Monien Hevoskuiskaajien ”äiti” – Leena Kurikka

Päivitetty 4.8.2021, Julkaistu 27.5.2021 – Kirjoittaja Juha Korhonen
Lukuaika 3 minuuttia

Hevostelua- sarjan haastattelussa, hevosmiestaidoissa vahvaksi asiantuntijaksi pitkän ajan  myötä maassamme noussut Leena Kurikka.

Leenan luona ovat kouluttautuneet monet alalla hevosmiestaitoja opettavat ammattilaiset.

Minkälainen eläin hevonen on ? Mitä hevoskuiskaaminen ja hevosmiestaidot tarkoittavat ?Mitä maasta käsittely tarkoittaa ? Mitkä ovat ydinasioita hevosta hankittaessa ja mistä hevosen omistaja/hoitaja tietää, että hevosen kanssa on mahdollisesti ongelmia- ja miten Leenasta tuli hevoskuiskaaja. Kysymyksiin laaja-alaisesti vastaa Leena Kurikka.

 

"Hevoskuiskaaminen on oikeastaan sitä, että kouluttaja ymmärtää hevosta ja auttaa hevosen omistajaa ja käsittelijää ymmärtämään hevostaan paremmin. Samalla heille opetetaan, miten he saavuttavat hevosen luottamuksen ja kunnioituksen, sekä miten hevosen kanssa kommunikoidaan niin, että hevonen ymmärtää.

Maasta käsittely on kaiken hevostelun perusta. Siinä rakennetaan molemmin puolinen luottamus, kunnioitus ja kommunikointi. Siis yhteys kahden olennon välille. Maasta käsin voidaan ratkoa hevosen fyysisiä , että henkisiä ongelmia. Suhde pitäisi saada hyväksi ensin maasta käsin, ennenkuin noustaan selkään tai kärryille. Maasta käsin työskentelyä suosittelen kaikille hevosten kanssa aikaa viettäville, ja kaikenlaisille hevosille. Jokainen hyötyy siitä.

Haaveilin hevosista jo kaksivuotiaasta asti. Hevosen kanssa pääsin tekemisiin noin kymmenenvuotiaana. Se oli menoa sitten. Luin kaiken hevosia käsittelevän kirjallisuuden, mitä käsiini sain. Kyseenalaistin monia kirjoissa kirjoitettuja ohjeita,  ja kokeilin tuttujen hevosten kanssa tehdä asioita toisin. Kuuntelin hevosia, ja sain tuloksia.

Luulin pitkään olevani hullu tai omituinen, kunnes pääsin alan gurujen kursseille USA:ssa. Siellä asioista puhuttiin juuri niin, kuin ne minusta jo lapsesta asti kuului olla.

15-16 vuotiaasta asti pidin kesäisin ratsastusleirejä ja opetin toisin, kuin mitä minulle oli ratsastustunneilla opetettu. Hevonen oli kaveri, ei orja. Vasta kun olin aikuisena käynyt useamman arvostetun kouluttajan kursseilla Kaliforniassa, uskalsin ruveta julkisestikin puhumaan hevosen puolesta.

Olen työskennellyt ravi- , ratsu- ja siitoshevosten kanssa. Hevonen on ajatteleva, tunteva ja johtopäätöksiä tekevä eläin. Se on myös paljon suurempi ja nopeampi kuin me. On siis tärkeää saada se tekemään meidän kannalta hyviä johtopäätöksiä. Sen päähän ei voida mitään pakottaa, mutta se voidaan johdattaa tekemään hyviä johtopäätöksiä. Se on saaliseläin ja laumaeläin. Molemmat vaikuttavat sen käytökseen, ja ihmisen tulee tietää miten.

Itselle on tärkeätä se, että hevosella sekä minulla on hyvä ja turvallinen olo, jos jotain tehdään yhdessä. Lyöminen tai kivulla ja pelolla uhkaaminen ei tuota hyviä tuloksia. Vanha sananlaskuhan sanoo, kun taito loppuu, niin väkivalta alkaa.

Kun ihmistä pelottaa tai ei tiedä, mitä tilanteessa pitäisi tehdä, hän suuttuu. Siihen auttaa tiedon, taidon ja kärsivällisyyden lisääminen, sekä se, että oppii tuntemaan paremmin itsensä, ja on valmis kehittämään itseään paremmaksi.

Hevoset tarjoavat upean väylän kehittyä fiksuksi ja paremmaksi ihmiseksi.

Paineen ja eritoten oikealla hetkellä tapahtuvan paineen lopettamisen merkitys fyysisessä kommunikoinnissa, on hevoselle suuri. Sen avulla hevosen saa tekemään lähes mitä vain. Ihminen joutuu tässäkin opettelemaan uutta. Meille kädellisinä on tyypillistä vetää lisää, jos hevonen esimerkiksi ohjalla meille myötää. Monella on alitajuinen pelko sisällään, ja tarve pitää luja tuntuma hevoseen. Oikeasti pitäisi myödätä hevoselle takaisin heti, kun se myötää.Näin saataisiin hevonen pysymään pehmeänä.

Muutamalla sanalla näitä ei saa kerrottua. Siksi olen kirjoittanut kirjan hevosesta, käytännön psykologiaa arkeen.

Ihminen kuvittelee valitsevansa hevosen, usein hevonen onkin se, joka valitsee. Silloin valinta menee yleensä juuri oikein. Joka tapauksessa pitää miettiä millainen hevonen olisi paras: ori, ruuna vai tamma. Minkä kokoinen, miten koulutettu. Onko itsellä kokemusta nuoren hevosen kouluttamiseen, onko varaa viedä hevonen hyvälle kouluttajalle. Hevoseen menee rahaa. Ostohinnan lisäksi tarvitaan varusteita, kengitystä, eläinlääkäripalveluita. Onko itsellä taitoa ja aikaa hoitaa hevonen itse, vai onko hyvä viedä hevonen ammatti-tallille. Löytyykö hevoselle kavereita, pääseekö se riittävän paljon ulos ja kesäisin laitumelle.

Hevosen kanssa on ongelmia, jos ei tunne oloaan turvalliseksi sen lähellä. Hevosen toinen pää ei pure, ja toinen potki, jos suhde ihmiseen on kunnossa".

 

Leena Kurikka kouluttaa ja ohjaa hevosten kanssa toimivia, sekä on tilattavissa erilaisiin hevosalan tapahtumiin ja luennoitsijaksi.

leena@bigmamasranch.com

puh. 0400 906646

 

Kirja: "Hevosesta - käytännön psykologiaa arkeen", Leena Kurikka.

Booky.fi tai kirjakaupat kautta maan.

 

 

 

Haastattelussa: Leena Kurikka

Kuva:Eetu Sillanpää, kuvassa Leena Kurikka hevosineen.

Teksti ja haastattelu: Ravikatsaus ja Hevostelua-juttusarjat, Nykysuomi

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Venäjä-propagandisti Bäckmanin salainen sopimus HS-toimittajan kanssa: Raportoi USA:stä Bäckmanille, 2000e/kuussa

Päivitetty 11.6.2026, Julkaistu 16.1.2026 – Kirjoittaja Juha Korhonen
Lukuaika 1 minuutti

Netissä leviävä salainen sopimus Venäjä-yhteyksistään tunnetun dosentti Johan Bäckmanin ja HS:n Moskovan kirjeenvaihtajan Maarit Uberin (entinen Roiha) kanssa herättää paljon ihmetystä.

Bäckman ja Uber laativat muutama vuosi sitten sopimuksen, jonka perusteella Bäckman "lähetti" Uberin USA:han raportoimaan hänelle.

Sopimuksen mukaan Uber (silloinen Roiha) oli Bäckmanin "kirjeenvaihtaja". Sopimuksen mukaan Bäckman maksoi raportoinnista Uberille vähintään 2000e / kk.

Maarit Uber asuu nykyisin Moskovassa ja on HS:n Venäjän kirjeenvaihtaja. Myös Bäckman asuu lehtitietojen mukaan nykyisin Venäjällä.

Herää kysymys, onko HS:n Venäjä-uutisointi nyt myös Bäckmanin ohjauksessa. Maarit Uber tunnetaan Venäjää "ymmärtävänä" toimittajana.

Maalittaminen ja väärän tiedon agitaattorit uhkaavat ihmisten turvallisuutta

Päivitetty 11.6.2026, Julkaistu 29.10.2025 – Kirjoittaja Juha Korhonen
Lukuaika 2 minuuttia

Yhä useammin sosiaalisessa mediassa näemme ilmiön, jossa jotakuta ihmistä aletaan yhteisvoimin painostaa, leimata ja häpäistä. Tätä kutsutaan maalittamiseksi – ja se on yksi aikamme vaarallisimmista keskustelukulttuurin sairauksista.

Maalittamisen ydin on yksinkertainen: joku vaikuttaja tai näkyvä henkilö jakaa valikoitua tai virheellistä tietoa jostain yksilöstä tavalla, joka saa joukon ihmisiä hyökkäämään tämän kimppuun. Tuloksena on somemyrsky, uhkailua, ja monesti kohteen henkilökohtainen ja ammatillinen maine tuhoutuu hetkessä.

Tämä ei ole sattumanvaraista. Se on osa laajempaa agitaatiokulttuuria, jossa viestintää käytetään poliittisena tai ideologisena aseena. Ikävä kyllä, myös Suomessa tällaisia toimintatapoja on omaksuttu – ja niihin on toisinaan liittynyt jopa julkisin varoin tuettuja hankkeita tai projekteja.

Kun vaikuttajasta tulee yllyttäjä

Yksi esimerkki tästä kehityksestä on viestintävaikuttaja Janne Riiheläinen, joka on toiminut näkyvästi julkisessa keskustelussa ja saanut tukea myös erilaisilta yhteisöiltä, kuten Aalto-yliopistosta. Riiheläisen toiminta sosiaalisessa mediassa on herättänyt laajaa huolta: hänen päivityksissään toistuu kaava, jossa yksittäisistä ihmisistä tai ryhmistä annetaan vääristeleviä väitteitä, minkä jälkeen seuraajat käyvät hyökkäykseen, jopa väkivataan kehoitetaan ihmisiä.

Ongelma ei ole pelkästään Riiheläisessä henkilönä – vaan ilmiössä, jota hän edustaa. Kun valta-asemassa oleva vaikuttaja käyttää sananvapauttaan toisten leimaamiseen, hän asettaa itsensä viestinnän agitaattoriksi, ei keskustelijaksi. Tällainen toiminta murentaa yhteiskunnallista luottamusta ja normalisoi vihamielistä käytöstä.

Julkinen raha ja vastuu

Erityisen ongelmallista on, jos julkista rahaa kanavoidaan henkilöille tai hankkeille, joiden toiminta synnyttää maalittamista tai sen kaltaista sosiaalista painostusta. Tiede ja koulutus ovat arvokkaita vain silloin, kun ne rakentavat luottamusta ja yhteisöllisyyttä – eivätkä toimi välineenä muiden hiljentämiseen.

Jos yliopisto tai muu julkinen taho tukee toimijoita, jotka toistuvasti lietsoivat someraivoa, on syytä pysähtyä ja kysyä: mitä me oikein rahoitamme?

Sananvapaus ei ole hyökkäysoikeus

Sananvapaus on demokraattisen yhteiskunnan kulmakivi. Mutta se ei tarkoita oikeutta vääristellä tietoa tai lietsoa ihmisiä toisia vastaan. Jokainen, jolla on suuri seuraajakunta ja vaikutusvaltaa, kantaa myös moraalisen vastuun siitä, miten hänen sanansa vaikuttavat.

Jos haluamme säilyttää vapauden puhua, meidän on suojeltava myös vapautta olla joutumatta joukkohyvittelyn kohteeksi. On aika lopettaa maalittamisen normalisointi – riippumatta siitä, kuka sitä tekee.

https://nykysuomi.com/2025/06/10/aalto-yliopisto-faktabaari-ja-janne-riihelainen-rikostutkinnan-kohteena-syytoksia-laajasta-vihamaalittamisesta-ja-valheellisesta-mustamaalauksesta/

Mies yritti sahata tiensä sisään kauppaan Kajaanissa – poliisi keskeytti erikoisen murtoyrityksen

Päivitetty 11.6.2026, Julkaistu 26.10.2025 – Kirjoittaja Juha Korhonen
Lukuaika 1 minuutti

Mies yritti sahata tiensä kauppaan Kajaanissa – koirapartio nappasi kaksitahtibensiinille haisevan tekijän

Kajaanissa koettiin erikoinen murtoyritys sunnuntain vastaisena yönä, kun poliisi sai hätäkeskukselta ilmoituksen miehestä, joka yritti päästä kauppaan sisälle moottorisahan avulla.

Partiot saapuivat paikalle pian puolenyön jälkeen ja havaitsivat tuntomerkkeihin sopivan miehen juoksevan kaupasta poispäin. Koirapartio lähti miehen perään ja sai hänet kiinni lyhyen juoksukilpailun jälkeen – tekijä tuoksui vahvasti kaksitahtibensiinille.

Poliisin mukaan mies oli ensin yrittänyt murtautua sisään rikkomalla kaupan etuoven lasin. Kun tämä ei onnistunut, hän oli ottanut käyttöönsä moottorisahan ja sahannut reiän kaupan lastauslaiturin oveen. Siitäkään kautta hän ei kuitenkaan ollut päässyt sisälle.

Mies otettiin kiinni rikoksesta epäiltynä ja kuljetettiin poliisivankilaan. Poliisi tutkii tapausta muun muassa törkeänä varkauden yrityksenä ja vahingontekona.

Kuolemaan johtanut liikenneonnettomuus Laitilassa – yksi menehtyi

Päivitetty 11.6.2026, Julkaistu 25.10.2025 – Kirjoittaja Juha Korhonen
Lukuaika 1 minuutti

Kuolemaan johtanut liikenneonnettomuus Laitilassa – poliisiauto osallisena takaa-ajotilanteessa

Laitilassa tapahtui perjantai-iltana vakava liikenneonnettomuus, jossa menehtyi yksi henkilö. Onnettomuus sattui tilanteessa, jossa hälytysajossa ollut poliisi seurasi pakenevaa ajoneuvoa.

Lounais-Suomen poliisin mukaan takaa-ajo sai alkunsa kasitiellä Laitilassa noin kello 19.50, kun henkilöauto ei noudattanut poliisin pysähtymismerkkiä ja jatkoi matkaa Rauman suuntaan.

Kasitiellä, Joukahaisentien risteyksen kohdalla, pakeneva auto lähti ohittamaan autoletkaa poliisin seuratessa sitä hälytysajoa käyttäen. Samassa hetkessä autoletkassa ollut sivullinen henkilöauto kääntyi vasemmalle Joukahaisentielle suoraan hälytysajossa olleen poliisiauton eteen.

Poliisiauto törmäsi henkilöauton vasempaan kylkeen. Henkilöautoa kuljettanut mies menehtyi elvytysyrityksistä huolimatta onnettomuuspaikalla. Autossa ei ollut muita matkustajia.

Koska poliisi oli osallisena onnettomuudessa, on tapahtuneesta kirjattu rikosilmoitus liikenneturvallisuuden vaarantamisesta ja kuolemantuottamuksesta. Tapauksen tutkinta siirtyy Syyttäjälaitokselle, ja tutkinnan johtamisesta sekä tiedottamisesta vastaa Valtakunnansyyttäjä.

Poliisi ei tiedota asiasta enempää, mutta jatkaa pakenevan auton kuljettajan tavoittamista.