Suuret kysymykset tarvitsevat vastauksia

Päivitetty 29.4.2021, Julkaistu 28.4.2021 – Kirjoittaja Juha Korhonen
Lukuaika 4 minuuttia

Kirvelevä ja ajankohtainen aihe Elpymisrahasto keskustelu jatkuu.

 

Tuomas Malinen on Suomalainen taloustieteilijä. Malinen valmistui Kauppatieteiden maisteriksi Oulun Yliopistosta ja väitteli Valtiotieteiden tohtoriksi Helsingin yliopistosta, jossa hänen pääaineenaan oli kansantaloustiede. Lisäksi hän on suorittanut taloustieteen opintoja New Yorkin yliopistossa.

Puolue: sitoutumaton.

Tuomas Malinen  työskentelee  talousennusta- ja riskianalyysi yhtiö  GnS Economics - yhtiön toimitusjohtajana ja pääekonomistina. Talousneron kiinnostuksen kohteita ovat makrotalous tiede, talouskasvu, talouskriisit ja tulonjako.

 

Nykysuomi on esittänyt Tuomas Maliselle muutaman kysymyksen elpymisrahasto -asiaa ja -tilannetta koskien.

 

Nykytilanne elpymisrahaston suhteen ?

  • "Rahasto on ratifioitu 19:ssa EU:n jäsenmaassa. Se odottaa ratifiointia mm Puolassa, Romaniassa, Virossa sekä Suomessa. Perustuslaki valiokuntamme linjasi tiistaina, että rahaston läpimeno vaatii eduskunnassa2/3 määräenemmistön. Joka tarkoittaa, että jos hallitus pysyy kasassa Kokoomuksen äänistä tulee ratkaisevia koska hallituksella ei ole riittävää määrää kansanedustajia määräenemmistön muodostamiseen."

 

Millaisena näyttäytyy Kokoomuksen ja muiden puolueiden roolit ja käyttäytyminen elpymisrahaston suhteen ?

  • "Kokoomuksella on ratkaiseva rooli. 2/3 enemmistö tarkoittaa, että jos Perussuomalaiset ja Kristillisdemokraatit sekä Ano Turtiainen, Liike Nyt äänestävät rahastoa vastaan, hallitus tarvitsee 16 ääntä Kokoomuksesta rahaston läpimenoon."

 

Miten elpymisrahasto asia nyt etenee ?

  • "Suuri valiokunta käsittelee asian loppuviikosta ja rahaston odotetaan olevan kansanedustajien äänestettävänä Suuressa salissa toukokuun toisella viikolla.
  • Jos Suomi ja loput jäsenmaat ratifioivat rahaston, EU alkaa laskea liikkeelle velkakirjoja eli ottaa velkaa omiin nimiinsä meidän takauksella kesäkuun aikana. Sen jälkeen aletaan todennäköisesti puuhata rahaston koon kasvattamista. Tätä on jo alustavasti ehdotettu Ranskan, Italian ja Euroopan Keskuspankin johdossa."

 

Miten rahasto vaikuttaisi tavallisen ihmisen elämään ?

  • "Ensi vaiheessa rahasto ei näkyisi tavallisen ihmisen elämässä mitenkään. EU ottaisi velkaa ja jakaisi sitä EU:n köyhemmille ja eurosta kärsineille valtioille kuten Italialle, Espanjalle, Puolalle ja Virolle.
  • Rahaston kokoluokka 750 miljardia euroa ei kuitenkaan riittäisi mihinkään. Jo pelkästään etelä-Euroopan pankkien pääomistustarve liikkuu jossain 1000-2000 miljardin  euron välissä. Lisäksi Italian ja Espanjan yritys sektori on ottanut valtavan iskun korona-suluista.
  •  Italian valtionvelka on yli 2600 miljardia euroa eli n 155% bruttokansantuotteesta (BKT). Espanjan valtionvelka oli viime vuonna n 20 % BKT:sta. Maat eivät tule selviämään veloistaan, niitä uhkaa myös pankkikriisi.
  • Etenkin Italian ja Espanjan suurten valtion velkojen vuoksi rahastoa tultaisiin todennäköisesti nopeasti kasvattamaan moninkertaiseksi. Tämä olisi myös helppoa koska rahaston ratifioinnin jälkeen EU:n perussopimuksen budjetti alijäämän kieltävä artikla 310 ja tulonsiirron kieltävä artikla 125 sekä perustuslakimme olisi uudelleen tulkittu niin, että olisimme antaneet EU:lle vapaat kädet velkaantua takauksellamme.
  • Ainoana esteenä olisi poliitikkojen lupaus paketin "kertaluonteisuudesta". Italian ja Espanjan velkakriisin uhatessa siihen ei luonnollisestikaan voisi luottaa vaan poliitikot hyvin suurella todennäköisyydellä siunaisivat rahaston ja sitä kautta yhteisvelan kasvattamisen. EU velan kasvaessa keskusteluun nousisivat EU verot joita komissio valmistelee. Näitä olisivat muovivero, ympäristövero mutta myös EU:n yhteisövero. Jälkimmäinen toteutettaisiin todennäköisesti niin, että Suomi verottaisi kotimaisia yrityksiä ja yhteisöjä, jonka jälkeen se tulouttaisi tietyn osan verotuloista EU:lle. Suomalaisten verotaakka siis kasvaisi mahdollisesti huomattavasti. Tämä pakottaisi valtion sopeuttamaan menojaan. Eläkkeet ja sosiaaliturvamenot olisivat todennäköisiä leikkaus kohteita. Koska ne haukkaavat poikkeuksellisen suuren osan valtiomme budjetista muihin EU maihin verrattuna. EU:n liittovaltio toisinsanoen ottaisi hyvinvointi valtiomme asteittaiseen alasajoon.
  • Jossain vaiheessa Italian ja Espanjan pitäisi alkaa maksaa saamiaan lahjoituksia takaisin joko suurempina jäsenmaksuina tai korkempina veroina. Pahimmassa tapauksessa silloin vallassa olevat hallitukset kieltäytyisivät tästä ja mahdollisesti eroaisivat EU:sta. Tämän seurauksena jäljelle jääneiden jäsenmaiden jäsenmaksut ja/tai EU verot nousisivat huomattavasti. Muut maat voisivat kieltäytyä lisämaksuista. EU voisi ajautua eksistentiaaliseen kriisiin ja hajota. Tällöin Suomen maksettavaksi lankeaisivat koko luokassaan moninkertaiseksi kasvaneen elpymisrahaston, EKP:n ja Euroopan vakausmekanismin vastuut. Tämä hyvin todennäköisesti ajaisi maan velkakriisiin. Korot sekä työttömyys nousisivat kaksinumeroisiksi.
  • Talouskriisi ajaisi maamme polvilleen. Rahaston hyväksymisen vaikutukset näkyisivät siis vasta lähitulevaisuudessa kansalaisten arjessa korkeampina veroina, hyvinvointipalvelujen alasajoina, eläkkeiden laskuna ja pahimmassa tapauksessa korot ja työttömyyden räjäyttävänä velkakriisinä."

 

Mitä tavallinen kansalainen voi tehdä estääkseen elpymisrahastoon liittymisen  ?

  • "On tavallisen kansalaisen etu, että rahastoa ei hyväksyttäisi. Koska Kokoomus on nyt ratkaisevassa asemassa, jokaisen asiasta huolestuneen kansalaisen olisi syytä ottaa yhteyttä Kokoomuksen ja miksei myös Keskustan kansanedustajiin- ja kertoa, että he eivät halua rahastoa hyväksyttävän. On merkille pantavaa, että kansan tahtoa ei tässä EU:n historiallisessa muutoksessa ole kysytty. Syykin lienee selvä. Enemmistö Suomalaisista tuskin hyväksyisi rahastoa.
  • Nyt onkin tehtävä kansanedustajille selväksi, että kansalaisten ääni pitää kuulua päätöksen teossa. Keinoja meillä siihen kyllä on suurmielenosoittuksista yleislakkoon."

 

 

 

 

 

 

Haastattelussa 28.4.2021: Tuomas Malinen

Kysymykset, teksti: Teija Kangaslampi

 

 

 

 

Janne ”Rysky” Riiheläinen menetti kaikki työt – Uskottavuus propagandistina meni

Päivitetty 2.5.2026, Julkaistu 27.2.2026 – Kirjoittaja Juha Korhonen
Lukuaika 1 minuutti

On olemassa ilmiö, jossa julkinen hahmo rakentaa uransa vahvan retoriikan, kärjekkäiden tulkintojen ja jatkuvan vastakkainasettelun varaan. Hetken aikaa se toimii. Otsikoita syntyy, some reagoi, oma kupla taputtaa.

Mutta sitten tapahtuu jotain vaarallista: yleisö lakkaa uskomasta.

Kun uskottavuus murenee, se ei romahda kerralla. Ensin katoavat hiljaiset lukijat. Sitten katoaa kiinnostus. Lopulta katoavat toimeksiannot. Se on kylmä markkinatalouden logiikka: jos kukaan ei halua lukea, kukaan ei maksa kirjoittamisesta.

Moni mediapersoona on viime vuosina saanut huomata tämän. Kun retoriikka kovenee ja jokainen kriitikko leimataan viholliseksi, alkaa uskottavuus syödä itse itseään. Jos vuosikausia maalaa maailmaa mustavalkoisilla siveltimillä ja syyttää vastapuolta milloin mistäkin, lopulta yleisö kysyy: missä ovat todisteet – ja miksi sama levy soi aina?

Yleisradio ei ole velvollinen tarjoamaan töitä kenellekään. Yliopistot eivät ole velvollisia tarjoamaan alustoja. Media-alalla toimeksiannot eivät ole sosiaalietuus vaan seurausta kysynnästä ja luottamuksesta. Kun luottamus katoaa, myös puhelin hiljenee.

Ja mitä jää jäljelle? Pienet ideologiset taskujulkaisut, joissa oma piiri edelleen nyökyttelee toisilleen. Muutaman kympin palkkio kuussa ja tuttu toimituksellinen kupla, jossa kriittinen peili on jo vuosia sitten peitetty verholla.

Suurin tragedia ei ole työn menetys. Suurin tragedia on se, ettei kukaan enää jaksa lukea. Ei siksi että olisi “vaiennettu”, vaan siksi että yleisö on jo tehnyt arvionsa.

Uskottavuus on mediassa valuuttaa. Sen voi käyttää loppuun. Ja kun saldo näyttää nollaa, pankki ei enää myönnä lisäluottoa – ei edes propagandan nimissä.

Janne "Rysky" Riiheläiselle kävi näin.

Venäjä-propagandisti Bäckmanin salainen sopimus HS-toimittajan kanssa: Raportoi USA:stä Bäckmanille, 2000e/kuussa

Päivitetty 11.6.2026, Julkaistu 16.1.2026 – Kirjoittaja Juha Korhonen
Lukuaika 1 minuutti

Netissä leviävä salainen sopimus Venäjä-yhteyksistään tunnetun dosentti Johan Bäckmanin ja HS:n Moskovan kirjeenvaihtajan Maarit Uberin (entinen Roiha) kanssa herättää paljon ihmetystä.

Bäckman ja Uber laativat muutama vuosi sitten sopimuksen, jonka perusteella Bäckman "lähetti" Uberin USA:han raportoimaan hänelle.

Sopimuksen mukaan Uber (silloinen Roiha) oli Bäckmanin "kirjeenvaihtaja". Sopimuksen mukaan Bäckman maksoi raportoinnista Uberille vähintään 2000e / kk.

Maarit Uber asuu nykyisin Moskovassa ja on HS:n Venäjän kirjeenvaihtaja. Myös Bäckman asuu lehtitietojen mukaan nykyisin Venäjällä.

Herää kysymys, onko HS:n Venäjä-uutisointi nyt myös Bäckmanin ohjauksessa. Maarit Uber tunnetaan Venäjää "ymmärtävänä" toimittajana.

Lukijan kynästä: Riiheläiset ja muut maalittajat ovat joko ex-narkkareita tai sarjaepäonnistujia

Päivitetty 2.5.2026, Julkaistu 30.10.2025 – Kirjoittaja Juha Korhonen
Lukuaika 2 minuuttia

Verkon syövereissä elää laji, joka luulee olevansa totuuden torvi ja sananvapauden viimeinen linnake. Todellisuudessa kyse on usein aivan muusta. Maalittaja, someraivoaja ja häiriköksi ryhtynyt huutelija on harvoin rohkea – useammin katkera. Hän on elämänsä pettymyksissä marinoitunut sielu, joka ei enää jaksa katsoa peiliin, joten alkaa sylkeä sitä kohti.

Moni näistä näppäimistösotureista on joskus kokenut jotakin raskasta: tulleet itse kiusatuiksi, jääneet yksin, ehkä ajautuneet päihteiden, työttömyyden tai epäonnistuneiden ihmissuhteiden loukkuun. Mutta sen sijaan, että he olisivat kääntyneet rakentavan muutoksen tielle, he ovat valinneet helpomman reitin – purkavat oman elämänsä tyhjyyden muihin. Jokainen solvattu, uhkailtu tai maalitettu ihminen on heille hetkellinen helpotus, annos valheellista ylivoiman tunnetta.

Maalittaja ei siis taistele vallanpitäjiä vastaan, vaan omaa mitättömyyden tunnettaan vastaan. Some antaa hänelle sen, mitä elämä ei koskaan antanut: yleisön. Ja yleisö on huume. Jokainen tykkäys, jako ja vihainen kommentti toimii pienenä piikkinä suoraan egon suoneen. Siitä seuraa addiktio, jossa mikään ei riitä. On pakko huutaa kovempaa, loukata rajummin, jotta edes joku huomaisi.

Tätä ei pidä romantisoida, eikä ymmärtää väärin. Häiriköinti ja maalittaminen eivät ole “mielipiteitä” tai “kriittistä keskustelua”. Ne ovat pelkurin keinoja purkaa oma epäonnistuminen muiden niskaan. Jokainen, joka osallistuu siihen, on osa ongelmaa – ei yhteiskunnallista keskustelua.

On aika lakata antamasta häiriköille valtaa. He eivät ole rohkeita totuudenpuhujia, vaan oman elämänsä raunioilla seisovia ihmisiä, jotka eivät osaa muuta kuin huutaa pimeään. Ja mitä enemmän me kuuntelemme, sitä pimeämmäksi tämä maa käy.

Kirja-arvostelu: Jessikka Aro – Putinin USA

Päivitetty 2.5.2026, Julkaistu 29.10.2025 – Kirjoittaja Juha Korhonen
Lukuaika 1 minuutti

Jessikka Aron Putinin USA pyrkii olemaan paljastuskirja Venäjän vaikutusoperaatioista Yhdysvalloissa, mutta lopputulos on kaikkea muuta kuin paljastava. Kirja on rakennettu vanhentuneiden väitteiden, yksipuolisten lähteiden ja toistettujen teorioiden varaan, joista moni on jo osoitettu kestämättömäksi.

Aro esittää väitteitä ja yhteyksiä, joita ei tue ajantasainen tai todennettava aineisto. Lähteitä ei usein tarkisteta kriittisesti, ja kokonaisuus rakentuu enemmän mielikuvien kuin faktan varaan. Monet kirjassa esitetyt tarinat vaikuttavat peräisin aikaisemmista kiistanalaisista lähteistä, joita tekijä kierrättää ilman uutta todistusaineistoa.

Kerronta on kärjistettyä ja värittynyttä. Aro ei pyri tasapuolisuuteen, vaan rakentaa mustavalkoisen vastakkainasettelun, jossa hän itse esiintyy totuuden puolustajana ja eri mieltä olevat leimataan propagandan uhreiksi. Tämä tekee kirjasta enemmän poliittisen pamfletin kuin tutkivan journalismin työn.

Lukijalle Putinin USA näyttäytyy teoksena, joka yrittää epätoivoisesti toistaa vanhaa narratiivia todellisuuden muuttuessa ympärillä. Kirjasta puuttuu itsearviointi, lähdekritiikki ja analyyttinen etäisyys. Lopputulos on raskas, yksipuolinen ja harhaanjohtava.

Yhteenveto:
Putinin USA ei tarjoa uutta tietoa, ei uskottavia johtopäätöksiä eikä journalistista objektiivisuutta. Se on kokoelma toistettuja väitteitä ja yksipuolisia tulkintoja, jotka eivät kestä kriittistä tarkastelua. Amatöörimäinen sepustus täysin todellisuudesta irrallaan.

Arvosana: 0,5 / 5
Kokonaisuus on epäuskottava, ylidramaattinen ja pahasti ajastaan jäljessä.