Afganistanin pakolaisuuttakin aiheuttavan epävakauden syynä ovat pitkälti 1970-luvulla tapahtuneet asiat, kommunistiset vallankaappaukset ja Neuvostoliiton tunkeutuminen maahan tukemaan asevoimin paikallisia kommunisteja. Se poliittinen yläluokka, jota puna-armeija lähti joulukuussa 1979 pelastamaan, pakeni sittemmin Neuvostoliittoon, josta osa jatkoi Suomeen asti.
Mohammed Daud Khan oli Afganistanin pääministeri vuosina 1953–1963, ja ensimmäinen presidentti 1973–1978. Hänen serkkunsa kuningas Mohammed Zahir Shah nimitti hänet pääministeriksi v.1953. Kenraali Khan tunnettiin pääministerikautenaan edistyksellisestä politiikastaan, etenkin naisten oikeuksien lisäämisestä, ja kahdesta viiden vuoden modernisoimissuunnitelmastaan. Hän kääntyi Neuvostoliiton puoleen talous- ja sotilasavun saamiseksi. Kuningas erotti hänet 1963 ja ryhtyi hallitsemaan itse.
Vuonna 1973 Mohammed Daud Khan kaappasi vallan kuninkaan ollessa ulkomailla ja julisti maan tasavallaksi ja itsensä tietysti presidentiksi. Khan yritti pelata Neuvostoliiton ja länsivaltojen kilpailulla, ja menetti vasemmistolaiset tukijansa.
Khan salamurhattiin presidenttikautensa lopuksi Afganistanin kahtiajakautuneen marxilaisen kansandemokraattisen puolueen sisäisessä valtataistelussa, Khalq-siiven kaapetessa vallan.

Mohammed Daud Razmyar toimi 1980-luvun alussa Afganistanin kansandemokraattisen puolueen (PDPA) keskuskomitean talousosaston varapuheenjohtajana, ja sittemmin puolueen korkeimman johdon eli keskuskomitean politbyroon jäsenenä.
Vaikka Afganistanin demokraattisen tasavallan yksipuoluejärjestelmä lopetettiin 1987, säilyi valta PDPA:n ja muiden sosialistien käsissä. Helmikuun alussa 1989 neuvostojoukkojen vetäytyessä Afganistanista Razmyar toimi pääkaupunki Kabulia johtaneen puolueneuvoston pääsihteerinä. 19. helmikuuta 1980 presidentti Mohammad Najibullah perusti maata johtaneen 20-jäsenisen Isänmaan puolustuksen korkeimman neuvoston, jonka jäseneksi Daud Razmyar nimitettiin. Razmyar toimi myös tämän korkeimman neuvoston kansanhuoltokomission jäsenenä.
Vuonna 1989 Razmyar nimitettiin Afganistanin Neuvostoliiton-suurlähettilääksi Moskovaan. Neuvostoliiton hajottua romahti myös Afganistanin sosialistinen hallinto nopeasti, ja Razmyarin kohtaloksi tuli maanpakolaisuus ja muutto Moskovasta Helsingin Puu-Käpylään. Mohammed Daud Razmyar on sittemmin osallistunut Afganistanin kansanpuolueen toimintaan Käpylästä käsin. Suomen Sosialidemokraattisen Puolueen kansanedustaja Nasima Razmyar on Mohammed Daud Razmyarin tytär.

Nasima valmistui ylioppilaaksi Töölön yhteiskoulusta vuonna 2004. Hän on suorittanut yhteisöpedagogin ja valtio-opin opintoja.
Vuodet 2006–2007 Razmyar työskenteli Kansainvälinen siirtolaisuusjärjestön tehtävissä Tanskassa, minkä jälkeen hän on työskennellyt Mannerheimin Lastensuojeluliitossa ja Monika-Naiset-liitossa maahanmuuttajia koskevissa tehtävissä. Yksityisen sektorin töitä Nasima Razmyarille ei ole kertynyt.
Vuonna 2010 Razmyar valittiin vuoden pakolaisnaiseksi perusteena tasa-arvon ja yhdenvertaisuuden edistäminen.
Samana vuonna hän osallistui Tanssii tähtien kanssa -ohjelman viidennelle kaudelle, mikä herätti keskustelua Suomen afgaaniyhteisössä.
Kesä–joulukuussa 2011 Razmyar toimi Mikael Jungnerin eduskunta-avustajana. Vuoden 2012 alusta alkaen hän on toiminut SDP:n eduskuntaryhmän poliittisena avustajana ja vuoden 2013 alusta SDP:n eduskuntaryhmän viestintäsihteerinä.
Razmyar valittiin vuoden 2012 kunnallisvaaleissa Helsingin kaupunginvaltuustoon 1 671 äänellä. Hän oli SDP:n ehdokas myös vuoden 2014 eurovaaleissa, joissa sai 12 312 ääntä. Razmyar oli ehdolla myös kevään 2015 eduskuntavaaleissa. Hän sai vaaleissa yhteensä 5 156 ääntä ja tuli valituksi eduskuntaan. Razmyar kuuluu vastaanottokeskusten toimintaa hoitavan Viittakivi Oy:n hallitukseen.
Nasima Razmyar on äskettäin valittu Helsingin Kaupungin apulaispormestariksi. Kabulin hallinnossa Daud-Razmyar -suvusta ei tällä hetkellä ole ketään.





