Blackpoolin v.2003 ”kebab-murhassa” pidätys (video)

Päivitetty 3.8.2017, Julkaistu 3.8.2017 – Kirjoittaja Toimitus

Britannian poliisi on tiistaina (01.08.) ottanut kiinni 51-vuotiaan miehen, epäiltynä osallisuudesta v.2003 tapahtuneeseen 14-vuotiaan koulutytön Charlene Downesin murhaan. Charlenen ruumista ei koskaan löydetty, ja  rikostutkijat päättelivät hänen päätyneen etnisessä pikaruokalassa "Funny Boyz" tarjottuihin kebab -annoksiin. Aiemmat tutkimukset eivät johtaneet silloisten epäiltyjen tuomioihin, ja poliisia on moitittu virheistä todistusaineiston käsittelyssä.


Brittilehdistön raportoi v.2007 pidätettyjen Iyad Albattikhin ja Mohammed Reveshin  oikeudenkäynnistä perusteellisesti. Uutinen useissa englantilaisissa lehdissä:

"Oikeudessa kuultiin tänään, että 14-vuotias koulutyttö on murhattu pikaruokalan omistajan toimesta, ja epäillään tämän jauhaneensa ruumiin ja sekoittaneen vainajan ravintolassaan tarjottuihin annoksiin.

Prestonin kruununoikeudessa kuultiin, että 14-vuotiaan Charlene Downesin murhasi Iyad Albattikhi 29v., joka omistaa Funny Boyz -pikaruokalan Blackpoolissa. Murhaajan myös väitetään harrastaneen s***iä alaikäisen kanssa, jota hän puheissaan kuvaili "kinkyksi".

Charlene on vain yksi lukuisista nuorista valkoisista tytöistä, jotka hengailevat "Paki Alleyllä" harjoittaakseen s***iä pikaruokaloissa työskentelevien vanhempien miesten kanssa, kertoi syyttäjä Tim Holroyde jurylle.

Charlene, joka asui Buchanan Streetillä Blackpoolissa, oli "hyvinvoiva ja onnellinen", mutta hänen kotiolonsa olivat kaoottiset. Tultuaan erotetuksi koulusta hän kulutti aikaansa Blackpoolin kävelykadun shopeissa. Hänet nähtiin viimeisen kerran varhain lauantai-aamuna marraskuun 1:nä v.2003. Hyvästeltyään äitinsä hän katosi omille teilleen, kertoi Mr.Holroyde oikeudelle.

Tapausta tutkittiin ensin katoamisena, mutta se muuttui murhatutkimukseksi, kun kuultiin huhuja tytön tappamisesta ja pilkkomisesta. Charlenen ruumista ei koskaan löydetty. Syyttäjällä oli kuitenkin todistaja, joka oli kuullut Albattikhin ja muiden puhuvan Charlenesta:

"Nämä ihmiset puhuivat seksistä valkoisten tyttöjen kanssa, ja Charlenen nussiminen myös mainittiin." "Albattikhi nauroi ja sanoi että Charlene oli hyvin "kinky" ja hyvin lapsi." Tämä on selvin mahdollinen osoitus, että Albattikhi valehteli poliisille kun väitti ettei tuntenut tyttöä.

"Hän (Albattikhi) ja muut läsnäolleet kertoivat nauraen, että Charlene on mennyt kebabbeihin."

Albattikhi, maahanmuuttaja Jordaniasta, on syytteessä murhasta ja hänen liikekumppaninsa ja vuokraisäntänsä Mohammed Reveshi, 50v. kotoisin alunperin Iranista, on syytettynä avustamisesta ruumiin hävittämisessä. Molemmat kieltävät syytteet ja väittävät että eivät ole koskaan nähneet Charlenea.


Charlene hengaili pikaruoka-paikkojen ympärillä, joissa hän toisinaan sai syödä ilmaiseksi.

Mr. Holroyde kertoi, että "Charlene oli vain yksi lukuisista keskenkasvuisista valkoisista tytöistä, joita liikkui öisin kujalla ravintoloiden takana. Tätä kujaa nimitettiin "Paki Alleyksi"." "Charlene ja muut tytöt menivät sinne tavatakseen paljon itseään vanhempia miehiä ravintoloista, ja on selvää että tässä yhteydessä esiintyi seksuaalista toimintaa" , Holroyde jatkaa..

Albattikhi sai yhden näistä vastustuskyvyttömistä tytöistä otteeseensa: Charlene Downesin. Mr. Holroyde lisää: "Tämän murhan ja ruumiin-kätkemisen taustalla on ilmeisesti seksuaalista kanssakäymistä uhrin ja toisen tai molempien syytettyjen välillä ."

"On sanomattakin selvää, että tälläinen seksuaalinen kanssakäyminen näiden aikuisten miesten ja 14-vuotiaan tytön välillä on rikollista toimintaa, mistä heille koituisi vakavia seurauksia, joten heillä oli erityisiä syitä estää poliisia pääsemästä asiasta perille ."

Kun Charlene oli kadonnut kolme ja puoli vuotta sitten, molemmat syytetyt valehtelivat poliisille etteivät tunne häntä. "Syy valehteluun oli se, että toinen heistä murhasi Charlenen ja toinen auttoi häntä ruumiin hävittämisessä ", kertoi syyttäjä.

Vuonna 2004 Albattikhi uskoutui veljelleen Tariqille, joka kertoi todistajalle David Cassidylle, ett hän tietää mitä tapahtui Charlenelle: "Hänet tapettiin ja pilkottiin, ja täällä oli paljon verta."

Väitetään, että Albattikhi uhkaili myöhemmin puhelimitse Mr.Cassidya ettei tämä kertoisi asiasta kenellekään.

Väitetään myös, että Reveshi tarjosi Cassidylle myöhemmin 20 000 puntaa korotonta lainaa ostaakseen hänet hiljaiseksi. Joulukuussa 2004 Cassidy kuitenkin meni poliisin puheille.

Etsinnöissä molempien epäiltyjen asunnoissa Hornby Roadilla ei löytynyt kuitenkaan mitään todisteita. Tämän jälkeen poliisi ryhtyi kuuntelemaan liikehuoneistoja ja Reveshin Fiat-henkilöautoa löytääkseen johtolankoja miesten puheista. Osa nauhoitetuista keskusteluista ovat syyttäjän mukaan "paljastavia".

Charlenen äiti, isä, kaksi sisarta ja veli istuivat oikeussalin lehterillä, välillä kyynelehtien, kun poliisin nauhoituksia esitettiin oikeudelle. Yhdellä nauhalla Reveshi kertoo "yllättyneensä" kun poliisi tutki tapausta, sillä "Charlene Downes ei ollut mistään hienosta eikä tärkeästä perheestä ".

Albattikhin kuultiin sanovan: "For some f****** bitch. She was a f****** Maiiah. A f****** horrible Maiiah." "Jonkun v****n huoran takia! ..."

Syyttäjä Holroyde kertoi ettei poliisi tiennyt mitä "Maiiah " tarkoittaa, mutta se oli halveksiva ilmaus kuolleesta tytöstä. Toisella nauhalla Reveshi käytti sanoja "syödä ruumis".

"Tämä maininta esitettiin pilailevalla äänensävyllä, mutta on erittäin erikoista että miehet jotka kertoivat etteivät tunteneet lainkaan Charlenea keskustelevat siitä miten hänen ruumiinsa syötiin ", korostaa Holroyde.

Eräällä nauhalla Albattikhin kuullaan sanovan: "If they find anything I have f****** had it."

Syyttäjä Holroyde painotti, että poliisin ja syyttäjän käyttämien äänite-asiantuntijoiden välillä on erimielisyyksiä nauhojen tulkinnoista, mutta molemmat tutkijaryhmät ovat yksimielisiä siitä, että yhdellä nauhalla Albattikhi käyttää Charlenestä puhuttaessa sanontaa "killed", "tapettu".

Reveshi kysyy häneltä: "You did have her, are you easy with that?", "Teit sen hänelle, kävikö se helposti?" Albattikhi vastaa tähän: "Yeah."

Reveshi puhuu nauhoilla myös "checking the burial place" (hautapaikan etsimisestä), ja yhdessä jaksossa hän murtuu, sanoen itkunsekaisesti: "I can't cope", ("en pysty tähän...").

Nauhat paljastavat syytettyjen "jatkuvasti harjoitelleen poliisille kerrottavaa tarinaansa", korostaa Holroyde. Tämä osoittaa syytetyillä olleen "jotakin piilotettavaa ja jotakin pelättävää".

Tämä perustuu ensimmäisen oikeuspäivän uutisointiin. Tutkimuksissa tunnistettiin 60 blackpoolilaista tyttöä, jotka olivat hengailleet "Paki Alleylla" ja tapailleet aikuisia maahanmuuttajamiehiä.

BBC, 31.05.2007.

Daily Mail, 31.05.23007.

METRO, 24.05.2007.

Mail on Sunday, 24.05.2007.


Charlene katosi marraskuun ensimmäisenä päivänä v.2003. Kaksi ja puoli vuotta myöhemmin poliisi saattoi tehdä pidätyksiä, ja kolmesta kiinniotetusta miehestä kaksi joutui oikeuteen syytettynä murhasta ja ruumiin kätkemisestä.

Iayd Albattkhi , pidätettäessä (maaliskuussa 2006) 29 vuotias, eronnut, syyte murhasta.

Mohammed Raveshi , 49v., poikamies, kiinteistönomistaja, sosiaalityöntekijä ja kasvatti-isä, syyte ruumiin kätkemisessä avustamisesta.

Tutkiessaan Charlene Downesin katoamista poliisi löysi todisteita lapsiseksi-ringistä, jonka uhrit saattoivat olla vain 12-vuotiaita. Charlenea ja muita tyttöjä Blackpoolista uskotaan pakotetun prostuutioon ja myydyn seksikäyttöön.

Kaiken tämän takia Charlenen äiti, Karen Downes, on poissa tolaltaan: "... Haluan tietää, missä tyttäreni ruumis on... Kuinka kukaan voi murhata niin kaunista tyttöä, en voi käsittää... Me haluamme hyvästellä tyttäremme asianmukaisesti. Minä rukoilen, että jos hän on kuollut, he eivät satuttaneet häntä eikä hänen tarvinnut kärsiä ..." Blackpool Today 2006 Mar 8th.

Charlene Downesin kohtalo on kyllin kauhistuttava ilman niitä järkyttäviä yksityiskohtia, joita alkoi tulla julkisuuteen asian edetessä. Manschester Metro -sanomalehden mukaan hänen ruumiinsa oli ehkä käytetty burgereihin ja kebabbeihin, ja tarjoiltu "Funny Boyzin" asiakkaille.


Oikeudessa poliisin tekemät puhelunauhoitteet hylättiin todistusaineistona, ja syytetyt vapautettiin. Raveshin ja Albattkhin syytteiden kaaduttua he saivat yhteensä 250 000:n punnan korvaukset.

Vuoden 2007 oikeuden käynti ei siis johtanut tuomioihin, vaan Charlene jäi avoimeksi jutuksi Blackpoolin poliisille. Tutkimus ja oikeudenkäynti olivat kuitenkin tuoneet julkisuuteen ilmiön, jota virallinen Englanti oli kieltäytynyt näkemästä: Etnisten miesjoukkojen seurassa hengailevien alaikäisten brittityttöjen kokeman maailman.  TV-4:n raportti Suomesta v.2005 antaa samansuuntaisen signaalin:

"Suomalaistytöt maahanmuuttajamiesten uhreina yhä useammin

Nuoret suomalaistytöt joutuvat yhä useammin aikuisten maahanmuuttajamiesten seksuaalisen hyväksikäytön kohteiksi. Raiskauskriisikeskus Tukinaiseen on tullut tietoa ongelmasta muun muassa sosiaaliviranomaisilta, sillä usein tytöt ovat huostaan otettuja tai muulla tavoin lastensuojelun asiakkaita.

Tukinaiseen on tullut viime aikoina nuorten tyttöjen ja heidän vanhempiensa lisäksi samansisältöisiä viestejä myös lastensuojelun ammattilaisilta. Puheluiden mukaan alaikäiset tytöt ovat joutuneet maahanmuuttajien seksuaalisen hyväksikäytön kohteeksi. Samansuuntaista tietoa on tullut eri puolilta maata. Ammattiauttajat ja poliisi muistuttavat että kyse on rikollisesta ja usein varsin järjestäytyneestä toiminnasta.

Puheluita on tullut nuorilta tytöiltä, heidän vanhemmiltaan ja viime aikoina yhä useammin myös lastensuojelun ammattilaisilta. Ammattilaisetkaan eivät tiedä, mitä pitäisi tehdä, kun 13-vuotiaalla tytöllä on seksisuhteita aikuisten maahanmuuttajamiesten kanssa. Aina ei oivalleta, että kyse on rangaistavasta hyväksikäytöstä.

"Ehkä suurin syy on juuri se, että tytöt ovat mukana vapaaehtoisesti. Mutta kun otetaan huomioon, että he saattavat olla 12–15-vuotiaita, joka tapauksessa kyse on seksuaalisesta hyväksikäytöstä ja aikuisten tehtävä on suojella näitä nuoria", sanoo Raiskauskriisikeskus Tukinaisen toiminnanjohtaja Kristiina Valkama. Helsingissä miehet tapaavat tyttöjä esimerkiksi metroasemilla, ja toiminta vaikuttaa jo järjestäytyneeltä. Valkaman mukaan miehet kyllä tuntevat Suomen lain, mutta kun kukaan ei puolusta tytön oikeuksia, toimintaa pidetään luvallisena.

Poliisin tietoon tällaisten miesrinkien toiminta ei yleensä tule. "Meidän jutut enemmän keskittyy tällaisiin yhden illan tapauksiin, eli lasta on käytetty seksuaalisesti hyväkseen esim. jossain julkisella paikalla, kun hän on ollut viikonloppua viettämässä", sanoo rikosylikomisario Kari Tolvanen Helsingin poliisista. "Niitä meillä ikävä kyllä riittää. Tänäkin keväänä on tullut toistakymmentä ilmoitusta."

Lähde: Nelonen, "Tytöt ja maahanmuuttajamiehet" 15.05.2005

Charlene Downesin tapaus on nyt edennyt poliisin tehtyä pidätyksen. Charlenen vanhemmat, Karen ja Robert Downes, jotka kertovat elämänsä "olleen helvettiä" tyttärensä katoamisen, ilmeisen henkirikoksen ja syyllisten tuomitsemattomuuden takia, olivat äskettäin moittineet poliisia mm. tärkeiden todisteiden hukkaamisesta.

The Sun 20.07.2017.

The Sun 01.08.2017. Iltasanomat 01.08.2017.

Charlene Downesin tapaus:

  • 2003 marraskuu: Charlene Downes katoaa perheeltään.
  • 2006: Poliisi kertoo Charlenen omaisille, että tapausta tutkitaan täst'edes henkirikoksena.
  • 2007: Pikaruokalan omistaja Iyad Albatthiki asetetaan syytteeseen Charlenen murhasta, ja Mohammed Reveshi ruumiin kätkemisestä ja rikoksessa avustamisesta.
  • 2008: Albattikhi ja Reveshi vapautetaan syytteestä todisteiden puuttumisen ja poliisin esitutkinnassa tekemien virheiden seurauksena. Heille maksetaan korvausta £250,000.
  • 2011:  Charlenen tapausta tutkivat viranomaiset toteavat, että 60 koulutyttöä on "groomattu" seksikauppaan blackpoolilaisten pikaruokaloiden ylläpitäjien toimesta, lahjomalla tyttöjä ruoka-annoksilla, tupakalla ja alkoholilla. Charlene Downesin päätellään olleen yksi tämän toiminnan uhreista.
  • 2014: Viranomaiset lupaavat  £100,000 palkkion rikosta koskevista tiedoista.
  • 2016, kesäkuun 27: Poliisi tutkii kahta miestä Charlenen murhasta epäiltynä.
  • 2017 heinäkuu: Poliisi pidättää Nigel Loydin teosta epäöiltynä.

Poliisin tiistaina pidättämä epäilty, joka nyt liitetään Charlene Downesin murhaan, on 51-vuotias kahvilanpitäjä Nigel Loyd. Poliisi oli kuullut häntä jo v.2003 tutkimuksissa. Loydin yhteyksistä aiempiin epäiltyihin ei ole tietoa. Koosteessa (alla) eri aikoina Charlene Downesin murhajutussa syyllisiksi epäiltyinä pidätetyt:

 

Daily Mail 02.08.2017.

https://www.youtube.com/watch?v=ZwXdBCby6oM



Seuraa keskustelua
Ilmoita minulle
guest

Kun lähetät kommentin, käsittelemme nimimerkkiäsi, sähköpostiosoitettasi (ei julkaista), teknisiä tietoja ja kommentin sisältöä. Kommentti tarkastetaan automaattisesti ja tarvittaessa toimituksellisesti. Lue tietosuojaseloste ja kommentointiperiaatteet.

3 Kommentit
Vanhimmat
Uusimmat Äänestetyimmät
juha
9

Onkohan länsimaissa todellakaan enää mitään syytä hankkia lapsia, koska heidän kohtalonsa on kuitenkin jotain tälläistä. Varsinkin tyttöjen, mutta on vain ajan kysymys, että tuttu trendi muslimien ”kulttuurista” poikien osalta eskaloituu samoihin mittasuhteisiin.
Lisäksi Euroopan polpot eivät halua poliittisista syistä puuttua todella tähän ilmiöön millään tavalla. Ja kun tilanne on tämä. Ei lastensuojelu voi tehdä mitään huolestuneiden vanhempien hyväksi, koska se on ”rasismia”. Ja jos joku ihmisyytensä ja oikeustajunsa säilyttänyt lasten puolesta aidosti huolissaan oleva lastensuojeluviranoimainen kenttätasolla nostaa asian framille kansankuuluvasti. Hänen käy kuten erään bussikuskin, joka erotettiin työstään ”yleisten syiden” takia.
Mitä vanhemmat voivat tehdä yhteiskunnassa, joka on mädättynyt ja mieleltään yhtä sairas kuin se ”kulttuuri” jota palvotaan?
Lukita lapsensa omaan huoneeseensa kuin vankilaan ja järjestää kotiopetus.
Jos tätä yrittää ratkaista Odineilla tai muilla ”suojelusenkeleillä” kaikki tietävät sen, mitä siitä seuraa. Polpo repii perseensä verille suvakkien kanssa tästä kauheasta ”natsismista”, jonka he näkevät sairaan sielunsa silmin jo kuolemanleirien savupiipuista kitkerän makealta haisevan savun nousevan.

Vanhan kansan edustaja
Vanhan kansan edustaja
9

Juhalle vastaukseksi: On, ja pitää. Sillä vain niin saa muutoksen aikaan.

Se mikä näissä surullisissa tapauksissa paistaa läpi on se että kodeissa ei puhuta asioista, lasten kuri-kasvatus on mennyt pieleen ja siksi vanhemmat ovat lapsilleen ”kavereita” kun he tarvitsisivat ”vanhempia”. Ja kun nuori saa tehdä oman mielensä mukaan juuri kuten haluaa ja vanhemmat myötäilevät, tulos on luetun kaltaista. Nuoria jotka haluavat kaikki heti ja jotka luulevat olevansa aikuisempia kuin ovatkaan.

Tunnen paljon hyviä tyttöjä joilla on realistinen kotikasvatus ja jotka pienestä pitäen ovat tottuneet ottamaan- ja ymmärtämään vastuuta omista tekemisistään. Ja nyt kun manitsen tämän asian, saan varmasti …skamyrskyn, mutta sanon sen kuitenkin: alempien sosialiluokkien lapsista harvoin tulee fiksuja. On tietysti poikkeuksia mutta usein vanhemmat joiden oma elämä on retuperällä ja jotka eivät ole opiskelleet aikoinaan, harvoin pystyvät auttamaan lastaan ymmärtämään koulunkäynnin merkitystä saati elämän mittaisten ratkaisujen tärkeyttä. Jos tällaisten vanhempien lapset eivät pääse sellaiseen ympäristöön joka tukee opiskelua ja vastuunkatoa omista päätöksistä sekä järjen käyttöä jokapäiväisissä asioissa, on tulos artikkelin kaltainen.

Vanhempien tehtävä on saada lapset ymmärtämään koulunkäynnin merkitys ja se että vanhempien neuvot pitää ottaa todesta. Eikä kaikkea pidä kyseenlaistaa osoittamalla ”katso, nyt minä tein sen”. Koska useimmiten seuraukset kantaa kuitenkin nuori itse.

Kun kerran engannissa on kysienen pakistanilaisten kuja ja Suomessakin värilliset vetävät tiettyä kansanosaa puoleensa kuin hunaja kärpäsiä, niin voidaankin aiheellisesti kysyä ”mikä meni pieleen”? Sanoisin että ”vapaa kasvatus”.

Ei se ihan niin mee
Ei se ihan niin mee
9

Kouluttamattomien vanhempien lapsissa löytyy realisteja jopa enemmän kuin keskiluokan mölöpojista ja tynnyrissä kasvaneista tytöistä. Joku menee töihin heti kun se on lain mukaan mahdollista (16v.) ja alkaa hankkia omaa rahaa. -Ja kun koulussa ei viivy liian pitkään, jää oppimatta opettajien tuputtama ”monikulttuurisuus”, ja uskaltaa olla ”ennakkoluuloinen”.

Koulussa ja yliopistossa nyhjääminen altistaa epärealistisuudelle, ja matut haistavat tilaisuutensa.

Uusi valvontateknologia luo digitaalisen sormenjäljen ajoneuvon laitteista

Julkaistu eilen 19:48 – Kirjoittaja Toimitus

Yhdysvaltalainen puolustus- ja turvallisuusyhtiö Leonardo myy teknologiaa, joka yhdistää matkapuhelimet, älykellot, ajoneuvon elektroniikan ja Bluetooth-laitteet liikenteessä oleviin ajoneuvoihin – luoden niin kutsutun digitaalisen tai elektronisen sormenjäljen myös silloin, kun rekisterikilpi puuttuu tai se on peitetty.

Tuotteen nimi on SignalTrace ja se on osa Leonardon automaattista rekisterikilpien tunnistusjärjestelmää (ELSAG ALPR). Sitä markkinoidaan täydennyksenä tavallisille rekisterikilpikameroiden toiminnalle: sensorien on tarkoitus kerätä tunnistettavia radiosignaaleja ajoneuvossa ja sen ympärillä olevasta kulutuselektroniikasta ja yhdistää ne aikaan, paikkaan ja soveltuvin osin rekisterinumeroon.

Yhtiön omassa tuotekuvauksessa ideana ei ole vain nähdä, mikä ajoneuvo kulkee ohi, vaan mikä yhdistelmä laitteita matkustaa toistuvasti yhdessä. Leonardon mukaan tämä voi tarjota johtolankoja silloinkin, kun rekisterikilpi on vaihdettu, peitetty tai sitä ei voida nähdä.

Teknologia on hiljattain herättänyt huomiota Ruotsissa sosiaalisessa mediassa käydyn keskustelun ja Dagens PS:n 6. elokuuta julkaiseman artikkelin jälkeen. Artikkelissa spekuloidaan muun muassa sillä, miten turvallisuuspalvelut voisivat käyttää vastaavia työkaluja. Tässä tarkastellut julkiset lähteet eivät kuitenkaan sisällä vahvistusta sille, että Ruotsin turvallisuuspoliisi (Säpo), Ruotsin liikennevirasto (Trafikverket) tai mikään muu ruotsalainen viranomainen käyttäisi SignalTracea. Varmaa on se, mitä Leonardo myy lainvalvonta-asiakkaille – pääasiassa Yhdysvalloissa – ja miten yhtiö itse kuvaa toimintoa.

Näin digitaalinen sormenjälki toimii

Leonardo kirjoittaa, että elektroniset laitteet, kuten matkapuhelimet, aktiivisuusrannekkeet, älykellot, RFID-tunnisteet ja ajoneuvon omat järjestelmät, lähettävät signaaleja ilmaan. SignalTracen on tarkoitus luoda elektroninen sormenjälki signaaliryhmistä, joiden järjestelmä arvioi liikkuvan usein yhdessä.

Yhtiö tarjoaa havainnollistavan esimerkin: monissa autoissa voi olla iPhone, mutta vain yksi tietty yhdistelmä, jossa on esimerkiksi tietty puhelinmalli, Audi-radio, Bose-kuulokkeet, Garmin-urheilukello, avaimenperäpaikannin ja tietty rekisterikilpi, muodostaa ainutlaatuisen kuvion. Kun sama yhdistelmä ilmestyy useissa mittauspisteissä, Leonardo toteaa, että sitä voidaan käyttää johtolankana tutkinnassa.

Yhtiön mukaan signaalit rajoittuvat materiaaliin, jota laitteet itse lähettävät avoimesti. Leonardo painottaa, ettei järjestelmä pura salausta tai lue viestejä, puheluita tai muuta laitteiden sisältöä. Yhtiön käyttämä vertauskuva on rekisterikilpikamera: se tallentaa tunnisteen, ei ajoneuvon "sisältöä".

Samaan aikaan juuri tunniste – ja linkki useiden laitteiden, ajoneuvon ja liikkumismallin välillä – tekee teknologiasta arkaluonteista yksityisyyden kannalta. Tallennettu tieto ei ole vain sitä, että anonyymi auto ajoi ohi, vaan että tietty joukko henkilökohtaisia tavaroita, joita usein kantaa sama henkilö tai ryhmä, liikkui tiettyä reittiä tiettyyn aikaan.

ALPR muuttuu henkilökeskeiseksi seurannaksi

Automaattisesta rekisterikilpien tunnistuksesta on jo tullut yleistä infrastruktuuria Yhdysvalloissa, ja sitä käytetään yhä enemmän myös Euroopassa. SignalTrace ottaa seuraavan askeleen: ajoneuvoista niissä matkustaviin ihmisiin ja laitteisiin.

Tuote-esittelyssä Leonardo korostaa, että järjestelmä voi:

  • tunnistaa elektronisten laitteiden ja ajoneuvojen liikkeet;
  • tallentaa tietoja palvelimelle myöhempää hakua ja analysointia varten;
  • tunnistaa ajoneuvon sen elektronisen allekirjoituksen perusteella ilman rekisterinumeroa;
  • paljastaa allekirjoitukset, jotka liikkuvat usein yhdessä, kuten saattueet; ja
  • olla käytössä ilman rekisterikilpikameraa jokaisessa paikassa, mukaan lukien ympäristöt kuten metrot ja kauppakeskukset.

Viimeinen kohta on tärkeä. Teknologiaa ei myydä pelkästään "älykkäämpänä nopeusvalvontakamerana", vaan laajempana signaalitiedustelun kerroksena jokapäiväisen liikkumisen ympärillä. Kun sensorit sijoitetaan strategisesti, ne voivat yhtiön mukaan rakentaa tietokantoja siitä, mitkä laitteet kuuluvat yhteen – ja siten käytännössä siitä, mitkä ihmiset tai ryhmät matkustavat säännöllisesti yhdessä.

Riippumattomat tutkivat mediat ovat myös korostaneet riskiä. Kesäkuussa 2026 404 Media kuvaili, kuinka SignalTrace linkittää säännöllisesti yhdessä kulkevat laitteet rekisterikilpitietoihin ja kuinka ALPR-kamerat voivat siten siirtyä autojen seurannasta suorempaan yksilöiden seurantaan puhelimien, kuulokkeiden ja puettavan elektroniikan kautta.

Turvallisuuspuhe kohtaa massadatan

Leonardo paketoi teknologian tutkintatyökaluksi: tavaksi löytää ajoneuvoja peitetyistä kilvistä huolimatta, luoda johtolankoja rikostutkinnassa ja hälyttää tutkijat allekirjoituksesta vasta, kun he sitä aktiivisesti pyytävät. Yhtiön sanamuotojen mukaan tietoja säilytetään, kunnes joku esittää tietyn kysymyksen, ja järjestelmää sanotaan käytettävän vasta rikosten tapahduttua.

Tällaiset vakuuttelut ovat yleisiä valvontateknologian myynnissä. Ongelma on rakenteellinen eikä tekninen. Kun sensorit, tietojen tallennus ja analyysityökalut ovat paikoillaan, lainsäädäntö, virastokäytännöt ja poliittinen tahto – eivät markkinointiesitteet – määrittävät, kuinka laajasti materiaalia voidaan hakea, kuinka kauan sitä säilytetään ja mitkä tahot saavat siihen pääsyn.

Ruotsissa keskustelu liikennevalvonnasta on tähän asti koskenut usein nopeutta, kilpien sijoittelua ja kamerakulmia. Ruotsin liikennevirasto laajentaa nopeuskameroiden verkostoa ja on muun muassa testannut sijoitteluja, joista on parempi näkymä kaistoille ja tuulilasin läpi. Tämä on eri teknologiaa kuin SignalTrace, mutta suunta on sama: lisää dataa liikenneympäristöstä, lisää automaatiota ja enemmän turvallisuuteen perustuvia argumentteja.

Samaan aikaan EU vaatii uusiin autoihin edistyksellisiä kuljettajan tarkkaavaisuuden varoitusjärjestelmiä, jotka sisältävät kamera- ja sensoripohjaista kuljettajan valvontaa ohjaamossa. Yhdessä tarkasteltuna nämä kehityssuunnat viittaavat tulevaisuuteen, jossa ajoneuvosta tulee yhä enemmän kytketty ympäristö: sisältäpäin kuljettajasensorien kautta ja ulkopuolelta kilpi- ja signaalisensorien kautta.

Mikä on varmaa – ja mikä ei

Se, että SignalTrace on olemassa kaupallisena tuotteena ja että Leonardo kuvaa avoimesti, miten elektroniset sormenjäljet rakentuvat laitesignaaleista, on vahvistettu yhtiön omassa materiaalissa. Se, että teknologiasta keskustellaan tapana tunnistaa ajoneuvoja ilman kilpiä, saa tukea samoista lähteistä ja tutkivasta journalismista.

Sitä vastoin tässä tarkastellussa aineistossa ei ole julkista näyttöä siitä, että Ruotsin viranomaiset olisivat ottaneet käyttöön juuri tämän tuotteen tai että Säpo käyttäisi nopeuskameroiden digitaalisia sormenjälkiä "tavallisia kansalaisia" vastaan. Tällaisia väitteitä tulisi siksi kohdella spekulaationa tai julkisessa keskustelussa esitettyinä väitteinä, kunnes ne voidaan tukea hankinta-asiakirjoilla, laillisilla valtuuksilla, viranomaispäätöksillä tai riippumattomalla raportoinnilla.

Tämä ei tee teknologiasta vähemmän merkityksellistä. Päinvastoin. Valvonnan historia osoittaa, että työkalut pysyvät harvoin vain siinä kapeassa käyttötarkoituksessa, johon niitä alun perin myytiin. Kun rekisterikilpitiedot, Bluetooth-tunnisteet, aikaleimat ja sijaintitiedot voidaan yhdistää, syntyy infrastruktuuri liikkumismallien kartoittamiseen – ei vain ajoneuvojen, vaan ihmisten, joiden laitteet kulkevat heidän mukanaan autossa, bussissa tai kauppakeskuksessa.

Teknologian kritiikki ei siksi koske niinkään kapeaa lainvalvonta-argumenttia, vaan sitä tosiasiaa, että arjen näkymättömistä signaaleista – puhelimesta taskussa, kellosta ranteessa, kuulokkeista korvilla – tulee raakamateriaalia poliisin ja viime kädessä poliittisiin tietokantoihin ilman, että kansalaiset aktiivisesti luovuttavat kyseistä tietoa.

Väkivaltaiset värväysratsiat järisyttävät Ukrainaa perheiden yrittäessä estää sieppauksia

Julkaistu eilen 16:39 – Kirjoittaja Toimitus

Vaimo tarrautuu mieheensä koko vartalollaan samalla kun univormupukuiset miehet yrittävät repiä hänet irti naisen syleilystä. Toisilla videoilla miestä potkitaan maassa ennen kuin hänet raahataan pakettiautoon, kun taas toinen vedetään ulos autostaan ja neljä värvääjää kantaa hänet pois. Tässä paljastuu inhimillinen todellisuus Ukrainan yhä raaemman liikekannallepanon takana.

Auton sisällä oleva nainen on kietonut kätensä miehen kaulan ja hartioiden ympärille. Miehen silmissä näkyy paniikki. Kädet kurottavat sisään ovista ja vetävät pariskuntaa, mutta nainen kieltäytyy päästämästä irti. Kyseessä ei ole abstrakti kysymys ”henkilöstötarpeista”. Se on perhe, joka kohtaa riskin tulla revityksi erilleen yhdellä hetkellä.

Omaisille värväysauto ei ole neutraali kulkuväline. Se voi kuljettaa aviomiehen, isän tai pojan taistelukentälle, jossa pienet lennokit metsästävät ihmisiä avoimilla kentillä ja juoksuhaudoissa. Kukaan ei voi luvata perheelle, että mies palaa kotiin. Heidän silmissään kutsunta saattaa siksi vaikuttaa kuolemantuomiolta.

Zelenskyin hallitus kantaa suoran vastuun siitä, miten liikekannallepano toteutetaan. Samaan aikaan länsimaiset hallitukset ovat vuosien ajan luvanneet tukea sotaa ”niin kauan kuin se kestää”, kun taas ukrainalaiset perheet maksavat ylivoimaisesti korkeimman hinnan ihmishengissä.

Hän kieltäytyy antamasta heidän viedä miestä

Kohtaus auton sisällä on sydäntäsärkevä juuri siksi, että se osoittaa, mitä sodan suuret sanat tarkoittavat, kun ne tavoittavat yksittäisen ihmisen. Mies ei ole vain numero liikekannallepanokiintiössä. Hän on jonkun elämänkumppani. Nainen pitää hänestä kiinni ikään kuin hänen oma kehonsa olisi viimeinen este miehen ja rintaman välillä.

Toisessa pätkässä siviiliasuinen mies nähdään makaamassa maassa useiden ihmisten ympäröimänä, joista osa käyttää univormuja. Häntä potkitaan ja sitten hänet raahataan kadun poikki kohti tummaa pakettiautoa, jonka ovi on auki.

Video näyttää suurimman osan väliintulosta läheltä. Miestä pidetään alhaalla, häneen kohdistetaan toistuvia potkuja, ja sitten hänet vedetään kohti ajoneuvoa ihmisten seisoessa lähistöllä.

Vedettiin ulos autostaan ja kannettiin pois Ternopilissa

Kolmas video, jonka sanotaan olevan Ternopilista Länsi-Ukrainasta, on kuvattu ylhäältä päin. Neljä miestä lähestyy pysäköityä autoa, avaa kuljettajan oven ja vetää kuljettajan paikalta miehen ulos. Sitten he kantavat häntä käsistä ja jaloista kohti odottavaa pakettiautoa.

Auton luona oleva nainen yrittää puuttua tilanteeseen ja seuraa ryhmää, kun miestä viedään pois. Videosekvenssi tekee fyysisen pakkokeinon näkyväksi siitä hetkestä lähtien, kun auton ovi avataan, siihen asti, kun mies on kannettu värvääjien ajoneuvoon.

Järjestelmä kääntyy omaa väestöään vastaan

Väkivaltaa ei voi enää kuitata vain muutamina erillisinä väärinkäytöksinä. Ukrainan ihmisoikeusvaltuutettu kirjasi yli 6 000 valitusta värväyshenkilöstöä vastaan vuonna 2025 – kaksi kertaa enemmän kuin edellisenä vuonna, BBC raportoi. Valitukset sisältävät pahoinpitelyjä, lainvastaista vapaudenriistoa ja puutteellisia olosuhteita värväyskeskuksissa.

Amnesty International toteaa, että TCC:n (alueelliset värväyskeskukset) henkilöstö on jatkanut miesten kiinniottamista väkivalloin julkisilla paikoilla. Järjestö viittaa videoihin väkivallasta, raportteihin fyysisestä pahoinpitelystä ja kuolemantapauksista. Roman Sopin vietiin värväyskeskukseen Kiovassa ja hän kuoli myöhemmin vakavaan päävammaan. Tutkinnan tuloksista ei ollut tietoa vuoden loppuun mennessä.

Vastareaktio on myös muuttunut väkivaltaiseksi. Ukrainan kansallinen poliisi on kirjannut yli 600 hyökkäystä värväyshenkilöstöä vastaan vuodesta 2022 lähtien. Lvivissä noin 200 ihmistä piiritti hiljattain värvääjät, murskasi heidän ajoneuvonsa ja käänsi sen ympäri. Tapaus osoittaa, että TCC:n henkilöstöstä itsestään on tullut kasvavan tyytymättömyyden kohteita.

Ukrainalaista termiä ”busifikaatio” (busifikatsiya) käytetään kuvaamaan ihmisten pysäyttämistä, kiinniottamista ja viemistä ajoneuvoihin. Viranomaiset kuvailevat operaatioita liikekannallepanoksi, kun taas omaiset ja kriitikot vertaavat niitä usein sieppauksiin.

Lennokit aiheuttavat kasvavan osan tappioista

Rintaman pelko ei ole pelkuruutta. Nykyaikaisesta taistelukentästä Ukrainassa on tullut elektronisesti valvottu kuoleman maisema. Ranskan kansainvälisten suhteiden instituutin raportti, jota Reuters lainasi, arvioi lennokkien aiheuttamien tappioiden osuuden nousseen alle 10 prosentista vuonna 2022 peräti 80 prosenttiin vuonna 2025.

Pienet FPV-lennokit voivat valvoa kulkureittejä, seurata yksittäisiä sotilaita ja iskeä juoksuhautojen sisälle. Tämä on tehnyt rintaman ympäristöstä huomattavasti vaarallisemman jopa perinteisten taistelulinjojen ulkopuolella, sillä liike voidaan havaita ja sitä vastaan voidaan hyökätä ilmasta.

Carnegie huomauttaa, että pakkovervays tuottaa usein vähemmän motivoituneita ja vähemmän soveltuvia sotilaita, lisää kurinpito-ongelmia ja kuormittaa komentajia, jotka ovat jo valmiiksi kovan paineen alla. Tällainen liikekannallepano saattaa siis lisätä sotilaiden määrää paperilla ratkaisematta yksiköiden ongelmia koulutuksen, motivaation ja kestävyyden suhteen.

Yksi näkyvimmistä Yhdysvaltain jatkuvan sotilaallisen tuen puolestapuhujista on ollut senaattori Lindsey Graham. Tavatessaan Zelenskyin Kiovassa heinäkuussa hän keskusteli aseavun lisäämisestä, pakotteista ja Ukrainan sotilaallisista tarpeista.

Lindsey Graham and Volodymyr Zelenskyy shake hands in Kyiv.
Ukrainan presidentti Volodymyr Zelenskyi tervehtii Yhdysvaltain senaattori Lindsey Grahamia Kiovassa heinäkuussa 2026. Kuva: Ukrainan presidentin kanslia/X.

Länsi painosti Ukrainaa laskemaan liikekannallepanoikää

Yhdysvallat ja Euroopan maat tarjoavat aseita, rahaa ja tiedustelutietoa, kun taas Ukraina tarjoaa sotilaat ja kantaa sotilaalliset tappiot. Epätasapaino on lisännyt kritiikkiä siitä, että länsimaiset johtajat voivat puolustaa sodan jatkamista joutumatta kohtaamaan samanlaista liikekannallepanopainetta omissa maissaan.

Syksyllä 2024 Yhdysvaltain silloinen hallinto kehotti Kiovaa laskemaan liikekannallepanoikää 25 vuodesta 18 vuoteen. Zelenskyi hylkäsi vaatimuksen sanoen, että jo olemassa olevat prikaatit on ensin varustettava. Vaatimus osoitti silti, kuinka keskeiseksi Ukrainan nuorten miesten saaminen oli muodostunut Washingtonin arvioissa sodasta.

Ilmaukset ”sota viimeiseen ukrainalaiseen asti” on tullut toistuvaksi sanonnaksi kriitikoiden keskuudessa, jotka viittaavat kuiluun lännen poliittisten päätösten ja Ukrainan väestön kokemien tappioiden välillä.

Länsimaiset hallitukset ovat jatkaneet asetoimitusten ja pakotteiden priorisointia, kun taas suora vuoropuhelu Moskovan kanssa on ollut vähäistä. Kriitikot väittävät, että rauhanneuvottelut on liian usein sidottu ennakkoehtoihin, jotka vaikeuttavat kompromissia. Lännen linjan puolustajat puolestaan katsovat, että sotilaallisen tuen tulisi vahvistaa Ukrainan asemia ennen tulevia neuvotteluja.

Kiova on pitkälti noudattanut samaa lähestymistapaa. Niin kauan kuin neuvottelut eivät tuota tulosta, tarve uusille sotilaille säilyy, mikä puolestaan lisää painetta liikekannallepanojärjestelmää ja siitä kärsiviä perheitä kohtaan.

Ukrainalaiset maksavat hinnan

Tämä näkökohta jää usein piiloon sotaa koskevassa polarisoituneessa keskustelussa. Ukrainalaiset pelkistetään sankaruuden symboleiksi tai pelinappuloiksi geopoliittisessa kamppailussa. Heidän pelkonsa annetaan näkyä vain silloin, kun se sopii läntiseen narratiiviin. Kun vaimo pitää kiinni miehestään tai lapsi näkee isänsä vietävän pois, kuva muuttuu epämiellyttäväksi, koska se näyttää iskulauseiden toisessa päässä olevat kustannukset.

Ukrainan väestön osalta kolme painetta kohtaavat: rintaman riskit, värväysjärjestelmän pakkokeinot ja länsivaltojen vaatimukset kestävyyden jatkamisesta. Keskustelu liikekannallepanosta ei siis koske vain sitä, kuinka monta sotilasta armeija tarvitsee, vaan myös perheiden oikeusturvaa, luottamusta valtioon ja näkymiä neuvotteluratkaisun saavuttamisesta.

Nämä kolme videota on voitu noutaa ja niiden näkyvät tapahtumakulut on tarkistettu. Päävideon tarkkaa sijaintia ja asianosaisten henkilöllisyyksiä ei ole voitu vahvistaa riippumattomasti; kahden muun videon sijaintitiedot perustuvat julkaisijoiden väitteisiin. Tämä varaus koskee yksittäisten videoiden yksityiskohtia – ei laajempaa kaavaa, jota tukevat Ukrainan ihmisoikeusvaltuutettu, Amnesty International, ukrainalaiset todistajalausunnot ja laaja kansainvälinen uutisointi.

Tanska puuttuu tekoälyhuijauksiin

Julkaistu 7.8.2026 – Kirjoittaja Toimitus

Tanskan hallitus haluaa lukioiden valvovan opiskelijoiden näyttöjä kirjallisten kokeiden aikana ja teettävän enemmän tehtäviä koulun tiloissa. Toimenpiteillä pyritään hillitsemään tekoälyhuijauksia ja antamaan opettajille luotettavampi pohja arvioinnille.

Tanskan lapsi- ja opetusministeri Magnus Heunicke esitteli 6. elokuuta toimenpidepaketin sitä vastaan, mitä hallitus kuvailee tekoälyn luvattomaksi käytöksi toisen asteen koulutuksessa. Paketti sisältää ohjelmistoja, jotka on suunniteltu valvomaan opiskelijoiden tietokoneiden toimintaa kirjallisten kokeiden aikana, sekä verkkosuodattimia.

Lukioita kehotetaan myös teettämään opiskelijoilla enemmän tehtäviä valvotuissa olosuhteissa. Higher Preparatory Examination -ohjelman (hf) opiskelijoille suuri kirjallinen tehtävä, joka tunnetaan nimellä SSO, on jatkossa myös puolustettava suullisesti. Noin 9 000 opiskelijaa suorittaa kyseisen tehtävän vuosittain.

Valitettavasti meillä on ongelma tekoälyhuijausten kanssa lukioissa. Toimenpiteitä tarvitaan nyt, Heunicke sanoi Tanskan ministeriön mukaan.

Ei kansallista vaatimusta

Toistaiseksi näytön valvonta on suositus eikä sitova kansallinen vaatimus. Opettajien ammattiliitto GL ja Danske Gymnasier -järjestö suhtautuvat aloitteisiin myönteisesti ja uskovat ammattilehti Gymnasieskolenin mukaan, että yhteisestä standardista tulisi lopulta tulla pakollinen. Muutoin opiskelijat riskivät tulla arvioiduiksi eri ehdoilla riippuen siitä, mitä koulua he käyvät.

Järjestöt peräänkuuluttavat myös resursseja, mikäli suullisten puolustusten lisääminen vaatii enemmän opettajien ja ulkopuolisten tarkastajien työtunteja. GL on myös ehdottanut, että opiskelijat ilmoittaisivat, onko tekoälyä käytetty ja miten sitä on hyödynnetty suurissa tehtävissä, sen sijaan että oletettaisiin teknologian pysyvän kokonaan ulkopuolella.

Asia on ajankohtainen myös Ruotsissa. Ruotsin opetushallitus (Skolverket) kertoo, että jotkut opettajat ovat jo mukauttaneet opetustaan ja arviointiaan tekoälyn vuoksi.

Tekoälyn heijastelematon käyttö koulutuksessa voi vaikuttaa haitallisesti sekä opiskelijoiden oppimiseen että heidän kykyynsä arvioida tekoälyn tuottaman materiaalin laatua. Siksi on tärkeää seurata, miten opiskelijoiden tekoälyn käyttö vaikuttaa heidän pitkäaikaiseen oppimiseensa ja varmistaa, että heillä on oikeat taidot, Ruotsin opetushallituksen opetusneuvos Niklas Leide sanoi toukokuussa.

Puola ja Yhdysvallat neuvottelevat pysyvistä sotilastukikohdista

Julkaistu 6.8.2026 – Kirjoittaja Toimitus

Puola ja Yhdysvallat neuvottelevat pysyvien yhdysvaltalaisten sotilastukikohtien perustamisesta Puolaan, Puolan apulaispuolustusministeri Pawel Zalewski kertoi valtiolliselle TVP-yleisradioyhtiölle keskiviikkona.

Neuvottelujen esivaihe on jo saatu päätökseen Zalewskin mukaan, joka totesi poliittisen tahdon tulleen ilmaistuksi jo kauan sitten.

Olemme jo saattaneet prosessin esivaiheen päätökseen, puhumattakaan poliittisesta tahdosta, joka ilmaistiin jo kauan sitten, hän sanoi.

Hän lisäsi, että Yhdysvallat on muodostanut ryhmän neuvotteluja varten.

Yhdysvallat tarkastelee läsnäoloaan Euroopassa

Neuvottelut käydään sen jälkeen, kun Yhdysvallat käynnisti viime viikolla virallisen arvion sotilaallisesta läsnäolostaan Euroopassa.

Arvion tarkoituksena on painostaa Eurooppaa ottamaan ”ensisijainen vastuu tavanomaisesta puolustuksestaan”.

Yhdysvaltalaisen Council on Foreign Relations -ajatushautomon kokoamien tietojen mukaan kymmeniä tuhansia Yhdysvaltain sotilaita on sijoitettuna Saksaan, Puolaan, Italiaan ja muihin Euroopan maihin.