Mainos:

Luomuviljely ei aina tarkoita pienempiä satoja

Luonnon monimuotoisuus

Julkaistu 8.10.2026 – Kirjoittaja Toimitus
Luonnonmukaisen ja tavanomaisen viljelyn välinen satoero kaventuu pölyttäjistä riippuvaisilla kasveilla tutkijoiden katsauksen mukaan. Kuvituskuva.

Satoero kaventuu, kun viljelykasvit tarvitsevat pölyttäjiä. Tutkijat eivät havainneet selvää eroa luonnonmukaisen ja tavanomaisen viljelyn satojen välillä sellaisten kasvien kohdalla, jotka tarvitsevat merkittävää apua hyönteisiltä.

Argentiinan Barilochen ECOPOL-tutkimusryhmä vertaili 199 aiemman tutkimuksen katsauksessa luonnonmukaisia ja tavanomaisia satoja 61 viljelykasvilla maailmanlaajuisesti. Ryhmä on sidoksissa tutkimusneuvosto CONICETiin ja Universidad Nacional del Comahueen, ja tutkimus on julkaistu Proceedings of the Royal Society B -lehdessä.

Kurpitsat ovat lähes täysin riippuvaisia pölyttäjistä, ja omenat tuottavat suurempia satoja niiden avulla. Viljat taas tulevat toimeen ilman hyönteisiä. Tällä erolla on merkitystä, kun luomuviljelyä verrataan tavanomaiseen viljelyyn.

Tavanomainen viljely tuottaa yleensä suurempia satoja. Kasveilla, jotka eivät ole riippuvaisia pölyttäjistä, tutkijat arvioivat edun olevan noin neljännes. Mitä enemmän kasvi tarvitsee pölyttäjiä, sitä pienemmäksi tuo etu käy.

Mainos:

Hyönteisten apu tekee eron

Siirtämällä siitepölyä mehiläiset ja muut pölyttäjät auttavat kukkia tuottamaan hedelmiä ja siemeniä. Se, kuinka paljon sadot laskevat ilman niitä, osoittaa, kuinka riippuvainen kasvi on niiden avusta.

Korkean pölyttäjäriippuvuuden kasveilla tutkijat eivät havainneet tilastollisesti merkitsevää eroa sadoissa luomuviljelyn ja tavanomaisen viljelyn välillä. Analyysi ei siis todista, että sadot olisivat täsmälleen yhtä suuret.

Tausta-aineisto vertaili saman kasvin ja saman vuoden luonnonmukaisia ja tavanomaisia satoja pelloilta, maatiloilta tai koeviljelmiltä.

Mahdollisuus hedelmille ja siemenille

Tutkijat viittaavat siihen, että luomuviljelyn runsaammat ja monimuotoisemmat luonnonvaraiset pölyttäjät voivat auttaa kaventamaan satoeroa. Komposti ja muut orgaaniset lannoitteet voivat myös tuottaa enemmän kukkia ja nektaria. Katsaus ei kuitenkaan todista, että parempi pölytys olisi syynä tähän.

"Sen sijaan tuloksemme osoittavat, että luomuviljely voi tarjota ekologisesti edullisen tavan tuottaa ravinnerikkaita ja taloudellisesti arvokkaita pölyttäjistä riippuvaisia viljelykasveja", tutkijat kirjoittavat tutkimuksessa.

Vehnä, riisi ja maissi eivät sitä vastoin ole riippuvaisia pölyttäjistä. Löydös ei siksi tue tavanomaisen viljelyn korvaamista kaikkialla. Tutkijat näkevät luomuviljelyn täydentävänä menetelmänä, erityisesti pölyttäjien apua tarvitseville kasveille.

Mainos:
Seuraa keskustelua
Ilmoita minulle
guest

Kun lähetät kommentin, käsittelemme nimimerkkiäsi, sähköpostiosoitettasi (ei julkaista), teknisiä tietoja ja kommentin sisältöä. Kommentti tarkastetaan automaattisesti ja tarvittaessa toimituksellisesti. Lue tietosuojaseloste ja kommentointiperiaatteet.

1 Kommentti
Vanhimmat
Uusimmat Äänestetyimmät
Toruutta etsimässä
Toruutta etsimässä
1 month ago

Viljelyssä on kaksi merkittävää kohtaa jotka auttavat saamaan suuria satoja ilman lannoitteita. Suurempia kuin lanoitteilla.

Ensimmäinen niistä on ”pajuvesi”. Varsinkin kasvihuoneviljelyssä pajuvesi käynnistää itämsien ja kasvamisen räjähdysmäisesti. Sillä kun kastelee taimet alussa niin saa ”yhden kuukauden lisää” kasvukautta.

Toinen on jävivesi… Järvivesi sisältää niin paljon ravinteita liuenneessa muodossa että peltoviljelijänä minä kastelisin paletoja ja jurttimaita aina juhannukseen asti järvivedellä. Kasveista tulisi vahvoja ja sato on runsas. Tavaliset tomaatitkin muistuttavat pihvitotmaatteja. Ja kurkut lähinnä kesäkurpitoja.

Sitten vain naatit komposstin kautta kiertoon ja kolmen vuoden päästä kasvualustaksi.

Mustavalas on vaarassa kuolla sukupuuttoon lukumäärän laskettua jälleen

Luonnon monimuotoisuus

Julkaistu tänään 09:45 – Kirjoittaja Toimitus
Mustavalas nostaa tumman, vaalealaikkuisen päänsä veden yläpuolelle.
Tutkijat arvioivat, että vuonna 2025 jäljellä oli 382 erittäin uhanalaista mustavalasta. Arkistokuva.

Äärimmäisen erittäin uhanalainen mustavalaspopulaatio (Eubalaena glacialis) putosi noin 382 yksilöön vuonna 2025, mikä on 1,8 prosenttia vähemmän kuin vuoden 2024 tarkistettu arvio, joka oli 389. Lasku seuraa useita hitaan kasvun vuosia.

New England Aquariumin ja Yhdysvaltain valtamerentutkimuslaitos NOAA:n tutkijat laativat arvion, jonka North Atlantic Right Whale Consortium esittelee, akvaario raportoi. Vuoden 2025 arviossa on 11 valaan virhemarginaali. Lisääntymiskykyisten naaraiden määrä pysyy 73:ssa, ja populaatio on 20 prosenttia pienempi kuin vuoden 2011 huippulukema 483.

Vuosien 2025–2026 poikaskausi kertoo toisenlaista tarinaa. Kaksikymmentäneljä poikasta syntyi, mikä on suurin määrä sitten vuoden 2009. Silti uhat säilyvät: tähän mennessä tänä vuonna kaksi valasta on löydetty kuolleena ja kahdeksan ihmisen aiheuttamaa vammautumistapausta on kirjattu: seitsemän takertumista kalastusvälineisiin ja yksi törmäys alukseen. Division-niminen uros löydettiin kuolleena Pohjois-Carolinan edustalta tammikuussa vakavan takertumisen jälkeen, joka jäljitettiin kanadalaisiin lumiravun pyyntivälineisiin.

Samaan aikaan Yhdysvaltain edustajainhuone on hyväksynyt lakiesityksen, joka viivästyttäisi uusia suojelutoimia.

Mainos:

"Mustavalailla ei ole varaa odottaa enää yhtään kauempaa riittävää suojelua", sanoo Heather Pettis, joka johtaa akvaarion mustavalaiden tutkimusohjelmaa ja toimii konsortion puheenjohtajana.

Sukupuuttoon kuolleeksi pelätty kädellinen olikin elänyt naapurissa

Luonnon monimuotoisuus

Julkaistu 27.10.2026 – Kirjoittaja Toimitus
Suurisilmäinen Bangkan hidaslori takertuu oksiin vihreiden lehtien keskellä.
Pelastettu Bangkan hidaslori vapautetaan saarella. Asukkaat olivat tunteneet lajin jo pitkään, vaikka se puuttui tieteellisistä rekistereistä.

Bangkanhidaslori, myrkyllinen kädellinen, jonka pelättiin kuolleen sukupuuttoon pitkän poissaolon jälkeen tieteellisistä rekistereistä, on elänyt Indonesian Bangkan saarella koko ajan. Asukkaille laji ei ollut koskaan kadonnut.

Lajin pelättiin pitkään kuolleen sukupuuttoon. Tieteelliset merkinnät Bangkalta ulottuvat 1930-luvulle, mutta sen jälkeen hidaslori on esiintynyt tutkimuksissa vain satunnaisesti.

Bangkan asukkaat ovat kuitenkin tunteneet eläimen jo pitkään ja kohdanneet sitä kotiensa lähellä, puutarhoissa, tienvarsilla ja sähkölinjoilla. Kun he ovat löytäneet apua tarvitsevia hidasloreja, he ovat soittaneet Alobi Wildlife Rescue Centeriin, joka on pelastanut ja hoitanut eläimiä saarella yli kymmenen vuoden ajan.

Laji palasi tieteelliseen huomioon Alobin kautta, ei uuden tutkimusmatkan myötä. Kun Timon Glaw Wienin Haus des Meeres -eläintarhasta vieraili Taman Safari Prigenin kasvatuskeskuksessa Javalla, luonnonsuojelija Jochen Menner kertoi hänelle, että bangkanhidasloria pidettiin kadonneena, mahdollisesti sukupuuttoon kuolleena. Menner saattoi hänet yhteyteen Alobin kanssa, jolla oli jo vuosien dokumentaatio asukkaiden ja viranomaisten puheluiden seurauksena tehdyistä pelastuksista.

Mainos:

Alobi, Haus des Meeres ja Taman Safari Prigen kokosivat materiaalin uuteen tutkimukseen Spixiana-lehdessä. Vuosien 2015 ja 2025 välillä Alobi hoiti yli 90 yksilöä. Niistä 86 toipui ja vapautettiin seitsemään paikkaan Bangkan suuremmilla metsäalueilla. Luonnonsuojelujärjestö Re:wild, joka on kiinnittänyt huomiota työhön, raportoi näistä löydöksistä. Eläimiä on pelastettu saaren kaikilla neljällä hallintoalueella sekä Pangkal Pinangin kaupungissa.

— Bangkanhidaslori ei ole kadonnut, mutta laji on silti hyvin lähellä sukupuuttoa, sanoo Alobin johtaja Langka Sani Re:wildin lehdistötiedotteessa.

Sen elinympäristö on kutistunut laittoman tinakaivostoiminnan ja öljypalmuviljelmien tieltä tehtyjen laajojen raivausten vuoksi. Rakentaminen, tiet ja sähkölinjat aiheuttavat lisäuhkia, ja hidasloriin vaikuttaa myös lemmikkieläinkauppa.

Tutkimuksen kirjoittajat ehdottavat suojeluohjelmaa, joka sisältää elinympäristöjen suojelua ja valvottujen vapautusten jatkamista. Seuraavat vaiheet ovat populaatiotutkimukset, geneettiset tutkimukset ja vapautettujen eläinten metsässä selviytymisen seuranta.

Ruotsalainen hanke etsii keinoja elää rinnakkain suurpetojen kanssa

Luonnon monimuotoisuus

Julkaistu 23.10.2026 – Kirjoittaja Toimitus
Ruskeakarhu metsässä.
Karhut kuuluvat ruotsalaisen Living Side By Side -projektin kattamiin suurpetoihin.

Ruotsalainen hanke Living Side By Side kerää ja jakaa käytännön ratkaisuja eri puolilta Eurooppaa auttaakseen ihmisiä elämään suurpetojen läheisyydessä.

Hankkeen käynnistivät noin vuosi sitten ruotsalaiset luontokuvaajat Staffan Widstrand ja Magnus Lundgren. Sen jälkeen he ovat matkustaneet paikkoihin, joissa rinnakkaiselo petojen kanssa toimii.

Molemmilla on taustaa uudelleenvilliintymishankkeista (rewilding), ja he ovat aiemmin johtaneet "Sweden's Big Five" -hanketta, joka tarjoaa faktoja, kuvia ja tarinoita Ruotsin suurpedoista medialle ja päättäjille sekä korostaa rinnakkaiseloa. Ihminen lasketaan viidenneksi pedoksi karhun, suden, ilveksen ja ahman ohella. Tuon työn kautta he kohtasivat muissa Euroopan maissa voimakasta kiinnostusta näitä petoja kohtaan sekä kysymystä siitä, miten niiden läheisyydessä voi elää.

Uusi hanke keskittyy mahdollisuuksiin konfliktien sijaan. Natursidanin haastattelussa Magnus Lundgren kuvailee tavoitteena olevan näyttää, mitä pedot voivat merkitä yhteisölle ja miten ihmiset siellä elävät niiden rinnalla.

Mainos:

— Emme halua keskustelun koskevan vain ongelmia, hän sanoo.

Living Side By Side kattaa sudet, karhut, ilvekset, pantteri-ilvekset, kultasakaalit ja ahmat.

Aidauksista luontomatkailuun

Esimerkit, joita hanke on tähän mennessä nostanut esiin, sisältävät olemassa olevia paikallisia ratkaisuja useissa maissa. Kaksi niistä liittyy karjan suojeluun, ja yksi on kotona Ruotsissa. Siellä Living Side By Siden mukaan ruotsalaiset lampaanomistajat voivat saada taloudellista tukea WWF:ltä ja apua Svenska Rovdjursföreningeniltä petoaitojen asentamiseen.

Italiassa maremmano-abruzzese-laumanvartijakoiria käytetään menestyksekkäästi. Living Side By Siden mukaan karhuista ja susista on tullut siellä osa arkipäivää ja voimavara paikallisille yhteisöille.

Lundgrenin mukaan hanke kohtaa monilla alueilla paikallisia asukkaita, jotka pitävät sopeutumista omana vastuunaan, esimerkiksi pitämällä lampaita sisällä öisin tai antamalla koiran vartioida niitä.

— Se on hieman erilainen asenne kuin se, että ainoana ratkaisuna pidetään aseeseen tarttumista ja eläinten ampumista, sanoo Magnus Lundgren.

Toinen suunta on luontomatkailu. Bulgariassa kylä, jossa on suljettu kaivos, on alkanut ottaa vastaan vierailijoita, jotka tulevat luonnon ja kultasakaalin vuoksi. Lundgren on itse ottanut kuvia alueella.

— Heillä on siellä korppikotkia, susia, kotkia ja kultasakaaleja, hän sanoo.

Työn jatkuessa Widstrand ja Lundgren tapaavat maanviljelijöitä, maanomistajia, metsästäjiä, mehiläishoitajia, poronhoitajia, koirankasvattajia ja luontomatkailuyrittäjiä vähintään kahdeksassa Euroopan maassa hankkeen verkkosivuston mukaan.

Hankkeen tavoitteena on myös yhdistää järjestöjä ja verkostoja eri maissa, jotta paikalliset ratkaisut voivat levitä muihin paikkoihin. He haluavat tavoittaa myös median ja päättäjät.

Tulipaloista pelastetut orangit saivat vapautensa takaisin

Luonnon monimuotoisuus

Julkaistu 20.10.2026 – Kirjoittaja Toimitus
Pelastajia avoimen kuljetuslaatikon vieressä metsässä vasemmalla, ja oranki poikasensa kanssa vihreiden oksien keskellä oikealla.
Kahdeksan orankia siirrettiin suojeltuun metsään Länsi-Kalimantanilla sen jälkeen, kun ne oli pelastettu paloista ja uhatuista elinympäristöistä.

Kahdeksan orangia, jotka pelastettiin metsäpaloista Borneon länsiosassa Kalimantanissa, on vapautettu Batu Nyambun suojelumetsään. Samaan aikaan YIARI-järjestö varoittaa, että niiden vastaanottamiseen riittävän turvalliset metsät ovat käymässä yhä harvinaisemmiksi.

Vapautus tapahtui lokakuussa, International Animal Rescue raportoi. Sen indonesialainen kumppanijärjestö YIARI toteutti sen yhdessä luonnonsuojeluvirasto BKSDA:n kanssa.

Tämä on ensimmäinen kerta, kun tämänvuotisista paloista kärsineitä orangeja on palautettu luontoon.

Ryhmä koostuu kolmesta naaraasta poikasineen ja kahdesta nuoresta uroksesta, jotka kaikki pelastettiin syyskuussa. Yksi naaras ja sen poikanen olivat eläneet viljelmillä pienen puulehdon vieressä, ja palon lähestyessä ulospääsyä ei ollut.

Mainos:

Neljä muuta eläintä löydettiin kookos- ja kumiviljelmiltä, joilla tuli oli polttanut metsän niiden ympäriltä. Järjestön mukaan niillä oli liian vähän ravintoa ja ne olivat vaarassa joutua konfliktiin ihmisten kanssa.

Mama Lifa ja hänen poikasensa takertuivat muutamiin akasiapuihin noin 400 neliömetrin alueella öljypalmujen ympäröimänä. Alue ei enää kyennyt elättämään niitä.

YIARI:n kuntoutuskeskuksessa tehtyjen terveystarkastusten jälkeen kaikki kahdeksan todettiin terveiksi. Ne käyttäytyvät edelleen kuin villit orangit.

Metsä, joka ei ole koskaan palanut

Kyläläiset auttoivat kuljetushäkkien kantamisessa. Eläimet vapautettiin yksi kerrallaan noin 80 metrin välein.

— Tämä on meille erittäin onnellinen hetki, sillä villien orangien tulisi elää vapaasti luonnollisessa elinympäristössään, eikä olla suljettuina häkkeihin, sanoo YIARI:n toimitusjohtaja Karmele Llano Sánchez.

Batu Nyambu kattaa noin 23 000 hehtaaria aarniometsää ja uusiutuvaa metsää. Järjestön mukaan siellä on runsaasti ravintoa, pesäpuita ja vesilähteitä, ja metsä on yhteydessä muihin suojelumetsiin.

Toimintapäällikkö Argitoe Ranting kuvailee paikkaa edelleen "melko turvalliseksi". Toistaiseksi se ei ole koskaan palanut.

— Monet orangit ovat menettäneet elinympäristönsä, kun taas metsäalueet, jotka ovat riittävän turvallisia ottamaan niitä vastaan, käyvät yhä rajoitetummiksi, hän sanoo International Animal Rescuen mukaan.

Hän korostaa myös, että siirtäminen ei ole pysyvä ratkaisu. Niin kauan kuin palot jatkuvat, pelastustoimien on kuljettava käsi kädessä jäljellä olevan metsän suojelun kanssa.

Julkaisuhetkellä järjestö ilmoitti, että BKSDA ja YIARI olivat pelastaneet 46 orangia elokuun alusta lähtien. Monet saavat edelleen tehohoitoa palovammojen, aliravitsemuksen ja vaikean anemian vuoksi.

— Elinympäristön suojelu on aina ensisijainen tavoite, mutta niin kauan kuin niiden elinympäristö on uhattuna, pelastus on yksi parhaista vaihtoehdoistamme auttaa niitä selviytymään, Sánchez sanoo.