Mainos:

Delfiinin poikanen matkii emonsa simpukkajahtia

Julkaistu 2.9.2026 – Kirjoittaja Toimitus
Valokuva tallentaa epätavallisen ampumiskäyttäytymisen Hervey Bayn alueella, jossa delfiinit käyttävät tyhjiä merikuoria kalansaalistamiseen.

Australian itärannikolla eläviä pullokuonodelfiinejä on kuvattu, kun ne nostavat vedestä suuria merisimpukoita tavoittaakseen niiden sisällä piileskeleviä kaloja. Kun poikanen poimi saman kuoren kuin emonsa hetkeä myöhemmin, tutkijat saivat harvinaisen tilaisuuden nähdä, miten saalistustekniikka saattaa siirtyä eteenpäin.

University of the Sunshine Coastin tutkijat dokumentoivat kaksi tällaista tapahtumaa Great Sandy Marine Parkissa Hervey Bayn edustalla vuonna 2025. Havainnot, joissa oli mukana kolme indopasiifista pullokuonodelfiiniä, ovat Marine Mammal Science -lehdessä julkaistun tutkimuksen mukaan ensimmäinen julkaistu todiste tästä käyttäytymisestä Australian itärannikolla.

Saalistustekniikka tunnetaan nimellä shelling (simpukan käyttö). Delfiini työntää kuononsa suuren tyhjän kotilon kuoren aukkoon, nostaa sen pintaan ja kallistaa tai ravistaa kuorta saadakseen kalan ulos. Tutkijat pitävät kuorta työkaluna, koska delfiinin on etsittävä, käsiteltävä ja käytettävä sitä tietyllä tavalla.

Merkittävin havainto tehtiin 1. lokakuuta 2025. Aikuinen naaras nosti kuoren, jonka sisällä oli kala. Kala pääsi pakoon, jolloin delfiini pudotti kuoren ja lähti ajamaan saalista takaa. Kolme minuuttia myöhemmin sen poikanen nousi pintaan saman kuoren kanssa ja piteli sitä samalla tavalla. Poikanen myös iski kuorta veden pintaa vasten, pudotti sen ja poimi sen uudelleen. Sitä ei kuitenkaan pystytty määrittämään, saiko kumpikaan delfiini kalaa kiinni.

Mainos:

Videolla poikanen käsittelee merisimpukkaa. Video: University of the Sunshine Coast/The Conversation.

Opittu mahdollisesti useammalla kuin yhdellä tavalla

Se, että poikanen käytti kuorta pian emonsa jälkeen, tukee mahdollisuutta, että käyttäytyminen voi siirtyä emolta poikaselle. Tutkijat korostavat kuitenkin, että näyttö on erittäin rajallista eikä se vahvista, miten oppiminen tapahtuu. Havainto koskee vain yhtä emoa ja poikasta.

Vuonna 2020 tehty tutkimus Australian länsirannikon Shark Bayn delfiineistä osoitti puolestaan, että simpukan käyttö levisi pääasiassa toistensa kanssa seurustelevien delfiinien keskuudessa, myös emo-poikassuhteiden ulkopuolella. Queenslandin uusi kuvamateriaali viittaa siihen, että saalistustekniikka saattaa levitä useammalla kuin yhdellä tavalla.

Tämä ei tarkoita, että käyttäytyminen olisi alueella uutta. Tutkijoiden havaintojen jälkeen turistiveneistä löytyi valokuvia, joissa delfiinit nähtiin kuorten kanssa samalla Hervey Bayn alueella jo vuosina 2013 ja 2019. Käyttäytyminen on saattanut jäädä huomaamatta, koska se on harvinaista, lyhytkestoista ja aluetta on aiemmin tutkittu vain rajallisesti.

Hervey Bayn ja Shark Bayn populaatiot sijaitsevat Australian vastakkaisilla puolilla. Tutkijat pitävätkin mahdollisena, että delfiinit ovat saattaneet kehittää saman työkalun käytön toisistaan riippumatta, vaikka tämäkin kysymys vaatii lisää havaintoja.

”Kuvamateriaalimme tarjoaa ensimmäisen mahdollisen todisteen emolta tapahtuvasta sosiaalisesta siirtymisestä – prosessista, jossa jälkeläiset oppivat käyttäytymistä tarkkailemalla emonsa toimia. Se haastaa uskomuksen, jonka mukaan delfiinit oppisivat tämän työkalun käytön vertaisiltaan”, tutkimuksen johtava kirjoittaja Alexis Levengood sanoi University of the Sunshine Coastin tiedotteessa.

Tutkimusryhmä haluaa nyt selvittää, kuinka yleistä simpukan käyttö on ja pitäisikö sitä pitää erikoistuneena saalistusstrategiana. Lisää havaintoja tarvitaan myös emojen, vertaisdelfiinien ja itsenäisen ongelmanratkaisun roolin määrittämiseksi tekniikan levitessä.

Mainos:
Seuraa keskustelua
Ilmoita minulle
guest

Kun lähetät kommentin, käsittelemme nimimerkkiäsi, sähköpostiosoitettasi (ei julkaista), teknisiä tietoja ja kommentin sisältöä. Kommentti tarkastetaan automaattisesti ja tarvittaessa toimituksellisesti. Lue tietosuojaseloste ja kommentointiperiaatteet.

0 Kommentit
Vanhimmat
Uusimmat Äänestetyimmät

Ruotsin hirvikanta kasvaa kolmatta vuotta peräkkäin

Luonnon monimuotoisuus

Julkaistu 13.10.2026 – Kirjoittaja Markus Andersson
Ruotsin hirvikanta on kasvanut 18,5 prosenttia kolmessa vuodessa SLU:n uusimpien arvioiden mukaan. Arkistokuva.

Ruotsin hirvikanta kasvaa kolmatta vuotta peräkkäin. Lähes vuosikymmenen kestäneen laskun jälkeen suuntaus on kääntynyt, kertoo Ruotsin maatalousyliopiston (SLU) vuotuinen arvio.

Maassa oli vuoden 2025 syksyn metsästyskauden alkaessa noin 320 000 hirveä, SLU kirjoittaa. Yliopisto laatii arvion Ruotsin ympäristönsuojeluviraston (Naturvårdsverket) toimeksiannosta.

Metsästysvuoden 2025/26 aikana kaadettiin 62 320 hirveä. Se vastaa 19,5 prosenttia kannasta metsästyskauden alussa.

Uuden raportin mukaan kanta on kasvanut 18,5 prosenttia kolmen vuoden aikana. Kehityssuunnat vaihtelevat alueittain, ja arvioiden epävarmuus on suurinta Götanmaalla.

Mainos:

Metsästäjien hirvihavainnot ovat arvioiden tärkein lähde. Vuoden 2026 metsästyskautta varten raportointiaikaa pidennetään yhdellä kuukaudella.

Kasvu johtuu metsästäjien omista valinnoista.

— Suuntaus kohti kasvavaa hirvikantaa johtuu siitä, että metsästäjät ovat viime vuosina tietoisesti ampuneet vähemmän hirviä. Kaadettujen määrä on nyt jälleen nousussa, mutta se ei kumoa syntyvien vasojen määrää, sanoo Fredrik Widemo, SLU:n tutkija ja yksi raportin kirjoittajista.

Talitiaisilla ennätysmäinen muutto Suomessa

Luonnon monimuotoisuus

Julkaistu 12.10.2026 – Kirjoittaja Toimitus
Talitiaisten syysmuutto on rikkonut Suomen päiväennätyksen Hangon lintuasemalla. Arkistokuva.

Talitiaiset ovat aloittaneet ennätysmäisen syysmuuton Suomessa. Hangon lintuasemalla Suomen päiväennätys rikottiin kahtena päivänä peräkkäin.

Viime viikolla havainnointijat laskivat yli 11 000 muuttavaa talitiaista, mikä oli uusi Suomen ennätys. Keskiviikkoon mennessä muutto kiihtyi entisestään, jolloin laskettiin yli 20 700 talitiaista, lintusuojelujärjestö BirdLife Suomi raportoi.

Syysmuutto alkoi lokakuun 5. päivää edeltävällä viikolla. Jo lokakuun 3.–4. päivän viikonloppuna Hangon niemellä sijaitsevalla lintuasemalla laskettiin tuhansia tiaisia päivittäin.

Tiaisten muutto huipentuu tavallisesti niemellä. Linnut välttävät lentämistä suurten vesialueiden yli, jolloin ne lopulta päätyvät suppilomaisesti kohti niemen kärkeä.

Mainos:

Samana keskiviikkona ohitti aseman myös 5 500 sinitiaista ja 45 pähkinänakkelia. Pähkinänakkelien liikehdinnässä ei näy vieläkään laantumisen merkkejä. Hieman yli kahden viikon aikana yli 140 pähkinänakkelia on muuttanut Hangon lintuaseman ohi.

Liemikilpikonna tuo toivoa uhanalaisille lajeille

Luonnon monimuotoisuus

Julkaistu 9.10.2026 – Kirjoittaja Toimitus
Liemikilpikonna on luokiteltu maailmanlaajuisesti elinvoimaiseksi vuosikymmenten suojelutyön jälkeen, vaikka jotkut osapopulaatiot ovat edelleen uhattuina. Arkistokuva Havaijilta, 2008.

Liemikilpikonnaa ei enää pidetä uhanalaisena. Vuosikymmenten suojelun jälkeen laji siirrettiin kansainvälisellä punaisella listalla luokkaan "erittäin uhanalainen" luokkaan "elinvoimainen".

Uudelleenluokituksen teki Kansainvälinen luonnonsuojeluliitto IUCN, joka esitteli päivitetyn luettelonsa uhanalaisista lajeista järjestön maailman luonnonsuojelukongressissa Abu Dhabissa. WWF:n mukaan maailmanlaajuinen kanta on kasvanut noin 28 prosenttia 1970-luvulta lähtien.

Liemikilpikonna (Chelonia mydas) elää trooppisilla ja subtrooppisilla merillä. Paikalliset yhteisöt ovat suojelleet naaraita, munia ja pesimärantoja, kun taas kalastusala on ottanut käyttöön menetelmiä, jotka vähentävät sivusaaliin määrää.

— Tämä on loistava esimerkki siitä, kuinka lajit voivat toipua, jos vain teemme oikeita asioita, WWF Norjan ilmasto- ja luontojohtaja Eirik Lindebjerg kertoo NRK:lle.

Mainos:

Työ ei ole vielä valmis. Jotkut osapopulaatiot ovat edelleen uhattuina eläimiä sotkeviin kalastusvälineisiin, ylikalastukseen ja elinympäristöjen häviämiseen liittyen.

Myös muiden lajien kannat ovat kasvaneet. Villien tiikerien määrä kasvoi noin 3 200:sta vuonna 2010 noin 5 700:aan vuonna 2025.

Tonnikalojen kannat Atlantin ja Tyynenmeren alueella ovat toipuneet vuosikymmeniä kestäneen ylikalastuksen jälkeen, eikä niitä enää pidetä uhanalaisina.

Eteläisessä Afrikassa norsupopulaatiot ovat vakaita tai kasvavia alueilla, joilla paikalliset yhteisöt johtavat maankäytön hallintaa.

Luomuviljely ei aina tarkoita pienempiä satoja

Luonnon monimuotoisuus

Julkaistu 8.10.2026 – Kirjoittaja Toimitus
Luonnonmukaisen ja tavanomaisen viljelyn välinen satoero kaventuu pölyttäjistä riippuvaisilla kasveilla tutkijoiden katsauksen mukaan. Kuvituskuva.

Satoero kaventuu, kun viljelykasvit tarvitsevat pölyttäjiä. Tutkijat eivät havainneet selvää eroa luonnonmukaisen ja tavanomaisen viljelyn satojen välillä sellaisten kasvien kohdalla, jotka tarvitsevat merkittävää apua hyönteisiltä.

Argentiinan Barilochen ECOPOL-tutkimusryhmä vertaili 199 aiemman tutkimuksen katsauksessa luonnonmukaisia ja tavanomaisia satoja 61 viljelykasvilla maailmanlaajuisesti. Ryhmä on sidoksissa tutkimusneuvosto CONICETiin ja Universidad Nacional del Comahueen, ja tutkimus on julkaistu Proceedings of the Royal Society B -lehdessä.

Kurpitsat ovat lähes täysin riippuvaisia pölyttäjistä, ja omenat tuottavat suurempia satoja niiden avulla. Viljat taas tulevat toimeen ilman hyönteisiä. Tällä erolla on merkitystä, kun luomuviljelyä verrataan tavanomaiseen viljelyyn.

Tavanomainen viljely tuottaa yleensä suurempia satoja. Kasveilla, jotka eivät ole riippuvaisia pölyttäjistä, tutkijat arvioivat edun olevan noin neljännes. Mitä enemmän kasvi tarvitsee pölyttäjiä, sitä pienemmäksi tuo etu käy.

Mainos:

Hyönteisten apu tekee eron

Siirtämällä siitepölyä mehiläiset ja muut pölyttäjät auttavat kukkia tuottamaan hedelmiä ja siemeniä. Se, kuinka paljon sadot laskevat ilman niitä, osoittaa, kuinka riippuvainen kasvi on niiden avusta.

Korkean pölyttäjäriippuvuuden kasveilla tutkijat eivät havainneet tilastollisesti merkitsevää eroa sadoissa luomuviljelyn ja tavanomaisen viljelyn välillä. Analyysi ei siis todista, että sadot olisivat täsmälleen yhtä suuret.

Tausta-aineisto vertaili saman kasvin ja saman vuoden luonnonmukaisia ja tavanomaisia satoja pelloilta, maatiloilta tai koeviljelmiltä.

Mahdollisuus hedelmille ja siemenille

Tutkijat viittaavat siihen, että luomuviljelyn runsaammat ja monimuotoisemmat luonnonvaraiset pölyttäjät voivat auttaa kaventamaan satoeroa. Komposti ja muut orgaaniset lannoitteet voivat myös tuottaa enemmän kukkia ja nektaria. Katsaus ei kuitenkaan todista, että parempi pölytys olisi syynä tähän.

"Sen sijaan tuloksemme osoittavat, että luomuviljely voi tarjota ekologisesti edullisen tavan tuottaa ravinnerikkaita ja taloudellisesti arvokkaita pölyttäjistä riippuvaisia viljelykasveja", tutkijat kirjoittavat tutkimuksessa.

Vehnä, riisi ja maissi eivät sitä vastoin ole riippuvaisia pölyttäjistä. Löydös ei siksi tue tavanomaisen viljelyn korvaamista kaikkialla. Tutkijat näkevät luomuviljelyn täydentävänä menetelmänä, erityisesti pölyttäjien apua tarvitseville kasveille.