EU:n uusi pankkidirektiivi, CRD VI, antaa jäsenvaltioille vähemmän liikkumavaraa päättää itse siitä, miten unionin ulkopuoliset pankit saavat toimia niiden markkinoilla. Samaan aikaan eurooppalaista valvontakoneistoa laajennetaan yhteisten sääntöjen, raportoinnin ja EU-elinten suorittaman valvonnan kautta. Kyseessä ei ole täydellinen vallansiirto Brysseliin. Suunta on kuitenkin selvä: pankkivalvonta siirtyy askel askeleelta kansallisesta harkintavallasta kohti yhteistä eurooppalaista järjestelmää.
Tammikuun 11. päivästä 2027 alkaen EU-maiden on CRD VI -direktiivin mukaisesti vaadittava kolmansien maiden kattamilta pankeilta ja yrityksiltä valtuutetun sivuliikkeen perustamista, jos ne haluavat aloittaa tai jatkaa tiettyjen ydinputkien tarjoamista maassa. Näihin kuuluvat talletukset, luotonanto ja takaukset.
Direktiivi on muodollisesti osoitettu jäsenvaltioille. Sen sanamuoto on kuitenkin sitova: kansalliset viranomaiset eivät enää voi vapaasti päättää, saako kolmannen maan pankki myydä tällaisia palveluja suoraan rajojen yli. Niiden on sovellettava EU:n määräämää kynnystä paikalliselle sijoittautumiselle ja toimiluvallle.
Kansallisista viranomaisista tulee toimeenpanijoita
Kansallisen valvonnan ja kansallisen päätöksentekovallan välillä on tärkeä ero. Finanssivalvontaviranomaiset ja kansalliset keskuspankit hoitavat jatkossakin suuren osan päivittäisestä valvonnasta. Mutta CRD VI asettaa puitteet sille, mitä niiden on vaadittava EU:n ulkopuolisilta pankeilta, mitä poikkeuksia on olemassa ja miten rajat ylittävä toiminta on luokiteltava.
Artikla 21c edellyttää sivuliikettä ja toimilupaa kyseisessä jäsenvaltiossa. Poikkeuksia on olemassa silloin, kun asiakas aloittaa yhteydenoton pankkiin, pankkien välisissä ja konsernin sisäisissä liiketoimissa sekä tietyssä sijoitustoiminnassa. Kansallinen valvontaviranomainen ei kuitenkaan voi jättää noudattamatta pääsääntöä poliittisista tai kilpailullisista syistä. Siitä tulee sen sijaan paikallinen viranomainen, joka toimeenpanee yhteisesti päätettyä eurooppalaista markkinoillepääsyä koskevaa politiikkaa.
Tämä tarkoittaa, että maalla, joka haluaisi säilyttää avoimemman mallin esimerkiksi sveitsiläisille, brittiläisille tai yhdysvaltalaisille pankeille, jotka palvelevat paikallisia asiakkaita, on huomattavasti vähemmän liikkumavaraa. Pankin vaihtoehdot ovat käytännössä sivuliikkeen perustaminen, EU:ssa sijaitsevan tytäryhtiön käyttäminen tai vetäytyminen osasta markkinoita.
Kasvava eurooppalainen valvontarakenne
CRD VI on nähtävä laajemmassa kontekstissa. EU:n pankkiunioni on jo rakennettu integroidulle arkkitehtuurille, jossa Euroopan keskuspankki (EKP) ja kansalliset valvontaviranomaiset toimivat yhteisten sääntöjen alaisina. EU-neuvoston mukaan EKP valvoo kansallisten viranomaisten suorittamaa pienempien pankkien valvontaa ja valvoo suoraan merkittäviä pankkeja euroalueella.
EKP:n oma kuvaus on selvä: kansalliset viranomaiset tarkastavat pienemmät pankit suoraan EKP:n valvonnassa, kun taas merkittävät pankit ovat EKP:n suoran valvonnan alaisia. EKP:llä on myös yksinoikeus myöntää pankkitoimilupia maissa, jotka osallistuvat yhteiseen valvontamekanismiin.
Euroopan pankkiviranomaisen (EBA) tehtävänä on puolestaan kehittää ja turvata yhtenäinen sääntökirja. Heinäkuussa 2025 EBA raportoi, ettei se nähnyt syytä suositella muutoksia artiklaan 21c, vaikka viranomainen myönsi, että kolmansista maista tapahtuvan suoran palvelutarjonnan kiellon vaikutuksia on vaikea mitata.
Tämä paljastus ansaitsee tulla otetuksi vakavasti. EU on ottamassa käyttöön rakenteen, joka voi vaikuttaa kilpailuun, luoton saantiin ja kansainvälisten pankkipalvelujen valikoimaan, samalla kun sen oma pankkiviranomainen sanoo vaikutusten olevan vaikeasti kvantifioitavissa. Kun epävarmuus on huomattavaa, kohtuullinen jatkokysymys kuuluu, miksi markkinoillepääsyn kynnystä silti nostetaan unionin tasolla.
Lisää valvontaa, muttei täydellistä vallanottoa
Olisi väärin väittää, että jäsenvaltiot olisivat menettäneet kaiken hallinnan pankkeihinsa. Kansalliset valvontaviranomaiset hoitavat jatkossakin monia päivittäisiä tehtäviä ja säilyttävät erityisen roolin muun muassa pienempien pankkien ja kolmansien maiden sivuliikkeiden osalta. CRD VI on myös direktiivi, mikä tarkoittaa, että säännöt pannaan täytäntöön kansallisen lainsäädännön kautta.
Kansallinen täytäntöönpano tapahtuu kuitenkin yhä tihenevän EU-kehyksen sisällä. EU päättää keskeisistä vaatimuksista, EKP voi harjoittaa suoraa valvontaa tai seurantaa, ja EBA muotoilee yhteisen sääntökirjan ja raportointijärjestelmän. Kansallisesta tasosta tulee siten enemmänkin toimeenpaneva kerros ylikansallisessa rakenteessa kuin riippumaton sääntelijä, jolla on täysi vapaus suunnitella markkinoillepääsyä.
Kuka maksaa uudesta rajasta?
Kannattajat korostavat rahoitusvakautta ja yhdenmukaisempaa sääntökirjaa. Nämä tavoitteet ovat todellisia, erityisesti euroalueen pankkikriisien jälkeen. Mutta jokainen uusi toimilupakynnys tuo mukanaan myös kustannuksia: ulkomainen pankki, joka ei halua rakentaa paikallista organisaatiota ja täyttää uusia vaatimuksia, saattaa poistua markkinoilta. Tämä vähentää kotitalouksien, yritysten ja sijoittajien vaihtoehtoja – silloinkin, kun väärinkäytöksistä ei ole epäilyjä.
CRD VI ei kiellä yksityishenkilöitä pitämästä tilejä muissa maissa. Säännöt kuitenkin antavat EU-instituutioille suuremman vallan niistä ehdoista, jotka määrittävät, mitkä pankit saavat tarjota tiettyjä palveluja unionin asukkaille. EU ei valitse yksittäisen asiakkaan pankkia, mutta sivuliikevaatimusten ja yhteisten toimilupakehysten kautta se voi sulkea pois pankit, jotka eivät hyväksy eurooppalaista mallia. Asiakkaalle, jonka pankki päättää poistua markkinoilta, käytännön seuraus on silti sama: vähemmän valinnanvaraa, korkeammat kynnykset ja vähemmän kansallista vaikutusvaltaa kotimaisiin pankkimarkkinoihin.
Hmm… Nyt pitää ymmärtää millaisessa yhteiskunnassa asuu kiusaajia. Onko se terve yhteiskunta? Onko se onnellinen yhteiskunta? Jos nuorella ei ole vanhempia joille voisi purkaa tunteitaan, ovatko vanhemmat kasvattaneet lapsensa oikein? Ovatko vanhemmat kavereita vai vanhempia lapsille/nuorille? Ja millainen on yhteiskunta jossa ihmiset eivät uskalla kertoa kiusaamisesta koska tietävät ettei se johda ainakaan parempaan muutokseen?
Tässä ajateltavaa Suomenkin päättäjille ja virkamiehille.
-70 ja -80 luvuilla ei ollut paljon kiusaajia. Aina oli tietysti joku öykkäri, joka ei ollut edes välkyin oppilas, mutta voimakas. Mutta sille annettiin joukolla niin kovaa korville että se lopetti. Ja sen jälkeen se sopi muiden kanssa samaan porukoihin. Ei silloin tavittu opettajia tai kuraattoreita. Korville vaan ja lujaa.
Täysin samat kokemukset on myös minulla. Varsinkin ylä-asteella meillä oli niin hyvä yhteishenki ettei kiusaamista tapahtunut juuri ollenkaan -ja jos tapahtui niin se lopetettiin alkuunsa ilman ulkopuolisia tuomareita. Ne oli hyviä aikoja -ne vain loppuivat -90 luvun lamaan. Ainakin suomessa tapahtui suoranainen romahtaminen käyttäytymiskulttuurissa
homma lähti käsistä ja tulokset ovat tämän jutun kaltaisia surunäytelmiä.
Heikko yhteiskunta vaatiin vahvat yksilöt: ”-70 ja -80 luvuilla ei ollut paljon kiusaajia”…
Emppu Vuori: En ihan noin ruusuista kuvaa antaisi menneistä vuosikymmenistä… Kyllä silloinkin kiusattiin… keinot olivat toiset… silloin ei kiusaamisen tai jopa pahoinpitelyitä kuvattu ja pistetty verkkoon… nyt näistä asioista puhutaan…. silloin ei puhuttu…
Kaupungistuminen tai oikeammin suurkaupungistamisaatio sekä monikulttuuri tai oikeammin multikulturalismi ja islamisaatio ovat jo lisänneet pahoinvointia sekä turvattomuutta. Tuhonneet yhteiskuntarauhan, rikkoneet kansan yhtenäisyyden, tuoneet jatkuvan terrorin uhan sekä aiheuttaneet surua ja kuolemaa.
Ja multikulturalistit kehtaavat puhua 80 ja 90 luvuista halventavaan sävyyn, ikään kuin lintukoto eli hyvä iloinen ja turvallinen ympäristö olisi jotain ei toivottavaa. Se oli mahtavaa aikaa, eikä mikään – siis ei mikään – estä tuomasta tuon ajan hyviä ominaisuuksia takaisin. Tai ainoa mikä sen estää toistaiseksi ovat vihervasemmisto, globalismi ja multikulturalistit.
Edellisistä kun jotenkin päästään eroon tai heidät saisi eheytettyä takaisin ihmisyyteen, muuttamaan Ruotsiin tai Gambiaan tai vain tukkimaan turpansa ja painumaan johonkin koloonsa takaisin vetämään piriä ja krokotiiliä, niin ovi auki miellyttävään ja hyvään vauraaseen tulevaisuuteen ja hyvinvointiin sekä menestykseen olisi auki.
Äänestäkää ihmiset. Pyydän, yrittäkää. Jokainen ääni mikä jää antamatta antimarxilaiselle haittamaahamuuttoa ja multikulturalismia vastustavalle ehdokkaalle on sama kuin suora tuki globalisti-marxilaiselle blokille.
Hyvä kirjoitus. Tätä globalismi ja monikulttuurisuus todellisuudessa ovat. Täysin luonnonlakien vastainen toiminta kansojen ja varsinkin rotujen sekoittamisessa + sairas kulttuurimarxismi ovat yhdessä yhteiskuntarauhan kannalta äärettömän tuhoisaa. Karmeinta on kuitenkin se että tätä suuntausta ajavat (((tahot))) ovat täysin tietoisia seurauksista. (((Niille))) tämän valkoisen tytön itsemurha on tavoitteiden täyttymys.
Suomessa ei ole olemassa mitään islamisaatiota!
Suomen poliittinen johto on paniikissa koska Suomen väestörakenne painottuu nyt ja tulevaisuudessa vielä enemmän eläkkeellä oleviin…
Paniikissa oleva Suomen poliittinen johto on yrittänyt korjata tätä vuosikymmenten aikana vinoutunutta tilannetta rahtaamalla ”matuja” maahamme!
Paniikissa tehty ”matujen” rahtaaminen on vain pahentanut tilannetta koska suurelta osin tänne tulleet/tuodut matut ovat vain maallemme haitallista väkeä. Paniikissa oleva Suomen poliittinen johto ei vaan tätä uskalla tunnustaa!
No ei painotu suuret ikäluokat on jo eläkkeellä.. Mitään ongelmaa siitä. Ongelma on vähä-älyiset Suomalaiset jotka haluavat tuoda kanssaan tasavertaista väkeä ulkomailta ja jostain syystä vähä-älyiset on joukolla saanut ne edustajansa edustamaan.
Kaunis tyttö, eikä mikään ”Elefanttimies”. Tämäkin todistaa kammottavalla ja pöyristyttävällä tavalla sen, ettei ole edes ulkonäöstäkään kiinni kuka joutuu kiusatuksi koulussa. Mutta ehkä juuri siksi, että tyttö oli kaunis malli sai aikaan sen kateuden ryöpyn niskaansa kaiketi muilta tytöiltä, pojista en tiedä onko ”kehitys” mennyt jo niin pitkälle, että sukupuolirajatkin ylittyvät. Näitä kiusaamisesta johtuvia lasten traagisia itsemurhia on tapahtunut paljon viime vuosina ja aina ne ovat aina yhtä koskettavia. Kuitenkaan asialle ei voida mitään tai edes yritetä tehdä, vaikka somessa henkäillään raskaita henkäyksiä jokaisen tälläisen tapausten jälkeen. Pahinta on se, että koulut ”sisäsiisteydessään” eivät puutu kiusaamiseen sellaisella rautakouraisella otteella, jossa kiusaajat joutuvat vastuuseen esim. erottamalla heidät koulusta kun sen sijaan he aina saavat jatkaa siinä koulussa missä ovat ja kiusatun täytyy vaihtaa koulua omaksi turvakseen. Vielä ”parhaissa” tapauksissa tieto ”uuteen” kouluun on mennyt jo edeltä ja sama myllytys jatkuu lähes ensimmäisestä päivästä alkaen tuossa ”turvasatamassa”. Kaikkein pahinta ja turvattominta ovat koulut, jotka ovat ns. ”monikulttuurisia”, jolloin kunniakansalaisrodut saavat hakata ja aiheuttaa vakavia fyysisiä vammoja, joka johtaa päällepäätteeksi jopa oppilaan kuolemaan. Ja vain siksi, että suvakki-opettajat ja muut organisaatiossa olevat maailmanhalaajat eivät halua puuttua asiaan mitenkään, vaan painavat asian villaisella, vaikka vanhemmat olisivat yhteydessä kouluun kaikkine lääkärintodistuksineen oppilaan kärsimistä vammoista. Eräillekin vanhemmille Ruosissa koulun rehtori sanoi oikeuksiaan penääville vanhemmille heidän olevan rasisteja, eikä heidän monikulttuurisessa koulussaan ole ”mitään” ongelmia. Leimaa antavana näissä tapauksissa on aina kieltäminen poliisiin yhteydenottamisesta ja ettei tästä tehtäsi ”asiaa” vaan ”koulu hoitaisi asian itse”. Joka merkitsee ”hoidon” rajoittuvan tasan siihen, että koko ”asia” tungetaan patterin väliin.
juha: ”Kaunis tyttö, eikä mikään ”Elefanttimies”. Tämäkin todistaa kammottavalla ja pöyristyttävällä tavalla sen, ettei ole edes ulkonäöstäkään kiinni kuka joutuu kiusatuksi koulussa”…
Emppu Vuori: Onko juhasta kammottavaa että myös kauniitakin kiusataan???
Mielestäni se on kammottavaa että yleensäkään kiusataan ketään!
Käsitä nyt asia sitten millä tavalla hyvänsä, mutta ainahan sitä voi hampaansa kolosta kaivaa mitä tahansa jokaisen kirjoittamaan kommenttiin mitä hyvänsä ”önkimistä”, vaikkapa näinkin traagiseen tapaukseen tavalla, joka kyseenalaistaa toisen ihmisen tunteman järkytyksen asiassa kuin asiassa, joka koskee ihmisen itsemurhaa olivatpa siihen johtaneet syyt mitkä tahansa.
Mutta maailmahan tarvitsee eniten nenäkkäitä ihmisiä ja nenäkkäitä kommentteja lukemaan Raamattua kuin itse piru.
Ulkoinen kauneus ei ole itseisarvo, mutta sisäinen ”rumuus” tuhoaa kaiken hyvän kuten sinun vastauksesessakin se käy hyvin ilmi rääpimällä suutasi itsemurhan tehneen haudalla, jonkun asiasta kirjoittaneen kommnettin mahdollisen ”kauneusvirheen” takia, jonka löytää vain kieroutunut ja pahansuopainen ihminen.
Minulle ei ihmisen ulkonäkö sinänsä merkitse merkitse mitään kaikkien yläpuolelle nostavaa arvoa ihmisessä, mutta ei sen saa myöskään olla sen peruste, että ihmistä olipa kysymyksessä nainen tai mies ole sortamisen peruste silkasta kateudesta, joka pyrkii kuten fenisteillä on tapana määrittämään ja tekemään kauneuden sellaiseksi piirteeksi ihmisessä, että se on tuhottava ”sosiaalidemokraattisen tasa-arvon” alaisuuten, joka tasapäistää kaiken tekemällä maailmasta paikan, jonka määrittävät esim. nk. ”rumat” ihmiset niin, ettei kauneutta saa olla olemassa ja sen on oltava merkityksetön, jopa negatiivinen asia ihmisessä, joka jopa oikeuttaa hänen syrjimisensä elämässä kaikilla elämän osa-alueilla vain siksi, että ”rumien” ei tarvitse tuntea ”huonommuutta” tai kateutta sekä pelkoa siitä etteivät he esim. työelämässä tule huomioitua tasapuolisesti pelkän huonon ulkonäkönsä perusteella.
Tämä näkyy esim. feminismissä patologisena miesvihana aikana, jolloin kyllä kaikenlainen muunlainen ”viha” on mitä suurin rikos, jopa niin että se menee fyysisen väkivallan ja murhankin edelle, jos tekijä on vain ”oikea”.
Esim. lihavat naiset pyrkivät viemään kaiken vallan koko naissukupuolelta diktatuurisin ottein niin, että he yksin määrittävät sen mikä on ”luvallista”, suotavaa ja etenkin ”oikein” projisoimalla vihansa miehiin, joka on vain siirrettyä vihaa, jonka kohteena ovat hoikat naiset tai muutoin pelkän geeniperimän ansiosta saatujen ”luonnonlahjojen” siunaamina ovat todellisia ”mies -mangneetteja” halusivatpa he sitä itse tai ei.
Mutta lähtökohtaisesti vikahan on vain miehissä ja se on allekirjoittaneelle, jo pohjoismassa asuneena ikäni samanlainen itsestäänselvyys kuin gravitaatiovoima.