Pauli Vahtera: Neljä kuvaa ja yksi video kertoo enemmän kuin tuhat sanaa

Päivitetty 2.3.2017, Julkaistu 14.2.2017 – Kirjoittaja Juha Korhonen
Lukuaika 4 minuuttia

Suomen Kuvalehden 10.2.17 artikkelissa ”Millään muulla ryhmällä kuin opiskelijoilla pankkilainaa ei lasketa tuloksi” osoitetaan kuinka tradenomiopiskelija saa 1.8.17 alkaen asumistukea 403 eur, opintorahaa 250 eur ja opintolainaa 650 eur kuukaudessa.

”Kotoutumiskoulutus antaa aikuiselle maahanmuuttajalle paremmat mahdollisuudet osallistua suomalaiseen yhteiskuntaan. Saadaksesi työttömyysetuutta sinun on osallistuttava alkukartoitukseen ja opiskeltava kotoutumiskoulutuksessa.”
Vuoteen 2015 oli kotouttamisraha, joka oli yli 800 euroa, vaikka asui avioliitossa suomalaisen kanssa. Kotouttamisraha korvattiin työttömyyspäivärahalla ja toimeentulotuella. Lisäksi saa asumistukea. Suomen kieltä opiskeleva oleskeluluvan saanut voi siten saada 1300 euroa kuukaudessa. Kuukauden tuet Suomessa vastaavat Afrikassa hyvätuloisen vuoden, maasta riippuen jopa kahden vuoden palkkaa. Ilmankos tänne tulvaa riittää.

(adsbygoogle = window.adsbygoogle || []).push({});
Hallitus yritti nirhaista 10 % maahanmuuttajien tuista, mutta siitä älähtivät demlalaiset perustuslakiasiantuntijat. Maahanmuuttajalle saa maksaa enemmän, mutta on syrjintää jos maksaa vähemmän kuin suomalaiselle. Siksi hallitus perui tämänkin tarpeellisen uudistuksen. Suomalainen opiskelija saa saman tuen, mutta maksaa siitä puolet takaisin, maahanmuuttaja ei maksa. Se ei ole syrjintää. Tämä menettely on kaukaa viisas. Maahanmuuttaja ei kuitenkaan maksaisi mitään takaisin, mutta suomalainen joutuu maksamaan.

Kotouttamisraha oli paljon, mutta työttömyystuki täydennettynä toimeentulotuella on enemmän. Miksi tällainenkin uudistus piti tehdä. Koska suomalainen ei voi saada kotouttamisrahaa, sitä olisi voitu nirhaista.

Ennen oli ennen mutta nyt on nyt

Opiskeltiin sitä ennenkin. Uteliaisuuttani vertasin omaa kahta vuottani kauppaopistossa. Viimeisenä lukukautena keväällä 1968 siirryttiin viisipäiväiseen opiskeluun kouluni ollessa koekenttänä. Nykyrahassa laskien käytössäni oli 281 euroa kuukaudessa, ja siitä 48 % oli opintolainaa. Lainan korko oli 6 % ja sen takaajina Hiiden kylästä maanviljelijä Vilho Haukkamaa ja pienviljelijä Tuure Lindgren. Heille olen ikuisesti kiitollinen. Loput rahat hankin töitä tekemällä, sillä mitään tukia eikä stipendejä ollut. Käyttörahoista kolmannes meni jaetun alivuokralaishuoneen vuokraan. Kun rahaa ei ollut, menetin ensimmäisen tyttöystäväni kun minulla ei ollut rahaa viedä häntä elokuviin.

Ymmärrän toki maailman muuttumiseen, mutta olen kyllästynyt tähän jatkuvaan ruikuttamiseen siitä kuinka sosiaalitoimistosta ei saa tarpeeksi rahaa elämänmakuiseen olemiseen. Ymmärrän myös sen, että inflaatio hoiti opintolainat. Ja töitä sai, tosin silloin kelpasi mikä työ tahansa. Toisin kuin nyt. Ja muutettiin pois kotiseudulta työn perään.

Missä vaiheessa teini-ikäisten työnteko katsottiin olevan väärin. Minulle se aika oli kivaa ja mielenkiintoista. Olisiko kesän lorviminen ollut mukavampaa?

Tänään Suomessa annettavia tukia mainostetaan 12 kielellä. Lukijoita näillä sivuilla on enemmän ulkomailla kuin Suomessa. Youtubessa olevan englanninkielisen mainoksen tekstitys on arabiaksi, farsiksi, kurdiksi ja somaliksi. Juuri pahimpien p-skamaiden miehet toivotetaan tervetulleiksi.

VMP: ”Jos turvapaikan saaneiden sosiaalitukia leikataan, niin se voi ajaa heitä hankkimaan elantoa leipäjonojen kautta, arvioi Yle Uutisten tv-studiossa vieraillut Kelan tutkija Jussi Tervola.” Kelan tutkijaa ei kiinnosta suomalaiset leipäjonossa. Sanonpa suoraan tuolle tutkijalle, haistakoon.

Pauli Vahtera

6,811 total views, 4 views today

So we've handled calories, we handled heavy weights, protein, squats and of course once you get that going it's probably a good idea to get into yoga or Pilates. Take a yoga or Pilates class, that will get your body lean and that will help with definition in your muscles. In the United States, it is thought that a Los Angeles bid for the 2024 Olympics in which Paralympics would have parity with Olympics cheap football jerseys could bring the step change in outlook. In the meantime, American Paralympic athletes hear of London's plans to stage next summer's Paralympics world championships before the event cheap nfl jerseys for the able bodied and think that ours is a different world.. Many bodybuilding supplements have the tribulus plant added in the formulation due to its powerful testosterone elevating properties. Studies have shown over 50 percent increase in testosterone levels when the athlete is supplementing tribulus. Create a lighted decoration for any holiday with a gallon glass jar, craft foam, hot glue gun, glass or acrylic paints and a string of colorful lights. NFL Jerseys China Match the lights to the holiday, using orange for Halloween; red, white and blue for patriotic holidays, pastel colors for Easter and red and cheap oakleys sunglasses green for Christmas. His mother was born in America to Lithuanian parents. His father, born in the Lithuanian town of Druskininkai, was a Lithuanian 'Lipka Tatar', fake ray ban sunglasses descended from Mongolians. After retirement from the Navy, he wrote two books: A Cup O'Kapeng Barako" and sequel. He is now writing his 3rd book. Mike Nugent missed another extra point.And the Bengals lost yet another game in throwback fashion, making every sort of mistake.Heading into December, it's clear they've bungled their season away, too.A 19 14 loss in Baltimore on Sunday left the Bengals (3 7 1) pretty much finished for 2016.They're 2 games behind Baltimore (6 5) and Pittsburgh (6 5) with only five left.The defending AFC North champs would have to run the table, and the Ravens and Steelers both would have to have meltdowns for the Bengals to reach the playoffs.They know the odds of that happening aren't good at all. The Bengals cheap nfl jerseys have reached the playoffs a club record five consecutive seasons, and that streak is about to get snapped."We know some things have to break our way now," coach Marvin Lewis said on Monday .Also, they know they haven't played well enough at any point this season to consider themselves playoff worthy.That was the case again on Sunday in Baltimore, where they played well enough to stay in cheap oakleys the game but no more.Dalton has been under constant pressure during the season, getting sacked 32 times fourth most in the NFL.Even when they're not getting to Dalton, defenders are making it tough on him.

Janne ”Rysky” Riiheläinen menetti kaikki työt – Uskottavuus propagandistina meni

Päivitetty 2.5.2026, Julkaistu 27.2.2026 – Kirjoittaja Juha Korhonen
Lukuaika 1 minuutti

On olemassa ilmiö, jossa julkinen hahmo rakentaa uransa vahvan retoriikan, kärjekkäiden tulkintojen ja jatkuvan vastakkainasettelun varaan. Hetken aikaa se toimii. Otsikoita syntyy, some reagoi, oma kupla taputtaa.

Mutta sitten tapahtuu jotain vaarallista: yleisö lakkaa uskomasta.

Kun uskottavuus murenee, se ei romahda kerralla. Ensin katoavat hiljaiset lukijat. Sitten katoaa kiinnostus. Lopulta katoavat toimeksiannot. Se on kylmä markkinatalouden logiikka: jos kukaan ei halua lukea, kukaan ei maksa kirjoittamisesta.

Moni mediapersoona on viime vuosina saanut huomata tämän. Kun retoriikka kovenee ja jokainen kriitikko leimataan viholliseksi, alkaa uskottavuus syödä itse itseään. Jos vuosikausia maalaa maailmaa mustavalkoisilla siveltimillä ja syyttää vastapuolta milloin mistäkin, lopulta yleisö kysyy: missä ovat todisteet – ja miksi sama levy soi aina?

Yleisradio ei ole velvollinen tarjoamaan töitä kenellekään. Yliopistot eivät ole velvollisia tarjoamaan alustoja. Media-alalla toimeksiannot eivät ole sosiaalietuus vaan seurausta kysynnästä ja luottamuksesta. Kun luottamus katoaa, myös puhelin hiljenee.

Ja mitä jää jäljelle? Pienet ideologiset taskujulkaisut, joissa oma piiri edelleen nyökyttelee toisilleen. Muutaman kympin palkkio kuussa ja tuttu toimituksellinen kupla, jossa kriittinen peili on jo vuosia sitten peitetty verholla.

Suurin tragedia ei ole työn menetys. Suurin tragedia on se, ettei kukaan enää jaksa lukea. Ei siksi että olisi “vaiennettu”, vaan siksi että yleisö on jo tehnyt arvionsa.

Uskottavuus on mediassa valuuttaa. Sen voi käyttää loppuun. Ja kun saldo näyttää nollaa, pankki ei enää myönnä lisäluottoa – ei edes propagandan nimissä.

Janne "Rysky" Riiheläiselle kävi näin.

Lukijan kynästä: Riiheläiset ja muut maalittajat ovat joko ex-narkkareita tai sarjaepäonnistujia

Päivitetty 2.5.2026, Julkaistu 30.10.2025 – Kirjoittaja Juha Korhonen
Lukuaika 2 minuuttia

Verkon syövereissä elää laji, joka luulee olevansa totuuden torvi ja sananvapauden viimeinen linnake. Todellisuudessa kyse on usein aivan muusta. Maalittaja, someraivoaja ja häiriköksi ryhtynyt huutelija on harvoin rohkea – useammin katkera. Hän on elämänsä pettymyksissä marinoitunut sielu, joka ei enää jaksa katsoa peiliin, joten alkaa sylkeä sitä kohti.

Moni näistä näppäimistösotureista on joskus kokenut jotakin raskasta: tulleet itse kiusatuiksi, jääneet yksin, ehkä ajautuneet päihteiden, työttömyyden tai epäonnistuneiden ihmissuhteiden loukkuun. Mutta sen sijaan, että he olisivat kääntyneet rakentavan muutoksen tielle, he ovat valinneet helpomman reitin – purkavat oman elämänsä tyhjyyden muihin. Jokainen solvattu, uhkailtu tai maalitettu ihminen on heille hetkellinen helpotus, annos valheellista ylivoiman tunnetta.

Maalittaja ei siis taistele vallanpitäjiä vastaan, vaan omaa mitättömyyden tunnettaan vastaan. Some antaa hänelle sen, mitä elämä ei koskaan antanut: yleisön. Ja yleisö on huume. Jokainen tykkäys, jako ja vihainen kommentti toimii pienenä piikkinä suoraan egon suoneen. Siitä seuraa addiktio, jossa mikään ei riitä. On pakko huutaa kovempaa, loukata rajummin, jotta edes joku huomaisi.

Tätä ei pidä romantisoida, eikä ymmärtää väärin. Häiriköinti ja maalittaminen eivät ole “mielipiteitä” tai “kriittistä keskustelua”. Ne ovat pelkurin keinoja purkaa oma epäonnistuminen muiden niskaan. Jokainen, joka osallistuu siihen, on osa ongelmaa – ei yhteiskunnallista keskustelua.

On aika lakata antamasta häiriköille valtaa. He eivät ole rohkeita totuudenpuhujia, vaan oman elämänsä raunioilla seisovia ihmisiä, jotka eivät osaa muuta kuin huutaa pimeään. Ja mitä enemmän me kuuntelemme, sitä pimeämmäksi tämä maa käy.

Kirja-arvostelu: Jessikka Aro – Putinin USA

Päivitetty 2.5.2026, Julkaistu 29.10.2025 – Kirjoittaja Juha Korhonen
Lukuaika 1 minuutti

Jessikka Aron Putinin USA pyrkii olemaan paljastuskirja Venäjän vaikutusoperaatioista Yhdysvalloissa, mutta lopputulos on kaikkea muuta kuin paljastava. Kirja on rakennettu vanhentuneiden väitteiden, yksipuolisten lähteiden ja toistettujen teorioiden varaan, joista moni on jo osoitettu kestämättömäksi.

Aro esittää väitteitä ja yhteyksiä, joita ei tue ajantasainen tai todennettava aineisto. Lähteitä ei usein tarkisteta kriittisesti, ja kokonaisuus rakentuu enemmän mielikuvien kuin faktan varaan. Monet kirjassa esitetyt tarinat vaikuttavat peräisin aikaisemmista kiistanalaisista lähteistä, joita tekijä kierrättää ilman uutta todistusaineistoa.

Kerronta on kärjistettyä ja värittynyttä. Aro ei pyri tasapuolisuuteen, vaan rakentaa mustavalkoisen vastakkainasettelun, jossa hän itse esiintyy totuuden puolustajana ja eri mieltä olevat leimataan propagandan uhreiksi. Tämä tekee kirjasta enemmän poliittisen pamfletin kuin tutkivan journalismin työn.

Lukijalle Putinin USA näyttäytyy teoksena, joka yrittää epätoivoisesti toistaa vanhaa narratiivia todellisuuden muuttuessa ympärillä. Kirjasta puuttuu itsearviointi, lähdekritiikki ja analyyttinen etäisyys. Lopputulos on raskas, yksipuolinen ja harhaanjohtava.

Yhteenveto:
Putinin USA ei tarjoa uutta tietoa, ei uskottavia johtopäätöksiä eikä journalistista objektiivisuutta. Se on kokoelma toistettuja väitteitä ja yksipuolisia tulkintoja, jotka eivät kestä kriittistä tarkastelua. Amatöörimäinen sepustus täysin todellisuudesta irrallaan.

Arvosana: 0,5 / 5
Kokonaisuus on epäuskottava, ylidramaattinen ja pahasti ajastaan jäljessä.

Maalittaminen ja väärän tiedon agitaattorit uhkaavat ihmisten turvallisuutta

Päivitetty 11.6.2026, Julkaistu 29.10.2025 – Kirjoittaja Juha Korhonen
Lukuaika 2 minuuttia

Yhä useammin sosiaalisessa mediassa näemme ilmiön, jossa jotakuta ihmistä aletaan yhteisvoimin painostaa, leimata ja häpäistä. Tätä kutsutaan maalittamiseksi – ja se on yksi aikamme vaarallisimmista keskustelukulttuurin sairauksista.

Maalittamisen ydin on yksinkertainen: joku vaikuttaja tai näkyvä henkilö jakaa valikoitua tai virheellistä tietoa jostain yksilöstä tavalla, joka saa joukon ihmisiä hyökkäämään tämän kimppuun. Tuloksena on somemyrsky, uhkailua, ja monesti kohteen henkilökohtainen ja ammatillinen maine tuhoutuu hetkessä.

Tämä ei ole sattumanvaraista. Se on osa laajempaa agitaatiokulttuuria, jossa viestintää käytetään poliittisena tai ideologisena aseena. Ikävä kyllä, myös Suomessa tällaisia toimintatapoja on omaksuttu – ja niihin on toisinaan liittynyt jopa julkisin varoin tuettuja hankkeita tai projekteja.

Kun vaikuttajasta tulee yllyttäjä

Yksi esimerkki tästä kehityksestä on viestintävaikuttaja Janne Riiheläinen, joka on toiminut näkyvästi julkisessa keskustelussa ja saanut tukea myös erilaisilta yhteisöiltä, kuten Aalto-yliopistosta. Riiheläisen toiminta sosiaalisessa mediassa on herättänyt laajaa huolta: hänen päivityksissään toistuu kaava, jossa yksittäisistä ihmisistä tai ryhmistä annetaan vääristeleviä väitteitä, minkä jälkeen seuraajat käyvät hyökkäykseen, jopa väkivataan kehoitetaan ihmisiä.

Ongelma ei ole pelkästään Riiheläisessä henkilönä – vaan ilmiössä, jota hän edustaa. Kun valta-asemassa oleva vaikuttaja käyttää sananvapauttaan toisten leimaamiseen, hän asettaa itsensä viestinnän agitaattoriksi, ei keskustelijaksi. Tällainen toiminta murentaa yhteiskunnallista luottamusta ja normalisoi vihamielistä käytöstä.

Julkinen raha ja vastuu

Erityisen ongelmallista on, jos julkista rahaa kanavoidaan henkilöille tai hankkeille, joiden toiminta synnyttää maalittamista tai sen kaltaista sosiaalista painostusta. Tiede ja koulutus ovat arvokkaita vain silloin, kun ne rakentavat luottamusta ja yhteisöllisyyttä – eivätkä toimi välineenä muiden hiljentämiseen.

Jos yliopisto tai muu julkinen taho tukee toimijoita, jotka toistuvasti lietsoivat someraivoa, on syytä pysähtyä ja kysyä: mitä me oikein rahoitamme?

Sananvapaus ei ole hyökkäysoikeus

Sananvapaus on demokraattisen yhteiskunnan kulmakivi. Mutta se ei tarkoita oikeutta vääristellä tietoa tai lietsoa ihmisiä toisia vastaan. Jokainen, jolla on suuri seuraajakunta ja vaikutusvaltaa, kantaa myös moraalisen vastuun siitä, miten hänen sanansa vaikuttavat.

Jos haluamme säilyttää vapauden puhua, meidän on suojeltava myös vapautta olla joutumatta joukkohyvittelyn kohteeksi. On aika lopettaa maalittamisen normalisointi – riippumatta siitä, kuka sitä tekee.

https://nykysuomi.com/2025/06/10/aalto-yliopisto-faktabaari-ja-janne-riihelainen-rikostutkinnan-kohteena-syytoksia-laajasta-vihamaalittamisesta-ja-valheellisesta-mustamaalauksesta/