Ihmiskehoon sijoitettava mikrosiru, johon voidaan ladata informaatiota ja jota voidaan lukea, on eräs niitä keksintöjä, jotka ovat jo mahdollisia, eikä niiden tuloa voida estää. Lainsäädäntö joka säätelisi ihmisten valvontaa niiden avulla puuttuu, toistaiseksi. Lemmikkieläinten merkitsemisestä siruilla on toki säädöksiä joissain maissa: Niissä ne on määrätty pakollisiksi rajoja ylitettäessä. Vilkaistaan, mikä tämä ihmesiru on?
Mikrosiru asetetaan ihmisen tai eläimen ihon alle normaalilla injektioruiskulla, jollaisiin olemme tottuneet terveyskeskuksissa. Toimenpide on nopea, eikä jätä jälkiä ihoon. Mikrosirua ei voida normaalisti asettaa ihmiseen hänen huomaamattaan, ellei käytetä anestesiaa. Mikrosirun asentamisen hygieniavaatimukset ovat samaa luokkaa kuin rokotusten.
Tavanomaisin mikrosirun sisältämä informaatio on tunniste: Ihminen tai kotieläin voidaan identifioida sirun avulla. Uudempi tekniikka tarjoaa mahdollisuuksia päivittää informaatiota asentamisen jälkeen.
Mikrosiruja on kokeilumielessä asennetettu ryhmiin joidenkin oppilaitosten oppilaita. On olemassa huhuja, että joillakin kidnappausta tms. pelkäävillä henkilöillä ja heidän omaisillaan on mikrosiritunnisteita. Luonnollisesti tästä ei ole täsmällisiä tietoja.
Kehossa olevan sirun informaation lukemiseen sopivat laitteet ovat kehittyneet alkuaikojen kädessäpidettävistä sondeista kulkuportteihin sopiviksi lähes etälukijoiksi, joiden läsnäoloa ei sirutettu henkilö välttämättä tiedä.
Avoin yhteiskunta, jota pidämme tänään yhteiskunnallisen kehityksen korkeimpana saavutuksena, edellyttää tiettyä yksilön etumatkaa valvontakoneistoihin. USA:n valtion perustajat eivät tienneet valvontatyökaluista, mutta säätivät että vapaassa yhteiskunnassa täytyy olla vapaa aseenkanto-oikeus. Vapaus 24/7 kattavasta näkymättömästä valvonnasta on paljon perustavanlaatuisempi fundamentti.
Mikrosiruja koskevan lainsäännön pitäisi määritellä ainakin seuraavat asiat:
- Mikrosirujen sisältämän informaation hallinta: Kuka saa pitää arkistoja, ja keille tietoja luovutetaan.
- Milloin henkilön mikrosirutunniste on luvallista lukea, ja kenelle tietoja saa jakaa.
- Kuka ja milloin saa päivittää henkilön sirussa olevaa informaatiota, ja miten henkilön suostumus toimenpiteeseen rekisteröidään.
- Yksilön oikeus kieltäytyä sirutuksesta on kirjattava lakiin.
- Kielto lukea informaatiota henkilön tietämättä, ja po. teon rangaistavuus.
- Kielto asentaa siru henkilöön ilman todettavaa tahdonilmausta sirun vastaanottajalta.
- Mikrosirujen sisältämän datan yhdistäminen esm. paikannustietoihin on oltava vain viranomaisilla, ja heilläkin vain määritellyissä tapauksissa.
Tämä tarkastelu on lonkalta vetäisty, mutta osoittaa millaisiin juridisiin ongelmiin henkilöiden mikrosirutus tulee johtamaan, kun tietojen siirtäminen, arkistointi ja jakaminen täytyy autorisoida ja oikeudet määritellä. Vertailutapauksena voidaan käyttää poliisin lupaa kuunnella henkilön puhelinta: Lupa haetaan nimetyn henkilön kuunteluun, ilmoitetusta syystä, määrä-ajaksi, ja sen myöntää oikeuslaitoksen toimija, ei järjestysvallan edustaja. Henkilön kehossa oleva tietopaketti on toki intiimimpää aineistoa, kuin puhelimeen puhuttu sana.
Ellei nykyinen niin vähintään huominen tekniikka tarjoaa mahdollisuuden myös sirun aktiiviseen tiedonkeräämiseen, ja ulkopuoliseen lukemiseen. Tässä ollaan tekemisissä niin arvaamattomien valvontamahdollisuuksien kanssa, että voimmeko antaa tätä työkalua edes demokraattisimmille hallituksille? Pikainen vilkaisu karttaan, ja viimeaikaisten uutisten seuraaminen kertoo että *avoin yhteiskunta* ja *oikeusvaltio* eivät ole moitteettomina toteutuneet suurimmassa osassa maailmaa, jos missään.
Oikeusvaltiona pidetyn hallinnon sortumisesta "demokratiavajeeseen" on tuore esimerkki Erdoganin Turkki. Siis emme voi luottaa valtioiden pysyttäytymiseen pelisäännöissä. Kehoon otettua siruahan ei voi poistaa jos vaalitulos ei miellytä. Kun koko joukko suomalaisia liberaalivasemmistolaisia ilmoitti muuttavansa maasta jos persut pääsevät hallitukseen, kaikki -myös he itse- pitivät sitä kevyenä herjana. Miten olisi jos heidän olisikin ollut totuttauduttava mielikuvaan, että puolustusministeri Jussi Niinistö ja hänen suomensisulaiset kaverinsa lukevat heidän sirutiedostojaan jossakin bunkkerissa ja naureskelevat: "Kato hei, se on ollut 0.5:n promillen kännissä... -missäs on auton paikannustiedot?"
Esimerkkihän on vitsi, mutta nykytekniikalla käytännössä mahdollinen. -Ja kuka tietää tulevien vaalien voittajat? ![]()
News.com.au mikrosirutuksesta ausseissa.





