin osallistumista sotiin sekä eroamaan Natosta ja EU:sta. "Nyt tarvitaan kansannousu pelastamaan se, mitä köyhästä maastamme on vielä pelastettavissa", Elsa Widding korostaa.
