Australian itärannikolla eläviä pullokuonodelfiinejä on kuvattu, kun ne nostavat vedestä suuria merisimpukoita tavoittaakseen niiden sisällä piileskeleviä kaloja. Kun poikanen poimi saman kuoren kuin emonsa hetkeä myöhemmin, tutkijat saivat harvinaisen tilaisuuden nähdä, miten saalistustekniikka saattaa siirtyä eteenpäin.
University of the Sunshine Coastin tutkijat dokumentoivat kaksi tällaista tapahtumaa Great Sandy Marine Parkissa Hervey Bayn edustalla vuonna 2025. Havainnot, joissa oli mukana kolme indopasiifista pullokuonodelfiiniä, ovat Marine Mammal Science -lehdessä julkaistun tutkimuksen mukaan ensimmäinen julkaistu todiste tästä käyttäytymisestä Australian itärannikolla.
Saalistustekniikka tunnetaan nimellä shelling (simpukan käyttö). Delfiini työntää kuononsa suuren tyhjän kotilon kuoren aukkoon, nostaa sen pintaan ja kallistaa tai ravistaa kuorta saadakseen kalan ulos. Tutkijat pitävät kuorta työkaluna, koska delfiinin on etsittävä, käsiteltävä ja käytettävä sitä tietyllä tavalla.
Merkittävin havainto tehtiin 1. lokakuuta 2025. Aikuinen naaras nosti kuoren, jonka sisällä oli kala. Kala pääsi pakoon, jolloin delfiini pudotti kuoren ja lähti ajamaan saalista takaa. Kolme minuuttia myöhemmin sen poikanen nousi pintaan saman kuoren kanssa ja piteli sitä samalla tavalla. Poikanen myös iski kuorta veden pintaa vasten, pudotti sen ja poimi sen uudelleen. Sitä ei kuitenkaan pystytty määrittämään, saiko kumpikaan delfiini kalaa kiinni.
Videolla poikanen käsittelee merisimpukkaa. Video: University of the Sunshine Coast/The Conversation.
Opittu mahdollisesti useammalla kuin yhdellä tavalla
Se, että poikanen käytti kuorta pian emonsa jälkeen, tukee mahdollisuutta, että käyttäytyminen voi siirtyä emolta poikaselle. Tutkijat korostavat kuitenkin, että näyttö on erittäin rajallista eikä se vahvista, miten oppiminen tapahtuu. Havainto koskee vain yhtä emoa ja poikasta.
Vuonna 2020 tehty tutkimus Australian länsirannikon Shark Bayn delfiineistä osoitti puolestaan, että simpukan käyttö levisi pääasiassa toistensa kanssa seurustelevien delfiinien keskuudessa, myös emo-poikassuhteiden ulkopuolella. Queenslandin uusi kuvamateriaali viittaa siihen, että saalistustekniikka saattaa levitä useammalla kuin yhdellä tavalla.
Tämä ei tarkoita, että käyttäytyminen olisi alueella uutta. Tutkijoiden havaintojen jälkeen turistiveneistä löytyi valokuvia, joissa delfiinit nähtiin kuorten kanssa samalla Hervey Bayn alueella jo vuosina 2013 ja 2019. Käyttäytyminen on saattanut jäädä huomaamatta, koska se on harvinaista, lyhytkestoista ja aluetta on aiemmin tutkittu vain rajallisesti.
Hervey Bayn ja Shark Bayn populaatiot sijaitsevat Australian vastakkaisilla puolilla. Tutkijat pitävätkin mahdollisena, että delfiinit ovat saattaneet kehittää saman työkalun käytön toisistaan riippumatta, vaikka tämäkin kysymys vaatii lisää havaintoja.
”Kuvamateriaalimme tarjoaa ensimmäisen mahdollisen todisteen emolta tapahtuvasta sosiaalisesta siirtymisestä – prosessista, jossa jälkeläiset oppivat käyttäytymistä tarkkailemalla emonsa toimia. Se haastaa uskomuksen, jonka mukaan delfiinit oppisivat tämän työkalun käytön vertaisiltaan”, tutkimuksen johtava kirjoittaja Alexis Levengood sanoi University of the Sunshine Coastin tiedotteessa.
Tutkimusryhmä haluaa nyt selvittää, kuinka yleistä simpukan käyttö on ja pitäisikö sitä pitää erikoistuneena saalistusstrategiana. Lisää havaintoja tarvitaan myös emojen, vertaisdelfiinien ja itsenäisen ongelmanratkaisun roolin määrittämiseksi tekniikan levitessä.
