Peter Nyberg: TARPEELLISIA AJATUKSIA – ELPYMISRAHASTO

Päivitetty 11.5.2021, Julkaistu 11.5.2021 – Kirjoittaja Juha Korhonen
Lukuaika 4 minuuttia

Haastattelussa Peter Nyberg Elpymisrahastoa koskien.

Peter Nyberg on Suomalainen valtiotieteentohtori joka toimi valtiovarainminiesteriön rahoitusmarkkinaosaston päällikkönä helmikuusta 1998 kesäkuuhun 2010. Ennen sitä hän toimi eri tehtävissä Suomenpankissa 1972-1997 ja viimeksi johtokunnan neuvonantajana. Hän on myös ollut mukana kirjoittamassa kirjaa: Euro tulevaisuus-Suomen vaihtoehdot.

 

 

 

Hyvä Peter Nyberg, olet ottanut kantaa Elpymisrahaston suhteen. Kerrotko miksi ?

  • "Käsitykseni mukaan on kyse Suomen itsemääräämisoikeuden merkittävästä vähentämisestä. Se on osa pyrkimyksenä vähitellen muodostaa EU:sta liittovaltion. Keskustelu on käymättä ja kansalaisilta kysymättä.
  • Katson, että on jokaisen vastuuntuntoisen Suomalaisen velvollisuus selvittää tämä itselleen ja ottaa itselleen sopiva kanta. Eli puuttuva keskustelu oli pakko saada vihdoinkin käyntin."

 

Millainen on kantasi Elpymisrahastoa koskien ?

  • "Pääasia on, että Elpymisrahasto (tai sen jokin versio) tarvittaessa toteutetaan EU:n perussopimuksia kiistattomasti kunnioittaen. Nyt kierretään useita hyvin tärkeitä ja tervettä talouspolitiikkaa edistäviä määräyksiä. Ei nähdäkseni ole eduksemme kuulua yhteisöön joka ei kunnioita omia säännöksiä tai lupauksia. Mihin voi silloin luottaa taloudellisissa tai esimerkiksi turvallisuus kysymyksissä?"

 

Mikä on Elpymisrahasto asian tilanne tällä hetkellä?

  • "Huomenna keskiviikkona selviää saako Eduskunta kokoon tarvittavat 2/3 annettujen äänien määrästä. Valtiovarainvaliokunta on esittänyt listan tiukalta kuulostavia ponsia hyväksymisen ehdoksi. Ponnet eivät kuitenkaan sido tätä, eikä varsinkaan seuraavia eduskuntia kun tulee uusia vastaavanlaisia tapauksia.
  • Kyse on siis näennäiskilvestä niiden edustajien hyväksi jotka/joiden kannattajat epäilevät mutta eivät halua äänestää vastaan."

 

Mitä Elpymisrahasto tarkoittaa yhteiskunnallisesti ja tavallisen kansalaisen osalta?

  • "Itse pidän varmana, että paketti on vain alkusarjasta samanlaisia tulonsiirtoja vaikeassa velkatilanteessa oleville maille.
  • Euro-järjestelmä on melko anteeksiantamaton jäsenmailleen. Perussopimuksen mukaan jokainen maa vastaa itse talouspolitiikastaan ja sen seuraamuksista. Tämä vaatii kansalaisilta ja yrityksiltä suurta joustavuutta esimerkiksi palkoissa, työehdoissa ja toimintatavoissa.
  • Maa joka ei siihen pysty kärsii vähitellen matalasta kasvusta, suuresta työttömyydestä, alhaisesta tulotasosta ja ehkä kasvavasta velkataakasta. Jos tätä ei esimerkiksi solidaarisuudesta hyväksytä, on vaihtoehtona pakkotulonsiirroilla tukea tällaisia maita ja tämä on tehty Kreikan tukiohjelmasta lähtien ("Bail-Out"). Tällaisten tulonsiirtojen virta muille on odotettavissa niin kauan kun Suomi katsotaan hoitaneen oma taloutensa riittävän hyvin.
  • Voi tietenkin jatkaa myös näitä näkymiä arvailemalla mitä sen lisäksi tapahtuisi, mutta mitä pidemmälle mennään, sitä epävarmemmat ovat arvailut. EU saa kuitenkin paketin yhteydessä oikeuden rahoittaa budjettinsa lainalla eli harjoittaa omaa "finanssipolitiikkaa". Samoin se saa oikeuden kantaa tiettyjä veroja menojensa kattamiseksi. Se on oikeus jota se varmasti pyrkii laajentamaan mahdollisimman nopeasti ja paljon, kun EU-verotus vähitellen kasvaa suuremmaksi; se alkaa kilpailla kansainvälisen verorasituksen kanssa.
  • Jos esimerkiksi Suomi ei halua kansalaisten kokonaisvero astetta nostaa, on siis pakko alentaa kotimaisia veroja.Tällöin hyvinvointivaltiota ylläpitävä rahoitus vähenee ja Suomen sosiaali-, terveys- ja koulutusjärjestelmää ei enää voida ylläpitää niin kuin tähän saakka on toivottu."

 

Jos Elpymisrahastoon mennään, miten Euron rooli muuttuu Suomalaisia koskien ?

  • "Niinkuin tähänkin saakka Euro todennäköisesti joudutaan pelastamaan aina välillä korkeasti velkaantuneita maita tukemalla, tulonsiirroilla ja EKP:n rahoituksella.
  • Suomalaiset jotka pitävät Eurosta luopumista toivottavana tulevat toteamaan, että jatkuvasti lisääntyvä Suomen oma ja yhteinen velkataakka Euron pelastamiseksi tekee luopumisen yhä vaikeammaksi.
  • Tämäkin on itsemääräämisoikeuden vähittäistä menettämistä."

 

Mitä ero EU:sta tarkoittaisi lyhyellä ja pitkällä aikavälillä?

  • "Suurempaa kannatusta on erolla Eurosta ja oman valuutan palauttamisella. Euroerokin johtaisi lyhyellä aikavälillä melkoiseen epäjärjestykseen kun maksu-laki ja talousjärjestelmät uudistettaisiin. Sinä aikana moni Suomalainen varmaan kokisi taloudellista epävarmuutta ja menetystä. Jos kuitenkin uusi valuutta olisi vapaasti kelluva (mikä markka hyvin harvoin oli), olisi odotettavissa nopeasti elpyvää vientiä tilanteen korjaamiseksi.
  • Eli pitkällä aikavälillä olisi odotettavissa matalampi työttömyys. Korkeampi kasvu ja tulotaso sekä suurempi vapaus harjoittaa omaa finanssi-politiikkaa, kaikki tietenkin olettaen,että nykyiset Suomalaiset eivät ole esivanhempiaan kyvyttömämpiä ja ettei EU ryhtyisi poliittiseen ajojahtiin  Suomalaisia kohtaan."

 

Voidaanko markkaa palauttaa?

  • "Voidaan. Jos haluaa tietää miten, on asiasta kirjoitettu artikkelikin": https://papers.ssrn.com/sol3/papers.cfm?abstract_id=3024551

 

Voitaisiinko Suomessa tehdä nk Islanteja ?

  • "Islanti oli kaikista talousyhteisöistä erossa oleva maa. Suomi ei ole, eikä sillä ole edes omaa valuuttaakaan. Sitten Kreikan kriisitukia on pidetty selvänä, ettei Euromaata sallita mennä selvitystilaan vaan se rahoitetaan ja ohjataan EU:n ja EKP:n voimalla. Periaatteessa kyllä pidetään jotain valtionvelan leikkausjärjestelmää järkevänä ja tavoiteltavana, mutta mihinkään yleiseen sopimukseen siitä ei ole päästy."

 

 

 

www.peternyberg.net

 

 

Haastattelussa 11.5.2021: Peter Nyberg

Haastattelu ja teksti: Teija Kangaslampi

Kuva: Peter Nybergin kotialbumi

 

Janne ”Rysky” Riiheläinen menetti kaikki työt – Uskottavuus propagandistina meni

Päivitetty 2.5.2026, Julkaistu 27.2.2026 – Kirjoittaja Juha Korhonen
Lukuaika 1 minuutti

On olemassa ilmiö, jossa julkinen hahmo rakentaa uransa vahvan retoriikan, kärjekkäiden tulkintojen ja jatkuvan vastakkainasettelun varaan. Hetken aikaa se toimii. Otsikoita syntyy, some reagoi, oma kupla taputtaa.

Mutta sitten tapahtuu jotain vaarallista: yleisö lakkaa uskomasta.

Kun uskottavuus murenee, se ei romahda kerralla. Ensin katoavat hiljaiset lukijat. Sitten katoaa kiinnostus. Lopulta katoavat toimeksiannot. Se on kylmä markkinatalouden logiikka: jos kukaan ei halua lukea, kukaan ei maksa kirjoittamisesta.

Moni mediapersoona on viime vuosina saanut huomata tämän. Kun retoriikka kovenee ja jokainen kriitikko leimataan viholliseksi, alkaa uskottavuus syödä itse itseään. Jos vuosikausia maalaa maailmaa mustavalkoisilla siveltimillä ja syyttää vastapuolta milloin mistäkin, lopulta yleisö kysyy: missä ovat todisteet – ja miksi sama levy soi aina?

Yleisradio ei ole velvollinen tarjoamaan töitä kenellekään. Yliopistot eivät ole velvollisia tarjoamaan alustoja. Media-alalla toimeksiannot eivät ole sosiaalietuus vaan seurausta kysynnästä ja luottamuksesta. Kun luottamus katoaa, myös puhelin hiljenee.

Ja mitä jää jäljelle? Pienet ideologiset taskujulkaisut, joissa oma piiri edelleen nyökyttelee toisilleen. Muutaman kympin palkkio kuussa ja tuttu toimituksellinen kupla, jossa kriittinen peili on jo vuosia sitten peitetty verholla.

Suurin tragedia ei ole työn menetys. Suurin tragedia on se, ettei kukaan enää jaksa lukea. Ei siksi että olisi “vaiennettu”, vaan siksi että yleisö on jo tehnyt arvionsa.

Uskottavuus on mediassa valuuttaa. Sen voi käyttää loppuun. Ja kun saldo näyttää nollaa, pankki ei enää myönnä lisäluottoa – ei edes propagandan nimissä.

Janne "Rysky" Riiheläiselle kävi näin.

Venäjä-propagandisti Bäckmanin salainen sopimus HS-toimittajan kanssa: Raportoi USA:stä Bäckmanille, 2000e/kuussa

Päivitetty 11.6.2026, Julkaistu 16.1.2026 – Kirjoittaja Juha Korhonen
Lukuaika 1 minuutti

Netissä leviävä salainen sopimus Venäjä-yhteyksistään tunnetun dosentti Johan Bäckmanin ja HS:n Moskovan kirjeenvaihtajan Maarit Uberin (entinen Roiha) kanssa herättää paljon ihmetystä.

Bäckman ja Uber laativat muutama vuosi sitten sopimuksen, jonka perusteella Bäckman "lähetti" Uberin USA:han raportoimaan hänelle.

Sopimuksen mukaan Uber (silloinen Roiha) oli Bäckmanin "kirjeenvaihtaja". Sopimuksen mukaan Bäckman maksoi raportoinnista Uberille vähintään 2000e / kk.

Maarit Uber asuu nykyisin Moskovassa ja on HS:n Venäjän kirjeenvaihtaja. Myös Bäckman asuu lehtitietojen mukaan nykyisin Venäjällä.

Herää kysymys, onko HS:n Venäjä-uutisointi nyt myös Bäckmanin ohjauksessa. Maarit Uber tunnetaan Venäjää "ymmärtävänä" toimittajana.

Lukijan kynästä: Riiheläiset ja muut maalittajat ovat joko ex-narkkareita tai sarjaepäonnistujia

Päivitetty 2.5.2026, Julkaistu 30.10.2025 – Kirjoittaja Juha Korhonen
Lukuaika 2 minuuttia

Verkon syövereissä elää laji, joka luulee olevansa totuuden torvi ja sananvapauden viimeinen linnake. Todellisuudessa kyse on usein aivan muusta. Maalittaja, someraivoaja ja häiriköksi ryhtynyt huutelija on harvoin rohkea – useammin katkera. Hän on elämänsä pettymyksissä marinoitunut sielu, joka ei enää jaksa katsoa peiliin, joten alkaa sylkeä sitä kohti.

Moni näistä näppäimistösotureista on joskus kokenut jotakin raskasta: tulleet itse kiusatuiksi, jääneet yksin, ehkä ajautuneet päihteiden, työttömyyden tai epäonnistuneiden ihmissuhteiden loukkuun. Mutta sen sijaan, että he olisivat kääntyneet rakentavan muutoksen tielle, he ovat valinneet helpomman reitin – purkavat oman elämänsä tyhjyyden muihin. Jokainen solvattu, uhkailtu tai maalitettu ihminen on heille hetkellinen helpotus, annos valheellista ylivoiman tunnetta.

Maalittaja ei siis taistele vallanpitäjiä vastaan, vaan omaa mitättömyyden tunnettaan vastaan. Some antaa hänelle sen, mitä elämä ei koskaan antanut: yleisön. Ja yleisö on huume. Jokainen tykkäys, jako ja vihainen kommentti toimii pienenä piikkinä suoraan egon suoneen. Siitä seuraa addiktio, jossa mikään ei riitä. On pakko huutaa kovempaa, loukata rajummin, jotta edes joku huomaisi.

Tätä ei pidä romantisoida, eikä ymmärtää väärin. Häiriköinti ja maalittaminen eivät ole “mielipiteitä” tai “kriittistä keskustelua”. Ne ovat pelkurin keinoja purkaa oma epäonnistuminen muiden niskaan. Jokainen, joka osallistuu siihen, on osa ongelmaa – ei yhteiskunnallista keskustelua.

On aika lakata antamasta häiriköille valtaa. He eivät ole rohkeita totuudenpuhujia, vaan oman elämänsä raunioilla seisovia ihmisiä, jotka eivät osaa muuta kuin huutaa pimeään. Ja mitä enemmän me kuuntelemme, sitä pimeämmäksi tämä maa käy.

Kirja-arvostelu: Jessikka Aro – Putinin USA

Päivitetty 2.5.2026, Julkaistu 29.10.2025 – Kirjoittaja Juha Korhonen
Lukuaika 1 minuutti

Jessikka Aron Putinin USA pyrkii olemaan paljastuskirja Venäjän vaikutusoperaatioista Yhdysvalloissa, mutta lopputulos on kaikkea muuta kuin paljastava. Kirja on rakennettu vanhentuneiden väitteiden, yksipuolisten lähteiden ja toistettujen teorioiden varaan, joista moni on jo osoitettu kestämättömäksi.

Aro esittää väitteitä ja yhteyksiä, joita ei tue ajantasainen tai todennettava aineisto. Lähteitä ei usein tarkisteta kriittisesti, ja kokonaisuus rakentuu enemmän mielikuvien kuin faktan varaan. Monet kirjassa esitetyt tarinat vaikuttavat peräisin aikaisemmista kiistanalaisista lähteistä, joita tekijä kierrättää ilman uutta todistusaineistoa.

Kerronta on kärjistettyä ja värittynyttä. Aro ei pyri tasapuolisuuteen, vaan rakentaa mustavalkoisen vastakkainasettelun, jossa hän itse esiintyy totuuden puolustajana ja eri mieltä olevat leimataan propagandan uhreiksi. Tämä tekee kirjasta enemmän poliittisen pamfletin kuin tutkivan journalismin työn.

Lukijalle Putinin USA näyttäytyy teoksena, joka yrittää epätoivoisesti toistaa vanhaa narratiivia todellisuuden muuttuessa ympärillä. Kirjasta puuttuu itsearviointi, lähdekritiikki ja analyyttinen etäisyys. Lopputulos on raskas, yksipuolinen ja harhaanjohtava.

Yhteenveto:
Putinin USA ei tarjoa uutta tietoa, ei uskottavia johtopäätöksiä eikä journalistista objektiivisuutta. Se on kokoelma toistettuja väitteitä ja yksipuolisia tulkintoja, jotka eivät kestä kriittistä tarkastelua. Amatöörimäinen sepustus täysin todellisuudesta irrallaan.

Arvosana: 0,5 / 5
Kokonaisuus on epäuskottava, ylidramaattinen ja pahasti ajastaan jäljessä.