Uusi Suomi sensuroi Tuomas Malisen blogikirjoituksen – Suomen kohtalonvaalit

Julkaistu 23.3.2023 – Kirjoittaja Juha Korhonen
Lukuaika 4 minuuttia

Äänestämme uudet kansanedustajat 2. huhtikuuta pidettävissä eduskuntavaaleissa. Moni ei ymmärrä, kuinka ratkaisevat vaalit ovat.

Vältimme energiakriisin syvenemisen tänä talvena ainoastaan poikkeuksellisen leudon talven takia. Ensi vuonna Suomi ei (eikä Eurooppa) todennäköisesti ole enää niin onnekas. Turpeen energiakäyttöä pitäisi kasvattaa rajusti tämän välttämiseksi, mutta sitä ei ole tapahtumassa. Ruokaomavaraisuutemme on niin ikään vakavasti uhattuna, kuten olen aiemmin varoittanut.

Näiden lisäksi meitä uhkaa erittäin vakava pankkikriisi, jolla on potentiaali kasvaa jopa 1930 -luvun suuren laman mittaiseksi talouskatastrofiksi. Keskustelu siitä ja valtiotamme uhkaavasta velkakriisistä on kuitenkin loistanut poissaolollaan. 1990 -luvun laman opetukset on näköjään lähes täysin unohdettu. Tilanne on ekonomistille, joka on varoittanut lähestyvästä kriisistä jo useamman vuoden ajan, melko uskomaton.

Ylikansalliset toimijat

Monet vähättelevät ylikansallisten toimijoiden, kuten Maailman talousfoorumi (WEF) tai vuosittain pidettävän Bilderberg -kokouksen vaikutusta päättäjiimme. Asiaa voi lähestyä yksinkertaisesti kysymällä, että miksi kyseisiä organisaatioita pyörittävät miljardöörit haluavat kestitä poliitikkojamme?

Onko kyseessä puhtaasti altruistinen halu tukea heitä jäsenyyksillä erilaisissa organisaatioissa ja järjestelemällä heille mukavia yhteisiä viikonlopun viettoja? Vai olisiko sittenkin kyse yrityksestä muovata poliitikkojemme, johtajiemme ja mediavaikuttajiemme ajattelua heidän (”eliitin”) haluamaan suuntaan?

Ottaen huomioon, että tällaiset organisaatiot keskustelevat lähes kaikkien keskeisten politiikkojen ja mediavaikuttajien kanssa säännöllisesti, meidän tulisi olla hyvin huolissaan heidän potentiaalisesta roolistaan. Harva silti viitsii ajatella asiaa itsenäisesti, koska ”salaliitto”. Olisi vain hyvä muistaa, että salaliittoja on ollut koko ihmiskunnan kirjoitetun historian ajan.

Maatamme ollaankin systemaattisesti tuhoamassa, emmekä voi mitenkään järkevästi kiistää ylikansallisten toimijoiden mahdollista roolia sen taustalla. Eduskunnassa on viety esim. läpi lainsäädäntöä, joka käytännössä mahdollistaa kansamme orjuuttamisen keskuspankin digivaluutan, digi-identiteetin sekä esim. pakkorokotuksien avulla. Tähän ovat käytännössä osallistuneet kaikki maamme suuret puolueet.

Kärjistäen voidaan sanoa, että jokainen, joka äänestää:

  1. SDP:tä,
  2. Kokoomusta,
  3. Keskustaa,
  4. Vihreitä, tai
  5. Perussuomalaisia,

äänestää maamme tuhoamisen puolesta.

NATO

Niille, jotka haluavat maamme selviytymistä, on kuitenkin onneksi olemassa vaihtoehtoja.

Perussuomalaiset ei sellainen enää ole. Riikka Purran valinnan jälkeen PS:stä on tullut valeoppositio. Tämä näkyi esim. NATO -äänestyksessä, joka oli todennäköisesti Suomelle paljon kohtalokkaampi kuin moni ymmärtää.

Venäjää ei ole lyöty, eikä sitä todennäköisesti tulla lyömään Ukrainassa. Ukraina voi pahimmassa tapauksessa jopa hävitä kartalta. Euroopassa on vain kaksi hyvin koulutettua ja varusteltua armeijaa, joilla on kyky vastata Venäjän sotilaalliseen uhkaan: Puola ja Suomi. Koska NATO:n tarkoitus näyttää olevan sodan lietsominen Venäjää vastaan, liitto tarvitsee kipeästi maatamme. Suomesta uhkaakin NATO jäsenenä tulla seuraava Ukraina, jos konflikti Venäjän ja NATO:n välillä kiihtyy, mikä on valitettavan todennäköistä. Maahamme kohdistuvan uhan torjumiseksi on enää kolme mahdollisuutta: Turkki, Unkari ja uusi eduskunta.

Jos Turkki tai Unkari ei ratifioisi Suomen NATO -jäsenyyttä, mikä näyttää tällä hetkellä epätodennäköiseltä, säästyisimme siirtymisen NATO:n eturintaman valtioksi. Uusi eduskunta voi myös vetää Suomen NATO-jäsenyyden pois. Tähän jälkimmäiseen tarvitaan luonnollisesti ihme ottaen huomioon sen sotakiihkon ja Venäjä-vastaisuuden, johon maamme on ajettu. Itse aloin elokuussa epäillä meille Ukrainan sodasta kerrottua narratiivia. Tiivis tutkiminen paljastikin sen suurimmaksi osaksi valheeksi. Venäjä ei missään vaiheessa ole ollut häviämässä sotaa, se ei todennäköisesti edes aloittanut eskalaatiota (vaan Ukraina) ja NATO:n rooli koko konfliktissa on tällä hetkellä hyvin kyseenalainen.

Olisin viime vuonna vielä halunnut nostaa NATO-jäsenyytemme kansalliseen keskusteluun. Henkilökohtainen elämäni kuitenkin ajettiin alkuvuodesta 2022 siihen pisteeseen, että minun oli pakko keskittyä vain itseni sekä yrityksemme selviytymiseen. Tukea ei oikeastaan tullut kunnolla missään vaiheessa koko kolmen vuoden aikana. Se maatamme vaivaa. Selkään taputtelijoita, ja puukottajia, muutoksen ajajille kyllä löytyy, mutta todellista tukea löytyy kovin vähän. Ei olekaan mikään ihme, että maamme on näin vakavassa alennustilassa.

Vetäydyin uutena vuotena lopullisesti poliittisesta kommentoinnista tehden kuitenkin itselleni lupauksen ”unilukkarin” roolista. Käytännössä tämä tarkoittaa, että kommentoin Suomen tilannetta aina kun katson sen välttämättömäksi. Tämä on kuitenkin viimeinen suomenkielinen kirjoitukseni todennäköisesti hyvin pitkään aikaan. Poliittisen projektini suurimmaksi saavutukseksi toivon jäävän ymmärryksen, että kuka tahansa voi kylvää muutoksen siemenen, kunhan tahto ja halu siihen ovat riittävän vahvoja.

Eduskuntavaalit 2023

Eduskuntavaaleissa annan ääneni Vapauden liiton Vanessa Olsenille (nro. 247). Autan häntä myös talousohjelman teossa. Täältä löydät Vanessan Twitter-tilin ja Instagram -tilin. Suosittelen myös äänestämistä vasta vaalipäivänä.

Luotan Vanessan arvoihin ja tavoitteisiin. Vanessa on todella periksiantamaton, vaikka häntä tällä hetkellä yritetään hiljentää oikeusteitse (syyttämällä perusteettomasti poliisille niskoittelusta vuoden 2021 mielenosoituksessa). Uskon vakaasti, että kansanedustajana hän ei taipuisi ulkoiseen ohjailuun, vaan ajaisi kaikissa tilanteissa vankkumattomasti maamme etua.

Toivon suomalaisten havahtuvan laajoin joukoin maamme umpisurkeaan tilaan ja äänestävän vaaleissa aidon muutoksen puolesta. Uskon vahvasti, että Vanessa tekisi Eduskunnassamme juuri tämän. Toivonkin jokaisen, joka haluaa maahamme todellisen muutoksen, äänestävän häntä Helsingissä ja muualla jotakin muuta Vapauden liiton ehdokasta.

Vapauden liitossa elää maamme todellisen muutoksen siemen. Tätä tukeaksemme teimme valtiovarainministeriön rahoitusmarkkinaosaston entisen ylijohtajan Peter Nybergin kanssa Vapauden liitolle Talousohjelman Suomen pelastamiseksi. Toivon mahdollisimman monen lukevan sen.

Nouskaa rohkeasti muutokseen!

Vihreät lisätty ”tuhoaja-listaan” 16:21, 22.3.2023,

Venäjä-propagandisti Bäckmanin salainen sopimus HS-toimittajan kanssa: Raportoi USA:stä Bäckmanille, 2000e/kuussa

Päivitetty 11.6.2026, Julkaistu 16.1.2026 – Kirjoittaja Juha Korhonen
Lukuaika 1 minuutti

Netissä leviävä salainen sopimus Venäjä-yhteyksistään tunnetun dosentti Johan Bäckmanin ja HS:n Moskovan kirjeenvaihtajan Maarit Uberin (entinen Roiha) kanssa herättää paljon ihmetystä.

Bäckman ja Uber laativat muutama vuosi sitten sopimuksen, jonka perusteella Bäckman "lähetti" Uberin USA:han raportoimaan hänelle.

Sopimuksen mukaan Uber (silloinen Roiha) oli Bäckmanin "kirjeenvaihtaja". Sopimuksen mukaan Bäckman maksoi raportoinnista Uberille vähintään 2000e / kk.

Maarit Uber asuu nykyisin Moskovassa ja on HS:n Venäjän kirjeenvaihtaja. Myös Bäckman asuu lehtitietojen mukaan nykyisin Venäjällä.

Herää kysymys, onko HS:n Venäjä-uutisointi nyt myös Bäckmanin ohjauksessa. Maarit Uber tunnetaan Venäjää "ymmärtävänä" toimittajana.

Lukijan kynästä: Riiheläiset ja muut maalittajat ovat joko ex-narkkareita tai sarjaepäonnistujia

Päivitetty 2.5.2026, Julkaistu 30.10.2025 – Kirjoittaja Juha Korhonen
Lukuaika 2 minuuttia

Verkon syövereissä elää laji, joka luulee olevansa totuuden torvi ja sananvapauden viimeinen linnake. Todellisuudessa kyse on usein aivan muusta. Maalittaja, someraivoaja ja häiriköksi ryhtynyt huutelija on harvoin rohkea – useammin katkera. Hän on elämänsä pettymyksissä marinoitunut sielu, joka ei enää jaksa katsoa peiliin, joten alkaa sylkeä sitä kohti.

Moni näistä näppäimistösotureista on joskus kokenut jotakin raskasta: tulleet itse kiusatuiksi, jääneet yksin, ehkä ajautuneet päihteiden, työttömyyden tai epäonnistuneiden ihmissuhteiden loukkuun. Mutta sen sijaan, että he olisivat kääntyneet rakentavan muutoksen tielle, he ovat valinneet helpomman reitin – purkavat oman elämänsä tyhjyyden muihin. Jokainen solvattu, uhkailtu tai maalitettu ihminen on heille hetkellinen helpotus, annos valheellista ylivoiman tunnetta.

Maalittaja ei siis taistele vallanpitäjiä vastaan, vaan omaa mitättömyyden tunnettaan vastaan. Some antaa hänelle sen, mitä elämä ei koskaan antanut: yleisön. Ja yleisö on huume. Jokainen tykkäys, jako ja vihainen kommentti toimii pienenä piikkinä suoraan egon suoneen. Siitä seuraa addiktio, jossa mikään ei riitä. On pakko huutaa kovempaa, loukata rajummin, jotta edes joku huomaisi.

Tätä ei pidä romantisoida, eikä ymmärtää väärin. Häiriköinti ja maalittaminen eivät ole “mielipiteitä” tai “kriittistä keskustelua”. Ne ovat pelkurin keinoja purkaa oma epäonnistuminen muiden niskaan. Jokainen, joka osallistuu siihen, on osa ongelmaa – ei yhteiskunnallista keskustelua.

On aika lakata antamasta häiriköille valtaa. He eivät ole rohkeita totuudenpuhujia, vaan oman elämänsä raunioilla seisovia ihmisiä, jotka eivät osaa muuta kuin huutaa pimeään. Ja mitä enemmän me kuuntelemme, sitä pimeämmäksi tämä maa käy.

Kirja-arvostelu: Jessikka Aro – Putinin USA

Päivitetty 2.5.2026, Julkaistu 29.10.2025 – Kirjoittaja Juha Korhonen
Lukuaika 1 minuutti

Jessikka Aron Putinin USA pyrkii olemaan paljastuskirja Venäjän vaikutusoperaatioista Yhdysvalloissa, mutta lopputulos on kaikkea muuta kuin paljastava. Kirja on rakennettu vanhentuneiden väitteiden, yksipuolisten lähteiden ja toistettujen teorioiden varaan, joista moni on jo osoitettu kestämättömäksi.

Aro esittää väitteitä ja yhteyksiä, joita ei tue ajantasainen tai todennettava aineisto. Lähteitä ei usein tarkisteta kriittisesti, ja kokonaisuus rakentuu enemmän mielikuvien kuin faktan varaan. Monet kirjassa esitetyt tarinat vaikuttavat peräisin aikaisemmista kiistanalaisista lähteistä, joita tekijä kierrättää ilman uutta todistusaineistoa.

Kerronta on kärjistettyä ja värittynyttä. Aro ei pyri tasapuolisuuteen, vaan rakentaa mustavalkoisen vastakkainasettelun, jossa hän itse esiintyy totuuden puolustajana ja eri mieltä olevat leimataan propagandan uhreiksi. Tämä tekee kirjasta enemmän poliittisen pamfletin kuin tutkivan journalismin työn.

Lukijalle Putinin USA näyttäytyy teoksena, joka yrittää epätoivoisesti toistaa vanhaa narratiivia todellisuuden muuttuessa ympärillä. Kirjasta puuttuu itsearviointi, lähdekritiikki ja analyyttinen etäisyys. Lopputulos on raskas, yksipuolinen ja harhaanjohtava.

Yhteenveto:
Putinin USA ei tarjoa uutta tietoa, ei uskottavia johtopäätöksiä eikä journalistista objektiivisuutta. Se on kokoelma toistettuja väitteitä ja yksipuolisia tulkintoja, jotka eivät kestä kriittistä tarkastelua. Amatöörimäinen sepustus täysin todellisuudesta irrallaan.

Arvosana: 0,5 / 5
Kokonaisuus on epäuskottava, ylidramaattinen ja pahasti ajastaan jäljessä.

Maalittaminen ja väärän tiedon agitaattorit uhkaavat ihmisten turvallisuutta

Päivitetty 11.6.2026, Julkaistu 29.10.2025 – Kirjoittaja Juha Korhonen
Lukuaika 2 minuuttia

Yhä useammin sosiaalisessa mediassa näemme ilmiön, jossa jotakuta ihmistä aletaan yhteisvoimin painostaa, leimata ja häpäistä. Tätä kutsutaan maalittamiseksi – ja se on yksi aikamme vaarallisimmista keskustelukulttuurin sairauksista.

Maalittamisen ydin on yksinkertainen: joku vaikuttaja tai näkyvä henkilö jakaa valikoitua tai virheellistä tietoa jostain yksilöstä tavalla, joka saa joukon ihmisiä hyökkäämään tämän kimppuun. Tuloksena on somemyrsky, uhkailua, ja monesti kohteen henkilökohtainen ja ammatillinen maine tuhoutuu hetkessä.

Tämä ei ole sattumanvaraista. Se on osa laajempaa agitaatiokulttuuria, jossa viestintää käytetään poliittisena tai ideologisena aseena. Ikävä kyllä, myös Suomessa tällaisia toimintatapoja on omaksuttu – ja niihin on toisinaan liittynyt jopa julkisin varoin tuettuja hankkeita tai projekteja.

Kun vaikuttajasta tulee yllyttäjä

Yksi esimerkki tästä kehityksestä on viestintävaikuttaja Janne Riiheläinen, joka on toiminut näkyvästi julkisessa keskustelussa ja saanut tukea myös erilaisilta yhteisöiltä, kuten Aalto-yliopistosta. Riiheläisen toiminta sosiaalisessa mediassa on herättänyt laajaa huolta: hänen päivityksissään toistuu kaava, jossa yksittäisistä ihmisistä tai ryhmistä annetaan vääristeleviä väitteitä, minkä jälkeen seuraajat käyvät hyökkäykseen, jopa väkivataan kehoitetaan ihmisiä.

Ongelma ei ole pelkästään Riiheläisessä henkilönä – vaan ilmiössä, jota hän edustaa. Kun valta-asemassa oleva vaikuttaja käyttää sananvapauttaan toisten leimaamiseen, hän asettaa itsensä viestinnän agitaattoriksi, ei keskustelijaksi. Tällainen toiminta murentaa yhteiskunnallista luottamusta ja normalisoi vihamielistä käytöstä.

Julkinen raha ja vastuu

Erityisen ongelmallista on, jos julkista rahaa kanavoidaan henkilöille tai hankkeille, joiden toiminta synnyttää maalittamista tai sen kaltaista sosiaalista painostusta. Tiede ja koulutus ovat arvokkaita vain silloin, kun ne rakentavat luottamusta ja yhteisöllisyyttä – eivätkä toimi välineenä muiden hiljentämiseen.

Jos yliopisto tai muu julkinen taho tukee toimijoita, jotka toistuvasti lietsoivat someraivoa, on syytä pysähtyä ja kysyä: mitä me oikein rahoitamme?

Sananvapaus ei ole hyökkäysoikeus

Sananvapaus on demokraattisen yhteiskunnan kulmakivi. Mutta se ei tarkoita oikeutta vääristellä tietoa tai lietsoa ihmisiä toisia vastaan. Jokainen, jolla on suuri seuraajakunta ja vaikutusvaltaa, kantaa myös moraalisen vastuun siitä, miten hänen sanansa vaikuttavat.

Jos haluamme säilyttää vapauden puhua, meidän on suojeltava myös vapautta olla joutumatta joukkohyvittelyn kohteeksi. On aika lopettaa maalittamisen normalisointi – riippumatta siitä, kuka sitä tekee.

https://nykysuomi.com/2025/06/10/aalto-yliopisto-faktabaari-ja-janne-riihelainen-rikostutkinnan-kohteena-syytoksia-laajasta-vihamaalittamisesta-ja-valheellisesta-mustamaalauksesta/