Ehdota seuraavaa kansainvälisen tasa-arvopalkinnon saajaa

Voi hevon paska! Juha Sipilä on cuck miesten cuck mies! Kuvitteleeko tuo miehen kuvatus saavuttavansa jotain nuoleskelemalla Saksan tuhonnutta Liittokansleri Angela Merkeliä, jonka johtama hallitus vetelee viimeisiään ”reaalimaailmassa” (EU:ssa se seisoo kuin tatti). Pikemminkin polvihousuisen ”omppu pojan” eli ”opettajalle” kiikuttaman omenan tuojan käytös aiheuttaa sellaista myötähäpeää ja vieden koko Suomen siinä samalla, että se saa vielä täydellä ymmärryksellä olevat miehenpuolet tuntemaan itsensä suorastaan ”raiskatuiksi” kaiken kansan edessä.

Kansainvälisesti ja Suomenkin osalta on jo kauan ollut realiteetti, että perheväkivaltatapauksissa tai parisuhde -vastaavissa sukupuolten väliset lukemat ovat suunnilleen fifty-fifty eli kyseessä on todellisesta ”tasa-arvosta” ja tämä on todellisuutta ainoastaan länsimaissa. Se, että pidetään yllä wanhaa myyttiä siitä, että ainoastaan miehet vetelevät vaimojaan tai tyttöystäviään pataan on jokseenkin puolimielistä eikä korjaa yhtään mitään, sillä kaukana todellisuudesta oleva laupeudentyö ei johda toivottuun lopputulokseen, koska se herättää vain pahaa verta siinä 50%:ssa, jota syytetään ja nostatetaan toisessa 50%:ssa yksipuolista feminististä katkeruutta ja vihaa miehiä kohtaan, joka ei ”ylösrakenna” mitään kokonaisessa yhteiskunnassa saatika sitten yhteiskunnan perusyksikössä eli perheessä.
Eli tässä tapauksessa tyydytään kiinnittämään huomiota vain puoleen ”ongelmaan” ja toinen puoli saa rehottaa entiseen tapaan. Nainen ei enää tyydy pillahtamaan vain voimattomaan itkuun ja kovimpana sanktiona ”lähtemään äidin luo”, vaan varsinkin nuoren polven naiset lyövät vaikka valurautapannulla, sillä koordinaatiolla, joka on hankittu ja opittu jo koulun välitunneilla, sillä tytöt eivät entiseen tapaan tyydy enää vain henkiseen väkivaltaan vaan nyrkit heiluvat siinä missä poikienkin eikä käsite: ”kissatappelu” pidä enää paikkaansa sen enempää kuin ”mimmi liigakaan”, vaan nykyajan ”amatsonit” osaavat tapella ”miehen oikeesti”.

Sehän oli selvää ”pässin lihaa”, että aikoina jolloin mies oli herra talossaan ja naisen asema oli ”perinteinen” eli ”roolitettu” kodinhoitaja eikä tuolloin vielä naiseuteen kuulunut oleellisena osana käyminen punttisalilla tai mätkimässä nyrkkeilykehässä siinä missä miehetkin tuolloin varsinkin alkoholisoitunut mies eli isä ja aviomies pahoinpiteli vaimoaan ja sai lapset pelkäämään aina ”lasiseen lapsuuteen” saakka. Se ei paljoa lohduttanut, että ilman viinaa mies saattoi – jos ylipäätänsä oli normaalilla mielenterveydellä varustettu mies -olla ns. ”hyvä luontoinen”. Ja varsinkin sotien jälkeen hyvin suuri osa miehistä kärsi sotatraumoista, (niistä oikeista) jotka saivat miehet ne viinanhöyryiseen ”lääkitsemiseen”, joita yhteiskunta jälleenrakennuksen ja sotakorvausten ”huumassa” tunnustamaan saatika hoitamaan antamalla terapiaa, mikä muutoinkin noihin aikoihin oli tuiki tuntematon käsite eli täyttä ”ufoa”.

Ylipäätään kaikkinainen väkivalta on niin vakava asia, että sitä pitää käsitellä kokonaisuutena eikä vain puolittain, sillä pahin karhunpalvelus asialle on tehdä siitä sukupuoliasia ja vain ”rodullisesti” käsittämään tikun nokkaan länsimaalainen kulttuuri, sillä suurin naisiin kohdistunut ”kaltoinkohtelua” ilmenee islamilaisissa maissa, jossa muslimimiehellä on oikeus vääntää vaimostaan, vaikka rinkeli tai käyttää häntä nk. ”potkintapönttänä” vain ainaisia aggressiivisia turhaumia purkaakseen ”huonon päivän” jälkeen. Se, mitä ”siihen” kuuluu, on minun sitä vaikea kuvitella.

Viktor Orban, ehdottomasti, perusteluista on turha puhua, näytöt ovat vakuuttavat.